maanantai 20. tammikuuta 2014

The Many Adventures of Winnie the Pooh (Nalle Puh)

Taas saapui aika jatkaa tätä hidasta taaperrustani Disney-klassikkojen maailmassa. Kyllähän tämä tästä vähitellen edistyy, jos vaikka yhden tai kaksi saisi kuukaudessa katseltua. Samalla vuoronsa saa maailman sympaattisin pehmonalle, eli Nalle Puhin ja kaverien seikkailut kutsuvat.

The Many Adventures of Winnie the Pooh ei ole oma itsenäinen elokuvansa, vaan se on koostettu kolmesta eri aikoina ilmestyneestä suunnilleen samanpituisesta lyhytelokuvasta. Näiden väleihin sitten lisättiin lyhyet pätkät, jotta kokonaisuudesta muodostui saumattomampi katsella. Yhteiskestoa ei kuitenkaan kerry kuin runsaat 70 minuuttia.



Ennen piirrosmaailmaan hyppäämistä vietetään kuitenkin pari tovia Risto Reippaan huoneessa, jossa muiden leikkikalujen seassa on tutuilta näyttäviä pehmoleluja. Nämä sitten saavat kokea erilaisia seikkailuja, kun Riston vilkas mielikuvitus lähtee liitelemään. Puolen hehtaarin metsä saa toimia sekä kotina että temmellyskenttänä näille sydämellisille eläintovereille.

"Why did I ever invite that bear to lunch? Why, oh, why, oh, why?"

Vanhimmasta pätkästä lähdetään liikkeelle, eli avauksena siis saa toimia Winnie the Pooh and the Honey Tree, jonka ilmestymisvuosi on 1966. Puhilla on pienoinen pulma, sillä vaikuttaisi siltä, että lounashunaja on päässyt loppumaan, mutta lounasta kuitenkin kaivattaisiin. Pienet aivot pakottavat miettimään asiaa pitkään ja hartaasti, mutta apuun lentelee mehiläinen, joka osoittaa pesän paikan. Sinne Puh yrittää päästä oveluuksien avulla, mutta hunajanhankintareissu ei kuitenkaan ole niin helposti ohi. Sen joutuu toteamaan myös Kani, joka saa lainata omia eväitään. Lopuksi muutkin kipittävät paikalle avustamaan ongelmien kasautuessa.



"I don't mind the leaves that are leaving, it's the leaves that are coming."

Hunajapulan jälkeen alkavat voimakkaat tuulet tuivertaa kaverusten kotipuiden joukossa, joten vuoroon Winnie the Pooh and the Blustery Day, joka ilmestyi 1968. Nalle Puh matkaa jälleen tutulle mietintäpaikalleen, sillä eivät harkintaa vaativat asiat maailmasta aivan heti ole loppumassa. Nyt ei vain heti tule mieleen, että mitäköhän se olikaan, mitä piti oikein miettiä... Toisaalla Nasu siivoilee tunnollisesti omaa asumustaan, mutta vähän alkaa jo huolestuttaa, kun vedentulo ei osoita loppumisen merkkejä.



Kani taas on korjaamassa kasvimaansa muhkeita vihanneksia ja juureksia parempaan talteen. Pöllö tunnelmoi omassa puumajassaan rauhallisen teehetken parissa myrskytuulen huojuttaessa puuta. No, hetkeä myöhemmin huojuminen yltyy ja puu räsähtää maahan. Siitä tuleekin porukalle uusi projekti, kun pitäisi löytää Pöllölle korvaava talo. Vähän alakuloinen Ihaa haluaa ottaa päävastuun tästä etsinnästä. Samoihin aikoihin metsään ilmestyy uusi pomppiva tuttavuus Tiikerin löytäessä tiensä Puhin oven taakse synkkänä ja myrskyisenä iltana.

"Christopher Robin, can you make a one-hero party into a two-hero party?"
"Of course we can, silly old bear."



Kolmas ja viimeinen osio antaakin enemmän tilaa tälle vähän levottomalle pomppijalle: Winnie the Pooh and Tigger Too. Se onkin kolmikon uusin pätkä, ilmestynyt vuonna 1974. Uusi kaveri tarjoaa lennokkaita yllätysvierailuja, joidenkin mielestä hieman liiankin innokkaasti. Tämän saa Kani-polokin todeta, kun yht'äkkiä kaunis kasvimaa on kaaoksen kourissa. Mitta tuleekin täyteen, ja niinpä järjestetään protestikokous liialloista pomppuilua vastaan.

Puh on paikalla vähän unisena, mutta lopulta päädytään siihen, että Tiikerille tulisi antaa opetus. Niinpä eräänä sumuisena päivänä lähdetään retkelle, jonka tarkoituksena on eksyttää yli-innokas hyppijä hetkeksi metsään. Se ei mene aivan suunnitelmien mukaan, mutta Tiikeri päätyy itse antamaan itselleen samaisen oppitunnin harkitsemattomien pomppujen vaaroista erään talvisen seikkailun yhteydessä.


Seikkailut eivät tarinoiden puolesta mitään kovin suureellista menoa tarjoa, mikä lienee selviö, jos on A.A. Milnen kirjoja lueskellut tai muuten Puhiin ja tämän ystäviin tutustunut. Itse en ainakaan lähde valittamaan siitä, että koitokset ovat monesti vähän pienimuotoisempia. Ne sopivat oikein hyvin näiden pienten kaverusten selviteltäviksi. Rauhalliseen tahtiin yleensä edetään, ja siinä samalla ihmetellään maailman omituisuuksia.

Näiden tarinoiden sydän löytyy kuitenkin hahmoista, jotka muodostavatkin varsin rakastettavan ja monimuotoisen porukan. Kaikilla on omat vahvat ja heikommat puolensa, jotka sitten yhdistettyinä auttavat yli vaikeuksista. Yhtä suosikkia on vaikea nimetä, mutta omalla kohdalla Puh, Kani ja Nasu muodostavat eniten vetoavan kolmikon. Puh on pohdintaan taipuvainen ja vähän höntti, Kani taas stressailee milloin mistäkin ja Nasu nyt on vain niin kovin huolehtivainen ja tunnollinen. Lisäksi kaikilta löytyy hyväsydämisyyttä enemmän kuin tarpeeksi, ja jokainen omaa sitä rohkeuttakin paljon.



Jos joku ihmettelee ensimmäisen tarinan kohdalla, että missä Nasu mahtaa olla, niin Disneyn ajatuksena oli alunperin jostakin syystä korvata tämä pieni possu Myyrällä, jota taas ei Milnen kirjasta löydy. Onneksi kuitenkin asiaa harkittiin uudelleen, jolloin Nasukin pääsi myöhemmissä seikkailuissa mukaan. Ainakin omasta mielestäni porukka olisi paljon köyhempi ilman häntä. Myyrä saattaa olla räväkämpi tyyppi, mutta kyllähän pienelle Nasullekin pitää paikka löytyä.

Oma ensikosketus Puhin seikkailuihin tapahtui aikoinaan ala-asteella kirjan kautta, josta onkin jo ehtinyt vierähtää sen verran vuosia, että tarinat ovat jo liihotelleet muistin hämärille seuduille. Omasta hyllystä ei valitettavasti näitä Milnen teoksia löydy, mutta viimeisimmällä kirpputorivierailulla poimin mukaan sellaiset kirjat kuin Nalle Puh ja filosofit (John Tyerman Williams) sekä Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito (Roger E. Allen ja Stephen D. Allen). Varsinkin ensimmäinen näistä kiinnostaa. Jospa vaikka löytäisin sopivan tuokion lukuhetkelle ennen kuin saan hankittua seuraavan Puhin seikkailuista kertovan elokuvan katseltavaksi.


Runsaat pari vuotta sitten ilmestynyt Winnie the Pooh on tämän hankintalistan kärkipäässä. Piglet's Big Movie on toinen kiinnostava, vaikka onkin saanut vähän heikomman vastaanoton, mitä kehuihin tulee. Samaisella kirpputorilla olisi kyllä ollut The Tigger Movie varsin huokeaan hintaan, mutta jäi kuitenkin ostamatta, sillä levy oli kohtalaisen naarmuinen ja lisäksi Tiikeri ei niihin omiin suosikkihahmoihin kuulu.

Animaatiosta ei ole piirrosjäljen tai kekseliäisyyden suhteen moitittavaa. Jälkimmäisestä oivana esimerkkinä toimikoon Puhin kuvitelmat hunajaa kähveltävistä möhköfanteista ja tärpistä. Sekin tuntuu toimivan varsin hyvin, kun kirjan sivuja kirjaimellisesti herätellään henkiin. Hahmot on vielä piirretty sopivan herttaisesti, eikä awww-huokauksilta vältytä.



Sydämellistä menoa ja yleistä söpöilyä tukevat hyvin siellä ja täällä kuultavat laulut. Oikeastaan jo ensimmäinen sellainen, joka soi metsään ja samalla piirrosmaailmaan siirtymisen taustalla, karkottaa melko onnistuneesti kaikenlaiset ikävämmät jutut mielestä. Varsin näpsäkästi se oikean mielentilan säätäminen näin käy.

The Many Adventures of Winnie the Pooh on mielestäni oikein mainio piirroselokuva, vaikka aivan yhtä lumoavaa vaikutusta se ei ainakaan tällä kerralla tehnyt kuin elokuvat The Fox and the Hound ja Bambi tuossa aiemmin. Oma suosikki näistä kolmesta lyhytelokuvasta, jotka tässä nähdään, on varmaan keskimmäinen, joka tuntuu sydämellisimmältä. Eivät ne muutkaan toki huonoja ole.

Hyvää mieltä ja pirteyttä tämä pieni elokuva tuottaa mukavasti. Suruille ja murheille ei anneta mahdottomasti valtaa. No, Ihaa nyt on vähän omanlaisensa epeli tässä suhteessa... Sinnikkyydellä ja harkinnalla pienemmistä ja isommista pulmista selvitään. Siinä kooltaan pienetkin näyttävät kykenevänsä suuriin ja rohkeisiin tekoihin, vaikka eivät sitten itse näitä urotöitään huomaisikaan. Puolen hehtaarin metsä on mukava paika, jossa arkinen yhdistyy fantastiseen varsin luontevasti. Lisäksi sitä kansoittavat otukset ovat vallan ihastuttavia. Sellaisessa seurassa on hyvä viettää iltaa. ...Ja ainahan sinne voi tarpeen vaatiessa palata takaisinkin, vaikka tarina tältä erää olisikin ohi.

"Wherever they go, and whatever happens to them on the way, in their enchanted place on top of the forest, a little bear will always be waiting."



Loppuun vielä kaunis laulu elokuvan alusta:


The Many Adventures of Winnie the Pooh (1977) (IMDB)

Tuolta löytyy vielä pikkuinen tietopaketti elokuvan ja Puhin taustoihin liittyen:

Trivianurkkaus 13: The Many Adventures of Winnie the Pooh

4 kommenttia:

  1. Tämä on minulle se kaikkein rakkain Nalle Puh elokuva joka kuljettaa suoraan lapsuuteen muistoissa. Vhs nauhalle oli nauhoitettu mulle nuo kaksi ekaa jaksoa. Nalle Puh ja Tuulinen päivä oli lapsuuteni suosikki elokuva. <3
    Voih kuinka tuo alkutunnari tuokaan mieleen nuo ajat kauneimmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla kohdalla ei tällä ole samanlaista lapsuussuosikin asemaa. Taitaisikin olla jo vähän haasteellista laittaa Puh-elokuvat paremmuusjärjestykseen. Kyllä tämä ehdottomasti parhaisiin kuuluu, mutta siitä eteenpäin onkin hankalaa sanoa...

      Poista
  2. miellyttää mitä ja voit lisätä tai ottaa valokuvia suomalaisista DVD-valikon.

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä ja voit olla ja tee tehdä DVD-kopion?

    VastaaPoista