My Friends Tigger & Pooh: Symphony for a Rabbit / Tigger Goes Snowflakey (Ystäväni Tiikeri ja Puh: Kanin orkesteri / Tiikerin hiutalejahti)

Kaverusten jouluisen pelastusretken myötä tuli tutustuttua tähän uudempaan Puh-luomukseen. Vaikkakin Super Sleuth Christmas Movie onkin elokuvaksi eritelty, niin samaan kokonaisuuteen se kuitenkin kuuluu. Tähän tekstiin poimitut tarinat ovat omalla kohdalla ensikosketus televisiosarjaan, vaikka satukaksikko muodostaakin yhdessä ensimmäisen kauden 21. jakson. Epäilenpä kuitenkin, ettei näissä järjestyksellä niin väliä ja nämä siis päätyivät vuoroon juurikin siksi, että ovat mainitun jouluelokuvan levyjulkaisun lisämateriaalina. Olisihan näistä voinut toki siinä kirjoituksessa höpötellä, mutta aikomuksena on kuitenkin jonkin verran tätäkin sarjaa katsella, joten erottelenpa nämä ihan omaksi jutukseen. Tulkoon vaikka tällainen pieni välipala elokuvien sekaan.

Symphony for a Rabbit nimensä mukaan musikaalista tarjontaa sisältää. Moni tuntuu kovasti keväistä iltaa odottelevan, sillä Kanin jokavuotinen Spring Has Sprung -konsertti on samaiselle päivälle kaavailtu ja siitähän jänökaveri erittäin tohkeissaan onkin. Musiikkitapahtuma on toki tarkoitettu ilahduttamaan ystäviä, mutta myös kasvimaan vihanneksia sekä juureksia. Kani on sitä mieltä, että suloinen musiikki saa sadon kasvamaan suuremmaksi ja vahvemmaksi. Iltatilaisuutta varten hän on väkerrellyt orkesterikoneen, joka useammalla instrumentilla taustat laululle antaa.

Ennakkoesitystäkin on luvassa, sillä Kani tahtoo kavereilleen lyhyen näytepalan laulella ja kyseessä onkin ihan kiva ylistyslaulu terveysherkuille. Tiikeri tahtoisi mielellään auttaa valmisteluissa, mutta siihen tarjoukseen Kani ei oikein uskalla tarttua. No, eipä sähläykseen Tiikeriä tarvita, vaan maestro itse onnistuu parin rysäytyksen kautta laittamaan hienon vempaimensa lunastuskuntoon. Soittopeli on pitkälti entinen ja suru suuri, kun kauan odotettu konsertti onkin peruuntumassa. Ystävän ollessa hädässä, pitää tietysti puhaltaa nuuskijatorveen, mikä kerää joukon kasaan pohtimaan ongelmaa yhdessä...

"Let us go where lettuce grows!"

Soitinongelmia siis porukalla ratkotaan ja 12 minuutin jakso niissä puuhissa saadaankin kulutettua. Emmi (eli Darby) yrittää nyppiä katsojatkin osallistumaan ideointiin kohdistaessaan uteluja ruudun toiselle puolelle. Touhu saadaan vauhtiin luontevasti hunajaruukkujen kautta, koska Puh saa pohdittua itselleen täytettä vaativan masun. Kooltaan ja sisällöltään vaihtelevista purkeista eroavia äännähdyksiä syntyy, kun pikkuisen kopsutellaan. Orkesterin kehittely ei pelkkiin purkkeihin jää ja ihan mukavasti aika näitä harrasteluja seuraillessa kuluukin. Mitä nyt väliosat vähän turhakkeilta tuntuvat.

Onnistuneesta keväisestä kasvilaulusta vaihdetaan talven tuiskeeseen ja jälleen on kotimetsä keräillyt pintaansa kerroksen vaaleaa höttöä, josta lumiukkotarpeisiinkin riittää ja lisää tupruttelee jatkuvasti. Kaverusten huvina on herkutella keräilemällä taivaalta hiljalleen putoilevia hippusia kielelleen. Puh tosin mietiskelee, että olisikohan vähän valju makuelämys hunajan kera hiukkasen makeampi. Emmi on mukana leikeissä ja samoin Pilkku-koira, vaikka jälkimmäisellä vielä vähän onkin hiomista tekniikkansa suhteen. Yhdessä mietitään, että mahtaisikohan Kanikin tykätä osallistua, joten Tiikeri innokkaana pinkaisee kololle kysäisemään.

Pienoisen sekaannuksen kautta toisen jakson pääpulmaksi saadaan kahden täysin samanlaisen lumihiutaleen löytäminen. Tiikeri tuumailee, että väkisinkin sankemmaksi yltyvästä pyrytyksestä identtiset kaksoset löytyvät, mutta Emmi tahtoo vähän eroavaa näkemystä esittää. Kaverin ollessa hyvinkin tohkeissaan tästä tehtävästä, suostuvat muutkin mukaan yritykseen. Papereille keräilläänkin satelevia hippusia, mutta läheisempi tutkailu osoittaa, ettei homma lainkaan helppo olekaan, vaan voipi olla jopa mahdotonta. Suurennuslasikin vain vaikeuttaa onnistumista, sillä suurpiirteisemmällä silmäyksellä voitaisiin vielä etäisesti samankaltainen kaksikko löytää...

Toinen pätkä kellottelee 11 minuutin verran, eli kumpikin näistä liikkuu Taikamaailma-kirjoituksista tuttujen lyhyempien tarinoiden joukossa keston suhteen. Muutenkin yhtäläisyyksiä löytyy, sillä samantapaisia pienensuuria oivalluksia yhdessä etsitään ja kehitellään. Erona tosin se, ettei tämä uudempi sarja ainakaan näiden juttujen kohdalla lähde erillisen kertausminuutin muodossa vääntämään asioita aivan niin rautalankaisesti selväksi. Sen näkisin ehdottomasti vahvuutena, niin jää katsomoon pikkuisen enemmän pohdiskeltavaa. Eiväthän nämä pähkäilyt kovin monimutkaisia ole, mutta ilahtuuhan siitä sentään, kun katselee toisten riemuitsevan vaikkapa jokaisen lumihiutaleen omalaatuisuudesta. Melkeinpä uskaltaa silti väittää jo näinkin varhaisessa vaiheessa, ettei tämän sarjan parissa tule suurimpia Puh-ihastuksia koettua, mutta pieninä välipaloina ja herttaisen höpsöinä hetkinä kyllä menettelevät. Palaillaan taas jossakin vaiheessa näihinkin, sillä taas täydentynyt kokoelma siihen tilaisuuksia tarjoilee.

My Friends Tigger & Pooh: Symphony for a Rabbit / Tigger Goes Snowflakey (2007) (IMDB)