Why Did You Pick on Me? (Supersheriffi iskee jälleen / Jäitä hattuun)

Herra Spencer sieltä taas kovasti tahtoo ruudulle änkeytyä ja kovanyrkkistä osaamistaan esitellä. Sellaisessa tapauksessa on parasta totella mielihaluja ja laittaa tyhmäilyt pyörähtelemään. Luvassa on siis jatkoa vuotta aiemmin ilmestyneelle elokuvalle The Sheriff and the Satellite Kid, jota tulikin kymmenisen päivää sitten hieman kommentoitua. Samansuuntaisilla kaavoilla ja otteilla olisi tarkoitus jatkaa, eli annetaanpa takakannen runoilijan johdatella tappeluhömpän pariin:

"Bud Spencer antaa kaikille turpaan - välittämättä oletko avaruusolento vai tavallinen hamppari!"

Ensimmäisessä osassa armeijaa kovasti kuumotteli sheriffi Hallin (Bud Spencer) ulkoavaruudesta saapuneen pikkuapulaisen (Cary Guffey) hallussaan pitävä ihmesäde, joka kaikkea vallan vänkää saa aikaan. Sama meno saattaa jatkua, sillä heti sotilaita kuviin löydetään. Tällä kerralla asioita pohditaan Teksasissa sijaitsevassa ilmapuolustustukikohdassa. Siellähän on jälleen idealamppu päässä pilkahtanut, kun on sellainen ajatus päässyt syntymään, että kappas, ulkoavaruuden kapineella saattaa olla huikeaa asepotentiaalia. Jotenkin vaikuttaa kovin tutulta, mutta laitetaanpa uusi osasto matkaan.

Tutulta näyttävää naamaa tulosteessa olisi ihmeteltävänä ja erikoisoperaatiota voidaan käynnistellä. Ihan sokeana ei tarvitse hutkimaan häipyä, vaan tilanne on sellainen, että tiedetään Charliena nykyään tunnetun avaruuskaverin majailevan Hallin luona. Lisäksi pystytään Charlien sädelaite paikantamaan löyhästi silloin kun hän sitä innostuu käyttämään. Kenraali tahtoo toimintaa ja mielellään heti, joten kopterit laitetaan taivaalle pöristelemään. Hallin talolle sitä rynnäköidään, mutta siellä on vastassa varsin nihkeä suhtautuminen luovutusvaatimuksiin. Vähän tylyyn tapaansa Hall tokaisee, ettei poikaa löydy ja kyllä, hän todellakin pitää kitisevää upseeria pöljäkkeenä. Tyhjin käsin sitä joutuvat pyssymiehet poistumaan.

Hall tietää, ettei tämä tilapäinen takaisku tule asehimoisia kenraaleja lannistamaan, joten parasta vain pakkailla kamppeet autoon ja lähteä uutta kotia etsimään. Charliesta on muodostunut varsinainen vieraileva riesa Hallille, sillä kielloista huolimatta hän sädelaitettaan toistuvasti räpeltää ja sitten ovatkin taas ikävät tyypit ovea hakkaamassa. Kuudessa osavaltiossa on ehditty vuoden sisällä asustelemaan ja taas pitää muuttokuorman kanssa matkailla. Siinä taukopaikalla Hall tahtoo pikkukaverilleen jälleen sanoa, että nyt riittää ja jätetään ihmelaitteet jatkossa hipelöimättä. Minuuttiakaan ei ehdi kulahtamaan, kun kirkkain silmin annetut lupaukset on rikottu, sillä pitäähän eväspöytää vähän taikavoimin parannella.

Huoltoasemapysähdyksen yhteydessä Charlie huomaa, että niillä seuduilla autoilee outojakin heppuja, mutta sitten onkin jo aika jatkaa matkaa. Monroen pikkukaupungin läpi ajellaan ja paikallisradiossa satumaisen sopivasti juuri kuulutellaan, että sheriffin toimistossa olisi työpaikka ottajaansa vailla. Hall ei ole niinkään innostunut paikasta, mutta Charlie kovasti tahtoo jäädä. Tämän väännön tuloksena on tietenkin, että Hall lähtee hommia kyselemään. Kaupungin pomona hääräilee varsinainen monitoimimies, eli samaan aikaan hoituvat pormestarin, palopäällikön, tuomarin ja radiotoimittajankin tehtävät. Hän melkein anelee Hallia ottamaan työn vastaan. Houkuttimena toimii talo, joka työpaikan kylkiäisenä tulee. Rapistumisesta päätellen on tainnut vierähtää useampikin vuosi siitä, kun paikkakunnalla viimeksi oli vakituinen lainvalvoja.

Varsin epätoivoisesti Monroe sheriffiä kaipailee, sillä vuotuiset juhlat odottelevat nurkan takana ja aiemmilta kerroilta on kokemusta niiden riistäytymisestä valloilleen. Paikalliset huligaanit jo kaduilla valmiiksi vähän käynnistelevät. Unohtaa ei sovi kolmen veljeksen suojelurahakerhoa, joka pitää pienyrittäjiä pelossa. Jos ei rahaa tule käteen, niin ikkunasta tulee perään dynamiittiterveisiä. Tekemistä siis riittää ja Hall päättää haasteeseen vastata. Aivan hujauksessa villin lännen menoon tottunut kaupunki ei ole puhdistumassa, vaan useampikin tahtoo pitää kiinni itse ottamistaan oikeuksista, mitä sekalaiseen rähinöintiin tulee.

Helpolla ei Hall pääse ja tietenkin Charlien pitää oman osansa panostaa vaikeuksien taakkaan. Laitteesta ei vain millään pysty pitämään pieniä hyppysiä erossa. Koripallo-ottelu tulee voitettua sen verran kyseenalaisin keinoin, että Hall päättää pelien päättyvän Charlien osalta siihen. Aivan kuin ei paikallisissa häiriköissä olisi riittävästi tekemistä, niin kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan tutkimuslaitokseen on muuttanut erikoista porukkaa. Selvittelyjä sekä kyselemisiä siellä ei katsota lainkaan hyvällä ja sen saa Hall omakohtaisesti todeta, kun päätyy telkienkin taakse asiaa ihmettelemään. Jälleen tuleekin se hetki, kun pitää kunnolla lyödä nyrkkiä naamaan. Vastassa on vähäisempiä rettelöitsijöitä, asekuumeisia armeijaheppuja ja ulkoavaruudesta saapuvia valloittajiakin. Tohtori Bud kuitenkin määrää kaikille samaa lääkettä, eli kopsausta kuuppaan ja jos ei kerrasta toimi, niin toistetaan tarvittaessa.

Hyvinkin samansuuntaisilla linjoilla siis jatketaan ensimmäisen osan kanssa, mikä ei yllätyksiä aiheuta. Ohjauksesta vastaa edelleen Michele Lupo ja käsikirjoitusta on ollut kynäilemässä Marcello Fondato. Mitä elokuvan laatuun tulee, niin edeltäjän kehnous saadaan melko tarkkaan toistettua. Sellaisella saavutuksella en revittelemään lähtisi. ...Tai tiedä sitten, mistä kukin innostuksensa kiskoo. Voihan olla, että joidenkin mielestä on hienokin homma ideaköyhästi toistaa samat kehnot tyhmäilyt ja niistä tässä tapauksessa 87-minuuttinen ikävystyttävyys töksähdellen kasailla. Elokuvasta ymmärtääkseni on olemassa mittavampikin versio, mutta sellaista en tahdo silmilleni sulloa. Pituuden lisäksi Future Filmin julkaisema versio näyttää saaneen kuvien osaltakin kovaa kohtelua, mikä ei hirveän harvinaista näissä ole.

Jos jotakin tahtoisi arvailla, niin voisi väittää, että ihmesädelaite on kovasti kirjoittajia kuumotellut. Kaikenlaista sitä keksitäänkin, hurlumhei sentään! Aina kun näpit alkavat kyseisen laitteen painikkeille harhailemaan, niin katsomossa huudahdellaan jotakin aivan muuta kuin jeejee. Jos kyseessä on kerran niin oiva ja kaiken ratkaiseva kapine, niin voisi kysyä, että miksi pahiksia ei vain pyyhkäistä puh-pah-pois? Tai ehkä se kysymys ennemmin kuuluu, että miksei Hall tee ongelmistaan kertaheitolla loppua ja tallaa rasittavaa rakkinetta romuksi? Oli miten oli, niin todella vaivaannuttavaa viihdykettä on tästä lelusta irti päädytty repimään. Jälleen sitä saa ihmetellä, että mitä Fondaton päässä liikkui vai liikkuiko yleensä yhtään mitään.

Muutenkin ufojutut tympäisevät tässä yhteydessä aivan huikeasti. Menossa on salaliitto, johon melkein kaikki lähialueen korkea-arvoiset vaikuttajat tuntuvat kuuluvan. Elottomin silmin sitä ylhäältä tulevia käskyjä robottimaisesti noudatellaan. Harmi vain, että sellaista seuraillessa ilme katsomon puolella on kovin samantapainen, kun ei yksinkertaisesti kiinnosta pätkääkään. No, pääseehän Bud lyhyesti robotin osaan eläytymään, mikä laskettakoon puoliplussaksi. Elokuvan parhaana tappeluttomana huvittelujaksona pitäisin Hallin peiteoperaatiota, kun hän soluttautuu paikalliseen baariin kriminaaleja kiinni ottaakseen. Siinä tulee niin tujua drinkkiä, että jäisi varmaan suosiolla kulauttamatta.

Edeltäjän tapaan tässäkin ne tappelutuokiot ehdottomasti parasta antia ovat. Alkupuolella on vähän köyhää, vaikka onhan sinne sekaan hätäisesti heitetty pari irrallista pätkää. Hall menee paikallisesta parturiliikkeestä kyselemään, mistä löytyy sheriffiä kaipaileva tyyppi, mutta sattuupa asiaa ihmettelemään kaveruksilta, jotka eivät kaupunkiin virkavaltaa kaipaa. Siitä tietysti seuraa sitä, mitä yleensäkin tapahtuu, kun Budia aletaan ärsyttää. Uuden sheriffin tutustumiskierroksen aikana eräs epäonninen ja kenties hiukkasen tyhmäkin yksilö yrittää pankin ryöstää. Käteisen kähveltämisestä suoraan sheriffin silmien alla seuraa...niinpä niin. Baarirähinäkin jää vielä vähäisempien muksauttelujen osastoon ja on sellaista täytehöttöä, ettei kokonaan pääsisi homma hengettömäksi menemään.

Ensimmäinen kierroksia enemmän kohotteleva hulinointi saadaan pesulatappelun muodossa, kun on jo ehditty hyvä matka elokuvassa edetä. Silkkaa pelleilyähän se on, mutta viihdyttävää sellaista kuitenkin. Vastapuolelta löytyy skeletoria, jalkapalloilijaa ja vähän kaikenlaista epämääräistä epeliä. Jossakin sarjakuvatodellisuudessa siellä huiskitaan, kun esimerkiksi yksikin kaveri tuosta vain mankeloidaan litteäksi lätyksi, mutta hetkeä myöhemmin taas ollaan hyvässä hapessa. Why Did You Pick on Me? on pitkälti tasaista tympivyyttä, joten tällaiset sekoilutkin kyllä kelpaavat kohokohdiksi. Vähän pöllöt tappelut eivät todellakaan ole tämän teoksen ongelmista suurimpia.

Ennen loppukahinoita Hall heitetään tyrmään tylyjen tyyppien kovisteltavaksi. Eihän se tietenkään suju kierojen kyttien suunnitelmien mukaan, vaan tiukka läpsiminen ja toinen, niin asiat saadaan oikeille raiteille palauteltua. Tilejä ei kuitenkaan ole riittävästi tasailtu, vaan pitää palata Monroeen vähän jatkoselvittelyjä tekemään. Taustajoukkoina toimivat entiset kelvottomat kelmit. Kaupungin juhlallisuudet ovat päässeet jo käyntiin, joten huvipuistossa sitä huiskitaan. Erilaisia laitteitakin kivasti hyödynnellään siinä melskeessä, miten ehditään. Lopputaistelu on tavallaan kaksiosainen, koska toisaalta lisätään sädetehoa, jonka komennossa tahdottomat tappelevat. Bud on tietysti sellaisille immuuni, mutta joutuu kuitenkin poistumaan tutkimusasemalle. Jos juhlallisuuksien keskellä tapahtuva muksiminen on enemmän perinteistä joukkotappelurähinää, niin viimeiset taistot menevät robottisekoilun puolelle. Vähän siinä ja siinä, ettei rasittavuuksiin niissäkin seikkailla. Budin nyrkki on suorastaan murskaava. Toisilta se virtapiirit pahasti vinksauttaa ja toiset taas kirjaimellisesti kappaleiksi iskee.

Tässäkin tapauksessa kivat lopputappelut takaavat sen, ettei aivan täysin mielensä pahoittaneena tarvitse elokuvaa päätellä. Se ei silti miksikään sitä muuta, että edeltäjänsä kanssa Why Did You Pick on Me? kuuluu omalla listalla Budin kurjimpiin elokuviin. Paikoin eteneminen on kovin töksähtelevää, mistä varmaan voinee syytellä sitä, ettei kyseessä ole täyspitkä versio. Mahdollisilla poistoillakaan ei voi yleistä kehnoutta ja hengettömyyttä perustella. Silloin harvoin, kun saadaan tarinaa viihdyttävämmissä merkeissä rullailemaan, niin eiköhän sieltä perästä heti löydy jotakin käsittämättömän tympivää tavaraa, joka vähäisetkin ilot pilaa ja palauttaa puuduttavuuksien maailmaan. Montaa pilkahdusta ei tosiaan ole mukaan suotu, vaan lähinnä rasittavalla tavalla tyhmää huvitusta yritetään syöttää, eikä se lainkaan hyvältä maistu.

Why Did You Pick on Me? (1980) (IMDB)