Tulevien joulujen toivelistoja ja suunnitelmia raapustelemassa

Vuosi sitten väkertelin pienimuotoista summausta katselluista jouluelokuvista ja lähinnä samaisen joukon parempaan puolikkaaseen keskittyen. Taas tekee mieli turhantärkeitä listauksia raapustella, sillä se sattuu silloin tällöin varsin mielekästä ajankulua olemaan. Onhan tässä vuodessa useampikin jouluelokuva tullut katseltua, mutta mielestäni vielä ei ole niitä niputtavan päivityksen paikka, vaan aineisto saa kertyä kattavampaa koostetta varten. Sitä taas auttaa, jos vähän etukäteen mietiskelee, millaisia jouluelokuvia aikoo jatkossa hankkia sekä silmäillä, ja onhan niitä potentiaalisia ehdokkaita toki kertynytkin.

Jouluelokuvia on maailma täynnä ja jos niitä lähtisi järjestään katselulistoille viskomaan, niin aika ja innostus nopsaan voisi loppua, joten pienoista valikointia saa harrastella. Ajattelin tähän nippuun noukkia runsaat 20 minua syystä ja toisestakin kiinnostavaa aiheeseen liittyvää teosta. Mahdollisuuksien mukaan yritän näitä tulevina jouluina ihmetellä ja hiukan kommentoidakin. Aivan kaikki eivät entuudestaan tuntemattomia tapauksia ole, mutta muutama ansaittu uusinta kyllä sekaan sopinee. Kierrättelen sekaan jouluista kuvitusta jo katsotuista elokuvista, ettei aivan tekstivoittoiseksi menisi, mutta mainitaan nyt, etteivät napsaukset listailtuihin liity juurikaan muuten kuin aiheidensa kautta. Seuraaviin joulutarinoihin olisi siis aikomusta tutustua...

Klassiset tarinat useampina tulkintoina

Miracle on 34th Street (Susanin kääntymys) (1947)

Miracle on 34th Street (Joulu Manhattanilla) (1994)

Aargh, pakko kai se on heti alkuun myöntää, että tällainenkin tunnettu joulusatu on kokonaan näkemättä, ellei sitten ole tullut muistikuvien tavoittamattomassa nuoruudessa vilkaistua. Ideanahan käsittääkseni on, että joulupukin todellisuutta pähkäillään oikeudessa asti ja etukäteen yhdistelmä vaikuttaa hyvinkin kiehtovalta ajatukselta näin oikeussalidraamojen ystävälle. Samainen tarina on saanut useammankin käsittelyn erityisesti televisiotuotantojen puolella, mutta nämä puolikkaan vuosisadan erottavat elokuvatulkinnat kiinnostavat tässä vaiheessa eniten. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin jälkimmäinen ei tyydy alkuperäistä orjallisesti päivittämään, vaan pieniä muunnoksia on päädytty tekemään.

A Christmas Carol (Saiturin uni) (1938)

Scrooge (Saiturin joulu) (1951)

A Christmas Carol (1984)

Edellisen tarinan tapaan myös saiturin joulu on useampaankin kertaan tuotu sekä isommille kankaille että pienemmille ruuduille, eli jos tahtoo tosiaan Charles Dickensin klassisen joulujutun muunnelmia tutkailla, niin niitä riittänee mainittujen kolmen lisäksi luultavasti kyllästymiseen asti. Minullekin kuviot menneisyyden haamuineen ja kolkuttelevine omatuntoineen ovat kohtalaisen tuttua huttua, josta esimerkkinä vaikka viime jouluna kertailtu ja kommentoitu Bill Murrayn tähdittämä ja pikkuisen pirullistakin huumoria viljelevä Scrooged. Herttaisempana versiona taas näyttäytyy pääsiäiseen siirrelty Puh-tarina Winnie the Pooh: Springtime with Roo, jossa tuittuilevaa Kania vähän muistutellaan tekojen seuraamuksista. Näitähän siis tosiaan riittää ja IMDB:kin listailee noin 80 eri tulkintaa samasta tarusta, mutta nämä kolme olen toistaiseksi päätynyt katselulistalle lisäilemään. Iäkkäin kolmikosta ei ole lähelläkään varhaisinta versiota, sillä aivan 1900-luvun alussa ensimmäiset lyhytelokuvat aiheesta ilmestyivät. Itse kuitenkin olen siinä käsityksessä, että 1938 ilmestynyt A Christmas Carol on vanhemmista sieltä arvostetummasta päästä ja samoista syistä 1951 ilmestynyt tapaus listalle lisäillään. Kolmikon tuoreimmassa tarjokkaassa taas kiehtoo ajatus usein kohtalaisen yrmystä George C. Scottista osassa, joka hänelle oletettavasti hyvinkin luontevasti istuu. Uudempiakin toisintoja reippaasti löytyy, mutta aivan niin sinnikäs sissi en ole, että ottaisin asiakseni saiturin elokuvaseikkailut kahlailla kattavammin.

Kepeämpää ilottelua ja vauhdikasta kohkausta

Niko 2: lentäjäveljekset (Niko 2: Little Brother, Big Trouble) (2012)

Kohtalaisen kehuttukin ensimmäinen osa oli minulle pikkuinen pettymys, mutta voisihan ihan mielenkiinnosta jatko-osaan tilaisuuden tullen tutustua. Nimi jo kertoo pitkälti siitä, mistä onkaan kyse, eli avauksessa rohkeutta ja uskoa omiin kykyihin kerryttänyt poropoika Niko saa huolehdittavakseen pikkuveljen. Vaikuttaa siltä, ettei yleinen mielipide ole jatkoa ainakaan alkuperäisen edelle nostamassa, mutta eipä sitä käsittääkseni täydeksi tunaroinniksikaan ole tuomittu. Lisäksi voisi esittää varovaisen toiveen, että harjoittelun ja teknisen kehityksen myötä animaatioonkin olisi alkuperäistä sulavampia linjoja saatu sekä hahmoihinkin henkeä puhkuttua paremmin.

Santa Paws 2: The Santa Pups (Joulukoira 2 - suuri jouluhulina) (2012)

Santa Buddies (2009)

Nämä Disneyn tuottamat koiraelokuvat voinee huoletta käsitellä samassa nipussa, sillä oletan niiden edustavan pitkälti samansuuntaista menoa. Kumpainenkin on Robert Vincen ohjaamia, kuten viime vuonna katseltu The Search for Santa Paws. Ensimmäinen mainituista onkin jatkoa tälle, kun taas toinen mainituista kuuluu Buddies-elokuvasarjaan, jossa hauvajoukko seikkailee milloin aarteiden perässä välillä taas ihan avaruudessa asti. Joulukoirailun lisäksi en ole näihin tutustunut, joten enpä osaa lainkaan sanoa, miten tiiviisti eri tarinoita toisiinsa sovitellaan, vai ovatko enimmäkseen omia kokonaisuuksiaan. Nähdyn perusteella ei näiden katselulistalle lisättyjen suhteen tahdo kovin huimaa laatudraamaa toivoa, mutta jouluisen värikäs kuvasto, hempeitä hetkiä ja suloisia eläimiä kuitenkin muodostaa yhdistelmän, joka innostaa kokeilemaan. Ehdottomasti miellän nämä kuitenkin sinne hattaraisempaan hömppäosastoon, jonka kimppuun ei kannata käydä, jos sattuu pipoa kiristelemään.

A Christmas Story (Joulutarina) (1983)

Tiedä sitten, onkohan huttusarja vähän väärä karsina tälle Bob Clarkin ohjaukselle, jota moni tuntuu merkittävämpänäkin jouluklassikkona pitävän. No, luettujen juttujen perusteella komediapainotteisesta tapauksesta on kyse, jossa nostalgiakin päätään kohottelee vaikkapa lelujen muodossa. Ilmeisesti mukana on myös vakavampia piirteitä, mutta komediaksi elokuva kai ensisijaisesti mielletään. Monista kehuista johtuen onkin mielenkiinto kohoillut, joten toivottavasti tulee nähtyä. Clarkiin liittyen voisi mainita, että häneltä löytyy hieman synkkäsävyisempääkin jouluelokuvahistoriaa, sillä vuoden 1974 Black Christmas on melkoisen tuikea tapaus murhineen, eikä siitä ainakaan kannata herttaista jouluhenkeä etsiskellä.

The Troublemakers (1994)

Tuskinpa tämä lännenkomedia lopulta mitenkään erityisen jouluinen on, mutta paristakin syystä sen listan jatkoksi lätkäytän. Kyseessähän on Bud Spencerin ja Terence Hillin toistaiseksi viimeinen yhteinen elokuva, jonka Hill on myös ohjaillut. Ilmeisesti tavoitellaan kaksikon aiempien Trinity-elokuvien henkeä keskinäisillä ärähtelyillä ja kepeällä muksimisella. Tapahtumat sijoitellaan joulua edeltävään aikaan, joten voisipa sitä olettaa, että yritetään saada aikaiseksi ajankohtaan sopivia tunnelmiakin. Moni parivaljakon joutsenlaulua pitää käsittääkseni kohtalaisen väsähtäneenä teoksena, mutta luotan siihen, että vähintään kertakatseluun viihdettä riittää, vaikka joulujuhlistelut lopulta jäisivätkin vähäisiksi.

Tummaa sävyä ja pirullisempaa huumoria jouluiltaan

Joulubileet (1996)

Jos Terencen ja Budin hupailu saattaa olla vähemmän jouluinen, niin samantapaisia oletuksia voinee tämän kotimaisen komedian suhteen tehdä. Joulujuhlia kyllä järjestellään, mutta ajankohta taitaa olla pikkuisen vinksallaan. Päähenkilö vapautuu vankilasta istuttuaan muutaman vuoden ryöstöstä ja tämän kaverit tahtovat iloista hetkeä juurikin jouluisissa merkeissä juhlia. Jari Halosen nähtyjen ohjausten perusteella osaa säätää odotuksia vähemmän kiltin keppostelun suuntaan. Vitsailut voivat kovakouraisiksikin yltyä, kun pöytään riittävästi virvokkeita kannetaan ja alkoholihuuruisissa tunnelmissa kärhämöitiinkin käydään ja niinpä ainakin ennakkoon odottelee, että meno saattaa muistutella elokuvasta Bad Santa. Luultavasti Joulubileet siis vähemmän sydämiä sulattelevaa herkistelyä harrastelee, mutta epäilemättä räävitöntä sekä hilpeää houreilua löytyy.

Rare Exports (2010)

Onhan Rare Exports kertaalleen nähty, eikä silloin aivan niin kovaksi tapaukseksi osoittautunut kuin kehujen perusteella odottelin. Sen verran kiinnostavaa muunnelmaa kuitenkin, että ainakin yhden uusinnan ansaitsee ja tämä kertailu olikin aikomuksena tänä jouluna toteuttaa, mutta taitaa siirtyä myöhempiin aikoihin. Jos kolmisen vuotta vanhempi kotimainen Joulutarina tuossa tuli todettua hyvinkin hartaissa, haikeissa ja herkissä tunnelmissa liikuskelevaksi joulupukkitarun tutkailijaksi, niin Rare Exports pöyhii joululegendoja paljon tummempaan sävyyn. Välillä lähestytään kauhuelokuvaa, mutta onhan mukana toimintaa ja komediaakin.

The Nightmare Before Christmas (Painajainen ennen joulua) (1993)

Edellisen tapaan on tämäkin tullut katseltua, mutta siitä lienee vähintään kymmenisen vuotta kulahtanut. Tim Burtonin tuottama animaatio ei aivan perinteisimpien joulupiirrettyjen koppaan sovi tarinansa tai visuaalisen ilmeensäkään puolesta. Kurpitsakuninkaan hiukan kummalliset yritykset yhdistellä jouluperinteitä ja -koristeita tummasävyisempiin juhlisteluihin erikoistuneessa kotikaupungissaan monia katsojia kovastikin on ihastuttanut. Mitä muistelen, niin minua kieltämättä omaperäinen ja musiikkiakin mukavasti sisältävä jouluilottelu ei ensinäkemällä niin hirmuisesti hurmannut, että innokkaimpien hehkuttajien joukkoon kehtaisin tunnustautua. No, uusinta voi tilannetta muuttaa, sillä nykyään animaatiot yleisestikin paremmin maistuvat.

Haikeampaa tunnelmaa kera kyynelten

It's a Wonderful Life (Ihmeellinen on elämä) (1946)

Aivan niin pahasti pihalla en onneksi ole, että tämä klassikko olisi vielä runsaan 30 vuoden jälkeenkin näkemättä. Onhan tätä lähes 70 vuotta sitten ilmestynyttä Frank Capran ohjaamaa kyynelten kiskojaa televisiossakin varsin ahkerasti uusittu. Burtonin joulupainajaisen tapaan It's a Wonderful Life on nähty kauan kauan sitten, enkä ole muistaakseni sitä edes missään muodossa elokuvakokoelmaani hankkinut, mikä kenties pikkuisen hävettää, koska paljon kamalampaa tavaraa on tullut hyllyihin hamstrailtua. Tarinassahan epäonni ajaa James Stewartin esittämää sinänsä mukavaa kaveria varsin epätoivoista ratkaisua kohti, kunnes tapahtumien kulkuun puututaan korkeammalta taholta ja kehotetaan miekkosta harkitsemaan uudelleen. Sitä matkaa seuraillessa saa kyllä silmäkulmia kuivailla ja hyvä niin.

The Christmas Card (2006)

Taistelutoverinsa menehdyttyä päähenkilö saa ainakin väliaikaisesti jättää taakseen Afganistanin sodan hirveydet ja hän lähtee toimittamaan kaatuneen tavaroita tämän perheelle. Matkalle mahtuu vähän mukavampiakin sattumia ja romanttista värähtelyäkin. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin taistelukentillä ei paljoa aikaa vietetä, eli sota-aiheista jouluelokuvaa kaipaavalle varmaankin Merry Christmas toiminee paremmin. Hidasta toipumista, ihastumista ja yleisestikin hyviä juttuja lääkkeeksi koettuihin kauhuihin, mutta eipä sentään ihan pelkkää auringonpaistetta tämäkään tarina oletettavasti tarjoile.

The Christmas Miracle of Jonathan Toomey (2007)

Käsittääkseni tämä joulutarina on jäänyt vähemmälle huomiolle, eikä sitä ole Suomessa levynäkään julkaistu. Elokuvassa Tom Berenger esittää vähän äksyä ja ärähteleväistä ikääntyvää puuseppää, joka joulun lähestyessään saa tilaustyöksi tehdä nuorelle pojalle Jeesuksen jouluseimeä esittävän koriste-esineen. Tietenkään tämä ei lämpimimmissä merkeissä lähde liikkeelle, vaan vaikeuksia voitettavaksi riittää. Elokuvaa kuitenkin on kehuttu sydämelliseksi ja koskettavaksi. Senkin takia tämä tapaus kiehtoo, että yleensä Berengeriä on tottunut katselemaan kovemmissa ja rymistelevämmissä teoksissa ja ihan mielellään häntä hiukan hiljaisemmissakin osissa näkisi.

The Snowman (Lumiukko) (1982)

The Snowman and the Snowdog (Lumiukko ja lumikoira) (2012)

Father Christmas (1991)

Lumiukon ja pienen pojan taikaa täynnä oleva haikeakin pyrähdys on myös nuoruusvuosilta tuttu, mutta väittäisinpä, ettei lapsuuden jälkeen ole tullut katseltua. Jos sen saan hyppysiini, niin samallahan voisin ottaa asiakseni katsella pari muutakin Raymond Briggsin kuvakirjoihin ja hahmoihin perustuvaa lyhyehköä animaatiota. Lumiukko päästettiin jatkamaan öisiä liitelyjä tasan kolme vuosikymmentä alkuperäisen elokuvan jälkeen, mutta tämän uuden tulemisen vastaanotto on ollut paikoin nihkeää. Mukaan ihmeelliselle seikkailulle siinä napataan lumihauva ja haikean väreilyn saattelemana ymmärtääkseni uuttakin kierrosta lennellään. Father Christmas taas painottelee kai enemmän huumoria, sillä se vie katsojan pukin mukaan lomamatkalle. Raskaan aattoraadannan jälkeen pitää tietysti pikkuisen rentoutua, eikä pukkikaan jaksa pitkän urakan jälkeen välttämättä aivan hilpein itsensä olla...

Sekalaisten kerho

One Magic Christmas (Joulukuun kaksi päivää) (1985)

Pikaisella perehtymisellä tämä Disneyn tuottama perhe-elokuva lainailee elementtejä jo aiemmin mainitusta Dickensin tarinasta ja saattaapa se olla sukua myös listalle lisätylle Frank Capran klassikolle. Joulupukki siis lähettelee enkelin muistuttelemaan kyynistä jouluvihaajaa juhlakauden lämpimästä hengestä ja merkityksestä, eli eipä siis mitään erityisen ennenkuulumatonta. Kommentteja muutaman lukaisin ja niistä vähän ristiriitaista suhtautumista irtoili. Osa tuntuu olevan sitä mieltä, että One Magic Christmas on täysin lapsille sopimaton pelottavuutensa, ahdistavuutensa ja väkivaltaisuutensakin takia. Toiset taas kovasti tykkäävät, eivätkä elokuvasta pieniä mieliä järkyttävää pahuutta löydä. Itsekin hieman epäilen ylireaktiota, mutta sittenhän sen näkee, kunhan elokuvan joskus saa vilkaistavaksi.

Jack Frost (Isä lumiukkona) (1998)

Mistään erityisen kehutusta teoksesta ei ole kyse, mutta Jack Frost vaikuttaa kuitenkin sen verran omaperäiseltä, että kaipa senkin voisi katsoa. Etenkin, kun olettaisin, ettei se mitään päättömintä sekoiluakaan edusta. Michael Keaton esittää poikaansa pikkuisen laiminlyövää isää ja yht'äkkiä näyttää siltä, etteivät "huomenna sitten"-suunnitelmat tule ikinä toteutumaan, mutta uusia mahdollisuuksiakin saattaa olla jaossa. Voi olla, että karkailee liian siirappiseksi, mutta toivonpa kuitenkin hyvää herkistelyä. Mainitaanpa sekin, että samoihin aikoihin ilmestyi toinenkin Jack Frost, jossa kuollut sarjamurhaaja palaa lumiukkona vähän toisenlaista jouluhenkeä levittämään.

The Nativity Story (Matkalla Beetlehemiin) (2006)

Joukon hännille jääneessä teoksessa perehdytään Jeesuksen maallisen taipaleen alkuvaiheisiin. Tai paremminkin Catherine Hardwicken ohjaama elokuva paneutuu Joosefin ja Marian pitkään ja hankalaankin matkaan kohti Beetlehemiä. Raamattuelokuvat ovat muutenkin jääneet vähiin omissa elokuvailtamissa ja ne satunnaiset yksittäistapauksetkin ovat miltei poikkeuksetta sisältäneet reippaampaa seikkailua tai vauhdikkaampaa toimintaa. Tuskinpa tässä tarinassa lähdetään enempiä riehaantumaan ja ainakin trailerin perusteella näyttää paikoitellen kauniilta kuvaukselta. Sinänsä jotenkin huvittaa, ettei tällaista osaa ainakaan etukäteen mieltää samalla tavalla jouluelokuvaksi kuin vaikkapa kaikenlaisia joulupukkihuttuja, vaikka taidetaankin olla lähempänä sitä asian ydintä.

Saisihan listaa helpohkosti venyteltyäkin, koska tiettyjä vanhempia tarinoita on tosiaan jopa kymmeniä kertojakin versioitu vuosien vieriessä ja joka vuosi tuotetaan uuttakin ihmeteltävää. Parempi varmaan pitää projektit pienempinä kuin kasvatella uuvuttavaa urakkaa. Mitään tiukkaa aikarajaakaan en ole katselusuunnitelmille asettelemassa, mutta olisihan se ihan kiva, jos vaikkapa jokusen noista saisi seuraavaa joulua varten varastoon haalittua. Melkoisen monesta löytyy kotimainenkin julkaisu, eikä yksikään listatuista käsittääkseni mikään huippuharvinaisuus muutenkaan ole, eli pienellä vaivalla pitäisi hankintojen onnistua. Varmasti monta hyvää ja katsomisen arvoista jouluista viihdykettä jää tästä nipusta uupumaan, mutta eiköhän noistakin reippaasti jouluiloa irtoa. Niin, ja ehdotukset, suositukset ja vinkit unohtuneista otetaan tietysti kiitollisena vastaan.