tiistai 9. joulukuuta 2014

Christmas Vacation (Joulupuu on kärvennetty)

Joulusta moni toivoo rentoa, rauhallista ja kiireetöntä iloista sekä lämmintä juhlaa. Ainapa vain kaikki ei niin vain sujukaan ja tuloksena voikin olla hermot rikki raateleva lomahirvitys. Tätä jälkimmäistä sarjaa edustamaan poimitaan Chevy Chasen tähdittämä hauska joulukomedia 1980-luvun lopulta. Vaikka aikaa onkin näkemisestä vierähtänyt, niin vieläkin on helppo uskoa siihen, että tämä kohkauspaketti nauruja irrottelee.

Minulle Griswoldin perheen surkuhupaisat ja riemukkaan kaoottiset lomakurimukset tulivat jo paljon nuorempina tutuiksi. Vacation laittoi perheen reissuun ihmettelemään kotimaansa ihmeitä. Pari vuotta sen jälkeen ilmestyi European Vacation, kun piti lähteä vanhemman mantereen puolelle turismia harrastelemaan. Valitettavaa on se, etten vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia kumpaakaan näistä uusittavaksi. Muistikuvat ovat siis kovin kaukaa molempien kohdalla. Näitä kuitenkin hauskoiksi muistelen ja molemmat on varmuudella nähty. Jospa se pukki vaikka laittaisi kivaa lomakatseltavaa lahjasukkaan? Ainahan voi toivoa...



Vuonna 1989 ilmestynyt kolmas lomailu on nähty ainakin kertaalleen viimeisten viiden vuoden aikana, joten se on paljon paremmin muistissa. Uusintatarve onkin vähäisempi, mutta kun ajankohta sattuu olemaan joulukuu ja lisäksi tätäkin osaa hauskana pidän, niin tuskinpa se pahaksikaan on...

Tämä alkuperäisen trilogian kolmas kohellus laittaakin perheen käytännössä paljon suljetumpiin tiloihin, kun olisi tarkoitus viettää rauhallista perhejuhlaa sukulaisten kesken. Aiemmat osat nähnyt tietää jo tässä vaiheessa nauraen purskahtaa, että hui-hai sellaisesta mitään tule, kun kyse sattuu Griswoldeista olemaan. Ainahan sitä tietysti voi laittaa kädet ristiin ja toivoa, että kerrankin kaikki menisi suunnitellusti, mutta epäusko sellaiseen on kohtalainen. Katsellaanpa siis, koheltaako perhe välinsä kokonaan poikki ja jääkö tämä joulu viimeiseksi yhteiseksi.



Mustaa joulua ei tarvitse lähteä viettämään, sillä Griswoldien auton pyyhältäessä eteenpäin maisema on kauniin luminen. Clark (Chevy Chase) ja Ellen (Beverly D'Angelo) laulelevat iloisina Audreyn (Juliette Lewis) ja Rustyn (Johnny Galecki) kärvistellessä takapenkillä lasten osissa. Clark tahtoo polkaista vanhan kunnon perhejoulun käyntiin siten kuin se tulisikin tehdä. Ensimmäisenä listalla on perinteistä tärkein.

"We're kicking off our fun old fashion family Christmas by heading out into the country in the old front-wheel drive sleigh to embrace the frosty majesty of the winter landscape and select that most important of Christmas symbols."

Tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä, että ajellaan kauas korpimaille joulukuusta etsimään. Kauppojen laihoihin riukuihin tyytyvät vain hölmöt ja ne paremmat kuuset löytyvät kaukaa metsien kätköistä. Lasten valituksista huolimatta esi-isien jalanjälkiä seuraillen sitä lähdetään syviin hankiin tarpomaan. Kyllähän sitä joulupuun takia pitää vaivaakin nähdä. Loistava yksilö sieltä lopulta löytyykin, mutta mitenkäs sen sahan kanssa. ...No, ehkä ne esi-isätkään eivät sellaisia tarvinneet.



"I don't know what to say, except it's Christmas and we're all in misery."

Tiedä sitten, onko onnellisesti oikea sanavalinta, mutta takaisin kotiin lopulta päästään ja jouluvalmistelut voivat jatkua. Clark kaivelee moottorisahan esiin ja lopulta kuusi pääsee ryöhähtämään täyteen tuuheuteensa sisällä. Ainakaan liian pientä puuta ei tullut mukaan napattua... Ilta alkaa vaihtua yöksi ja Clark jatkaa haaveiluaan suuresta perhejuhlasta, sillä molempien vanhemmatkin ovat tulossa vierailemaan. Ellen taas näkee edessään kaikki tulevat riidat ja pikkumaiset kiistat, jotka jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat niin kauan kuin henkeä riittää. Yrittääpä siinä varoitella miestään, jospa vaikka kaikki ei haaveiluja myötäillen menisikään.

Jouluaattoon on vielä yli viikko aikaa, mutta onhan se hyvä ajoissa aloitella. Töihin pitää vielä jaksaa raahautua ja siellä moni jokavuotista joulubonustaan odottelee. Paljastaapa Clark työkaverilleen sen verran, että on mennyt sen jo ennakkoon uima-altaaseen törsimään. Jouluostokset kutsuvat jälleen sillä moni paketinsaaja omiaan odottaa. Alusvaateostoksilla Clarkin ajatukset hieman harhailevat ja kieli karkailee. Siinä sitten pojan kanssa lopulta ihmetellään vaihtoehtoja sekä huomaamattomia linjoja. Saapuuhan sitten lopulta riitaisa neljän hengen joukkokin Griswoldien oven taakse koputtelemaan.



Kaikkien aikojen joulun toteutuminen vaatii tietenkin ennennäkemättömän valoloisteen. Lamppulankaa onkin kilometrien verran, kun 25000 pikkuvaloa johdoissa roikkuu. Clark-tonttu kuitenkin tarttuu toimeen ja kiipustelee katolle. Päivä alkaa vaihtua illaksi ja talo onkin hienosti valoilla päällystetty. Katastrofikin alkaa nurkilla koputella, kun sieltä liukkaalta katolta lähdetään pää edellä syöksymään. Kai se tuhansien valojen loiste kuitenkin kaiken vaivan ja vaaran oikeuttaa. Eipä muuta kuin koko perhe koolle ihastelemaan joulun mahtavaa loistoa. Tulkoon valaistus...niinpä niin. Toimimattomat tuikkimattomat tuikut alkaavat kenties Clarkin hermoille käymään, mutta vielä ei ole aika luovuttaa.

Onneksi ei Clark-parkakaan joudu pettymyksestä toiseen tarpomaan, vaan lopulta valotkin saadaan häikäisemään, kunhan sähellykset menevät kohdilleen. Sitä ennen niitä hermoja tosin koetellaankin ja sinnikäskin sissi lopulta malttinsa menettää, kun kaikki oikuttelee vastaan. Sijaiskärsijänä saa toimia muovijoulupukki, jolle on luvassa nyrkkiä ja kenkää. Lopulta tuhannet lamput loistavat siinä määrin, että naapurit sokaistuvat ja perhe haltioituneena ihastelee. Kilowattimittarikin tuntuu kovasti tykkäilevän tuhansista pikkuvaloista ja vallan villiintyy viilettämään.



"You surprised to see us, Clark?" 
"Oh, Eddie... If I woke up tomorrow with my head sewn to the carpet, I wouldn't be more surprised than I am now."

Täydellinen (katastrofi)joulu kaipaa vielä paria kutsumatonta vierasta. Jostakin kaukaa Eddie-serkku (Randy Quaid) kuulee kutsun ja lähtee tuhovoimaisen perheensä kanssa matkaan. Clark on toki yllättynyt, mutta liekö tämä niitä iloisia suunnittelemattomia näkemisiä...? Joulukalenterista availlaan luukkuja ja päivien edetessä pienempiä sekä isompia asioita menee pieleen. Lisäksi se kauan kaipailtu joulubonus antaa vain odottaa itseään. Aaton saapuessa Clark on kaikista takaiskuista huolimatta edelleen halukas tarjoamaan läheisilleen ikimuistoisen ja lämpöisen perhejuhlan. Hänen murheekseen kaikki aiemmat vastoinkäymiset ovat olleet pientä verrattuna siihen, mitä aattoilta tuo tullessaan. Kuuluukohan sieltä pukin reki jo kilkattelevan? Ehei, nehän ovat virkavallan lähestyvät sireenit iloisine vilkkuvaloineen...



"Where do you think you're going? Nobody's leaving. Nobody's walking out on this fun, old-fashioned family Christmas. No, no. We're all in this together. This is a full-blown, four-alarm holiday emergency here. We're gonna press on, and we're gonna have the hap, hap, happiest Christmas since Bing Crosby tap-danced with Danny fucking Kaye. And when Santa squeezes his fat white ass down that chimney tonight, he's gonna find the jolliest bunch of assholes this side of the nuthouse."

Alkutekstijakso esitetään vähän poikkeukselisesti animaation avulla toteutettuna. Siinähän katsojaa onnistuneesti oikeanlaisiin odotuksiin ohjastellaan. Joulupukkikin saa sen huomata, ettei Griswoldien asumus ole mikään kivuttomin paikka vierailla ja rutiinikeikka jää vain haaveeksi kaukaiseksi. Jos joku vielä elättelee toiveita rauhallisesta ja kommellusvapaasta lomailusta, niin autolla huristeleva Clark näyttää, että vauhtia ja vaaraa saadaan olemattomistakin lähtökohdista aikaan. Pitäähän perheen henget laittaa vaaraan täydellisen typeryyden takia, eikös vain? Tiukkaan väliin sitä päästäänkin, kun Griswoldit huomaavat pyyhältävänsä tukkirekan alapuolella.



Clarkilla toki on näitä vähän kyseenalaisia luonteenpiirteitä, mutta kaikessa yritteliäisyydessään, erehtyväisyydessään, kohkaamisessaan ja typeröinnissään hän on loppujen lopuksi varsin pidettävä tyyppi, mistä suuri kiitos Chaselle. Varmaan Clark toisenlaisessa käsittelyssä kallistuisi helpostikin rasittavaksi koheltajaksi. Kyllähän tämä tonttu toki touhottaa kaikenlaista ja usein siellä katastrofin rajoilla tasapainoillaan ja tuloksetkin ovat vähän mitä sattuu. Sepä kuuluu tietenkin asiaan, kun varsin toimelias jokamies laittaa tuulemaan.

"Hey! If any of you are looking for any last-minute gift ideas for me, I have one. I'd like Frank Shirley, my boss, right here tonight. I want him brought from his happy holiday slumber over there on Melody Lane with all the other rich people and I want him brought right here, with a big ribbon on his head, and I want to look him straight in the eye and I want to tell him what a cheap, lying, no-good, rotten, four-flushing, low-life, snake-licking, dirt-eating, inbred, overstuffed, ignorant, blood-sucking, dog-kissing, brainless, dickless, hopeless, heartless, fat-ass, bug-eyed, stiff-legged, spotty-lipped, worm-headed sack of monkey shit he is! Hallelujah! Holy shit! Where's the Tylenol?"



Muista Clarkin toheloinneista mainittakoon seikkailut pulkkamäessä. Pitäähän kiiturin olla kunnolla voideltu, jotta luistaa, mutta kai sitä voisi järkeäkin käyttää. Ehkäpä samoja pienoiseen katumukseen taipuvaisia juttuja siinä mies itsekin miettii syöksyessään talvimaisemien halki tuhatta ja sataa. Kaiken kaatuessa niskaan loppupuolella epätoivon motivoima sahuri on myös hauskaa seurailtavaa. Uusi kuusikin tuosta vain löytyy ja tulee sekalaista remonttihommaakin samalla hoidettua. Naapurin pariskuntakin kiittää, kun ei ainakaan tylsää ja yllätyksetöntä joulua tarvitse viettää. Siitä pitää huolen tämä vilkas vipeltäjä seuralaisineen.

Onneksi Clarkista ei ole haluttu yksiulotteista katastrofimagneettia tehdä, vaan tietyt tuokiot saavat pitämään epäonnisesta kaverista enemmänkin. Esimerkkinä vaikka hieman haikailun puolelle kallistuva tuokio yksin ullakolla vanhojen kotivideoiden parissa. Toki tällaiselle mukavalle hetkellekin tyly äkkiloppu laitetaan, mutta kuitenkin. Sitten on tietysti se haaveilu kesäisistä altaista ja kyseenalaisista...krhhmm...pulahteluista.



"Can I refill your eggnog for you? Get you something to eat? Drive you out to the middle of nowhere and leave you for dead?" 
"Naw, I'm doing just fine, Clark." 

Quaidin esittämästä Eddiestä voisi sanoa samansuuntaisia asioita. Hänestäkään ei selvästikään ole mitään tarkoituksella ilkeilevää törppöä haluttu tehdä. Käytöstavat vain ovat unohtuneet jonnekin matkan varrelle ja pienimuotoinen sikailu anteeksi annettakoon. Hyväntahtoinen epäonninen koheltaja hänkin. Sopivat varmaan Clarkin kanssa paremmin yhteen kuin mitä jälkimmäinen haluaa myöntääkään...


Sen verran mukavasti runsaat 90 minuuttia joulusekoilun parissa vierähti, että eiköhän ne pari vanhempaa lomaretkeä pidä viimeinkin hankkia uusintaan. Näyttää siltä, että on julkaistu kolmen elokuvan boxi, joka pitää sisällään ne pari vanhempaa elokuvaa, mutta myös 1990-luvun jälkipuoliskolla tehdyn jatkon Vegas Vacation. Senkin olen muistaakseni seuraillut, mutta vähän sellaista väkinäisen lämmittelyn makua taisi olla havaittavissa. Jos siis lahjaukko ei saa aikaiseksi, niin varmaan pitää itse yrittää muistaa...

Griswoldin perheen pari ensimmäistä "leppoisaa" lomareissua kuitenkin lienevät edelleen sellaisia seikkailuja, että huvia riittäisi vieläkin. Eräänä takeena on se, että niiden kynäilystä vastaa John Hughes, joka tämän jouluosankin kirjoitti. Ensimmäisen ohjasi Harold Ramis, toisen taas Amy Heckerling. Kumpikin on mielestäni saanut vuosien varrella kovin hyviä komedioita aikaan. Vegas Vacation taas on hivenen tuntemattomampien tekijöiden käsialaa ja jos muisti pelaa, niin Griswoldien parhaat jutut oli siihen mennessä jo nähty.


Samaisen perheen taival ei loppunut Vegasin lomaan, vaan jatkoa on tullut jälkeenkin, ainakin pikkuisen. Vuonna 2010 ilmestyi lyhytelokuva Hotel Hell Vacation, joka on minulta näkemättä. Seuraavan vuoden sisällä pitäisi ilmestyä Vacation. Saa sitten nähdä, millaisessa iskussa päälle 70-vuotias Chase siinä on. Ehkäpä hurjimmat temput ja hassuttelut jätetään suosiolla muille, vai...?

Näemmä tuli lipsahdettua muiden elokuvien pariin, joten jospa tässä välissä häivytään kaukaisemmille harhateille. Kuuntelinpa muiden touhujen taustalla levyltä löytyvän tekijöiden kommenttiraidan, vaikka en alunperin aikonutkaan. Tiedonjyväsiltään se on kohtalaisen kevyttä ja hajanaista höttöä, joten siitä ei saa raapaistua kasaan triviajaksoa. Niinpä siis muutamia juttuja mainittakoon tässä välissä. Turinoimaan kertyneestä porukasta löytyvät näyttelijät Beverly D'Angelo, Randy Quaid, Johnny Galecki ja Miriam Flynn. Heidän seuranaan ohjaaja Jeremiah S. Chechik ja tuottaja Matty Simmons.



Simmons muistelee, että Christmas Vacation oli 1980-luvun lomailuista tuottoisin, mutta muistuttelee myös muuttuneista lippuhinnoista. Chechik taas tuumii, että tuolloin ensimmäistä elokuvaa ohjatessa tietyt jutut pääsivät hieman hirvittämäänkin, kuten vaikkapa ensimmäisten kohtausten kaahailujen kuvaaminen. Hänellä kävi mielessä, että loppuisiko kaikki heti tragediaan... Jeremiah kertoo myös, että hän tahtoi tuolloin vielä vähemmän tunnetun Julia Louis-Dreyfusin elokuvaan Griswoldien toiseksi naljailevaksi naapuriksi.

Galecki kertoo, että hänelle useimmin esitetyt kysymykset tähän elokuvaan liittyen ovat tiedustelut Chasen mukavuudesta ja utelu siitä, että pääsikö Galecki Juliettea suukottelemaan. Jälkimmäisen ainakin kieltää tässä yhteydessä. Mitä siihen Chevyn mukavuuteen tulee, niin ainakin hyvällä mielellä tuntuu tätä muistelevan. Mainitseepa, että Chase vei hänet muiden elokuvienkin kuvauksia ihmettelemään. Esimerkkeinä heitetään Harlem Nights ja Ghostbusters II.

Kiistellyimmäksi kohtaukseksi nousee kissan kova kohtalo. Tuotantoyhtiö olisi halunnut napsaista kyseisen hetken pois jo ennen ensimmäisiä testinäytöksiä. Simmons kuitenkin vaati, että se pidettäisiin ja kyllähän se kannattikin, sillä testeissä yleisö äänesteli sen hauskimmaksi yksittäiseksi kohtaukseksi. Muutenkin elokuva toimi testinäytöksissä hyvin. Tekijöiden mukaan oli kovin rohkaisevaa yleisönkin ilmaistessa pettymystään kuultavasti, kun Clarkin valtava valoviritys ei toiminutkaan.



Loppupuolelta löytyvä tuhoa aiheuttava oravajakso oli myös ongelmallinen. Tähän alettiin varautumaan hyvissä ajoin ja erästä oravaa koulutettiin kolme kuukautta kohtauksia varten. Sekään ei mikään helppo homma ollut, sillä oravat eivät kuulu niihin eläimiin, jotka luontevimmin näyttelijöiksi taipuvat. Harmitusta lisäsi, että kuvauspäivän koittaessa kyseinen orava löytyi kuolleena. Niinpä piti turvautua sijaiseen, joka ei ollut vastaavaa opastusta saanut. Samalla se tarkoitti sitä, että täytyi käyttää toivottua enemmän keinotekoista versiota.

Monin paikoin tämä tarinatuokio kuitenkin on sekalaista höpötystä ja naureskelua, jota ei sen enempää innosta alkaa naputtelemaa tähän ja enempää venyttelemään. Kuitenkin kaikki tuntuvat edelleen olevan tyytyväisiä siihen, mitä saatiin aikaan. Sepä siis kulissien kiertoteistä tältä erää. Jospa vielä hetkeksi päättelemään omia ajatuksia sekä tunnelmia tästä elokuvasta...



 "Clark, I think it'd be best if everyone went home...before things get worse." 
"WORSE? How could things get any worse? Take a look around here, Ellen. We're at the threshold of hell."

Clark siinä lopputekstien lähestyessä vihjailee, että tulipätsin porteilla jo kiikutaan, mutta ehkäpä kaveri pikkuisen liioittelee. Aivan niin järkyttäviä kokemuksia ei kärvisteltäväksi tarjoilla. Kuusi toki leimahtelee pois, koira örisee joulupöydän alla ja sinne tänne säntäilevä jouluinen oravavieras omat paniikkinsa aiheuttaa, mutta kuitenkin...

Jos oma joulunvietto sattuisi kohtuuttoman kovalta tuntumaan, niin Christmas Vacation saattaa olla eräänlaisena vertaistukena toimivaa katseltavaa, joka voisi vähän hymyä huulille tuoda. Voipi olla, että vähäisemmissä määrin se joiltakin osiltaan muistuttelee omista lapsuuden jouluistakin, vaikka en ainakaan suostu myöntämään, että yhtenäkään aattona olisi seurailtu, miten koristepukki rekineen sinkoutuisi taivaita valaisemaan metaaniräjähdyksen tuuppaamina... Onneksi Griswoldien perheellekään tämä juhla ei täydeksi epäjärjestyksen kaunistamaksi kurimukseksi pääse muodostumaan, vaan niitä kaipailtuja lämpöisen yhdessäolon tuokioitakin löytyy joukkoon. Christmas Vacation ei mikään koskettavin joulutarina ole, mutta erinomaisen hauska ja viihdyttävä sellainen ainakin.



Christmas Vacation (1989) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti