Otetaanpa tähän väliin lyhyt kurkistus tekijöiden mietteisiin sekä kulissien taakse, niin ei pääse triviasarjan ilmestymisvälit venähtelemään puoleen vuoteen. Joku on saattanut huomatakin, että Jackie Chanin tekemisistä tykkään höpötellä kenties pikkuisen enemmänkin, joten tutkimuskohteeksi valikoitukoon pari päivää sitten katseltu hömpähtävä lännenelokuvahassuttelu Shanghai Noon.
Laiskuudesta ja muista vähintään yhtä pätevistä syistä johtuen lähteenä jutuille saa toimia kotimainen levyjulkaisu, jonka lisuketarjonnasta lähden jotakin kiinnostavaa turhaketietämystä kaivelemaan. Tässä tapauksessa levylle on laitettu kasa minidokumentteja, mutta myös tekijöiden kommenttiraita, jolla höpöttelevät elokuvan tähdet Jackie Chan ja Owen Wilson sekä heidän lisäkseen ohjaaja Tom Dey. Wilson ja Dey ovat ilmeisesti samassa kopissa höpisemässä. Muiden velvoitteiden takia poissa ollut Chan taas on erikseen äänitelty ja hänen juttunsa väleihin liitelty. Varmaan voitaisiin siitä kommenttiraidasta aloitella.
Dey lähtee liikkeelle alkutekstijakson taustoista kertoillen, että osa vilisevästä tekstistä on peräisin prinsessan lukemasta kirjasta. Osa symboleista taas edustaa itää sekä länttä noin teemaan sopivasti. Muutenkin hän oli innostunut ajatuksesta, että pääsisi esittelemään katsojille monenlaisia maailmoja sekä paikkoja. Lavasteihin ja pukuihin panostettiin paljon, joka ehkä osaltaan helpottaisi yleisön hommaa hypätä mukaan muuten vähän uskomattomaan menoon. Dey yritti parhaansa mukaan taltioida elämää suurempia laajoja näkymiä tarinaa osaltaan tukemaan. Owen taas oli aluksi kovin epäileväinen, mitä tulee lännenelokuvan tekemiseen Kanadassa, mutta näkymät voittivat helposti puolelleen ja niinpä mielipide pikaisesti vaihtui.
Kiinan puolella viivytään vain lyhyt tovi, mutta Dey halusi luoda sinnekin aidolta vaikuttavan maailman, joka pursuaa perinteitä sekä kunnioitusta. Näin länteen siirtyminen loisi selvää kontrastia. Vaikutelmaa tehostamaan palkattiin 300 sotilasta pihalle vartijoiden osia esittelemään. Värväykset tehtiin Kiinan tankkijoukkojen riveistä. Kielletyssä kaupungissa oli kuvausaikaa käytettävissä varsin rajatusti. Kuudesta tehokkaasta tunnista jutellaan, joten pikkuisen piti kiirehtiä. Dey vähän naureskelee, että ainakin yksi arvostelija oli vähän erehtyväinen, kun meni luulemaan elokuvassa näkyvän kaupungin olevan tietokoneluomus, vaikka kyse onkin aidosta asiasta.
Alusta lähtien tuntui siltä, että Lucy Liu olisi sopiva henkilö esittämään vanhan perinteisen maailman ja uuden välillä seikkailevan prinsessan osan. Liun kuvaukset erään komediasarjan parissa kuitenkin tuottivat pulmia. Lopulta Dey sai kovalla uudelleenjärjestelyllä hoidettua asiat siten, että Liu pystyi roolin tekemään.
Kun siitä pikaiseen tahtiin lännen puolelle vaihdetaan, halusi Dey suuren siirtymäotoksen. Samoissa kuvissa nähtävä juna kasailtiin erinäisistä Kanadan kuvauspaikkojen lähialueilta haalituista osista. Niinpä tämä junaviritelmä ei puksutellut kuin noin 15-20 mailia tunnissa. Piti siis luovin kikoin vähän juksata vauhdintunnetta kuviin.
Jackien hommia hitaasti etenevä juna taas helpotti, sillä hänellä oli muutamasta aiemmasta elokuvasta kertynyt kivasti junatemppuilukokemusta. Tuttua kauraa siis monin paikoin. Tukkien päällä urheileminenkin vaikuttaa olleen Jackien hermoille vähemmän raastavaa puuhaa, kun taas Dey huolehti enemmän, ehkä aiheestakin. Kyseinen kohtaus kuvattiin pariin kertaan ja Wilsonin sijaisnäyttelijä siinä melkein ehti jalkansa murtaa. Jackie taas olisi halunnut kokeilla enemmänkin.
Olosuhteet eivät olleet niinkään vaaralliset, vaan lähinnä tukalat, kun Wilson pääsi ihmettelemään autiomaan hiekkaa varsin läheltä. Eihän häntä nyt sellaisenaan maahan kuopattu, vaan sai istuskella maahan haudatussa tynnyrissä. Runsaslukuiset verta haikailevat hyönteiset ja kuumuus kuitenkin osasivat viedä kokemusta epämiellyttävään suuntaan.
Puropainiin liittyenkin löytyisi tarinaa. Deyn mukaan Jackie ei ollut kovin innostunut tappelemaan vedessä. Pääsyynä se, että muutenkin raskas puvustus imi vettä ja muutti liikkeet hankaliksi. Lisänä tietysti se, että kuvausten aikaan toukokuussa 1999 vesi oli vielä varsin jäätävää. Vesiosuudesta Dey halusi tehdä vähän todenmukaisemman väännön muutenkin. Sitten taas, kun kipaistaan metsikön puolelle kahinaa jatkamaan, muuttuukin juttu Jackie Chan -tappeluksi komedian tullessa selvemmin mukaan ja temppuilun lisääntyessä. Näitä Jackien metsässä kuvaamia pätkiä vilkuillessaan Dey oli aluksi sillä kannalla, että ne ovat aivan käyttökelvotonta silppua, jota ei tultaisi lainkaan käyttämään. Joutuipa kuitenkin myöntämään olleensa pahasti väärässä.
Saluunamatsia kuvaillessa Jackien oli hieman vaikea saada kiinni siitä, mitä tarkoitetaan klassisella saluunarähinällä. Vaati siis selityksen ja toisen ennen kuin taustamelskeen välttämättömyydestä päästiin yhteisymmärrykseen. Tätä kohtausta varten Dey teetätti Chanille sarviparin, jolle Jackie pikapikaa keksikin käyttöä. Jackie toki myöntääkin, että tykkää kokeilla uusia apuvälineitä, eikä aina vain käyttää jalkoja sekä nyrkkejä. Sekä Wilson että Dey olivat iloisesti yllättyneitä siitä, miten auliisti Jackie jakeli hyviä toimintapätkiä muidenkin hoidettavaksi, eikä hamstrannut kaikkea itselleen. Wilsonille se toki tarkoitti uusien juttujen opettelua, sillä elokuvatappelut olivat aiemmin melko vähiin jääneet. Dey yhdellä levyn minidokumentilla lausahtaakin, että Wilson tahtoo jäädä muistetuksi näyttelijänä, joka ei tehnyt lainkaan omia stunttejaan. Owen itse myöhemmin mainitsee omaavansa pari vasenta jalkaa, mikä tietynlaisena pulmana toimii ketterämpää ja tarkempaa menoa vaativissa jutuissa.
Omaperäinen heiluttelu hevosenkengällä oli alunperin Deyn ajatuksia. Jackie oli heti sitä mieltä, että vaikeaa tulee olemaan. Sen saivatkin poloiset stuntmiehet kehoissaan tuntea, kun pehmennetty versiokin melko kovasti osasi kipeää tehdä.
Lopputaistelussa käytettävää kirkkoa ei ehditty viimeistellä ennen kuin pitikin jo aloittaa. Niinpä siinä vähän vaivihkaa yritettiin jatkaa työtä ja muuttaa paikkaa kuluneemman näköiseksi. Dey kertoilee kohtauksen yhteydessä, että amerikkalaiseen elokuvantekoon tottuneelle oli vähän vaikea sopeutua Jackien tyyliin, koska kameraa oli kovin vaikea pitää totuttuun tapaan liikkeessä Jackien suosiessa liikettä kuvan sisällä. Jackie itse taas oli innostunut mahdollisuudesta laittaa loppuun kungfu-henkisempää mätkettä, mitäpä siitä, että vähän hassusti omiaan vastaan kamppaileekin. Jackie itse kertoo, että kellotornikamppailu meni pikkuisen vaarallisen puolelle. Aikataulu hengitti niskaan ja lopulta Jackie turhautui alapuolelle aseteltavien turvaverkkojen kanssa nysväämiseen. Niinpä hän ilmoitti, että loput tehdään ilman turvavarusteita. Myöntelee kuitenkin jälkikäteen, että vähän tyhmäähän sellainen oli...
Elokuvaan oli toki aiottu sulloa enemmänkin vauhdikasta toimintaa, mutta pääasiallisena esteenä oli tiukahko aikataulu. Dey ja yksi tuottajista halusivat mukaan Jackien Drunken Master -elokuvista muistuttelevan kohtauksen. Aikaa ei tosiaan ollut riittävään panostukseen ja niinpä humalainen nahistelu ja kuplien puhaltelu jäivät lähimmiksi korvaajiksi. Dey ja Wilson yhdessä pohtivatkin, että Hongkongin puolella panostetaan aivan eri tavalla toimintakohtauksiin, joita kuvataan välillä viikkojakin. Sellainen taas tulisi Amerikan puolella paljon kalliimmaksi. Myös hirttokohtauksen piti päättyä rähinään, mutta jälleen se vähenevä aika tuli tielle. Tässä yhteydessä Jackienkin täytyy huomauttaa, että hänkin tarvitsi apua. Hevosvaljakolla kiitäessään oikea ohjastelija on piilotettu Jackien taakse. Neljän hevosen hallitseminen oli Chanillekin liikaa.
Yhtenä syynä ajan riittämättömyyteen oli Calgaryn seudun viileä sekä muutenkin oikutteleva kesä. Mainitaan, että 72 kuvauspäivästä alle 20 oli aurinkoisia kesäpäiviä. Sade, ukkonen, lumi ja myrskyävä tuuli vähän kiusailivat tekijöitä. Paikoitellen siinä määrin, että hieman toisenlaisiinkin keinoihin yritettiin turvautua. Tuuli puhalteli niin ahkerasti telttakylän rakennuksia maan tasalle, että lopulta paikalle saapui tyyppi esittämään tuulenpysäytystanssia.
Päätähdillä ei aiemmin yhteistä historiaa ollut ja siinä tiettyjä epäilyksiä esiintyi, että miten mahtaa yhteistyö sujua. Wilson mainitseekin, että hänellä ja Jackiella huumorintajut olivat samansuuntaiset, niin se ei ainakaan vaikeuksia tuottanut. Ensimmäinen yhteinen kuvattu kohtaus olikin kalterien takana. Wilson vastusti aluksi melko voimakkaasti siihen liittyvää pissapaitakohtausta, joka oli alunperin Jackien ajatuksia, kun hän kertoili vähän erikoisemmasta vankilapakojen sarjasta Shanghaissa. No, ainakin yksi tuottajista ideaan ihastui, joten niinpä vain Owenkin suostuteltiin antamaan ajatukselle mahdollisuus.
Jackie itse taas alkoi epäillä kylpyammeissa tapahtuvan juomaleikkikohtauksen toimivuutta. Ajatus siihen oli napattu Jackien tekijöille järjestämistä juhlista, joissa vastaavia pelailtiin. Tuottaja sai Jackielle vakuutella, että yleisö tulisi sellaisesta tykkäämään, joten niinpä sitä parin päivän aikana purkitettiin ja kaksikon ihokerros hieman siinä samalla ryppyjä keräili.
Mitä vitseihin ja huumoriin yleisesti ottaen tulee, niin Dey myöntää, että eihän se aina mitään korrektia ole. Välillä hän huomasi itsekin epäilevänsä, että mennäänköhän jo liian alas, mutta niinpä vain monesti hölmötkin jutut tuntuivat toimivan. Kirjoittajat antoivat suhteellisen vapaasti muiden lisäillä omia juttujaan mukaan. Niinpä osa vitseistä on peräisin vähän mistäkin, esimerkiksi Owenin isältä ja hänen sijaisnäyttelijältään. Owen itse olisi halunnut lisätä vielä peyote-kohtauksen mukaan menoon. Sitten alettiin kuitenkin pohtia, että ehkäpä Jackie on jo pöhnäillyt tarpeeksi ja sitä perhe-elokuvatähden imagoakin on jo riittämiin tärvelty.
Dey myöntää suoraan, että Butch Cassidy and the Sundance Kid toimi innoituksen lähteenä. Useampaankin otteeseen siihen suuntaan vihjaillaan, voimakkaimmin toki loppuryntäyksessä. Elokuva ilmeisesti kuuluukin Deyn omiin suosikkeihin. Esimerkiksi Wilsonin hahmon puvustukseen haettiin hieman mallia Robert Redfordin hahmolta.
Loppupuolelta päädyttiin napsimaan useampikin kohtaus pois, koska alkoi tuntua siltä, että homma pitäisi joskus päätelläkin ja päästää katsojat kotiin. Löytyyhän sieltä jälleen lyhyt kooste onnistumattomista otoista. Osa tuottajista oli ilmeisesti sitä mieltä, että hauskempia kaivattaisiin, ja niinpä mukana lavastettujakin "möhläyksiä" on.
Levyltä tosiaan löytyy muutama minidokumenttikin, joten varastetaanpa pari ajatusta vielä niiden puolelta...
Jackiellehan lännenelokuvan tekeminen oli pitkään ollut jonkinlainen unelma. Monet suosikkinäyttelijät niissä esiintyneet ja muutenkin sellaiset elokuvat viehättäneet. Tällainen ajatus oli pyörinyt jo 15-20 vuotta aiemmin mielessä. Lopulta hän esitti karkean itä kohtaa lännen -hahmotelman eräälle tuottajalle, ja niin projekti nytkähti liikkeelle. Ohjaajaksi valittu Dey kertoo halunneensa kuvata tavallaan kliseemäisiäkin lännenelokuvien kohtauksia ja viskata ympäristöstään pihalla olevan Jackien niiden keskelle. Mukaan saatiin sullottua vähän kaikenlaista elementtiä. Uuden löytämisen mysteerejä sekä kiehtovuuksia, kalaa kuivalla maalla, pikkuisen romanssiakin ja muutakin menoa.
Toimintakohtauksiin palaillaan vielä sen verran, ettei Dey halunnut puuttua liikaa Jackien tekemisiin. Välillä kuitenkin piti asettaa karkeat rajaviivat, joiden väleissä Jackie saisi touhuta ja melko vapaasti ajatuksiaan toteutella. Jackien mielestä suoraviivaisen ja väkivaltaisen toiminnan tekeminen on helppo homma, mutta enemmän kekseliäisyyteen nojaava meno aiheuttaa päänvaivaa huomattavasti suuremmissa määrin. Jackien idoleista erityisesti Buster Keatonin tekemiset tulevat näissä yhteyksissä esille.
Sellaista tarinaa ja turinaa tämän elokuvan takaa. Katsellaan taas jossakin vaiheessa lisää, kunhan jokin kiinnostava ehdokas löytyy ja sopivasti aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti