Kansi kertoilee, että ohjaajana ja toisena kirjoittajana on toiminut sellainen kaveri kuin Michael Damian. Hetken ajan kellot kilkattelivat tyhjää kuminaa, mutta melko nopeasti muisti osasi huomauttaa, että samainen tyyppihän oli tekemässä Flicka-elokuvasarjan kahta jatko-osaa, eli elokuvia Flicka 2: Friends Forever ja Flicka 3: Best Friends. Koska kummastakin kohtalaisesti tykkäilen, niin tarkoittanee se sitä, että tältä muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneeltä heppailulta uskaltaa toivoa ainakin vastaavaa mukavaa menoa.
Siltä näyttää, että tuolla jossakin alkaa olla kouluvuosi päätöksessään ja moni odottelee kesälomille pääsyä kovin innokkaana. Uudet vuosikirjat on jaettu lukuvuottaan päättävien käsiin ja niihin kaverien nimikirjoituksia keräillään. ...Tai melkein kaikki keräilevät, mutta Moondance Alexanderilla (Kay Panabaker) tilanne siinä suhteessa on jokseenkin toivoton. Kavereita ei oikein ole ja kirjoituspyyntöihin suhtaudutaan ennemmin ivallisesti. Monien poistuessa nauraen vapaalle, kiusataan Moondance lomapäiviensä pariin.
Pelkkää loikoilua ei ole luvassa hänelle. Ensin pitää käydä juttelemassa melko nuorena kuolleelle isälle hautausmaalla ja sitten jo suunnatakin kesätyöpaikalle. Tarkoituksena olisi toimitella hevosharrastustarvikkeita ja vähän muutakin myyvän paikallisen pikkupuodin tilauksia pyörälähetin ominaisuudessa. Toinen toimituksista on melko helppo hoitaa, sillä se pitäisi omalle äidille viedä.
Moondancen äiti Gelsey (Lori Loughlin) työskentelee kotonaan pitäen yksityistä taidegalleriaa sekä maalaustunteja antamalla. Oppilaita riittää jonkin verran, mutta voinee päätellä, ettei tämä toiminta mikään varsinainen kultakaivos perheen taloudelle ole. Äiti koettelee tyttärensä hermoja kasvisruokainnostuksellaan ja terveysasioista vouhottamisella. No, tilattu paketti kuitenkin löytää oikeaan osoitteeseen.
Toinen toimitus onkin se ongelmallisempi, sillä tie vie pikkukaupungin laitamille, jossa Moondance ei ole ennen käynytkään. Pyörää alle ja menoksi vitamiineja viemään eräälle hevostilalle. Matkalla läheisestä metsiköstä alkaa kuulua outoja sekä hivenen uhkaaviakin äännähtelyjä. Hetkellisen hermoilun jälkeen pyöräilijän eteen singahtaa pusikoista komea kirjava hevonen. Se tuntuu haluavan tuttavuutta ja Moondance tulkitsee toisen kodittomaksi. Niinpä vitamiinitoimitus saa odottaa, kun pitää heppa viedä kotiin talteen.
Äiti ainakin yllättyy nähdessään uuden tulokkaan. Eipä hän tyttärelleen suutu, mutta onpa kuitenkin sitä mieltä, että olisi parasta selvitellä, mistä tämä kaveri onkaan mahtanut karkailla. Tuttu hevosmies lupaakin asiaa tiedustella ja hänen avullaan nelijalkaisen koti kohtalaisen vauhdikkaasti löytyykin, sillä eipä lähialueilla hirveästi hevostiloja ole. Moondance on jo ehtinyt nimeämään uuden ystävänsä Checkersiksi, jota lähdetään toimittelemaan takaisin Tumbleweed-tiloille.
Moondance sattuu vitamiineja toimittaessaan hieman säheltämään pyöränsä selässä ja päätyy muksauksen kautta samaiselle tilalle, jonka tallista Checkers löytyykin. Tilan omistava ja siellä yksikseen elelevä Dante (Don Johnson) ei ole hirveän innostunut kutsumattomasta vieraasta. Moondance hermostuneena rohkaistuu kuitenkin ehdottamaan sellaista vaihtokauppaa, että jospa hän työskentelee kesällä talliapulaisena, niin saisikohan sitä ratsastella Checkersillä. Harkinnan jälkeen Dante myöntyy ehdotukseen ja niin pääsee käynnistymään Moondancen aherruksen ja hevostelun täyttämä kesä.
Tämänkin elokuvan alussa heitetään silmille teksti, joka kertoilee, että todelliset tapahtumat ovat olleet ainakin taustalla innoittamassa. Silloin tällöin kiinnostaa vilkaista, että mitähän tämä mahtaa käytännössä tarkoittaa. Ohjaaja Michael Damianin haastattelusta selviää, että tarina pohjaa puoliso Janeenin nuoruuden kokemuksiin kuten kyseisessä haastattelussa lyhyesti asia tiivistetään:
"You know, I found the horse, and I met this down and out, could-have-been-outcast horse trainer in Mississippi. I was convinced that this horse was a champion, hundred jumper. I didn’t really have any friends and I was sort of a loner. I took this little pony and this trainer helped me and we went all the way to the Memphis Classic."
Samansuuntaisuutta siis löytyy tarinasta ja ilmeisesti ainakin tiettyjä piirteitä on Janeenista löytänyt tiensä Moondancen hahmoonkin. Tiedä sitten, onko Janeen nuorempana ollut samanlainen erilaisille tapaturmille altis ja hermostuessaan sähellykseen taipuvainen tapaus kuin Moondance, mutta mahtaakohan sillä olla niin väliäkään... Tapahtumat on päädytty siirtämään 1970-luvulta nykypäiviin, mikä lie budjetinkin kannalta ihan järkevä päätös.
Tuosta haastattelusta ei oikein selviä, että oliko Janeen yhtä menestyksekäs kilpailukoitoksessaan kuin Moondance ja Checkers elokuvan puolella. Tapana taitaa olla, että tuloksia saatetaan korjailla pikkuisen hohdokkaampaan suuntaan, kun elokuvia lähdetään tekemään. Onhan se ymmärrettävää, että ihan hyvä pistesijoitus elokuvan päätteeksi ei välttämättä aivan toivottua innostusta katsomossa tuottaisi. Sallittakoon siis sellaiset mahdolliset korjailut. Muutenkin tässäkin elokuvassa se kisailuosuus on omille silmille se vähiten kiinnostavin, joten siinäkin mielessä samapa se.
Sen verran tahtoisin tässä välissä loikata Damianien myöhempiin elokuviin, että sananen sekä toinen tekstin alkupuolella mainitusta kolmannesta Flicka-elokuvasta. Se on edelleen kohtalaisen hyvin muistissa, joten useammatkin samankaltaisuudet paistavat kohtalaisen kirkkaasti silmiin. Jos nämä kaksi elokuvaa olisi sattunut katselemaan ilmestymisjärjestyksessä, niin voipi olla, että tuo uudempi olisi kommentoinnin yhteydessä saanut näihin asioihin liittyen hieman narinaa osakseen.
Näistä yhtäläisyyksistä voisi listailla jokseenkin yksinäisen ja kiusatun nuoren päähenkilön, elelyn äidin kanssa, kokeneemman hevosmiehen ilmaantumisen avuksi ja menestyksekkään kisailun koulukiusaajia vastaan. Aivan omaperäisin eväin eivät Damianit siis nähdäkseni ole tuota toistaiseksi uusinta Flicka-elokuvaa tekaisseet. Jos tästä kaksikosta pitäisi parempi nimetä, niin oma suosikki olisi tämä varhaisempi Moondance Alexander.
Pikaisella silmäyksellä Damianien filmografiaan voinee vielä todeta, että perhe-elokuvia siellä näemmä enimmäkseen puuhastellaan. Nyt olisi nähtynä jo kolme "puhtoista" perhe-elokuvaa edustavaa hevostelua heiltä. Vähän aikaa sitten tuli hankittua Marley & Me: The Puppy Years, mutta sitä ennen pitää toki se ensimmäinen katsella, joka sattuukin sopivasti hyllystä myös löytymään. Damianien jatko-osa on saanut näemmä melkoisen kamalan pisteytyksen (IMDB:n keskiarvo tällä hetkellä 3,7/10), mutta eihän pienoinen kehnous ole ennenkään estänyt elokuvaseikkailuja... Tämän pienen otannan perusteella uskaltaisin sanoa, että kiltit koko perheen elokuvat siellä Damianin pariskuntaa innostavat, mutta niitä estepuomeja ei haluta kovin korkealle kohotella.
Sitä en tahdo väittää, että jos on yhden heppailun nähnyt, niin on ne kaikki nähnyt, mutta tähän on tosiaan koottu sellainen nippu tuttuja käänteitä, että usein varsin arvattaviin suuntiinhan sitä tallustellaan. Turvallisten ratkaisujen valikointi jättää jälkeensä helposti maun, että on tahdottu antaa yleisölle juuri sitä, mitä sen kuvitellaan odottavan ja toivovan. Samalla kaikenlaisia riskejä on tahdottu välttää. Se tietenkin tuo omat haasteensa, kun halutaan tehdä sellainen elokuva, jonka koko perhe voi mennä katselemaan, mutta jos lopputulos tarinan suhteen on kovin arvattava ja hampaaton, niin eihän elokuvaa siinä mielessä kovinkaan korkealle tahdo kehua.
Onneksi siihen perään saa todeta, ettei Moondance Alexander noihin kokonaan kompastu, koska tosiaan eivät ne kilpailut niinkään muutenkaan jaksa innostella ja sama juttu suurimpien draamailujen suhteen. Omat silmät löytävät elokuvan viehättävimmät hetket suurimmaksi osaksi sieltä keskimmäiseltä kolmannekselta, jossa saa katsella uuden harrastuksen nostamaa innostusta Moondancen harjoitellessa alkeita ja puuhastellessa kaikenlaista hevostilalla. Oikeastaan näiden kohtausten parissa viihtyy paljon paremmin, vaikka en todellakaan mikään hevosharrastaja olekaan.
Senkin takia näitä oletettavasti tuttuja tarinoita hyllyihinsä haalii, että ne tarjoavat tekijöille helpon keinon esitellä sellaisia omaa mieltä virkistäviä maisemia. Kuvat eivät ehkä aivan yhtä jylhinä ja lumoavina hehku kuin vaikkapa niissä Flicka-elokuvissa, mutta riittäähän niitä vihertäviä tasankoja sinitaivaineen sekä valkoisine pilvineen ihan mukavasti kuitenkin. Moondance Alexander on luultavasti budjettisyistäkin kuvattu Kanadan puolella, mutta enpä menisi sitä heikkoudeksi väittämään. Samassa yhteydessä sopii mainita, että Dante (pien)tiloineen edustaa viehättävällä tavalla jo ainakin osittain mennyttä maailmaa.
Kaikkiaan Moondance Alexander puutteineenkin on sellainen sympaattinen pieni tarina kuin toivoinkin. Se kehoittelee omille poluille haaveiden perään, vaikka muut saattaisivatkin olla toista mieltä. Toteutus ei läheskään kaikilta osin omaperäisin tai innostavin ole, mutta katselukelpoista kuitenkin ja löytyyhän sitten päälle vielä ne onnistuneemmat jaksot. Jos paikoitellen puisevat ja tutunoloiset koko perheelle suunnatut tarinat närästelevät, niin en näe mitään syytä lähteä aikaansa näissä merkeissä viettämään. Itse kuitenkin edelleen mielelläni näitäkin katselen, kunhan sopivasti osaa taukoa pitää välillä. Moondance Alexander ei tämän lajin parhaisiin ja/tai koskettavimpiin elokuviin kuulu, vaan on ennemmin sellainen hieman haparoiva ja tarkoituksella vähempään tyytyvä menettelevä suoritus.
Moondance Alexander (2007) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti