Uusitaanpa se siis myös edeltäjän ollessa vielä melkoisen hyvin muistissa. Silloin aikoinaan sellaiseen päädyin, ettei näillä kahdella loppujen lopuksi mitään erityisen suuria tasoeroja ole. Ensimmäinen ehkä reippaampaa menoa noin seikkailuhengen osalta, mutta sellaistakin olisin muistavinani, että jatkopa taas pistää paremmaksi joidenkin toimintakohtausten suhteen. Se lienee selvää, että viikonloppuviihteeksi kumpikin kelpailee.
Elokuvien välille mahtuu jokunen vuosi, sillä tässä lukemaksi kirjaillaan 1887, kun edellisessä vietettiin vuotta 1881. Aivan suoraa jatkoa ei siis saada ihmeteltäväksi. Ensimmäisen tapaan alkukohtaukset vievät Kiellettyyn kaupunkiin, mutta tällä kerralla pikkuisen lumisempaan Kiinaan.
Chon Wang (Jackie Chan) on päättänyt jäädä Nevadaan elämäänsä viettämään, ja siitäkös ei isä yhtään tykkää, vaan onkin tullut sellaiseen päätelmään, että poikaapa hänellä ei laisinkaan taida olla. Lin-sisarta (Fann Wong) tämä kovasti suruistelee, kun yrittää veljen lähettämää kirjettä isälle tarjota. Hetken kuluttua selviää, että nämä tylyt ja jyrkkämieliset perhekinat ovat pulmista pienimpiä.
Kesken muuten rauhallisen talvi-illan, ryntää kohti palatsia boksarien joukkio kärjessään englantilainen Rathbone (Aidan Gillen). Erään kirstun kätkemää sinettiä havitellaan ja se kovin ottein otetaankin. Jos edellisessä osassa Chon Wangilta meni setä, niin nyt on isän vuoro seurata perässä, kun välikäsimies toimittaa Wu Chanin (Donnie Yen) lähettämän tappavan tikaritervehdyksen perille saakka. Sisar toki tekee parhaansa, mutta ylivoima on liian suuri. Jää kuitenkin edes itse henkiin kostoa vannomaan.
Tässä vaiheessa reipas musiikki alkaakin viedä kohti Nevadaa, ettei heti alkuun aivan epätoivoon vaivuttaisi. Mitä kaveruksille sitten mahtaa kuulua, vai ollaanko enää edes missään väleissä? Näyttää siltä, että sheriffinä toimiva Chon Wang hoitaa hommiaan ilmeisen tehokkaasti toimittaessaan etsintäkuulutettuja ketkuja kalterien takaa maailmaa ihmettelemään. Roy (Owen Wilson) on kadonnut suurempaan kaupunkiin ja siirrellyt aiempia seikkailujaan lievästi sanoen väritettyinä hömppäkirjallisuuden sivuille. Uusimmassa osassa taidetaan muumiota kuritella...
Wang odottelee lähes päivittäin postivaunuasemalla, josko prinsessa Pei Pei päättäisi viimeinkin ehtiä vierailemaan, mutta ei taaskaan. Siskolta tulee kuitenkin sellainen paketti, mitä ei niin mielellään odottele. Se edellyttää muistoseremoniaa vuorenhuipulla ja melkoisen pikaista maisemanvaihdosta. Alkuun pitäisi käydä New Yorkissa karhuamassa omaa osuutta ensimmäisen osan kulta-aarteesta, sillä jostakin täysin käsittämättömästä syystä Wang on jättänyt omaisuutensa tämän tietyn velmun vartioitavaksi.
"No, much more important. He was the Keeper of the Imperial Seal."
"That's what I love about China. Everybody's job description sounds so damn cool!"
Tietäähän sen, miten siinä on käynyt. Legendat toki lentävät vanhaan tapaan Royn suusta, mutta niinpä ovat lipuneet pois ne kultahippusetkin hyppysistä. Wang ei tietenkään tykkää, koska pitäisi pikapikaa päästä Lontooseen ja toinen taas toheloinut. Paras suunnitelma vaikuttaisi olevan gigoloida matkakassa täyteen. No, eihän sekään tietenkään putkeen mene, mutta laivallepa sitä päästään ja kurssi kohti Lontoota, jonne Wangin sisar on jäljittänyt isänsä murhaajan.
"Hey, Rathbone! I was just thinking of a title for my new book. "Roy O'Bannon vs. Little Lord Sissy." Or how about "Roy O'Bannon versus the Man who would be Queen?"
Roykin melkein onnistuu kaivamaan epäitsekästä jaloutta joistakin syvistä syövereistä, mutta tärkeintä kuitenkin on, että pulmallinen sekä kohelteleva yhteistyö on taas pääsemässä vauhtiin. Hyvä, että satamasta pois ehditään, niin ongelmissa jo ollaankin. Koska kyse on tästä kaksikosta, niin vaikeudet eivät ainakaan tarinan edetessä vähene, vaan niillä on taipumusta lisääntyä ja kasvaa. Niinpä käy nytkin, kun Wang ja Roy yrittävät saada sinetin takaisin, kostaa ja toisen tekisi mieli siinä seikkailun melskeessä pikkuisen ihastuakin. Lisäksi pahisparilla on suurempiakin tavoitteita, joita pitäisi kai siinä ehtiä estelemään...
"Roy O'Bannon will not go quietly. You hear that, England? Throw whatever you want at me! Your terrible weather! Your perverted killers! Your Spotted Dick!"
Chanin parisen vuotta edellä hipsivän Rush Hour -elokuvasarjan jäljillä tässä karkeasti katsottuna ollaan. Pari vuotta aiemmin ilmestynyt Rush Hour 2 lähetti todennäköisyyksien vastaisesti ystävystyneen työparin lomailemaan ja sitten seikkailut alkoivat viedä milloin minnekin. Shanghai Knights suo katsojalle lyhyen käväisyn Kiinassa ja Nevadassa, mutta tutuille paikoille saa riittää vilkaisu, sillä Lontoossa pitäisi kehitellä jotakin uutta...tai ainakin lämmitellä vanhoja juttuja, josko maisemanvaihdos helpottaisi hommaa.
Avauselokuvan tapaan sekaanhan pitää toki heitellä edes löyhästi samaan aikaan sopivia todellisen elämän henkilöitä. Tosin jos näitä lähtee edes hetkeksi miettimään, niin lienee selvää, että ne väljät kehyksetkin vääntyvät, kun kaikki kaivetut yritetään jotenkin sovitella sinne mukaan.
"That's a terrible name for a detective. Sherlock Holmes?"
Omia ongelmiaan ratkoessaan Wang ja Roy puuttuvat merkittävillä tavoilla muidenkin puuhasteluihin. Putkassa tavataan päättelykyvyiltään poikkeuksellisen lahjakas etsivä, Doyle taisi nimi olla, joka kuitenkin haaveilee urasta kirjailijana. Jonkinlaisia etsivätarinoita kai pitäisi raapustella... No, kaverukset auttavat päähenkilön nimeämisessä, vaikka Royn mielestä se onkin aivan kurja valinta etsivälle.
"There's this new thing they're starting out in California: moving pictures. There's no sound, so we won't have to worry about the language problem, and I think the kung fu stuff could be huge! People are dying for a good action flick."
Saman kaupungin vähemmän valaistuja öisiä katuja talsii veitsineen huomattavasti ikävämpi tyyppi. Sattuupa käymään niin, että aivan väärän neitokaisen valitsee viillettäväksi... Voisi kuitenkin veikkailla, että ainakin Chanin sydäntä lähinnä lie Charles Chaplinin sovittelu tarinaan nuoren orpopojan muodossa. Chan toki on usein ihastustaan mykkäkoomikoiden uhkarohkeisiin temppuihin tuonut julki. Tässäpä asia saadaan väänneltyä ja käänneltyä aivan toiseen muotoon, kun piilostaan Chanin sulavia liikkeitä seuraava Chaplin niistä enemmänkin innostuu...
"I'll give you a discount."
"That's the most romantic thing a woman has ever said to me."
Sujuvien sutkautusten ja sähellysten suhteen ensimmäisestä tutulla kaavalla jatketaan. Päihdeavusteisia huuruiluja taisi tulla edeltäjässä siinä määrin harrasteltua, että ne jäävät hivenen vähemmälle. Muutenkaan ei kohtuuttomasti irroitella, vaan sinne sikailun häilyville rajamaille kiltisti pysähdytään. Vähäpukeista tyynysotaa pitää tietenkin ehtiä harrastelemaan hyvässä seurassa, eihän sitä nyt muuten seikkailla jaksa!
"I'm a thirty year old waiter/gigolo. Where's the future in that?"
Työjakokin on edelleen samansuuntainen, kun suurin osa supliikkipuolesta jää Wilsonin hoidettavaksi. Kyllähän se vieläkin hymyilyttää, kun Roy pääsee vauhtiin seikkailuistaan ihailevalle yleisölle kertomaan. Ensimmäisen osan tapaan, Roylle ilmenee tässäkin elokuvassa tilaisuus esitellä loistavia rötössuunnittelun taitojaan. Harmi vain, että Wangin mielestä paras paikka näille tihutyökaavailuille löytyy roihuavasta takasta. Toki niitä neitounelmiakin on pitänyt sekaan sujautella ja jälleen Roy joutuu turhan ajoin heräilemään vähemmän miellyttävään todellisuuteen. Tosin nyt ei ole korppikotka kuuppaa kopsimassa, vaan karvainen kaveri kasvoja lipaisemassa...
Kiinan puolella ehditään alkuminuuttien aikana sen verran riehaantumaan, jotta katsojalle tulee selväksi sellainen seikka, että kyllähän ne muidenkin jalat tarpeen tullen näppärästi nousevat kuin vain Jackien. Sisarta esittävä Wong pääseekin elokuvan edetessä kyvyistään muistuttelemaan, jos vaikka uhkaisivat napakat potkut unholaan haihtua. Roykin joutuu toteamaan, että ihastus ensipotkulla saattaa viedä miehen mukanaan.
Jackie ei pääse lännensankaria juurikaan esittämään, kun kiirettä riittää. Toiminnan pariin hänen osaltaan päästään New Yorkissa, koska aivan väärät asiakkaat sänkyihin eksyvät ja sanomista seuraa. Roy pöllöilee itsensä vikkelästi karkuun, mutta Wang joutuu hieman poliisien kanssa puuhastelemaan. No, eihän se hänelle ole homma eikä mikään, kun poliisiparton kanssa vähän sähelletään pyöröovessa. Jackie siinä jekkuillen laittaa kypäräpäitä näppärästi nippuun ja siististi matkatavaroiden joukkoon.
Lontoon torin kulmille saapuessaan kaksikko lähtee jahtaamaan kellovarasta, eikä siinä pitkään mene, kun Wangin pitääkin muiden sotkuja alkaa hieman selvittelemään. Omaan persoonalliseen tapaansa toki. Poliisien pakkailu toimi lähinnä pikkukivana verryttelytuokiona, ja nyt päästäänkin vähän vapaammin irrottelemaan.
Torin tiskeiltä löytyykin kätösiin kaikenlaista sopivaa aseistusta. Silmiä voi koetella esimerkiksi sitruunamehuja suihkien ja sumutellen. Joku voisi hieman jo ihmetelläkin, että mennäänköhän liian kauas perinteisestä toimintamelskeestä, kun kovin selvästi kumarrellaan menneiden aikojen koomikoille ja kenties musikaalien suuntaankin. Minäpä kuitenkin väittäisin menon olevan sen verran kekseliästä ja liikkeen eläväistä, että ihastuksissaan sellaista seurailee. Samalla päästään esittelemään elokuvan lavastusta, johon on selvästi panostettu pikkuisen enemmän kuin jos vain olisi vähän taustakulisseja sinne ja tänne nikkaroitu. Toritörttöily onkin ehdottomasti elokuvan huippukohtia, vaikka putkareissuun päättyykin.
Rathbonen työhuone salakätköineen voisi tarjoilla vähän välkymmille enemmänkin kiinnostavaa pähkäiltävää, mutta tämän kaksikon kohdalla ne salat kiehtovat menevät pitkälti hukkaan. Roy kyllä löytää kiinnostavaa kirjallisuutta... Eipä huolta silti, sillä muunlaista hupia kyllä saadaan kirjastosta ja aarrekammiosta irti kiskottua.
Viiden huippukohdan joukkoon kirjastomellakointikin kevyesti menee. Kaikenlaista kätevää taas saadaan käyttöön, kun Jackie pääsee tikapuita kieputtelemaan ja kirjoja käsiinsä kopeloi. Vastapuoli taas luottaa hivenen tylsästi perinteisiin miekkoihin. Kuuliaiset käskyläiset pomon purnuja arvokkaita tunnollisesti suojelevat, ja sitähän Wang häikäilemättä hyväkseen käyttää toisia kolhiessaan. Ruukkuhassuttelu muistutteleekin ensimmäisen Rush Hour -elokuvan loppunahisteluista.
Torituokion ja kirjastohuitomisen jälkeen kolmanneksi kamppailuhuipuksi kelpaa vierailu vahakabinetissa. Lienee ilmeisen selvää, että sieltäkin löytyy varsin hyvin mahdollisuuksia, mitä tulee kekseliään toimintajakson kasailuun. Vaikka vauhtia toki edelleen riittää ja hyviäkin juttuja, niin noita kahta aiempaa ei mielestäni enää kyetä ylittämään.
Donnie Yenilla oli 2000-luvun alkuvuosina muutama rooli isommissa amerikkalaisissa elokuvissa, mutta menestys taisi jäädä toivottua vaisummaksi, koska kotiinpäin palailtiin. Lisäksi olen saanut sellaisen käsityksen Donniesta, ettei tämä välttämättä kovin mielellään tee näkymättömämpien pahisten osia, varsinkaan, jos ei edes kunnolla pääse kykyjään kameralle näyttämään. Donnielta toki löytyy kasoittain kovia toimintaelokuvia, joita mielellään muillekin suosittelee. Pitää katsella, josko niistä jokunen tännekin päätyisi ihmeteltäväksi...
Tuleehan hän tässäkin jo puolen tunnin jälkeen kuviin mukaan, mutta oikeastaan ainoa kunnollinen kamppailu löytyykin vasta loppupuolelta. Pitkään Jackie ja Donnie pystyivät toisiaan välttelemään, mitä keskinäisiin tappeluihin tulee. Kummallakin pitkä ura Hongkongissa toimintaelokuvien parissa, mutta piti kuitenkin odotella vuoteen 2003 ja samalla lähteä kauas kotikulmilta.
Jos kädet ristissä toivoo kahden lajinsa legendan akrobaattista potkujuhlaa, niin pettymään joutuu, luulisin. Tämä ei ole oikea elokuva sellaiselle kohtaamiselle. Sinänsä kivaa huitomista kuitenkin saadaan järjestettyä. Jotta ei tavanomaisen tylsäksi menisi, niin kaverien kieppumiselle lisävaaraa tuo keskiössä viuhuva ja vallattomasti tulitteleva konekivääri. Kivaa väritystä ja pauketta tähän mäiskeeseen tuo taustalla tykiteltävä ilotulitus.
Pakkohan sinne kuuluisaan kellotorniinkin on painua viimeisiä selvittelyjä käymään. Miekat kovasti viuhuvat ja numerotaulun takana odottelee armottoman kova pudotus. Sinänsä vähän huono juttu, kun näistä viidestä mittavammasta toimintajaksosta juurikin lopputappelu onnistuu heikoimmin innostelemaan ja on samalla unohdettavin. Muutenkin väittäisin, että kirjaston jälkeen mennään toimintakohtausten suhteen alamäkeä. Torilla ja kirjastossa liike ja kekseliäisyys ovat toisella tasolla niitä seuraaviin verrattaessa. Alamäki ei mikään jyrkkä ole, mutta harmittaa pikkuisen kuitenkin.
Jos tuntuu siltä, että pikkuisen vajaat pari tuntia on aivan liian vähän, niin levyn bonusosasto lievittää tuskaa tarjoillen 11 poistettua ja/tai pidennettyä kohtausta ja runsaat 25 minuuttia lisää vilkuiltavaa. Sanotaan vaikka niin, että ainakin puolet näistä kohtauksista on aivan oikeaan osoitteeseen päätynyt. Melkein puolet taas onkin poistettuja tappelupätkiä suuremmista melskeistä. Näinpä siis saadaan hieman lisää kikkailua kirjastokamppailuun, vahakabinettia hävitetään entistä enemmän, joellakin pitää muksia kauemmin ja tietenkin kellotornivääntöönkin löytyy lisättävää.
Kuten tekstistäkin on saattanut selvitä, toistelee Shanghai Knights edeltäjänsä jippoja sekä juttuja jossakin määrin ja pituuttakin muutama minuutti lisää rapsahtaa. Eipä se silti onneksi miltään väkinäisen väsähtäneeltä rahastusjatkolta vaikuta, vaan edelleen meno on hyväntuulista ja vauhdikasta. Vieläpä monin paikoin mukavan huvittavaakin. Lopusta löytyvä mokakelakin on todistelevinaan hyvästä ilmapiiristä kuvauksissa.
Puitteet ja taustat toki komeilevat kivasti, mutta Shanghai Noon laajemmilla ja aurinkoisemmilla näkymillään vie siinä mielessä voiton. Samoin se seikkailupuoli hoidetaan siinä minusta pikkuisen pirteämmin. Hassuttelujen suhteen tasapeliä julistelisin. Toimintakohtaukset taas vierähtävät jatko-osan eduksi. Shanghai Knights vaikuttaa niiden suhteen huomattavasti edeltäjäänsä enemmän Jackie Chan -elokuvalta. Lopullisia laskutoimituksia tehdessä ensimmäinen jää hiukkasen verran edelle, mutta ei todellakaan paljoa. Molemmat näistä edustavat mielestäni kelvollista seikkailuhassuttelua hyvillä toimintatuokioilla vauhditettuna ja pääkaksikkokin sen verran sympaattinen on, että koheltelua mielellään katselee parikin kertaa.
Shanghai Knights (2003) (IMDB)
Taustatarinoita tekijöiden turinoista tiivisteltynä tuolla:
Trivianurkkaus 6: Shanghai Knights
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti