Sherlock Hound: A Small Client / Mrs. Hudson Is Taken Hostage

Palaillaanpa kurkkailemaan, millaisia rötöksia ja arvoituksia ratkottavakseen saa koiramaisempi versio Sherlock Holmesista. Viimeksi takana tykittelevät häijyt merirosvot saattelivat Sherlockin ja Watsonin yhteistyönsä alkutaipaleelle ja toisessa tarinassa taas samaiset herrat lähtivät selvittelemään varastetun kruunun mysteeriä. Tuolloin tuli vähän napistua siitä, ettei sinänsä toiminnallinen seikkailumeno oikein parhaalla tavalla mukaansa tempaissut. Toisaalta eipä kyseessä ollut niin paha pettymyskään, että olisi heti lytännyt innon sarjan parissa aikaa viettää. Jälleen ajatuksena vilkaista pari jaksoa kerralla. Ihmetelläänpä, millaisia koitoksia ja kommelluksia tämä 50-minuuttinen tuokio mukanaan tuopi.

A Small Client (Little Martha's Big Mystery!?)

Tavallaan Sherlockin kanssa kilpailevalla tarkastaja Lestradella vaikuttaa olevan melkoinen hoppu, kun tämä apulaisineen pankkiin kipittää. Sisätiloissa on menossa tiivistunnelmainen kolikoiden silmäily sekä lajittelu, koska pulmana on, että kiertoon on jostakin eksynyt vääriä rahoja. Tilanteen vakavuutta ei vielä ole täysin ymmärretty, mutta kun näitä kyseenalaisia killinkejä alkaa asiantuntijoiden näpeistä enemmänkin kasoihin karttumaan, niin huoli heräilee ja hikipisarat kasvoille siinä samalla. Tyypit arvioivatkin, että tällä tahdilla pian suuri osa kierrossa olevista kolikoista on alkuperältään hyvinkin hämärää ja jotakin todellakin pitäisi pikaisesti tehdä.

Lestrade on kuvioista kohtalaisen pihalla, eikä osaa yhtään arvailla, mistä rahat tulevat ja kuka niitä työstää. Sherlock lyhyen päättelyn päätteeksi tietää herran näiden kolttosten taustalla. Pirullisen suunnitelman takana naureskelee tietysti edellisessä osassa esitelty Moriarty, jonka epävirallinen rahapaja vääntää täyttä höyryä kolikkokasoja. Hiukkasen hän joutuu laiskotteleville apureilleen räyhäämään, koska tarkoituksena olisi saada tuhansia kappaleita kiertoon ja toiset vain maleksivat. Konetta väännetäänkin kovemmille kierroksille ja tahti ripeytyy entisestään. Juuri kun Moriarty suuruudenhulluun tapaansa haaveilee koko Englannin ostamisesta, niin tuleekin mutkaa matkaan rahamasiinan mennessä lakkoon. Tarvitaan paikalle osaavaa korjausapua, mikä taas johtaa sieppauspuuhiin. Houndilla ja Watsonilla onkin siis pari toisiinsa kytkeytyvää juttua selviteltäväksi.

Kolmannen jakson myötä siirtyillään suuntaan, joka tätä katsojaa enemmän miellyttää. Tokihan lyhykäinen kesto edelleen omat rajoituksensa asettelee, mutta saadaan paremmin kiinni siitä salapoliisipuuhailustakin. Jäljille ei heti päästä, mutta epäilyttävät yksityiskohdat laittavat hoksottimet hurisemaan ja palaset alkavat paikoilleen putoilla. Reippaammasta huumorista taas vastailee tunaroivien tolvanoiden avustama Moriarty, joka hermot kireällä näitä kaveruksia käskyttää. Sekaan soppaan vielä ripaus tiukkaa tulitusta, vauhdikasta raivoamista riehumisineen ja leimuavaa loppua, niin ihan hyvä pätkä tästä helposti muodostumaan pääsee.

Mrs. Hudson Is Taken Hostage (The Kidnapping Case of Mrs. Hudson)

Baker Streetilla savupiipuksi naamioitunut ovela kiipijä katoilla hiipii ja puuhana tällä on Houndin taloa vahtailla ja valokuvata. Moriarty on ottanut asiakseen tarkkailla sekä taltioida vihollisensa arkirutiineita, mikä on vasta alkuverryttelyä. Varsinaisena ajatuksena onkin käynnistää katala juoni, joka pyyhkäisisi Sherlockin kuvioista kokonaan. Hommaa siis riittää, mutta sitä helpottaa heikon kohdan löytäminen, ja Sherlockin tapauksessa kyse on taloudenhoitajana toimivasta Hudsonista. Moriarty onkin päätellyt, että jos Hudsonin saisi kaapattua, niin voisi pompotella etsivää miten ikinä tahtookaan. Apulaiset tietysti ymmärtävät tavoitteet pikkuisen väärin, mutta vauhtiin päästään kuitenkin.

Sherlock ja Watson houkutellaan pois kodistaan, mikä tarjoaa tilaisuuden käynnistellä kavaluudet. Kaksikon palaillessa harharetkiltään, onkin jo Hudson kadonnut ja lattialle levinnyt kukkaruukku saa huolestumaan. Hound nuuhkaisee ilmasta nukutuskaasun jälkihajut, eikä sieppaajaakaan tarvitse paljoa arvailla, sillä Moriarty on jättänyt oveen lappusen. Yöllinen kohtaaminen puhelinviritelmän kautta valottelee, mitä kaappaajalla on suunnitelmissa. Hämärille poluille pitäisi Sherlockin lähteä. Ansan hän toki vainuaa heti näistä vaatimuksista, mutta pakko kai on silti kipaista käskyjä toteuttelemaan. Saapi sitten nähdä, mitä paikalliset poliisit näistä kujeista tykkäilevät...

Neljäskin jakso siinä määrin miellyttelee, että melkeinpä laitoin vielä yhden pätkän putken jatkoksi pyörähtelemään, mutta säästellään... Samoja elementtejä edelleen sekoitellaan. Toisaalla tyhmäilevään tapaan kinastellaan ja kiistellään, kun taas Hound pääsee testailemaan taitojaan hiukkasen muissa hommissa. Moriartyn ja Hudsonin kohtaaminen tuo kuitenkin mukanaan mukavankin uuden tuulahduksen, kun kaappaaja alkaa hieman ihastua Hudsoniin. Sekin selväksi tulee, ettei rikollisneroilla ole aikaa pölynimurin kanssa huiskia menemään, niinpä kelmien piilopaikka on epäjärjestyksen vallassa. Toimelias Hudson vähän siistii pahuuden pesää ja vieläpä kokkailee herkkuja porukalle. Häikäilemättömissä lurjuksissakin tällaiset teot tuovat esille herkkiä pisteitä. Pyyteetön kiltteys laittaakin kyyneleitä karkailemaan ja vie mielen haikailemaan toisenlaisen tulevaisuuden perään.

Tiedä sitten, oliko vain otollisempi ajankohta, mutta molemmat jaksot olivat mielestäni selkeästi edellistä annosta kivempaa katseltavaa. Silmätkin tahtoisivat väittää yleisilmettä värikkäämmäksi ja pirteämmäksi, etenkin jos muistelee tummakuvaista avausjaksoa. Vekottimia väsäillään ja esitellään, mikä tietysti kelpaa, koska tällaisissa mekaanisissa ja mielikuvituksellisissa vimpaimissa oma viehätyksensä on. Kaava tuntuu muodostuvan siihen suuntaan, että viimeisille minuuteille takaa-ajoja tahdotaan tarjoilla. Siitäkään en valittele, jos meno muuten ei pelkkää jahtia ole. Kumpainenkin näistä jaksoista tekee hahmoja tutummiksi ja tuo heitä läheisemmiksi sekä toisilleen että katsojalle. Moriarty näissä saa melkeinpä enemmän huomiota kuin muut, mutta kaipa painotukset jatkossa vaihtelevat. Hudsonin lämpimätkin aatokset vihollisleirin suuntaan jakson lopussa saavatkin odottelemaan, millaisiksi Baker Streetin kolmikon välejä Moriartyyn lähdetään jatkossa kehittelemään. Niistä ja muusta hutusta höpistään sitten aikoinaan.

Sherlock Hound (1984) (IMDB)