Aivan vastaavaan vitsitykitykseen ei edes pyritä kuin mihin tuossa samaa koteloa asuttavassa elokuvassa intoudutaan. No, sellaista en odotellutkaan, joten sinänsä mitään pettymystä ei tässä mielessä päässyt syntymään. Hieman herkemmille poluille on selkeästi päätetty lähteä, mikä kyllä kelpaa.
Siinä missä tuo toinen muistuttelee alkukoosteessaan hieman siitä, että kylmästä maailmasta löytyy edelleen rakkautta ja lämpöä, niin The Holiday alkaa lyhyellä kertauksella erilaisista rakkauden (ala)lajeista. Koosteen päätteeksi päästään siihen katkerimpaan osastoon, eli yksipuoliseen rakkauteen, josta Iris (Kate Winslet) kärsii. Hän on yksi niistä onnettomista, jotka Amor on kironnut osoittamaan rakkautensa henkilölle, jolta ei tule saamaan vastarakkautta ja siinä samalla haaskaamaan parhaat vuotensa.
Onnettomuudessaan Iris vielä kuitenkin elättelee pientä toivoa työkaverinsa suhteen, joka vieläpä joulujuhlissa pääsee vahvistumaankin, kun mies on osoittavinaan uutta kiinnostusta. Ne toiveet kuitenkin tulevat rymisten alas, kun hetkeä myöhemmin pomo ilmoittaa ilouutisen Jasperin ja toisen työkaverin tulevasta avioitumisesta. Iris saa vieläpä kunnian kirjoittaa uutisen tästä onnellisesta tapahtumasta lehteen. Mikäpä sitä mielialaa sen paremmin kohottelisi...
Siinä vaiheessa itkuinen Iris päättää suunnata yksinäiseen kotiinsa viheliäistä elelyään manailemaan. Jokseenkin epätoivoistenkin mietteiden pyörityksessä tietokone alkaa äännähdellä. Iris on aiemmin ilmoittanut Lontoon lähistöllä sijaitsevan pienen mökkerönsä sivustolle, jossa ihmiset vaihtavat kotejaan vaikkapa lomien ajaksi helpon maisemanvaihdon merkeissä. Nyt häneen ottaa yhteyttä Los Angelesissa asusteleva Amanda (Cameron Diaz).
Amanda on omassa kriisissään, kun (jälleen) on mennyt poikki yksi suhde. Hetken mielijohteesta herää ajatus lähteä jonnekin rauhalliseen paikkaan, jossa saisi pysähtyä hetkeksi ja miettiä asioita omissa oloissa. Iriksen koti vaikuttaa varsin idylliseltä paikalta sellaiseen puuhasteluun. Niinpä lyhyen viestittelyn jälkeen kumpikin on innoissaan lähdössä lyhyellä varoitusajalla kohti uusia seikkailuja.
No, Iris ainakin ihastuu välittömästi uuteen ympäristöön lumisateen vaihtuessa sinisenä lainehtivaan mereen ja teiden varsia koristaviin palmuihin. Amandan talossakaan ei ole enempää aihetta valittamiselle, sillä se on varsin ylellinen asumus. Lumisessa Englannissa kotoutuminen ei aivan yhtä ongelmattomissa merkeissä sujukaan. Jo ensimmäisenä päivänä Amandan päähän hiipii ajatus, että tulipa tehtyä melkoinen virhe. Eipä sitten muuta kuin paluulippuja katselemaan...
Saman illan päätteeksi ovelle tulee pienoisessa huppelissa kolkuttelemaan Iriksen veli Graham (Jude Law), joka saa Amandan harkitsemaan uudelleen pikapaluusuunnitelmiaan. Suuren meren toisella puolella oleva Iriskin saa varsin nopeasti herraseuraa, kun Miles (Jack Black) pöllähtää yllättäen talolle. Ystävystyypä hän vielä eläköityneen elokuvakirjoittajankin (Eli Wallach) kanssa. Kummankin talonvaihtoviikot ovat siis menossa varsin lupaavaan suuntaan.
Siinä missä Amanda kärsii kyynelten puutteesta, niin Irikselle on siunaantunut hieman liikatuotantoakin, mutta voi olla, että eheytymistäkin mahtuu mukaan. Toinen on vähän erkaantunut tunteistaan, kun taas toinen kaipailee vähän ryhdikkyyttä, ettei olisi täysin niiden vietävänä.
Jos Love Actually on kestonsa puolesta vähän reippaampi, niin Nancy Meyersin ohjailema The Holiday laittaa vielä parilla minuutilla paremmaksi. Tässä tosin se pituus alkaa vähän tuntuakin, kun elokuva ei kuitenkaan mitään aivan uutta ja ihmeellistä esittele, niin pikkuisen olisi voinut tiivistääkin. Missään nimessä mitään lamauttavaa ikävystymistä ei kuitenkaan pääse syntymään, mutta hieman napakampaa otetta parissa paikassa kaipailin.
Varsin miellyttävä näyttelijäporukka tähänkin on saatu, vaikka ei toki vedäkään vertoja Curtisin elokuvan kokoelmalle. Diazin leveään hymyyn ei varmaan ikinä kyllästy ja se kyllä säteilee iloaan hienosti katsomoonkin. Winsletille nyt vain on varattu muuten erityinen paikka sydämestä, ja kyllähän hän tässä vähän nyyhkymmässä roolissaan miellyttää. Law ei pärjää hurmaavuudessa ja huvittavuudessa aivan Grantille, mutta hyväksi korvikkeeksi kelpaa. Kun vielä Black on vaihteeksi liikkeellä hieman tavallista pienemmillä kierroksilla, niin eipä päänäyttelijöistä hirveästi jää itkettävää. Voisi myös mainita, että pienemmässä osassa vilahtaa pariin otteeseen vanha ihastus Shannyn Sossamon, mutta eipä hänellä tässä elokuvassa lopulta hirveän paljon tekemistä ja ruutuaikaa ole suotu.
Meyers toki on nimenä tuttu, mutta hänen elokuviensa katselu on jäänyt vähemmälle. Aikoinaan tuli nähtyä ne Steve Martinin tähdittämät Father of the Bride -elokuvat, mutta eivätpä ne mitään suurempaa vaikutusta onnistuneet tekemään. Jatkoa ajatellen ohjauksista voisi ottaa työn alle vaikkapa elokuvat Something's Gotta Give (jee, Nicholson ja Keaton), What Women Want (koska Helen Hunt) ja It's Complicated (Streep ja kumppanit). Näyttäisi vähän siltä, että Meyersilla on useinkin taipumusta venytellä näitä elokuviaan sinne kahden tunnin kestoihin.
Vaikka tahti vitsien suhteen onkin paikoitellen vähän löysempi, niin kokonaisuutta silmäillen The Holiday kyllä naurattaa ja huvittaa vähintään riittävästi. Meyersin kynä ei ole aivan yhtä terävässä kunnossa kuin Curtisin, mutta kyllä häneltäkin hyviä juttuja on elokuvaan irronnut. Ne Amamdan eloa summaavat trailerit olisivat ainakin omasta puolesta saaneet olla hieman pidempiäkin. Amandan varsin huomattavalta vaikuttava DVD-kokoelma vilahtaa pariin otteeseen kuvissa. Levylle olisi voinut laittaa vaikkapa sitä tarkemmin esittelevän lisukkeen.
"I like corny. I'm looking for corny in my life."
Paikoitellen taas mennään reilusti herttaisuuksien ja söpöilyn puolelle, mikä ei ainakaan tätä katsojaa haittaa. Vilahteleehan siellä se pakollinen karvaturrinappisilmähurmaajakin, joka kerää niitä awww-huokauksia. Oikeastaan voisinkin allekirjoittaa se Iriksen lausahduksen... Tuntuisi jokseenkin hassulta alkaa tällaisessa yhteydessä kitisemään siitä, että nyt on liian lässyä, kun jotakin sellaista on ostoklikkausta suoritettaessa kuitenkin (ainakin salaa) toivonut. Mikään suurin kyynelpatojen tuhoaja The Holiday ei ole, mutta kyllä se pariin kertaan onnistuu niitä lupaavasti raottelemaan.
Romanttisten hömppäelokuvien joukosta toki löytyy parempiakin tapauksia, mutta varsinkin sellaisia suurkuluttaville The Holiday kelvannee erinomaisesti. Mielestäni tämä katseltu Love Actually / The Holiday -tupla onkin ihan hyvä ehdokas jonkun lahjasukkaan, kun kerran tunnelmiltaan ja ajankohdaltaankin sinne sopivat. Useampikin kauppa sitä myy varsin sopuisaan hintaan, eli senkään ei pitäisi olla suurempi este. Varsin mukava yhdistelmä terävämpää vitsi-ilottelua ja vähän herttaisempaa menoa. Lopuksi voisi napakampaa maisemanvaihdon kautta tapahtuvaa harmaan arjen pakoa kaipaaville suositella Mike Newellin ihastuttavaa elokuvaa Enchanted April.
The Holiday (2006) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti