Meni sitten reilut kymmenen vuotta, että sain tämän sävyiltään tummemman komedian katseluun. Kotimainen levyjulkaisu tuli monta kertaa huokeaan hintaan vastaan, mutta kun halusin vältellä sen sisältämää lyhyempää "kilttiä" versiota, niin kieltäydyin tarjouksista. Kirpputorikierroksella löytyi brittikiekko, jonka päätin korjata talteen. No, joku voi tietysti sanoa, että eihän sekään ole aivan täysin ehjä, mutta suostun kompromissiin, koska käsittääkseni vain yhdestä kohtauksesta puuttuu yksi repliikki. Heh, ehkä pystyn elämään tämän menetyksen kanssa...
Joulukellot toki jälleen kilisevät kuvien ilmaantuessa, mutta kertovatkohan ne minkään hyvän saapumisesta? Jos ei paremmin tietäisi, niin voisi pahastikin väärin arvailla elokuvan hengen. Rauhallinen pianomusiikki kuljettaa kameran lumiselta tähtitaivaalta kuusikoristetta pitkin alaspäin. Erään pubin etuseinää päästään katselemaan. Sisäpuolellakin kaikenlainen kanssakäyminen vaikuttaa rauhalliselta sekä sivistyneeltä. Baaritiskin päästä löytyy kuitenkin lisää juomaa tahtova savuketta poltteleva pukki.
"I've been to prison once, I've been married - twice. I was once drafted by Lyndon Johnson and had to live in shit-ass Mexico for 2 1/2 years for no reason. I've had my eye socket punched in, a kidney taken out and I got a bone-chip in my ankle that's never gonna heal. I've seen some pretty shitty situations in my life, but nothing has ever sucked more ass than this!"
Willie (Billy Bob Thornton) alkaa kerrata elämänvaiheitaan. Vankilassa kerran käväisemässä, avioliitossa pari kertaa, koviakin kolhuja tullut matkan varrella. Lapsuudessa jouluja ei juhlittu ja isäkin oli pahoinpitelevä ääliö. Kaikista kovin koettelemus vaikuttaisi kuitenkin olevan työ tavaratalon joulupukkina. Jos lasten rasittavuudesta olisi tiennyt, niin hengiltähän sitä olisi itsensä ottanut pois kärsimästä. Tai niinpä hän ainakin tahtoo väittää...
Hetkeä myöhemmin ollaankin takakujalla oksentelemassa, mutta eipä auta. Aamulla on pakko töihin raahautua, kun kirkassilmäiset lapsoset pukille tahtoisivat toiveitaan tarinoida. Kuvaaja-apulaisenakin toimiva Marcus-tonttu (Tony Cox) ei erityisen ammattitaitoinen ole ja räpsii vähän mitä sattuu. Hieman sitä ihmetteleekin, miten tämä rähjäinen ja häiriökäyttäytyvä parivaljakko yleensä suurten liikkeiden palvelukseen palkkaillaan.
"I wished for a purple elephant, but now I want a pink elephant!"
"Well, wish in one hand, shit in the other; see which one fills up first."
Työpaikan vartija selvästi epäileekin pukin ja tämän apurin suunnitelmia, mutta valppaus ei tässä tapauksessa vilppiä estä. Siellä sitä viiletetään suljetussa ostoskeskuksessa kytkemään turvajärjestelmät pois päältä, jotta yöllisillä vierailla olisi vapaammat kädet tutustua työnantajansa tuotteisiin sekä kassakaapin sisältöön.
Joulupukin työkausi on niin lyhyt, että tällaiset hämärähommat ovatkin ihan hyvä sivutulojen lähde. Nytpä sattuu vielä osumaan erinomaisen hyvin kohdilleen ja taskuihin kilahtaa yhden yön aherruksesta vähän yli 100 000 dollaria. Onhan se ihan kohtuullinen korvaus. Summa onkin sen verran suuri, että Willie alkaa haaveilla pukkihommien lopettamisesta. Ehkä olisi mukava siirtyä jonnekin Miamin aurinkoisille rannoille vaikkapa baaria pyörittämään...
Hetkeksihän sitä yllättyykin, kun muutaman kuukauden aikaloikan jälkeen näyttää siltä, että suunnitelma on toteutunut, kun Willie rantabaarin tiskin takaa löytyy. Ilmeisesti hän on siellä ihan omin luvin naukkailemassa, joten se siitä. Rahat loppu ja sama meno jatkuu. Velat ja pulmat monenlaiset painavat niskassa, mutta onneksi joulu on taas, joulu on taas! Soitto sieltä tuleekin apurilta, että miten olisi, jos ne pukin kamppeet jostakin kaiveltaisiin. Niinhän sitä päätetään vanhan tutun kaavan mukaan jatkaa, mutta asiat menevät enenevissä määrin pieleen. Onkohan se sitten Willien viimeinen joulu pukkina vai viimeinen ihan kokonaan?
Jos erehtyisi tämän elokuvan pariin jostakin syystä olettaen sen "tavalliseksi" jouluelokuvaksi, niin varmaan menisikin pullat glögeineen väärään kurkkuun katsellessa ja etenkin kuunnellessa näitä juttuja. Eiköhän suurin osa kuitenkin lähde tätä katselemaan hyvinkin tietoisina siitä, että levottomampaa menoa on luvassa, joten tuskinpa mitään suurta shokkia pääsee syntymään.
"I'm an eating, drinking, shitting, fucking Santy Claus."
Alkutekstijakson aikana ehditään jo niin runsaasti kiroilemaan, että varmaankin karkeaa kielenkäyttöä karttelevat pakenevat jo sen aikana toisenlaisten elokuvaelämysten pariin. Vähän tämä erilaisten karkeampien ilmaisujan jatkuva runsas viljely alkaa kääntyä tylsemmän puoleiseksi, koska jatkuvaan tykitykseen turtuu kohtalaisen nopeasti. Eivät ne kovin pitkään jaksa mitenkään kaksisesti hauskuuttaa, vaan huvittavimmat jutut tulevat muualta kuin niiden samojen kirosanojen toistelusta. Kai tässä mielessä jonkinlaista ennätystäkin lähennellään, varsinkin pidennetyn version ollessa kyseessä, mutta sepä ei omissa kirjoissa mitenkään erityiseksi saavutukseksi pääse ponnahtamaan.
Sikailut eivät pelkiksi sanailuiksi jää, vaan Willie ja Marcus ehtivät kaikenlaista touhuamaan kyseenalaisten yötöidensä lisäksikin. Pahennuksen aiheuttaminen vaikuttaakin olevan varsin tiukasti heihin pulttailtu. Pukki tauoillaan ehtii toisenlaista toimintaa sovituskopeissa harjoittamaan ja vapaa-ajalla toki lisää sitäkin sarjaa. Lasten mukiloiminenkaan ei suuremmaksi kynnykseksi osoittaudu. Muutenkin tehdään selväksi, ettei kyseessä ole mikään miehistä mukavin, vaan tämä pukki tarvittaessa osaa olla varsin inhottavakin. Tai vaikkei niin tarvitsisikaan.
Joulunapsuja naukkaillaan sen verran ahkeraan tahtiin, että pullo tai tölkki siellä huulilla usein heiluu. Pitäähän sitä töissäkin harrastella, että jaksaa toiveita tiedustella. Ilmeisesti Thornton katsoi, että mitäpä sitä päihtynyttä esittämään, kun sen voi vakuuttavamminkin hoitaa. Silmistä päätellen ainakin muutamaa kohtausta ennen on maistunut kohtalaisesti. Suurkulutuksen rajojen yli hipsaistaan reippaasti, kun Willie annoksia nautiskelee jatkuvaan tahtiin, mutta eipä se alkoholilla avustettu turrutuskaan loputonta suojaa suo, vaikka ahkerasti kiskotaankin erilaisia liemiä ja huuruissa seikkaillaan.
Vaikeaa elokuvaa kaikesta huolimatta on minään sikailun ja remuamisen ylistyksenä pitää. Jos sellaisia pyydettäisiin listailemaan, niin tuskinpa Bad Santa mukaan menisi. Katsojan silmiin jatkuva sekoilu ja muiden tyly kohtelu ei onnistu erityisen houkuttelevana tai viehättävänä näyttäytymään. No, onhan se toki huvittavaa seurattavaa, mutta samalla voinee sanoa, ettei Willie ainakaan ole sellainen tyyppi, jonka kanssa mielellään aikaansa kuluttelisi.
"You're an emotional fucking cripple. Your soul is dog shit. Every single fucking thing about you is ugly."
Kyllähän tyypit itsekin sen tietävät, etteivät he herrasmiehistä hienoimpia ole. Jos Willie sattuu asian unohtamaan, niin Marcus siitä räävittömästi muistuttelee haukkuen kaverinsa suunnilleen täydeksi saastaksi. Tarinan edetessä menneet teot alkavat painaa enenevissä määrin ja kaikenlaiset ratkaisut käyvät mielessä. Jos Willielta kysellään, niin on taidettu kauan kauan sitten talsia sen pisteen ohi, jossa olisi vielä voinut harkita jonkinlaista suuntaamista edes pikkuisen paremmaksi ihmiseksi, joka läheisiään hieman toiseen tapaan kohtelisi. Vaiko sittenkään, onhan jälleen joulu ja mahdollisuus muutoksille...?
"No, I'm not talking about that. I beat the shit out of some kids today. But it was for a purpose. It made me feel good about myself. It was like I did something constructive with my life or something, I dunno, like I accomplished something."
"You need many years of therapy. Many, many fuckin' years of therapy."
Ostamani version takakansi vihjailee, että kyseessä olisi erinomainen elokuva sellaisille, joille joulu on vähemmän miellyttävä juhla:
"A bawdy, laugh-out-loud experience, Bad Santa is the ultimate festive movie for people who don't like Christmas."
Mahtaakohan asia ihan noinkaan olla? Jouluperinteitä toki ravistellaan ja ihmisten jouluintoa pilkataan, mutta en nyt sanoisi, että niitä kaikesta rivostelusta huolimatta olisi edes yritetty lähteä rikki repimään. Jos se olisi ollut tarkoituksena, niin luulisin, että elokuvan henki näyttäytyisi paljon ilkeämpänä kuin mitä se nyt on. Erityisen lämminhenkinen Bad Santa ei tietenkään ole, mutta eipä kuitenkaan mikään katkera haistatus jouluhengellekään. Voipi olla, että se pulla onkin jouluvihaajan väärässä kurkussa elokuvan loppupuolella...
Sen verran hyvin aika kului elokuvan parissa, että ajattelin illan päätteeksi vielä vilkaista levyn lisuketarjonnankin läpi. Aivan täyteen tätä julkaisua ei ainakaan ole lähdetty ahtamaan. Poistettuja kohtauksia löytyy neljä, jotka yhteiskestoltaan ovat yhdeksän minuutin luokkaa. Muistettavin niistä on Sarah Silvermanin vetämä joulupukkioppitunti, josta ei päätynyt pientä pätkääkään elokuvaan. Pienempiä poistoja on koottu neliminuuttiseen pätkään, mutta mitään erityisen huvittavaa ei sieltä löydy. Tekijöiden höpötyksiä olisi kymmenen minuutin verran koosteessa.
Terry Zwigoff on kovin harvakseltaan elokuvia ohjaillut, mutta innokkaita ylistäjiä tuntuu näille muutamalle ilmestyneelle teokselle löytyvän. Valitettavasti itse en ainakaan tässä vaiheessa uskalla niin suureksi ihailijaksi tunnustautua. Aikoinaan tuli laitettua Ghost World varsin suurin odotuksin pyörimään, koska se oli enemmänkin kehuja keräillyt. Omalla kohdalla vaikutus jäi paljon toivottua viileämmäksi, mutta olen jossakin vaiheessa ajatellut antaa sille toisen tilaisuuden.
Hieman samaan tapaan sitä joutuu tätä nyt käsiteltävää elokuvaa summailemaan. Kyllähän niitä nauruja kertyy ja hauskojen tilanteiden sekä muiden kohellusten määräkin ihan kivaksi muodostuu. Tuli kuitenkin odoteltua vähän hersyvämpää tavaraa. Ehkä siinä on sekin, että aletaan niitä vakavampia sävyjä tuoda toivottua voimakkaammin esille jo hyvissä ajoin ennen loppua. Eihän Bad Santa missään vaiheessa täysin vakavoidu, vaan pirullinen pilke pysyy silmäkulmassa loppuun asti, mutta täytyy todeta, että hymy paljonkin hyytyy.
"No. It's because he was a mean, drunk, son of a bitch. And when he wasn't busy busting my ass, he was putting cigarettes out on my neck. The world ain't fair. You've gotta take what you need when you can get it. You've gotta learn to stand up for yourself. You have to stop being a pussy and kick these kids in the balls or something."
Löytyyhän sieltä vähemmän vitsailevalta puoleltakin hyvät juttunsa, eipä siinä. Olen varmaan aiemminkin todennut, että sellainen meno miellyttää helposti, jossa hieman kolhuja keränneet ja/tai tavalla tai toisella "epäkelvoiksi" katsotut yksilöt onnistuvat muodostamaan eräänlaisen perheen keskenään. Loppupuolella tämä painottuu enemmän. Ehkäpä Willie ei ole paras mies muille jakelemaan neuvoja siitä, miten elämässä tulisi edetä tai toimia, mutta mutta... Kyllähän tällainen edes jotenkin toimiva epätodennäköinenkin yhteiselo onnistuu ainakin pikkuisen liikuttamaan.
Miten jouluisena Bad Santa lopulta esittäytyy, on tietenkin pitkälti katsojasta kiinni. Jos kovin hartaasti jouluun suhtautuu, niin sitten elokuva varmaan on sekoiluissaan ja räävittömyyksissään kohtalainen pyhäinhäväistys ja kannattanee suosiolla jättää näkemättä. Vähemmän herkkähipiäisesti samaiseen juhlaan suhtautuvat tuskin kovin ikävästi mieltään pahoittelevat. Veikkaisin ennemmin, että hyvinkin huvittuneissa tunnelmissa silmät sitä saattavat seurailla. No, itse en ajatellut tästä mitään jouluista perinne-elokuvaa tehdä, mutta toistamiseen varmaan tulee katseltua, sillä hyvä draamakomedia se kuitenkin on, vaikkei kaikkia toiveita täyttäisikään. Lisäksi Thornton tuntuu sopivan sen verran hyvin tämän rähjäisemmän sekä hoipertelevan joulu-ukon saappaisiin, että enimmäkseen ilokseen sitä torvellusta vilkuilee.
Bad Santa (2003) (IMDB)
Siitä on aikaa, kun olen tämän nähnyt mut muistaakseeni oli ihan hauska leffa. :)
VastaaPoistaKokeilen varmaan seuraavaksi vähän herttaisempaa hauskuutta. Kaunottaren ja hirviön jouluelokuvan pariin siis. :)
PoistaOi, se on ihana. <3
PoistaJep, oikein hyvä oli. Varmaan voinee jonakin toisenakin jouluna tämän katsella. :)
Poista