Chase vaihdellaan pois pääosasta ja tilalle kelpaa toinen suosittu ja arvostettukin koomikko, eli Bill Murray. Varsin tutun tarinan kimpussa ollaan, kun Charles Dickensin A Christmas Carol saa jälleen yhden tulkinnan lisää. Edellinen omakohtainen vierailu sen parissa taisikin olla Winnie the Pooh: Springtime with Roo. Tältä kohta käsiteltävältä elokuvalta ei aivan samanlaista värikkyyttä ja lempeää herttaisuutta kannata odotella. Muuten toki ihan kelvollista menoa, jos jostakin vuosien takaa huhuilevat muistot mistään mitään tietävät.
Jouluaatto se sieltä jälleen lähenee ja katsoja viedään tarkkailemaan IBC-televisioyhtiön kokousta, jossa pähkäillään joulukauden ohjelmatarjontaa. Ainakin tämän vilkuilijan silmiin kattaus vaikuttaa hieman erikoiselta ajankohta huomioiden. Kaikenlaista vaikuttaa olevan tarjolla, mutta tämänkin yhtiön kohdalla ehdottomaksi vetonaulaksi on valittu se Dickensin tarina, jota elokuva versioi samanaikaisesti.
"You've got a promo featuring America's favorite old fart reading a book in front of a fireplace! Now I have to kill all of you!"
Yhtiön nuori kakkosmies Frank Cross (Bill Murray) on vähemmän innoissaan näistä jouluohjelmista. Miestä närästelee se, että on päädytty törsäämään 40 miljoonaa tuotantoon, jossa periaatteessa lueskellaan tarinoita takan vieressä. Olkoonkin sitten, että homma toteutetaan tavanomaisesta poiketen suorana lähetyksenä. Cross pitää ohjelman mainosta tympivänä lässynä ja haluaakin esittää oman vaihtoehtonsa, jonka pitäisi paremmin kaapata katsojien kiinnostus. Siinä sitten lupaillaan happosateita, huumeita, terrorismia ja murhia. Kaikkia hyvän jouluklassikon aineksia siis, jollaista halutaan koko perheen voimin ihastella aattoillalla...
"Do you think I'm way off base here?"
"Yes. You're, well, you're a tad off base, sir. That thing looked like The Manson Family Christmas Special!"
Tämä itsestään suurtakin suuremmat luulot omaava pomo raivoaakin työntekijöilleen kunnolla ja turhia pidättelemättä. Omia näkemyksiään esitellyt Eliot (Bobcat Goldthwait) saa palkkioksi mielipiteistään iloisen jouluyllätyksen, eli alle viiden minuutin pikapotkut. Kiitos ja hyvästi! Crossilla riittää muutenkin joulumieltä. Sihteerin lapsen piirros joutaa roskiin ja ainoalle veljellekin lähtee joululahjaksi firman pyyhe. Ei sitä nyt liian hyväksi auta heittäytyä. Painostaapa siinä sihteeriään vielä lomakauden ylitöihin lyhyellä varoituksella.
Pikkuveli käy jälleen kysäisemässä, josko Frank joutaisi perheen yhteiseen illanviettoon, mutta eipä-ei ja heipä-hei. Siellä jossakin elämässään syöksykierteeseen joutunut Eliot korkkailee joulupulloa kadulla ja sekin rikki rätsähtää. No, Frankia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa. Töitä ja raivoamista riittää ja jonkun sellaisetkin pitää hoitaa. Ilmeisesti maailmankaikkeus on sitä mieltä, että mitta tulee täyteen ilkeilyn ja itsekkyyden suhteen, joten Frank saa jouluseurakseen kolme aavetta. Tästä käy kovalla ryminällä tiedottelemassa hänen seitsemän vuotta aiemmin kuollut entinen pomonsa. Vaikka kolkosta kohtalosta varoitellaan, niin eipä sekään Crossia huoleta.
Yhtiön pääjohtajan (Robert Mitchum) ja uuden vähemmän toivotun työparin kanssa lounastaessa Frankilla alkaa pikkuisen ote todellisuuteen lipsumaan. Sekoilu saa varmaan muutkin miettimään, että viiraakohan kaverilla enemmänkin. Kiusallisen lounaan jälkeen ei enää mene pitkääkään aikaa, kun olisi jo tarjolla vauhdikasta taksikyytiä. Kuljettajana saa toimia hieman rähjäinen menneiden joulujen haamu.
"I get it. You're here to show me my past, and I'm supposed to get all dully-eyed and mushy. Well, forget it, pal, you got the wrong guy!"
"That's exactly what Attila the Hun said. But when he saw his mother... Niagara Falls!"
Vuosi 1955 kutsuu ja sitten mennään. Frank nokkelana kaverina saa heti kiinni siitä, mikä tässä tarkoituksena lie, mutta toteaa kyynisesti, että kyydissä sattuu olemaan aivan väärä tyyppi. Häntäpä ei menneillä saada katumaan. Ensin käväistään vilkaisemassa yhtä lapsuuden joulua, mikä ei hilpeintä perhejuhlaa missään mielessä edusta. Sitten onkin aika ihmetellä Frankin vauhdikasta urakehitystä ja sitä, miten tiet kohtasivat ja lopulta erkanivat Clairen (Karen Allen) kanssa. Alkaa vähän vaikuttaa siltä, että menneisyyksien kertaaja ei ainakaan yksin saa Frankin kurssia parempaan suuntaan tuupattua.
"That's the one good thing about regret: it's never too late. You can always change tomorrow if you want to."
Pitkää aikaa ei ehdi Frank hengähtää, kun koettelemus saakin jo jatkoa nykyisten joulujen aaveen viilettäessä paikalle. Nyt olisi ajatuksena katsella, millaisia seurauksia Frankin äkkipikaisilla törttöilyillä on muiden elämiin. Jos sekään ei kaverin päähän järkeä ja harkintaa saa upotettua, niin vuoroaan odottelee vielä se tulevien joulujen haamu, jonka tarinat menevät työkaveriensa vastaavia kovinkin paljon synkemmiksi. Katsoja saa sitten seurailla, kuoriutuuko sieltä edes pikkuisen parempi mies vai vetäytyykö sankarimme perinteiseen tyyliin norsunluutorniinsa nauttimaan alkoholin tuomasta lämpimästä turtumuksesta, joka tehokkaasti suojaa kaikenlaiselta ikävältä...
Aloitusjakso osoittautui reippaammaksi kuin muistelin. Danny Elfmanin erittäin tunnistettavien sävelten saattelemina laskeudutaan toki tässäkin kohti joulupukin pajaa. Siellä arkinen aherrus vaihtuu kuitenkin nopeasti aivan toisenlaiseen tohinaan. Jotkut ilkimykset ovat päättäneet rynnäköidä kunnolla lahjaväkerrystä häiritsemään ja pakettipaja onkin rankan tulituksen kohteena. Joulupukki tonttujoukkioineen ei tahdo taistelutta antautua ja niinpä kaapista kaivellaan vähän toisenlaista työkalua kätösiin. Vihulaiset puskevat päälle lumikinosten suojista, mutta eipä hätää, sillä Lee Majors ilmestyy paikalle räiskimään pukin joukkoihin.
"Acid rain. Drug addictions. International terrorism. Freeway killers. Now more than ever... It is important to remember the true meaning of Christmas. Don't miss Charles Dickens' immortal classic Scrooge. Your life...might just depend on it!"
Halvan toimintaelokuvan mainostahan siinä tiiraillaan, sillä se sattuu olemaan yksi osanen kanavan jouluohjelmistoa. Muutenkin Frank kumppaneineen on vähän poikkeuksellisen tarjonnan valmistellut, kun siellä paukkeen ja räiskeen lisäksi seuraillaan erään perheenisän majavajahtia sekä muita kolttosia.
Jos silmäilee ohjaaja Richard Donnerin filmografiaa, niin eihän Scrooged missään tapauksessa rajuinta raaistelua tai hävyttömintä höpötystä edusta. Ohjailihan hän edellisenä vuotena sellaisenkin jouluiseen aikaan sijoittuvan toimintaklassikon kuin Lethal Weapon. Kuitenkin ote tässä myöhemmässä haamuilussakin on sen verran ronski, että 15 vuoden ikäsuositus on kohtalaisen kohdillaan.
Scrooged ei siis mikään aivan pienimmille suunnattu jouluelokuva ole. Rankemmasta kuvastosta voisi esimerkkinä heittää vaikkapa sen Frankin pikaisesti vierailevan entisen pomon, jonka mädänneen kehon luodinkestävyyttä Cross sinnikkäästi testailee. Ilmeisesti hiiri pienoinen tämän tuonpuoleisesta vierailevan kaverin pääkoppaa innokkaana jyrsii ja asustaa. Toisena esimerkkinä tulevien joulujen haamu, joka on melkoisen aavemainen ilmestys.
Elokuvan edetessä kuvaillaan Crossin kanavan jouluisen erikoisohjelman valmisteluja. Sekin sisältää esimerkiksi sensuuriviranomaisiakin kuumottelevaa kuvastoa. Lieköhän sitten Donnerilla jotakin henkilökohtaista hampaankolossa, kun tämä kyseinen valvoja saa kuvauksissa toistuvasti kopsautuksia kuuppaansa...? Ehkäpä jotakin pientä palautetta halutaan siihen suuntaan lähetellä...
Naljailuista puhuttaessa myös ohjelmistoista päättävät tuntuvat osansa saavan. Elokuvassa ylin pomo toteaa, että Yhdysvaltojen miljoonat kissat ja koiratkin ovat alkaneet televisiota tarkemmin tiirailemaan, joten tämäkin kohderyhmä kaipaisi omaa ohjelmaa. No, kovin kamalina ilkeilyinä näitä ei osaa ottaa, ehkäpä ennemmin pienoisena piikittelynä.
"I'm gonna give you a little advice, Claire... Scrape 'em off. You wanna save somebody? Save yourself!"
"Oh, well, that's a really nice attitude on Christmas Eve!"
Scrooged nyt on kuitenkin tehty sen verran pilkesilmäisessä hengessä, että nämä tällaiset pikkupilkat sopivat vallan hyvin sekaan. Ehkä ennemmin miettii, että tehdäänköhän Frankista vähän turhankin innokkaasti itsekkyyden ilmentymää. Hymy pääsee parissa kohdassa hyytymään ja pidettävyys alkaa olla pohjalukemissa tiettyjä kovisteluja sekä ilkeilyjä katsellessa.
"It's Christmas Eve! It's...it's the one night of the year when we all act a little nicer, we...we...we smile a little easier, we...w-w-we...we...we cheer a little more. For a couple of hours out of the whole year, we are the people that we always hoped we would be!"
Tarkoituksena tietenkin on jouluisessa hengessä osoittaa, että se suurinkin ja piittaamattominkin ilkimys voi halutessaan säätää asennettaan huomioivampaan ja ystävällisempään suuntaan. Sitähän tässä toki yritetään, mutta ainakin omasta mielestäni Frankin hivenen sekavasanainenkin hössötys lopussa omaa onttoja piirteitä. Tarkoitus toki on hyvä, mutta toteutus ei kuitenkaan sellainen napakymppi, että kyyneliä kirvoittelisi.
Jos sattuu harrastelemaan kameobongausta ja vastaavia, niin Scrooged voipi olla keskimääräistä parempi ja hieman haasteellisempikin valinta. Mukaan toki on heitetty muutama helppo huomattava, mutta pienissä osissa vilahtelee sen verran vaikeammin tunnistettavia tyyppejä, että piti vähän luntata tuolta toisaalta. Mainittakoon tässä, että Bill Murrayn kolme näyttelijäveljeä vilahtavat pienemmissä osissa. Nolona voin tunnustaa, että vain yhden heistä varmaksi osasin havaita elokuvan aikana.
Pääpiirteiltään Scrooged rullailee sujuvasti sekä viihdyttävästi, eli isoimmat itkut saavat tällä kerralla jäädä vinkumatta. Omasta mielestäni toimimattomin osio on se nykyisten joulujen haamujen vierailu. Varmaan sitä keijukaista on tarkoituksella säädetty rasittavaan suuntaan, mutta omaan makuun menee pikkuisen pitkälle ja lipsahtaa sinne "ääh, ei nyt jaksaisi"-osastolle. No, onneksi tämä vierailu jää kohtalaisen lyhyeksi, joten kokonaisuutta ihmetellessä se on vain tilapäinen notkahdus.
Tätäkin voinee väittää hyvässä mielessä "erilaiseksi" jouluelokuvaksi. Jos söpöstelevää lämpöä kaipaillaan, niin varmaan löytyy kymmeniä osuvampia valintoja. Scrooged taas laittaa suun pikkuilkeään virneeseen ja lähtee hyvässä hengessä tuttua tarinaa vähän vääntelemään ja kääntelemään. Lopputuloskin sattuu olemaan ihan onnistunut, eikä vain väsähtänyt ja lässähtänyt pannukakku. Onhan siellä sitä jouluista sanomaakin, eli pelkkää pilkkaa ei tarvitse pelätä. Kokeilla ainakin sopii ja näin. Jospa antaisin muuttuneen Frankin höpötellä loppusanat tälle tilitykselle:
"I get it now! Then if you GIVE, then it can happen, then the miracle can happen to you! It's not just the poor and the hungry, it's everybody's who's GOT to have this miracle! And it can happen tonight for all of you. If you believe in this spirit thing, the miracle will happen and then you'll want it to happen again tomorrow. You won't be one of these bastards who says 'Christmas is once a year and it's a fraud', it's NOT! It can happen every day, you've just got to want that feeling. And if you like it and you want it, you'll get greedy for it! You'll want it every day of your life and it can happen to you. I believe in it now! I believe it's going to happen to me now! I'm ready for it! And it's great! It's a good feeling, it's really better than I've felt in a long time. I, I, I'm ready. Have a Merry Christmas, everybody."
Scrooged (1988) (IMDB)
Joskus tän nähnyt joitain vuosia sitten
VastaaPoistaTää vaikuttaa hauskalta! :D
VastaaPoista