Lucky Luke: Cafe Ole

Niinkin mukavasti nämä jaksot ovat väsyneisiin kesäiltoihin höpsöä hölmöilyään huokuneet, että ihan mielellään samoilla poluilla jaksaa jatkaa. Hieman tuli ennakkoon huolehdittua, että jos katselutahti lähtee kiihtymään, niin alkaakohan puulta maistumaan. Laatikon viimeistä kolmannesta tämän levyn myötä lähdetään hotkaisemaan, eikä into vielä ole kauas karkaillut, vaikka sekaan sopiikin pari heikompaakin jaksoa. Viimeksi jekkuiltiin ja kepposteltiin oikein urakalla osassa Nobody's Fool, joten olisikohan kahvitauon paikka tähän väliin...?

Nämä mainitut taukohetket liittyvätkin kiinteästi karjapaimenen arjen pieniin iloihin ja niistähän alussa Luke rauhalliseen tapaan hiukan höpöttelee. Pötköttelyä paljaan taivaan alla, kauniilla laulullaan uuteen aamuun herättelevät lintuystävät... Siinähän voi jo tuoreen nuotiokahvin ensipuraisun miltei tuntea. Viimeisin taitaa tosin etäiseksi haavekuvaksi jäädä, sillä kahvipurnu kamalan tyhjältä vaikuttaa. Tunnelmiahan vastoinkäyminen siinä määrin latistelee, että parhaalta näyttää laittaa silmät uudelleen kiinni. Vierellä sapuskaansa vartova heppa kuitenkin tahtoo voimakkaan vastalauseen esittää, sillä vatsa vaatii murkinaa.

Toisillekin kahvinjanoisille alkaa karmaiseva todellisuus valottumaan, kun pannuihin ei enää kofeiinipapua löydykään ja sama surkeus kohtaa koko Daisy Townia. Luke ihmettelee, kun saa kaduilla kulkiessaan ystävällisiin tervehdyksiin tylyä tiuskimista vastaukseksi. Kummallisen kärttyisää väkeä on sängyistä aamulla heräillyt käpsyttelemään... Apulaissheriffikin täysin aivot nollissa zombina ohi haahuilee ja saluunassa kova kuorsaus käy korviin. Lieköhän täysi lamaannus iskenyt yhteisön kimppuun. Lotankin (Nancy Morgan) varastot ovat hiipuneet, eli eipä helpotusta sieltäkään tiskiltä saa ja viski tosiaan on hieman kyseenalainen korvike kahville.

Kahvivaunut ovat jo viikon myöhässä, eikä ole mitään tietoa, milloin korvaavaa kuormaa tulossa on. Tätä mysteeriä pitäisikin pikaisesti puraista, jotta kärvistelylle loppu saataisiin. Suuri osa kyläläisistä kuitenkin on onnistunut itsensä riippuvaisiksi koukuttelemaan, joten kivat vieroitusoireet, kuten päänsärky ja yleinen äksyily alkavat tavallisia olla kofeiinin kirouksen käydessä kunnolla kimppuun. Murjottavien murisijoiden keskellä ei kellään ole kivaa, joten kaipa se jälleen Luken homma on laittaa asiat kuntoon. Muutakin pähkäiltävää ilmenee, sillä pari tunnettua vierasta olisi jälleen tulossa käväisemään. Kuvernööri tiedottelee sähkeitse, että vauras teollisuusmies Edgar Rockbottom (Rene Auberjonois) pitää Daisy Townia potentiaalisena sijoituskohteena. Hänelle pitäisi siis kai kovin miellyttävä vastaanotto järjestää.

Toinen samoissa vankkureissa saapuva henkilö on naisten äänioikeuden ja aseman puolesta palopuheita pitävä Susan B. Anthony (Cass Morgan), joka alkaa lietsoa Lottaa näyttämään, että naiset kelpaavat muuhunkin kuin vain pyyhkimään pöytiä saluunassa. Näytönpaikkana voisi toimia vaikka se, että Lotta ottaisi Luken tähden ja sen tuomat velvollisuudet kannettavakseen. Kun tarpeeksi yllytellään, niin niin... Juttu kääntyykin siten, että kahvipula jää Lotan selviteltäväksi Luken siirtyessä muihin tehtäviin. Tulikokeesta ei olekaan luvassa lainkaan helppoa, sillä pienellä tutkimisella päästään syyllisen jäljille, ja valitettavasti näyttääpi siltä, että herra ryöstöjen takana onkin vallan hurjan maineen omaava hyypiö. Hiukkasen turhan suuren ensihaasteen taisi tuore lainvartija itselleen tilailla...

Cafe Ole on Ted Nicolaoun kolmas ja samalla viimeinen jakso-ohjaus tähän sarjaan. Edellisistä Lucky's Fiancee kyllä miellytti ihan hyvin, mutta se kummittelevaisempi Ghost Train on sitä vähemmän vetoavaa osastoa. Cafe Ole taas päätyy minusta näiden väliin noin laatutasoltaan. Plussan puolella kuitenkin tämäkin. Kestoa venähtää jälleen sen verran, että melkein tuntiin saakka ehditään aikalaskurin rullaillessa noin 58 minuuttiin. Tällainen mitta vaikuttaa vielä ihan sopivalta, eikä pahemmin uuvahtamaan ehdi. Tulipa tuossa samalla vähän ihmeteltyä ja selailtua Nicolaoun filmografiaa, eikä hän edelleenkään kovin tuttu kaveri tekemisiltään ole. Uusin ohjaus, eli viime vuonne ilmestynyt dokumentti Finding Happiness ainakin vaikuttaa katselukelpoiselta ja kiinnostavalta. Laitetaanpa se ainakin jo valmiiksi kamalan pitkälle potentiaalisten tarjokkaiden listalle.

Roolit tässä jaksossa ovat tosiaan vaihtuvaisia ja niistä ainakin määrällisesti huumorikiintiön suurinta kimpaletta lähdetään louhimaan. Timantteja tämä toiminta vähemmän tuottelee, mutta yleisesti ihan kohtalaisen viihdyttävää juttua kuitenkin. Samoinhan voisi monesta muustakin sarjan jaksosta tilitellä. Uusi sheriffi saa alkuun lähinnä pilkkaa osakseen, eikä monikaan ole innokas Lotan rinnalle vapaaehtoiseen etsintäpartioon. Toimisto kyllä saadaan uuteen uskoon järjesteltyä. No, Lukekin pääsee näyttämään osaamistaan baaritiskin takana. Jos hän aiemmin on siivoillut Daisy Townin rettelöivästä aineksesta, niin putipuhtaus otetaan myös saluunan hengeksi. Siinä suttuisuuden ja tomun mukana pyyhitään ja harjataan myös hauskuus tiloista pihalle. Turhankin tiukka kuri vallitsee Luken komennossa ja viihdekin on minimiin tipahtanut. Selville saadaan myös Luken vähemmän kaksiset laulun lahjat. Niillä lurituksilla jäävät kyllä aplodit kuulematta...

Kahvinpuute, muriseva mieli ja tärisevät kädet saavat toisenlaistakin huvitusta aikaiseksi, eli toisin sanoen kärttyisät kaverit yrittävät remuta saluunan romuksi. Rauhoittelijan viittaa tuttuun tapaansa hakeva Luke saa osansa tirvaisuista ja sitten lähtee tietysti itsekin samanlaisia jakelemaan. Takaa-ajotoiminta nyt on vähän niin ja näin, kun uusi sheriffi apujoukkoineen painelee jokseenkin minne sattuu. Lotan ensimmäinen kaksintaistokin lainvalvojana nuupahtaa sen verran noloksi, ettei sitä kannata lähteä markkinoimaan revolveritaituroinnin näytöksenä. Lopussahan päästään paremmin toimintaosaston kimppuun Mendeziä jahtaillessa. Luken asekäsi ei vapise ja jos vaikka työkalukin tipahtamaan sattuisi, niin nyrkit pystyyn vain ja ottelua jatkamaan. Valitettavasti pahis on tässä tapauksessa jokseenkin vaisu, eli aitoa ilkimystä hänestä ei millään saa ja huvittavuuskin kohtalaisen vähissä on. Kyllähän sitä mieluummin vaikkapa Joe Daltonin ärhentelyä seuraisi.

Vieläkään en voi väittää kovin kyllästyneeni, vaikka tahti onkin ollut tosiaan ehkä aiottua tiiviimpi, mutta jospa sentään viimeiset pari jaksoa säästelisi elokuun puolelle. Tutuiksi alkavat jutut käymään, eikä tämä kahvimysteerikään lopulta mitään erityisen omaperäisiä vivahteita tarjoile. Teekauppiaan hetkellinen markkinarako tyrehdytetään pikaisesti, kun kyseenalainen tavara tiensä katukauppaan löytää. Ehkei sentään mannaa taivaalta, mutta mustan pörssin kahvipapuja kuitenkin ja saadaan ne pannutkin uudelleen lämpenemään. Kyläläisten tiukkaa tilannetta kyllä sinänsä ymmärtää, koska välillä sitä onnistuu itsensä vastaavaan surkeuteen järjestämään. Toisiin kenkiin vaihtamisesta saadaan ihan kohtalaisesti hassuttelua aikaan, mutta eihän Cafe Ole nyt lopulta mikään erityisen virnistyttävä viihdetykittely ole, että hehkuttelua enempiä ansaitsisi. Annetaanpa siis Lukelle hieman pidempi lepohetki nauttia auringonlaskuista ja muista hyvistä jutuista. Toivottavasti ratsastelee sieltä takaisin pikkuisen piristyneenä. Sillä välin minä taas lukaisen pari sarjakuvaversiota, koska onnistuin viimeinkin niitä näppeihini haalimaan.

Lucky Luke: Cafe Ole (1992) (IMDB)