Beauty and the Beast: The Enchanted Christmas (Kaunotar ja hirviö: Lumottu joulu)

Viimeksi oli joulusikailun vuoro, mutta näin pyhäpäivien käydessä kimppuun taitaa olla jo aika unohtaa sellaiset ja laittaa sitä joulusöpöilyä vahdattavaksi. Suunnitelmiin kuului katsella Disneyn alkuperäinen Beauty and the Beast ensin, mutta ilmeisesti toimitukset tökkivät sen verran, että siitä luultavasti myöhemmin lisää. Kai sitä voi jouluisen jatkon ensinkin katsoa ilman sen suurempaa vahinkoa...

Etukäteen en hirveästi ole tästäkään Disney-tuotannosta lueskellut. Sen verran kuitenkin, että on päässyt syntymään käsitys, että siihen suhtaudutaan ainakin hivenen myönteisemmin kuin moniin muihin Disney-klassikoille tehtyihin jatko-osiin tai sivuloikkiin. Sitenpä sen uskaltaakin melkoisen turvallisin mielin laittaa iltaa ilahduttamaan. Samalla tämän vuoden jouluelokuvakausi ehkä saa vähitellen alkaa hiipumaan, niin ei pääse yliannostuksia ja lopullisia kyllästymisiä käymään.

Suuri linna loistaa kauas jylhien kallioiden kaunistamassa maisemassa illan pimentyessä ja lumihiutaleiden verkkaisesti putoillessa. Lauleleva joulukulkue siellä sillalla marssii. Kohta ollaankin jo iloisissa tunnelmissa suuressa juhlasalissa, jossa mahtava joulukuusi saa koristeita ylleen. Muutenkin joulutouhotus on hyvässä vauhdissa. Ruokaa pöytään ja koristeita huiskitaan sinne sekä tänne.

Eräs lapsonen on aivan liian innokkaana lahjojen kimpussa, mutta eihän sitä täysin kieltääkään voi, vaan kyllähän yhden paketin saa avata. Siinä puheet alkavat eksyä menneiden joulujen suuntaan ja ilmenee pienoista kinaa siitä, että kukahan se samaisen linnan tulevat joulut aikoinaan pelastikaan. No, tarpeeksi puolueettomaksi katsottu tarinankertoja löytyy, joten siitäpä sitten kuuntelemaan, miten pulmista selvittiin.

Muistelmat eivät niin kauas menneisyyteen tässä tapauksessa vie. Kuitenkin tuolloin linnassa suhtauduttiin kovin toisenlaisella tavalla samaisiin juhlintoihin. Talviset päivät ovat menossa ja Belle yrittää innostaa murahtelevaa ystäväänsä kokeilemaan luistelemista. Hirviö uskaultautuukin talviurheilun pariin, mutta siitä yrityksestä ei välttämättä tyylipisteitä hirveästi jaeta, koska käpälät sen verran kankeasti liukkaalla pinnalla lipsuvat. Pääasia kuitenkin, että hauskaa riittää ja pari alkaa selvästi pitää toisistaan enemmänkin.

Aivan kaikkia tällainen onnellisuus ja siitä ilmoittelevat iloiset naurut eivät lainkaan innosta. Linnan kolkon yläkerran seinään pulttailtu asukas kuuluu heihin. Forte-urku tietää hyvin, että jos hänen isäntänsä menee rakastumaan, niin linnassa vaikuttava kirous murtuu ja kaikki erilaisiksi esineiksi lumotut saavat tai joutuvat palaamaan ihmisten maailmaan, miten asiaa sattuu katsomaan. Suurin osa saattaisi olla tällaisesta kehityksestä tyytyväinen, mutta Fortepa ei tykkäisi yhtään.

Vielä ihmisasuisena maestrona toimiessaan hän koki jäävänsä taka-alalle ja mitättömyyteen, kun isäntä ei silloin hänen musiikkiaan lainkaan arvostanut. Hirviö kuitenkin löytää lohtua Forten synkistä sävelistä. Tilanne olisi parasta pitää sellaisena. Se sattuu kuitenkin hieman rajoittamaan suunnitelmia, että on tullut seinään kiinnitetyksi. No, pieni ja vikkelä huilukaveri on tyhjillä lupauksilla helposti houkuteltavissa kätyriksi.

Jotakin olisi keksittävä, jotta orasteleva rakkaus saataisiin alkuunsa kuivahtamaan. Yksittäiset iloiset hetket on suhteellisen helppo pilata yllättävällä sekaantumisella, mutta Forte tietää, että se on vain tilapäistä apua. Jotta roihuavat tunteet saataisiin lopullisesti hiipumaan, pitää parin välit saada kunnolla poikki. Sekään ei tietenkään haittaisi, vaikkei Belle enää palaisi lainkaan linnaan...

"So, Beast gets girl and it's a happy ending for everyone. Enchantment lifted and Forte fades into the background, no longer important, no longer needed. I think not!"

Forte onkin Disney-pahisten sarjassa ihan "asiallinen" kaveri. Heikkona hetkenä heti piruna olkapäällä kuiskimassa valheita sekä vääristelyjä, jotka toisen raivoa ja inhoa nostattelisivat. Viholliselleen osaa olla tarvittaessa ystävälliseltä vaikuttava. Hymy huulilla toista ollaan houkuttelemassa kohti ikäviä aikoja tai jopa viimeisiä tunteja. Niin sitä pitää! Ääniosaa esittävä Tim Curry pääsee parissa paikassa kunnolla vauhtiin. Urkuputkista tosiaan puhaltaa paha henki varsin voimakkaana sekä viekoittelevanakin.

Synkistynyt urkuri ei aivan kokonaan kykene elokuvaa muilta kähveltämään, vaikka toiset välillä kieltämättä pimentoon päätyvätkin. Belle kuitenkin kaverijoukkoineen nousee usein valopilkuksi näitä pahisteluja vastaan. Tämä porukka tahtoisikin tuoda kielletyn ja unohdetun joulun takaisin linnaan juhlittavaksi ja mieliä ilahduttamaan. Hirviö taitaa ennemmin olla se, joka kahden välimailla tallaillessaan ja murjottaessaan jää hieman vähemmälle huomiolle.

Siinä, missä Belle mietiskelee, että joulu voisi hyvinkin piristellä, niin toiselle se saattaa olla kivulias muistutus menneistä typeryyksistä ja siitä, miten tuli oman kylmän sydämen kiroamana eristäydyttyä linnansa vangiksi. Siispä siis johtopäätöksenä, että joulu, lahjat, toiveet ja sellaiset ovat typeriä ja joutavat kielletyiksi hömpötyksiksi.

"Forbid Christmas? No one can forbid Christmas."

Belle ei tietenkään luovuta, vaan valmisteluja jatketaan. Ainakin joulua arvostavat voisivat juhlia sekä riemuita. Kyyninen murisija taas vetäytyköön vaikka kammioonsa ankeilemaan, jos ei kiinnosta juhlallisuuksiin osallistua. No, asiat eivät edes niin hyvin mene, vaan voipi olla, että juhlijoiden puitteet vaihtuvat paljonkin karummiksi toisen raivon lisääntyessä.

Jouluista laulelua riittää reippaasti ja oikeastaan sitä on luvassa ihan alusta lähtien. Aivan pelkkää musikaalia Beauty and the Beast: The Enchanted Christmas ei ole, mutta kovin pitkiä taukoja laulujen väliin ei monestikaan jää. Aivan kaikki esityksistä eivät niinkään joululauluja ole, mutta sepä ei oikein haittaa, koska vaikkapa oma suosikki niiden joukosta sattuu kuulumaan vähemmän jouluisiin.

Kehaistaanpa sitä kohtausta vähän mittavamminkin, eli kyseessä on Bellen äänenä toimivan Paige O'Haran yksinään laulama ylistys erilaisten tarinoiden viehättävyydelle, muistaakseni nimeltään Stories. Vaikka mielessä sellainen ajatus lyhyesti vierailee, että ehkä O'Hara ei laulajista paras ole, niin siitä huolimatta kyseinen kappale onnistuu muun elokuvan tyylistä poikkeavan kuvituksensa kanssa kaivattuja väreitä iholle tuomaan.

Muita myönteisessä mielessä muisteltavia ovat esimerkiksi jouluhenkeä nostatteleva ja toivon tärkeydestä kertoileva kappale, jota laulellaan samalla, kun linnan ullakolta käydään vapauttamassa pitkään pölyä keräilleet kauniit joulukoristeet. Kolmantena eroteltakoon Tim Curryn Don't Fall in Love, jossa hän pelottelee isäntäänsä rakkauden kammottavista vaaroista, kuten nimestäkin voinee arvailla.

Laulujen suhteen tekee mieli kehua tätä kyseistä levyjulkaisua. Kappaleet on teksteihinkin suomenneltu, mikä ei läheskään aina toteudu. Joidenkin elokuvien kohdalla ne kiinteästi(kin) tarinaa eteenpäin kuljettelevat laulelut jätetään valitettavasti kääntämättä. Pelkkien tekstien tasolle suomennoksia ei ole jätetty, vaan suomeksi puhutulta ääniraidalta löytyvät luontevasti samaiset laulelut kotoisella kielellä.

Tavalliseen tapaan tuli katseltua elokuva alkuperäisen ääniraidan kanssa, mutta myöhemmin kuunneltua osa kappaleista suomennettuinakin. Levyltä löytyykin kätevästi lisukkeiden joukosta muutama kappale eroteltuna. Niinpä tulikin katselun jälkeen kertailtua osa elokuvan lauluista toisella kielellä. Eivät ne niinkään esitettyinä onneksi kamalilta kuulosta. Jos uusinnan aika joskus koittaa, niin pitääpä kokeilla suomenkielistä versiota vaihteeksi.

Muuten levyn lisukesisältöä voisi lyhyesti summailta siten, että sieltä löytyy runsaat kymmenen minuuttia kestävä minidokumentti, Playn musiikkivideo elokuvassakin kuultavasta kappaleesta As Long As There's Christmas, Forten haaste pelimuodossa ja "laulele mukana"-vaihtoehto elokuvaa varten. Heh, viimeisintäkin voisi tietenkin testailla, jos vaikka sen uusinnan saisi aikaan...

Alussa tulikin mainittua, etten kamalinta kurjuutta pelännyt, kun lähdin elokuvaa katselemaan. Siitä huolimatta tahtoisin tämän kirjata varsin positiivisten yllätysten sarjaan, sillä toiveet ainakin reippaasti ylittyivät. Erityisen viehättävä tosiaan se musiikkipuoli, jota tulikin jo käsiteltyä, mutta eivät tämän piirretyn ansiot siihen tietenkään jää.

"As long as there's Christmas, I truly believe that hope is the greatest of the gifts we receive."

Joulu on mukana tietenkin niissä lauluissa ja kuvissa, mutta myös vahvasti siinä hengessäkin. Kaikille tahdotaan lahjoja antaa, mikä sinänsä lämmittää, mutta niitä pakettikääröjä tärkeämpinä tietenkin painotetaan toivon ja toiveiden merkitystä. Ystävistä huolehditaan oman hengen uhallakin, eikä pieni kippo tai kuppikaan saa jäisiin tummiin vesiin upota. Kun runsaan tunnin tällaista menoa seurailee, niin hyvää mieltä ei oikein voi välttää, vaikka siellä seassa toki ilkeilläänkin.

Viehättävyyttä lisäillään visuaalisessa mielessä vielä runsaalla sekä kauniilla talvisella kuvituksella. Jos lähtee näitä osasia summailemaan ja kokonaisuutta pohtimaan, niin helposti päätyy sellaiseen lopputulokseen, että Beauty and the Beast: The Enchanted Christmas kuuluu kevyesti tämän vuoden jouluelokuvakauden parempaan puoliskoon. Se on viihdyttävä, hauska, kaunis katsoa sekä kuulla ja lopulta ennen kaikkea koskettavakin tarina jouluisessa hengessä. Samalla sanoisin, että se kuuluu toistaiseksi nähtyjen Disney-klassikoille tehtyjen lisäosien parhaimmistoon. Sen takia en todellakaan jättäisi näkemättä, ettei se satu klassikkosarjaan kuulumaan. Jouluisten animaatioelokuvien ystäville ainakin ehdottomasti suosittelut ja luulisi muillekin kelpaavan. Iloa, laulua ja kaikkea kaunista riittää alusta loppuun!

Beauty and the Beast: The Enchanted Christmas (1997) (IMDB)