Puolen hehtaarin metsään on jo talvi lumikerrosta tuiskinut ja joulukoristeitakin Puhin puumökkiin on mukavasti viritelty. Tälle katsojalle aiemmin vieras hahmo mukana puuhissa pyörii ja hetkeä myöhemmin tyttö itsensä Emmiksi (Darby) esittelee. Mukana kulkeva pikkuinen hauva taas tuntee itsensä nimellä Pilkku. Koristeiden suurenmoista mahtavuutta ihastellaan ja joku huikkaa, että jouluaatto on käytännössä ihan ovella. Laulellen viimeisiä viimeistelyjä touhutaan ja pöytään kannetaan höyryäviä herkkuja. Kengu, Ruu ja Fantti ovat myös saaneet tunnelmasta napattua kiinni ja valmistautuvat käpsyttelemään kohti Puhin taloa. Kani omassa kolossaan on samoissa aatoksissa, mutta muistaapa ennen lähtöään Joulupukkia sekä tämän poroja pienellä popsittavalla.
Koko porukka pääsee pian yhteisen iltaman valmisteluja jatkamaan, mutta Kengu tuumailee, että ehkäpä pikkuisten joulutohinat ovat karkaamassa turhankin vilkkaiksi sisätiloihin, joten Ruu ja Fantti kehotellaan lumileikkien pariin. Toiset taas toiveitaan pähkäilevät. Puhilla on paha hunajapulma, sillä entä jos pukki ei saa tarkkaa määrää toimitettua ja osa purkeista jääkin vaille sisältöä? Kani kovasti tahtoisi tietää, miten pukki valtavan aattourakkansa järjestelee ja toteuttaa, kun itsekin aina kovin järjestelmällisesti juttujaan järkeilee. Ihaa vuorostaan järkyttää koko porukan kertomalla, ettei ole ikinä toivonut mitään, sillä toteutumatta pyynnöt kuitenkin jäisivät. Muut kuitenkin kannustavat kaveriaan ja lopulta tämä mainitsee, että joskus vielä lentää tahtoisi. Sellainen pyyntö laittaa ystävykset melkoisen mietteliäiksi. Mahtaisikohan pukkikaan osata aasille lentokykyisiä siipiä antaa...?
Lumikinoksiin temmeltämään hipsaissut nuorempi parivaljakko taas löytää leikkiessään hangesta punaisen joulupussin ja tietysti epäilevät, että onkohan pukin lahjasäkki kyseessä. Pitkään ei ehditä arvoitusta pähkäilemään, sillä jostakin lähistöltä kuuluu kummallista kolistelua. Pieni Hillaksi esittäytyvä poro on jäänyt sarvenaluistaan kiinni risukkoon. Ruu ja Fantti tahtovat tietysti auttaa, mutta voimat eivät oikein riitä vankkojen oksien kiskomiseen erilleen. Jospa kaikenlaisista pulmista selviävät supernuuskijat tämänkin kiperän paikan selvittelisivät? Nuuskijasireeni kohta metsikössä kaikuukin, mikä saa väen toisaalla keskeyttämään jouluvalmistelut ja singahtamaan mysteerin perään.
Lumilaudat kiitävätkin kohti pelastuspuuhia ja siinä samalla saadaan selviteltyä, että Hilla on joulupukin porokavereita, vaikkakin vielä liian pieni varsinaiseksi rekiretkeilijäksi. Pukin lahjasäkki on aiemmin kadonnut ja sitä hän on lähtenyt etsimään, josko vaikka sitä kautta viimein saisi isompaakin vastuuta aattoiltana. Ruu ja Fantti tietävät, mistä tämä erittäin tarpeellinen taikapussukka löytyy ja niinpä saadaan joulun peruminen ainakin toistaiseksi peruttua. Pulmat eivät tosin siihen pääty, vaan Puolen hehtaarin metsästä pitäisi päästä takaisin Pohjoisnavalle ja vieläpä ajoissa, mutta pikkuisen poron suuntavaisto on pahasti kateissa. Siinäpä sitä olisi haastetta supernuuskijoille ja kyseessä taitaakin olla porukan vaativin homma. Kaikkien apua kaivataan, jotta saadaan joulu pelastettua...
Supernuuskijoiden jouluseikkailuja seuraillessa kyllä melkein väistämättä tuntee itsensä useammankin vuoden yli-ikäiseksi, mutta eipä sentään ihan kiusaantumiseen asti kuitenkaan. Jouluista jekkua ja jippoa kyllä löytyy, mutta pääasiassa ne kohdistellaan katsomon pienimmälle väelle. Puhin Taikamaailma-kiekkoja katsellessani olen välillä vähän murissut liian rautalankaisista oppitunneista, mutta niissäkin tarinat enimmäkseen ovat astetta kypsempää tavaraa. Nähdyistä luontevin vertailukohta taitaakin olla The Book of Pooh: Stories from the Heart, sillä kummassakin sanomaa katsojan korviin varsin suorasanaisesti julistellaan ja pienetkin mutkat selitellään rauhassa suoriksi. No, molemmat näistä kuuluvat Disneyn Playhouse-julkaisuihin, jotka kai on suunnattu alle kouluikäisille ja/tai ala-astetta käyville, joten turha lienee selittelevämmästä otteesta katkeroitua. Kunhan tiedottelen, ettei välttämättä selkeästi lapsellisempi meno välttämättä vanhempiin elokuviin ihastunutta Puhin ystävää samalla tavalla miellytä.
Mainittu sydämellisten tarinoiden kokoelma onkin samalla tavallaan sopiva vertailukohta visuaaliselle ilmeelle. No, se tosin laittaa hahmonsa seikkailemaan pehmolelumuodossa, mutta tämän joulutarinan pyöreämpi animaatiotyyli menee mielestäni lähemmäs sitä kuin perinteisempiä Puh-piirrettyjä. Sitä en millään osaa erityisen myönteisenä seikkana pitää, vaan hahmojen kohdalla suorastaan miinuksena. Monesti pikkuiset ystäväiset vaikuttavat ilmeettömiltä tai jopa siltä, etteivät lainkaan olisi tapahtumissa mukana, kunhan jotenkin hortoilevat tai toikkaroivat menemään. Ilmeiden, eleiden ja yksityiskohtien suloisuus uupuu ja tilalla on kohtalaisen kankeaa ja tönkköäkin liikehdintää, josta on vaikea suurempia tuntemuksia kiskoa irti. Myös ääninäyttely on hyvään ja innostavaankin höpöttelyyn sekä hassutteluun tottuneelle paikoin varsin väkinäistä kuultavaa. Esimerkkinä toimikoon vaikka Nasun roolissa jutusteleva Travis Oates, jonka huikkaukset paikoin korviin särähtelevät. Samainen kaveri tosin esiintyy roolissa myös uudemmassa elokuvassa Winnie the Pooh, eikä siinä yhteydessä muistaakseni samanlaista haparointia ollut havaittavissa.
Jospa kertaillaan vähän tämän minielokuvan taustoja, niin Super Sleuth Christmas Movie tehtiin samaisena vuonna ilmestymään alkaneen sarjan lomassa. My Friends Tigger & Pooh esiteltiin yleisöille siis vuonna 2007 ja parin tuotantokauden verran sitä tehtailtiin. Ensimmäiseltä kaudelta löytyy 26 jaksoa ja toinen taas venähti 37-osaiseksi, eli yhteensä 63 kappaletta näitä olisi haluttaessa nähtävillä. Ainakin pikaisen selailun perusteella vaikuttaa siltä, että jokainen jakso sisältää pari tarinaa ja on kestoltaan alle puoli tuntia. Käsittääkseni näitä jaksoja on Suomessakin julkaistu levyllä kolmen jakson koosteina nimellä Ystäväni Tiikeri & Nalle Puh. Jos oikein ymmärsin, niin kotimaisina levyjulkaisuina sarjasta on saatavilla vain pienehkö osa. Yhden kokoelmakiekon ehdinkin jo ostelemaan ja epäilen, että se alkaa jossakin vaiheessa kavereitakin kaipailla...
Kestoltaanhan Super Sleuth Christmas Movie ei edes tuntiin ehdi, vaan jää 42 minuuttiin, eikä siten ole edes kahden jakson mittainen. No, se kuitenkin eroteltiin omaksi jouluelokuvaksi, eikä oikeastaan jäänyt ainoaksi, sillä sarjaan liittyen tehtiin pari muutakin elokuvaa. Ainakin vuoden 2009 suurta musikaalia lupaileva Tigger & Pooh and a Musical Too kiinnostaisi, mutta ei ainakaan vielä ole vastaan tullut. Lauluja siinä pitäisi olla reippaasti mukana. Kolmantena ja samalla tämän porukan viimeisenä elokuvana ilmestyi 2010 Super Duper Super Sleuths, jossa avaruudesta tipahtavat oudot ja mystiset voimat aiheuttavat Puolen hehtaarin metsässä ja sen asukeissa hämmästystä ja kummastusta. Kolmikosta tämä supervoimahassuttelu kiinnostaa vähiten ennakkoon, mutta epäilen, että senkin tilaisuuden tullen kurkkailen.
Varsinaisen pääsisällön lyhyttä kestoa ja pikkuisen höttöistä sisältöä paikkailevat levyltä löytyvät lisukkeet. Trailerikelan ja lahjapelin lisäksi löytyy kaksi bonusjaksoa parista eri sarjasta. Luontevammin levyn muuhun sisältöön tietenkin sopii aiemmin mainitusta sarjasta My Friends Tigger & Pooh poimittu ensimmäisen kauden 21. jakso Symphony for a Rabbit / Tigger Goes Snowflakey. Voisi olettaa, että talvisissa tunnelmissa siinäkin liikuskellaan, mutta jäipä vielä vilkaisematta. Toinen jakso onkin muusta sisällöstä irrallisempi, sillä Puh-hahmoja siinä ei lainkaan nähdä. Kyseessä on varsin satunnaiselta vaikuttava poiminta sarjasta Mickey Mouse Clubhouse, tarkemmin sanottuna jakso Daisy in the Sky, jossa Iines ahnehtii hieman liikaa ilmapalloja valokuvaa varten ja kohta onkin virtojen vietävänä. Minni yrittää ystävänsä pitää maan pinnalla ja kohta liitelevän kolmikon täydentää ilmahauvaksi muuttuva Pluto. Mikki, Aku ja Hessu pinkaisevat työkalupakin kautta perään selvittelemään tätä pulmaa. No, toimiihan tämä eräänlaisena tutustumisena, sillä enpä ole sattunut yhtään pätkää sarjasta aiemmin näkemään. Kyllähän reilut 20 minuuttia sitä seurailee, mutta näitä jaksoja ei ole mitään tarvetta alkaa keräilemään. Ensinnäkin meno vaikuttaisi siltä, että olisi vielä nuoremmille suunnattua ja toiseksi animaatio alkaa olla suorastaan kehnoa. Ymmärrän kyllä, ettei tällaiseen tiheään tahtiin ilmestyvään sarjaan tahdota panostaa samalla tavalla kuin elokuviin, mutta näitä elottomia palloja sekä köyhiä taustoja katsellessa ei minkäänlaista iloa pääse syntymään. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että silloin kun itse kuuluin vielä tähän kohderyhmään, niin televisiossa esitettiin sarjaa MMC (The Mickey Mouse Club), joka ei muistaakseni paljoakaan aikoinaan onnistunut innostamaan.
Kyllähän sitä kanttakin silmäillessä osasi odotella, että vähän lapsekkaampaa tarjontaa levy sisällään pitää, enkä ala hankintaa pettymykseksi kirjailla. Tosin voi olla, että keräilyintoa ei aivan hirmuisesti riitä koko sarjan hamstrailuun. Aivan ilman mukavia tuokioita ei varttuneempikaan katsoja jää, mutta luulenpa kuitenkin, että tämä oppimaan ja osallistumaan kannustava jouluretki ne iloisimmat reaktiot paljonkin nuorempien keskuudesta kerää. Matka tuo edetessään tielle pientä pulmaa ja niihin näppäriä ratkaisuja antaen katsomoonkin pikkuisen pohtimisaikaa. Kirkas Pohjantähti tietenkin näyttää tietä Pohjoisnavalle, mutta entä sitten, kun tuuli käy viluisemmaksi ja pilvet tummentavat taivaan sekä tunnelman? Pitääkö joulu sittenkin perua, vai saadaanko yhteishenki kohotettua takaisin?
Lienee selvää, etteivät nuuskijakaverukset niin vain ole luovuttamassa, etenkin kun on kyse koko joulun kohtalosta. Laulujakin tälle taipaleelle saadaan soviteltua, mutta jos parhaita Puh-sävelmiä miettii, niin ei tästä seikkailusta oikein ehdokkaita siihen kerhoon löydy. Pohjoisnavan mahtavassa lumiukkolaaksossa nököttävät pakkasherratkin saavat oman kappaleensa, mutta eipä sekään täyteen jouluiseen riemuriehaan ylly. Winnie the Pooh: Seasons of Giving ei sekään vallan vastustamatonta ihastusta aiheuttanut, mutta minusta se on kyllä selkeästi parempi jouluinen Puh-satu ja etenkin viimeisen lintutarinansa mukana kohoaa paljon suloisempiin sekä herttaisempiin hetkiin kuin mihin tämä uudempi seikkailu yltää tai oikeastaan pyrkiikään. Super Sleuth Christmas Movie on hivenen hukassa sekä hahmojen että tunnelmankin suhteen, mikä osittain johtuu omiin silmiin vähän heikommin sopivasta animaatiotyylistä. Väkisinkin jähmeät ja hieman sieluttomatkin hahmot viehättävyyttä verottelevat, ei sille mitään voi. Kaikkiaan voisi kuittailla, että ihan menettelevää jouluhömppää ruudulle saadaan temppuiltua, mutta samalla auttamatta heikommalle puoliskolle kuuluvaa Puhistelua nämä tuokiot edustavat.
My Friends Tigger and Pooh: Super Sleuth Christmas Movie (2007) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti