keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Muiden joulukiireiden sekaan sujautettuna on mukava vähän muistella katseltuja jouluisia elokuviakin. No, osasta ei nyt vielä hirvittävän paljon ole ehtinyt aikaa vierähtämään, mutta päästetään tuoreemmatkin vilkaisut mukaan, niin on edes vähän kattavampaa jouluelokuvakoostetta, eikä ihan olematonta listausta. Jotta höpötys ei hirveästi venähtäisi, niin ohessa on lyhyempi tiivistys jokaisesta elokuvasta, mutta linkkien kautta pääsee tietysti mittavampiin paasauksiin.

Kaikenlaisesta listojen väsäilystä satun pitämään, niin tällainen on kivaa joulupuuhastelua. Tarkoituksena ei ole sisällyttää kaikkia käsiteltyjä jouluiseen aikaan sijoittuvia elokuvia mukaan, vaan suunnilleen kymmenisen niitä, jotka parhaimpina mielessä pyörivät. Niitä ei ole keskinäiseen paremmuusjärjestykseen enää lähdetty arpomaan, vaan jaettu löyhästi muutaman alaotsikon alle. Sekalaisten jouluelokuvamuisteloiden pariin siis...

Aloitetaanpa vähän söpöstelevämmässä hengessä, eli jouluelokuvakoosteen ensimmäisen osan valtaavat...

Eläinmaailman suloiset joululähettiläät


Prancer (Punakuono / Jouluporo)

Riggsin kutistuneella perheellä ei mikään iloisin joulu ole menossa, sillä perheen äiti on kuollut aiemmin ja taloushuolet painavat siinä määrin päälle, ettei kotitilan kohtalosta ole oikein varmuutta. Pieni Jessica saa uudenlaista mietittävää, kun tiluksille vaeltelee itseään loukannut porokaveri. Se pitäisi saada kuntoutettua, mielellään vielä siten, ettei ihan jokainen saisi tietää tästä kutsumattomasta vieraasta.

Osa saattaa pitää elokuvan henkeä vähän turhankin surumielisenä jouluelokuvaksi. Tai sellaiseen käsitykseen tulin lukiessani muiden kommentteja, mutta itse muistelen sitä kovinkin hyvällä mielellä. Jouluisen lämmintä henkeä löytyy läpi elokuvan, eikä sitä yritetä väkinäisesti viimeisillä minuuteilla jostakin kaivella. Hädässä olevia autetaan ja toisista huolehditaan, oli sitten kyseessä ihminen tai vähän karvaisempi kaveri. Prancer onkin varsin miellyttävä sekoitus arkista ja taianomaisempaa. Se onnistuu yhdistelemään nämä varsin omaperäiseksi ja liikuttavaksi joulusaduksi.



The Christmas Bunny (Joulupupu / Tyttö ja jänis)

Nuori Julia-tyttö on joutunut tilanteeseen, jossa pitäisi löytää uusi koti ja perhe, koska omasta äidistä ei oikein ole huoltajaksi. Rauhallisemmalla seudulla asusteleva perhe taas toivottelee samaisen tytön lämpimästi tervetulleeksi. Kurjanpuoleisen lapsuuden jälkeen ei olekaan aivan helppoa yrittää aloittaa elämää uuden perheen kanssa. Perhejuhlien yhteydessä hangesta löytyy loukkaantunut pupu, jonka Julia tahtoo ottaa hoidettavakseen. Jospa kaksi loukkaantunutta onnistuisivat toisiaan kuntouttamaan...?

The Christmas Bunny ei sekään mikään hilpein joulusatu ole, vaan vähintään pykälän tuota edellistä apeampi. Siitä huolimatta ei se mitään lohdutonta synkistelyäkään ole, vaan lopulta melkoisen positiivinen ja kaunis pieni tarina. Oikeastaan edellisen poroilun kanssa samaan tapaan myönteisessä mielessä arkinen. Joulukoristeet ja kohkaukset ovat vähän sivuosassa ja sitä henkeä etsitään hieman muualta, mikä onkin erinomainen seikka. Suloisia pupuja löytyy toki enemmänkin kuin vain tämä yksi.



The Search for Santa Paws (Joulukoira joulun jäljillä)

Pukki apulaisineen on tukikohdassaan hieman huolissaan, koska näyttääpi siltä, että etenkin New Yorkissa jouluhenki on pahasti laskusuuntaan päässyt kääntymään. Jotakin pitää tehdä, joten pukki matkaan uuden koira-apurinsa kanssa. Sattuu kuitenkin kömmähdys ja toinenkin, minkä takia koko joulu onkin yht'äkkiä vaarassa. No, löytyyhän sitä onneakin toki ja välillä oikeisiin paikkoihinkin vahingossa päädytään.

Sattuipas nyt näemmä niin, että kaikki kolme valikoitua sulostelua pitävät sisällään myös voimakkaan haikeamman puolen. Edellisen tapaan tässäkin orpoja lapsia ja eläimiä esiintyy. The Search for Santa Paws on kuitenkin näistä kolmesta elokuvasta se, joka aiheitaan kevyiten käsittelee ja antaa enemmän aikaa kimaltavammalle joulumenolle. Lopputulos siis varmaan tarkoituksella paljon vähemmän surumielisen suuntaan kuin sarjan muiden elokuvien kohdalla. Se tarkoittaa kuitenkin samalla sitäkin, että liikuttavuuskin on hieman niin ja näin.



Tuossa tulikin ja ankeampia aiheita ja surumielisiä tunnelmia pohjusteltua siinä määrin, että loikka on luonteva, kun ponnahdetaan seuraavaan sarjaan...

Joulun nurjempi puoli


Kolme viisasta miestä

Ainahan joulu ei ole pelkkää ilon ja rauhan juhlaa. Se tulee nopeasti esille, kun lähtee seurailemaan Mika Kaurismäen elokuvan alkuminuutteja. Lihava riita on hyvin vireillä, eikä siitä ainakaan heti olla hilpeämpään suuntaan heittäytymässä, kun tarinan päähenkilöt vähitellen tulevat tutummiksi. Kolme vanhaa ystävystä päätyykin mutkien kautta viettämään yhdessä iltaansa. Välit ovat siinä määrin tulehtuneet, ettei olisi suurempikaan ihme, jos joku poistuisi ruumispussissa...

Kolme viisasta miestä seikkailee siellä rajoilla, että on siinä ja siinä, onko se omaan makuun vähän turhankin innokkaasti niitä ankeuksiaan painottamassa. Onneksi jonkinlainen huojuva tasapaino kuitenkin löytyy, eikä katsojaa lähdetä täysin murheisiin hukuttelemaan. Toivoa löytyy vielä silloinkin, kun epätoivo on ottamassa selvän yliotteen. Tietyt tilanteet mukavasti pääsevätkin rintaa lämmittämään, vaikkei elokuva sitten ihan nappiosuma kokonaisuudessaan olisikaan.



Tokyo Godfathers

Tokion kaduilla vaeltelee jouluiseenkin aikaan kolmen kodittoman porukka, joka vähän riitaisissa tunnelmissa päätyy iltaansa päättelemään. Roskien joukosta löytyy kuitenkin hylätty vauva, joka saa kolmikon edes hieman unohtamaan keskinäisiä riitojaan. Nyt pitäisi vain keksiä, mikä olisi paras tapa hoitaa tämä tilanne. Yksimielistä näkemystä ei tietenkään heti löydy, mutta alkuun päästään kuitenkin.

Sanoisin, että Tokyo Godfathers on vähintään sukulaisteos tuolle edelliselle Kaurismäen elokuvalle. Toki valittu toteutustapa poikkeaa siitä melkoisesti, mutta hengessä onkin paljon samaa. Arkisen harmaalla kuvituksella pitkälti edetään, mikä toki tällaisessa tarinassa onkin täysin oikeutettua. Menneisyydestä kaivellessa kyllä löytyy kaikenlaista ikävää enemmän kuin paljon, mutta niitä toivonpilkahduksia tässäkin yritetään siitä huolimatta etsiä. Väittäisinpä, että varsin mukavasti siinä onnistutaankin, eikä katsomossa kuivin silmin tarvitse istuskella.



Lähdetäänpä vähitellen keventämään tunnelmia, mutta ei kuitenkaan ihan täysin herttaisiksi heittäydytä...

Jouluiset kiroukset, katastrofit, riivajaiset sekä sikailut


Bad Santa (Paha pukki)

Willie (Billy Bob Thornton) on pikkuisen erilainen tavaratalojoulupukki tonttuapurinsa (Tony Cox) kanssa. Rähjäinen ja rähistelevä kaksikko on erikoistunut yötöihin. Palkkapussiin kertyy mukavasti yölisää, kun omin luvin käy kassakaappiin kurkkimassa. Muuten aika tuntuu kuluvan alkoholihuuruisen häiriökäyttäytymisen parissa. Kaava sinänsä toimii, mutta Willien ote vaikuttaa lipsuvan entistä pahemmin. Saapi nähdä, jääkö joulu viimeiseksi.

Joulu perinteineen otetaan hieman riehakkaamman ravistelun kohteeksi, kun Willie ja kumppanit sitä omaan tyyliinsä viettävät. Jutut ovat paikoitellen kohtalaisen räävittömiä. Jos ei halua kuunnella jatkuvaa kiroilutykitystä, niin ehkäpä kannattaa keksiä muuta katseltavaa, sillä sitä osastoa riittää lähes kyllästymiseen saakka. Kyseenalaisesta sisällöstään huolimatta väittäisin, että Bad Santa tietynlaista herkistävääkin jouluisuutta omaa. Siitä huolimatta varauksella sitä suosittelisin. Ei tosiaan varmaan jouluelokuva ihan jokaiseen makuun.



Christmas Vacation (Joulupuu on kärvennetty)

Griswoldien perheen pää Clark (Chevy Chase) on päättänyt tarjota läheisilleen ikimuistoisen ja lämpimän joulujuhlan. Omien lasten lisäksi saman katon alle kokoontuu joukko sukulaisia ja tuttavia. Yritys on Clarkilla erinomaisen sinnikäs, mutta kun yksi asia menee pieleen, sitten toinen, kolmas ja niin edelleen. Lopulta perhejuhlasta vaikuttaa muodostuvan suurempikin katastrofi.

Melko pitkälti Christmas Vacation istuu Chasen harteilla, mitä hauskuuteen tulee. Kyllähän muilta taustatukea löytyy, mutta minun on vaikea nähdä, että tämä enempiä innostaisi, jos Chasesta ei juurikaan tykkäile. Hyvinhän kaveri sympaattista koheltajaa esittää, jolla alkavat otsasuonet sykyttää, kun kaikki tuntuu menevän järjestään pieleen. Katastrofijoulu kyllä kestää useampiakin katseluja, eikä hauskuus kerralla loppuun kulahda.



Gremlins (Riiviöt)

Talvinen pikkukaupunki on hiljentymässä tuleviin joulupäiviin, mutta rauhalliset suunnitelmat pyyhkäistään tylysti pois pois. Sattuupa niin, että eräs nuori mies saa lahjalemmikiksi vallan erikoisen menijän, joka pyöräyttää muutaman yllätyksen lisää. Sitten alkaakin olla ilo kaukana, kun keskiyön herkuttelujen innostamina sulostelijat muuttuvat nopeasti pahansisuisiksi pikkupiruiksi, jotka lähtevät kekseliäillä tavoilla piinaamaan paikallisia asukkaita.

Joe Danten ohjastelema Gremlins onkin ihan hauskaa katseltavaa, vaikka piruilevan luonteensa takia se ei varmaan aivan jokaiseen jouluelokuvavalikoimaan sovikaan. Myllerryksen kunnolla alettua jouluilu jää ymmärrettävästi sivuosaan, mutta sitä ehditään rauhallisemmalla ensimmäisellä puolikkaalla kohtalaisesti harrastelemaan. Vaikka Gremlins ei omissa silmissä mikään erinomainen klassikko olekaan, niin kelpaapa ainakin tällaisten "toisenlaisten" jouluelokuvien joukkoon erittäin hyvin.



Scrooged (Haamujen kosto)

Televisioyhtiön nuorta johtajaa esittävä Bill Murray ilkeilee muille sen verran runsaasti, että jokin suurempi voima lähettää hänelle kutsumattomia ja kummallisia jouluvieraita. Kolmen haamun olisi tarkoituksena saada kaverin kurssia käännetyksi edes pikkuisen ihmismäisempään suuntaan, mutta mahtaakohan onnistua, kun toinen tuntuu varsin kovakalloinen olevan...?

Jos edellisenä listalta löytyvä Gremlins on piruilevassa hengessä etenevä, niin samaa voisi tämänkin kohdalla sanoa. Murrayn ilkeilyt, aavevieraat ja muukin meno kyllä mukavasti viihdyttelee. No, ehkä sen keskimmäisen aaveen vierailua olisi vähän voinut hillitä, sillä lopputulos menee niiltä osin hieman sinne rasittavan puolelle. Pikkuvirhe muuten huumoriltaan sujuvassa elokuvassa. Draamapuoli lopussa pikkuisen tökkii, mutta ei sitäkään nyt pahalla tahdo muistella.



Kaikenlaista kurjaa, pirullista ja haikeaa on tullut listattua, joten katsotaanpa löytyisikö sitä piristystä vaikkapa tuolta...

Jouluista romantiikkaa


Love Actually (Rakkautta vain)

Elokuva lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa jouluun on vielä hyvin aikaa. Niinpä sitä voidaankin käyttää tuokio ja toinen sekalaisista tyypeistä koostuvan hahmoporukan esittelyyn. Varsin erilaisissa tunnelmissa ja elämäntilanteissa sitä liikutaan, kun alkuminuutteja käydään läpi. Siinä siirtyillessä lähemmäs joulua useamman hahmon tiet ja polut kaikenlaisten sattumien kautta risteävät tai sitten erkanevat.

Love Actually on romanttisten komedioiden kirjoittajana paremmin tunnetun Richard Curtisin ensimmäinen yritys ohjaajana ja samalla saattaa olla myös hänen paras elokuvansa. Paljoakaan valitettavaa ei löydy, vaan hauskuutukset toimivat läpi elokuvan. Erilainen hahmojoukko antaa hyvin mahdollisuuksia vaihteleviin revittelyihin tai sitten hillitympään hymistelyyn. Kynä sattuu pysymään Curtisin näpeissä siinä määrin hyvin, että erinomaisia sanailuja Love Actually onkin täynnä. Ei ehkä "kilteimpiä" jouluelokuvia, mutta hauskimpia ehdottomasti ja onhan siellä sitä romantiikkaakin.



The Holiday

Kaksi tuhansien kilometrien päässä toisistaan asuvaa naista päätyy vaihtamaan asuntoja. Kummallakin asiat ovat menneet hieman pieleen ja tutut maisemat alkavat ahdistaa, joten tällainen lomailuvaihtoehto alkaa houkuttaa. No, sekään ei tietenkään automaattisesti pelkästään rentoa ja huoletonta oleilua tarjoa. Uusia tuttavuuksia alkaa löytymään pyytämättäkin, mutta onkohan sekään sitten niin huono juttu...?

Love Actually edustaa ainakin omiin korviin onnistuneen kepeää hupailua noin sanailultaan, The Holiday taas ottaa ehkä astetta tilittävämmän sävyn. Saahan sekin toki hymyä huulille useampaankin kertaan taiottua, joten sinänsä sekin valinta toimii. Ehkäpä sen verran kuitenkin voisi valitella, että selvästi yli kahden tunnin venähtävä kesto hieman uuvuttaa ja vie jutulta parasta terää. Tiivistetympänä olisi voinut pikkuisen pirteämpänä näyttäytyä. Mukavaa katseltavaa kuitenkin.



Yli kymmenen onkin jo kasassa, mutta ehkä yhdelle löytyy vielä paikka...

Jouluiset ihmeet


Merry Christmas (Päivä ilman sotaa)

Pitää loikata tasan sata vuotta ajassa taaksepäin ja ensimmäisen maailmansodan länsirintamalle. Siellä rajat jumittavat päivittäisistä taisteluista huolimatta lähes paikoillaan. "Voitot" lasketaan metreissä, mutta kaatuneet tuhansissa. Jouluaaton lähestyessä eri osapuolet hiljenevät viettämään juhlaa tahoillaan. Sattuupa kuitenkin niin, että taistelevat joukkiot päättävät hetkeksi unohtaa erimielisyydet ja kokoontuvat yhteisiin juhlallisuuksiin.

Mikä tässä elokuvassa erityisesti lämmittää sydäntä, on tietenkin sen todellisuuspohjaisuus. Jos jouluisista ihmeistä puhutaan, niin tämä spontaani aselepo varmaankin kelpaa joukkoon. Kuvastoltaan se ei mitään hilpeintä katseltavaa edusta, mutta kauheuksistaan huolimatta saa valtavan hyvälle mielelle. Jouluelokuvaan tällainen edes tilapäinen rauhanjulistus kyllä sopii. Merry Christmas on monellakin tavalla liikuttava jouluelokuva, jota en lähtisi aiheensa takia välttelemään.



Sellaista jouluelokuvakoostetta tähän väliin. Ehkäpä joskus myöhemmin näitä tulee kertymään sen verran enemmän, että saa kattavamman listauksen aikaan. Vaikkapa enemmän niitä suosituimpia jouluklassikoita, mutta niistä tosiaan mahdollisesti myöhemmin ja nyt aivan muihin joulupuuhiin.

Iloista ja rauhallista joulua kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti