sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Love and Bullets (Hänet täytyy tappaa!)

Charles Bronsonin tähdittämä Love and Bullets ei välttämättä ole mikään sopivin elokuvavalinta lähestyvää joulua odotellessa, mutta välillä sitä kaipailee riehakkaampaa räiskettä ja räminää. Lisäksi on muutamaankin kertaan käväissyt mielessä, että kyseisen vuoristoisiinkin maisemiin sijoittuvan toiminnallisen jännityselokuvan voisi uusia, joten jospa sitä saisi tällaiset ajatukset pois mielestä kummittelemasta.

Jos oikein muistelen, niin Love and Bullets ei mikään erityisen merkittävä tapaus Bronsonin filmografiassa ole. Houkuttimena toimivatkin enemmän ne talviset maisemat ja kohti vuoria suuntaava takaa-ajo peruspätevällä toiminnalla maustettuna. Niin ja tietysti Bronson, jota kyllä katselen mielelläni, vaikka elokuvat eivät niin kaksisia olisikaan. Tuleepahan samalla blogiin joulukuullekin edes hivenen hurjempaa menoa...



Ensin päästään hetkeksi Sveitsiin. Siellä eräs vuorien väliin rakenneltu kaupunki on talvisissa tunnelmissa, kun lunta tupruttelee lisää muutenkin valkoiseen maisemaan. Tämä vierailu jää lyhyeksi, kun kuvat vaihtuvat paljon kuivempiin ja aurinkokin ilmeisesti suo aivan toisenlaisia lämpöjä. Taustalla soiva Lalo Schifrinin musiikki ehtii pikkuisen vihjailla lännenelokuvienkin suuntaan, mutta ei nyt ihan sellaista kuitenkaan ole tulossa.

Arizonan osavaltiossa ollaan ja suurempaan kaupunkiin siirrytään, jossa paikallinen poliisi Charlie Congers (Bronson) saa kuulla, että lyhyen ajan sisään on jo kolmas yliannostuskuolema tutkittavana. Joku kauppaa kaduilla kovin vaarallista tavaraa. Jäljet johtavat kaupungin laidoilla asustelevaan Joe Bomposaan (Rod Steiger), jota eräs nuorempi poliisi onkin innokkaana jahtaamassa henkilökohtaisten syiden takia. Charlie kuitenkin painottaa, ettei ole aika typeryyksille tai äkkipikaisuuksille, vaan asia pitää hoitaa kunnolla ja oikein. No, samaisen poliisin suunnitelmat omista ratkaisuista roihuavat hetkeä myöhemmin liekeissä auton posahtaessa alta.



"Why did he pay your rent, your trips, buy your clothes?" 
"Because I'm the best lay...dy in town!"

Kohtalokkaasta räjähdyksestä ei menekään enää pitkää aikaa, kun FBI ottaakin yhteyttä Charlieen. On tullut ilmi, että Bomposan kuriirinakin toiminut Jackie Pruitt (Jill Ireland) on matkannut Sveitsiin ja tämä olisi pienellä juonittelulla mahdollista saada todistamaan pomoaan vastaan. Ongelma vain on, ettei FBI omaa valtuuksia toimia Sveitsissä ja mitään selkkausriskiä ei tahdota ottaa.

Siispä siis katsotaan, että Charlie voisi sopivan motivoituneena ottaa muutaman päivän sairaslomaa ja lähteä Euroopan puolelle epävirallisiin hommiin. Tarkoituksena olisi omia Bomposan luottomiehen henkilöllisyys, jotta Jackie suostuisi siellä kaverin matkaan. Jos jotakin sattuisi menemään pieleen, niin seuraukset eivät olisi niin vakavia kuin FBI:n kärytessä tällaisista hämäristä operaatioista. Charlie sitten päättääkin lähteä hommia hoitelemaan lyhyen jahkailun jälkeen.



Pahat pojat pääsevät tietenkin perille näistä juonitteluista ja neuvonantajat kovasti ohjeistavat Bomposaa. Lopulta tämä vastentahtoisesti suostuukin antamaan tappokäskyn entisestä rakkaastaan. Charlielle ja Jackielle ei siis ole luvassa mitään leppoisaa matkailua Sveitsissä, kun järjestäytynyt rikollisuus laittaa ammattimiehensä parin perään. Charlie ei kuitenkaan ole halukas leikistä luopumaan, vaikka vastoinkäymisiä ilmeneekin.

Love and Bullets nytkähtää liikkeelle ihan vauhdikkaissa merkeissä ja ensimmäiset minuutit lupailevatkin ihan kelvollista poliisielokuvaa 1970-luvun hengessä. Sveitsiinkin päästään siirtyilemään varsin nopeasti. Sinne vuorillehan voisi viritellä vaikka millaista tunnelmiltaan tiivistä ihmisjahtia tiukkojen toimintakohtausten tuimentamana, vai?




Eipä valitettavasti vain tunnu onnistuvan. Hyvin nytkähtänyt tarina tuntuu nitkahtavan melko nopeasti takaa-ajon alettua ja tekohengityksellä suunnilleen edetään. Siinä missä katsomossa toivotaan kiristyvää jännitystä, tiukkoja tilanteita ja kovaa toimintaa, niin ote tuntuu lipsuvan ja meno löystyvän. Eihän näitä tällaisia näin hutiloiden pitäisi hoitaa.

Toimintakohtaukset ovat järjestään melkoisen mitäänsanomattomia, eikä yksikään edusta mitään muistettavaa vääntöä. Suuri osa matkasta vietetään junassa ja sitten kun pitäisi kaahailemaan lähteä, niin sitä iloa ei pitkään riitä. Jäisille ja jyrkille vuoristoteille ei siis ole riittänyt intoa lähteä lunta pöllyttelemään. Askarteleehan Charlie itselleen eräänlaisen puhallusputken, jolla pahoja poikia kylmäksi laittaa, mutta eipä sekään erityisen viihdyttävää ole. Vaikuttaa vähän siltäkin, ettei Bronson itsekään kovin innostunut tästä lumisesta seikkailusta ole.



Olihan Bronson toki elokuvan ilmestymisen aikoihin lähestymässä 60 ikävuotta, mutta esimerkiksi pari vuotta myöhemmin meno oli paljon pirteämpää elokuvassa Death Hunt. Jos kaipailee selvästi parempaa talvista jahtia, niin ehdottomasti kannattaa katsella se ennemmin. Love and Bullets ei saa komeista taustoistaan läheskään samoissa määrin iloa irti ja onpahan tuo toinen toiminnan suhteenkin selvästi edellä.

Loppupuolella tahdotaan heittää tylympää vaihdetta päälle, mikä kyseisen aikakauden tämän lajin elokuvalle sopiikin. Valitettavasti päätös lässähtää pahasti. Varmaan siinäkin se tyly ja pikainen loppu on ollut tavoitteena, kun Bronson kovin ilmeettömästi hommansa hoitaa. Katsomossa se saa aikaan lähinne sellaisia ajatuksia kuin että jaa'a, siinäkö se sitten oli, voisi kai siirtyä sitten lepäilemään.

Stuart Rosenberg on kokeillut monenlaisten elokuvien ohjailemista. Onhan siellä seassa onnistumisiakin, kuten vaikkapa monien ihastelema Cool Hand Luke, mutta toisaalta useampiakin keskinkertaisempaa laatua edustavia tapauksia. Love and Bullets ainakin on kertoilevinaan, ettei tällainen toiminnallinen jännityselokuva ainakaan hänen parasta osaamistaan edusta. Voi tosin olla, että Rosenberg joutui hieman kiperään tilanteeseen, kun alunperin ohjaajaksi kaavaillun John Hustonin saappaisiin joutui käsittääkseni melkoisella kiireellä loikkaamaan.



"Say, what's that word for people who always think everybody's after them when they ain't?" 
"Paranoia?" 
"That's the fella!"

Tylymmistä tuokioista huolimatta elokuvaa ei ole täydellisen vakavaksi selvästikään haluttu vääntää. Steigerin esittämä pääpahis on tarkoituksellisesti pikkuisen pösilö, mutta ei juurikaan viihdytä. Höpötteleehän se Irelandin hahmokin välillä vähän mitä sylki suuhun tuo, mutta samansuuntaista ongelmaa niissäkin jutuissa on. Ireland esiintyi aviomiehensä kanssa reilusti yli kymmenessä elokuvassa, mutta Love and Bullets ei niihin parhaisiin yhteisiin hetkiin lukeudu, vaan ennemmin päinvastoin.

Kovin nihkeä hieman alle sataminuuttinen Love and Bullets on, siitä ei oikein mihinkään päästä. Pitää myöntää, että muistelin kohtalaisesti paremmaksi, mutta osoittautui selvästi pitkäveteisemmäksi. Silloin taisi olla vähän kovempi Bronson-innostus päällä. Kyllähän näistä aineksista pitäisi raapaista kasaan edes kohtalaisesti viihdyttävä tiukka jännitysnäytelmä. Nyt vaikuttaa siltä, ettei elokuvasta löydy yhtään kunnolla jännittävää pätkää ja toimintapuolikin on siinä määrin huolimattomasti huitaistu, ettei vahingossakaan mitään näyttävää ole saatu aikaan. Lähinnä tekee mieli kehua komeita taustamaisemia, joita onneksi reilusti esitelläänkin, minkä voinee oheisista kuvavalinnoistakin huomata. ...Mutta onhan tosiaan niitäkin elokuvia, joissa on vuorinäkymien lisäksi muutakin ihasteltavaa.



Love and Bullets (1979) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti