Heartbreaker

Onnistuinpa alkuillan aikana itseäni ankeuttamaan sellaisella elokuvalla kuin Stone. Eräänlainen kivenmurikka onkin mielestäni kyseessä, sillä tunnelmat tummemmat sieltä muminoiden ja paasauksen seasta katsomoon hyökkäilivät ja päätä raskaasti tyynyyn painoivat. Eipä sillä, etteikö Stone hyviä hetkiäkin sisältäisi ja päteviä suorituksia näyttelijöiltään, mutta ei se oikein onnistu mihinkään merkitykselliseen lopulta menemään, vaan jättää jälkeensä pettymyksen. No, ehkei siitä enempää tässä yhteydessä... Reseptiksi tällaiseen sielukipuun itsemäärättiin huomattavasti kepeämpää katseltavaa ja sellaiseksi päädyin arpomaan ranskalaisen romanttisen komedian samalta vuodelta. Heartbreaker on kehujakin kerännyt, koska esimerkiksi kannessakin joku sitä huutelee vuoden valinnaksi omassa sarjassaan. Siis ei aivan nollaodotuksin liikkeelle pinkaista.

Hypähdetäänpä siis tuhopolttojen ja sisäisen tuskan täyttämistä tuokioista uima-altaan reunalle notkumaan. Eräs pariskunta on lähtenyt aurinkolomaa viettämään, mutta ajatukset ajankäytöstä eivät oikein kohtaa. Mies tykkäisi kulutella päivät leppoisasti lötkötellen ja "allasmaisemia" tiiraillen. Florence taas haikailee paikallisten nähtävyyksien pariin ja vähän muutakin ihmettelemään kuin pelkästään hotellin lähipiiriä muine turisteineen. Dyyneille matkaava bussi on kuitenkin lähtenyt etuajassa, mikä ei yhtään toista harmita, kun saa palailla takaisin rentoutumaan. Florence taas tahtoo hypätä samaan suuntaan ajelevan lääkärin matkaan.

Kyytiin sitä päästään ja kohti dyynejä lähdetään pyyhältämään. Ensin pitää pikkuisen pysähdellä, koska tohtorilla on takakoppa piukassa lääketarviketta. Rokotusoperaation aikana katsojaa tosin alkaa hiukkasen epäilyttämään, sillä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa on selvästi menossa, kun "potilaat" vaikuttavat olevan jossakin juonessa mukana. Kaksistaan sitä päästään dyyneille ja siellä suukotellaan. Lääkärimme kuitenkin heittää vähän tönkön selityksen, ettei hänestä enää ole rakastumaan, mutta Florencen pitäisi kuitenkin yrittää oikea onnensa löytää jostakin muualta kuin allaslötköttelijän kainalosta. Toinen ohjeita kuunteleekin ja lähtee yksinään vapaana seikkailujaan jatkamaan, kun taas pikaisesti jätetty kumppani saa jäädä allaskauttaan jatkamaan ja kosteiden paitojen kisailuista haaveilemaan.

Tohtorimme siis valelääkäriksi paljastuu ja kovin erikoista ammattia harjoittavaksi hepuksi. Milloin milläkin henkilöllisyydellä esiintyvä Alex Lippi (Romain Duris) sattuu ansaitsemaan tilinsä ammattimaisena sydäntensärkijänä. Työkavereina toimivat sisko Mélanie (Julie Ferrier) ja tämän mies Marc (François Damiens). He pyörittävät yhdessä yritystä, joka tarjoaa palvelujaan onnettomien suhteiden päättämiseksi. Erityisenä kohderyhmänä ovat naiset, jotka elävät onnettomissa suhteissa, eivätkä suostu sitä myöntämään tai kykene näkemään. Yleensä joku läheinen sitten toisten hitaasta kurjistelusta huolestuu ja palkkaa kolmikon hoitamaan homman pakettiin.

Juttu toimii yleensä niin, että Alex ujuttautuu jollakin verukkeella läheiseen kontaktiin ja vähitellen yrittää saada kohteen itseensä ihastumaan. Mélanie ja Marc tekevät taustatutkimusta ja samalla tiukemmissa paikoissa tulevat sekaantumaan. Tiettyjä sääntöjä kolmikko on toiminnalleen laittanut, ettei aivan moraalittomiksi heittäydyttäisi. Ensinnäkään onnellisten parien suhteita ei lähdetä karikkoihin ohjastelemaan, vaikka joku sellaisesta maksaisikin. Toiseksi Alex operoi siten, että viettelyä ei suukottelua pidemmälle viedä. Ammattimaiseen onnettomien suhteiden terminointiin siis pyritään, mutta sen verran harmailla alueilla seikkaillaan, että rajojen vetäminen osoittautuu paikoin hankalaksi.

Näitä ulkopuolisten toivottomaksi katsomia onnettomia suhteita maailmassa tietysti riittää ja jälleen olisi Alexille ja tämän avustajille kysyntää. Viiniasiantuntijana toimiva Juliette (Vanessa Paradis) on menossa kymmenisen päivän kuluttua naimisiin pitkäaikaisen miesystävänsä Jonathanin (Andrew Lincoln) kanssa, mutta hänen isänsä on selvästikin sillä kannalla, ettei sellainen ole lainkaan fiksu liike tyttäreltä. Tapaus otetaankin tutkintaan ja tiukka aikataulu laittaa heti selvittelyjen pariin. Seuranta tuottaa sellaista tietoa, että pari vaikuttaa erittäin onnelliselta, eikä tunnu kovinkaan hyvältä lähteä heidän yhteistä tulevaisuuttaan pilaamaan.

Työtarjousta ei kuitenkaan voida hylätä, vaikka omat säännöt niin vaatisivatkin. Käytännön todellisuus on kolmikon kannalta kurja talouden suhteen, sillä yritys horjuu konkurssin partaalta ja lisäksi Alex on kymmeniä tuhansia velkaa sellaisille tyypeille, jotka eivät tahdo ymmärtäväisinä selityksiä kuunnella. Näistä jutuista onkin omanlaisensa asiantuntija palkattu muistuttelemaan. Parasta siis ottaa tarjotut hommat vastaan ja jättää selitykset sekä utelut vähemmälle. Kiirettä pitää ja hieman hätäillen Alex tunkee itsensä Julietten mukaan, kun tämä Monacoon lähtee häävalmistelujaan tekemään. Isän palkkaamana henkivartijana sitä esiinnytään, mutta pitää osata varautua nopeasti muuttuviin suunnitelmiin sekä muihin yllätyskäänteisiin. Oliko se sitten Julietten ja Jonathanin yhteisen onnen loppu, vai mihinköhän sitä lopulta päädytään...?

Tokihan tuttujakin romanttisten komedioiden koukeroita tässäkin hyödynnetään, mutta onhan sitä vähän omaperäisempääkin maustetta sekaan ripoteltu. Voinee väittää, että Alex ja kumppanit sellaisessa ammatissa hääräilevät, etteivät työpäivät aivan toistensa kopioiksi pääse muodostumaan, sillä kaikenlaiseen yllättävään pitää olla valppaana mukautumassa ja reagoimassa lyhyelläkin varoitusajalla. Muiden salakatselu, roskien penkominen, muu urkinta, pahoinpitelyt ja toisten elämän tarkoitusellinen sekoittaminen taas ovat sellaista toimintaa, joka saattaisi paasaushalujakin nostatella ja samalla painaa päähenkilöiden pidettävyyttä alas. Ehkei kuitenkaan lähdetä tässä yhteydessä näistä närästelemään.

 Pettymyksistä puhuttaessa lopetus lienee omalla kohdalla suurin sellainen ja jos ei tahdo ratkaisuista liikaa tietää, niin kannattaa tämä kappale jättää lueskelematta. On mielestäni ihan oiva idea, että Juliette joutuu pähkäilemään, onkohan puolitietoisesti astelemassa alttarin kautta onnettomaan yhteiseloon ja että onko kyse sittenkään rakkaudesta vai kenties jonkin oikeaa tunnetta sisältämättömän harhaisen ihanteen toteuttamisesta vai jopa jonkun uhmaamisesta. Siihen astihan kelpaa kyllä ja tästähän olisi voitu saada perinteisestä poikkeavakin päätös aikaiseksi. Minun kohdallani töksähtely alkaa, kun Alex ja Juliette vähän väkinäisesti yhteen saatellaan. Tulee vähän sellainen olo pakollisesta loppuromanssista, joka romanttisiin komedioihin vain pitää laittaa. Lukuisille valheille pohjusteltu pikaihastuminen ei tässä katsomossa oikein päässyt roihahtamaan ja mitään sydämellisiä tuntemuksia tuottamaan. Vikaa voi toki olla siinäkin, ettei näiden näyttelijöiden välillä edes niissä tanssahteluissa tunnu erityisesti kuumottelevan. Vähintään pienestä lässähdyksestä onkin mielestäni kyse. Juurikin sitä tuttua ja turvallista, mitä pelkäsikin odotella, mutta olisi kuitenkin toivonut toisenlaista yllätystä.

Romanttisella osastollaan Heartbreaker jättää siis hiukkasen viileät tunnelmat, mutta onpa elokuvassa kuitenkin sen verran huvittavaakin sähellystä, että sen suuremmitta vaikeuksitta vilkuilee. Sanoisin, etteivät kaikki kolmikon keppostelut aivan putkeen mene, mitä katsojan hauskuuttamiseen tulee. Hotellissakin alkavat henkilökunnan epäilykset nousta, kun siellä kovin epämääräisiä henkilöitä hämäryyksiään hääräilee. Välillä tilanteen pelastaminen saattaa edellyttää harkitsematonta vesivahinkoa tai muuta pientä kujetta. Kadulla taas saattaa auto lähteä yllättäen alta, kun pitää jotenkin järjestää itsensä takaisin peliin mukaan. Kahjotkin kuviot jotenkin saadaan toimimaan, mutta välillä hätävalheet kostautuvat, kun tulee vaikkapa haarukkaa koipeen. Vähän yritetään hupia irrotella myös elokuvasta Dirty Dancing. Tanssahtelut eivät tietenkään aina aivan yhtä ketterästi onnistu kuin Patrick Swayzella ja Jennifer Greyllä, mutta yrittää sopii. Voisikin kyseisen elokuvan katsella, sillä se kuitenkin hyllyssä majailee...

Plussiksi voisi kirjailla myös silloin tällöin nähtävät ja välillä vaihtuvatkin taustat. Kyllähän sitä ihan mieluusti mukaan Monacoon lähtee. Mäkisissä maisemissa autoilu tähän katsomoon kelpaa, tapahtui sitten päivä- tai yöaikaan. Sama juttu puistoissa juoksentelun suhteen. Vaikka nämä eivät loisteliainta postikorttiosastoa edustakaan, niin onhan se kuitenkin kivaa vaihtelua lähteä välillä ulos tuulettumaan, eikä vain hotellihuoneissa tai ravintoloissa luuhailla.

Kaikkiaan Heartbreaker ei ikimuistoisten elämysten joukkoon nouse. Näitä jonkin verran nähneenä pitäisin sitä kuitenkin edukseenkin pikkuisen yleisestä linjasta poikkeavana. Lopussa pallo vähän karkailee, kuten tulikin todettua, mutta siinä ennen ehtii sattumaan yhtä ja toista, joka välillä ainakin hiukkasen hymyilyttääkin. Herttaisin hömppäkään Heartbreaker ei mielestäni ole ja jos tahtoo jotakin lämpöisempää lajin edustajaa ihmetellä, niin jotakin muuta kannattaa harkita. Pettymyksestä ei kuitenkaan ole kyse, sillä eivät ne odotukset ihan taivailla liidelleet. Ainakin elokuva onnistui ne katselua edeltäneet toiveet tunnelmien korjailemisesta pirteämpään suuntaan täyttämään. Monacon aurinkoisiin näkymiin sijoiteltu silloin tällöin keljujakin konsteja käyttävä kepeä juonittelu kestonsa jaksaa viihdytellä. Lajityyppinsä keskisarjaan kuuluvaksi sen mieltäisin.

Heartbreaker (2010) (IMDB)