Winnie the Pooh: A Very Merry Pooh Year (Nalle Puhin joulu)

Melkoisen todennäköisesti Puh joulutervehdyksineen saa omalla kohdalla olla vuoden viimeinen hyvien joulujen toivottaja elokuvien suhteen, sillä tämän myötä samoissa aiheissa liikkuvat teokset on aikomuksena laittaa kuukausien tauolle, ellei jotakin aivan vastustamatonta silmien eteen eksy. Olenkin ihan tarkoituksella säästellyt juuri tämän seikkailun lähemmäs aattoaikaa, vaikkakaan ei näissä tarinoissa pelkästään joulua juhlisteta. Luontevaa kuitenkin lopetella kausi näissä merkeissä, sillä Puh ystävineen on melkoisen monia kertoja töllöttelyruudulla vuoden aikana käväissyt mieltä ilahduttelemassa hupsuja höpötellen ja kivasti kömmähdellen.


Puolen hehtaarin metsässä olen ehtinyt joulukuussakin käväisemään jo kolme kertaa. Winnie the Pooh: Seasons of Giving laittoi ihmettelemään kadonnutta talvea, juhlistelemaan kiitospäivää ja lopulta ihan suloisesti napattiin kiinni joulun lämmöstäkin. My Friends Tigger and Pooh: Super Sleuth Christmas Movie vei seurailemaan hieman tavallisuudesta poikkeavalla kokoonpanolla suoritettua joulunpelastusoperaatiota, joka lie nuorimmille Puh-yleisöille suuntailtu. Tavallaan kyseisen elokuvan kylkiäisenä tuli tehtyä lyhyempi vierailu parin pienen tarinan muodossa. Kyseisestä kolmikosta yksikään ei mitään ehdotonta ihastusta saanut aikaan, vaan ennemmin liikuttiin laatulinjoilla menettelevän ja ihan kivan välillä. Yhden aiemman katselun perusteella A Very Merry Pooh Year onkin minulle pikkuväen seikkailuista se jouluisin juttu, enkä usko, että uusinnallakaan mietteet siitä merkittävästi muuttuvat, mutta höpötelläänpä siitäkin vähäsen...

Ihan tutuimman kaavan kautta ei lähdetä liikkeelle, vaan katsojille suodaan ajankohtaan sopien silmäys lumisiin puihin, joiden kautta hipsaistaan Risto Reippaan huoneeseen. Taas poika teillään taitaa viiletellä, joten kertojan hommaksi jää lelukierroksen ja alkulaulun jälkeen raotella jälleen yhtä kirjaa. Nopsasti Puh oppaan johdolla kuviin saadaankin. Nallemme kovin kookasta joulupuuta hyräillen kanniskelee ja näyttääpä siinä samalla, että eipä hän mikään rapakuntoinen hunajalötkö ole, vaan miltei tukkimittoihin venähtävä runkokin karhusen käpälissä mukana kulkee tarvittaessa. Voipi olla kuusella on mittaa hiukkasen liikaakin, sillä aivan liukkaasti se ei sujahda kotimökin ulko-ovesta sisätiloihin.

Kertoja muistaa kuusitohinoiden yhteydessä Puhillekin iloiset joulut huikkailla ja toivotella. Puh on tietoinen, että pitää ripeästi Nasun lahja kätkeä ja vähän joulupuutakin valmistella, sillä epäilemättä ystäväjoukko on jo hyvää vauhtia matkalla yhteisiin koristelupuuhiin. Pitkää tovia ei vierähdäkään, kun jo Nasu oven takana huhuilee, mutta piilotuspuuhat ovat pahasti kesken. Puhilla kestää ja kestää ennen kuin oikeanlainen sijoituspaikka parhaan ystävän lahjalle löytyy, ja siinä samalla oven taakse kertyykin jo kärsimättömien kolkuttajien kerho. Kani ehtiikin epäillä, että liekö nallekaveri lainkaan kotosalla, mutta kunhan ovesta sisään kurkataan, niin löytyyhän tämä tietenkin.

Keskellä lattiaa Puh istuskelee pää purnussa ja Kani hieman tuohtuneena tilanteen toteaa hujanhajaiseksi. Kaikki alkavat innokkaina koristeita kaivelemaan ja ripustelemaan. Tiikeriä kilkattelevat kellot sekä kimaltelevat nauhat selvästi ilostuttavat, sillä nopsasti pomppivainen kaveri jouluriehaan yltyy. Toki muutkin mukana laulelevat Puhin hotkiessa kuusen koristekeksejä. Ruu taas alkaa ihmettelemään, että mahtaakohan pukki jo piankin olla tulossa, mistä päästäänkin muistelemaan erästä aiempaa joulua, jolloin oli niinkin onnettomasti käydä, että pukki ei melkein tullutkaan. Siis olipa kerran eräänä tuulisena talviyönä...

Reilun kuuden minuutin pohjustelun jälkeen maltetaankin istahtaa muisteloimaan menneitä ja siihen tarkoitukseen sopii runsaat kymmenen vuotta aiemmin televisiolle tehty jouluerikoinen Winnie the Pooh and Christmas Too! vuodelta 1991. Noin 23-minuuttinen vanhempi piirretty käsittääkseni kokonaisuudessaan tähän liitetäänkin ja kyllähän se aiheensa puoleesta mainiosti mukaan sopii. Animaatiossa ja kuvanlaadussa tosin on pieniä aste-eroja, mutta melko nopsasti silmät uudelleen säätyvät, kun lähdetään menneiden vuosien joulusatua kertailemaan.

Tarina tarinassa käynnistyy mukavan talvisissa merkeissä, kun kaverukset ovat taas kerran kokoontuneet ja Risto on ottanut hommakseen tiedustella toisten lahjatoiveita, jotka yhteiseen kirjeeseen kynäilee. Kanille uusi kärpäslätkä hirmuisten hyönteisten torjumiseen, Ihaalle sateenvarjo, Tiikerille lumikenkä häntään talvista loikkimista helpottamaan ja Nasulle kävisi vähän kaikki, kun ei toinen millään saa päätöstä aikaan. Puh aina väleihin kuiskuttelee, että kyllä kaverit hunajaakin varmasti tahtovat, niin olisi ainakin vierasvaraa kätevästi saatavilla. Risto merkkailee vielä oman kelkkapyyntönsä sekaan, jonka jälkeen kirje kuoreen sujahtaa ja sitten se jo tuulen vietäväksi viskaistaan. Ajatuksena on, että kohti pohjoista puhkuvat puhurit posteljoonin hommat tässä tapauksessa hoitaisivat. Eipä siis muuta kuin muihin joulupuuhiin ja lahjavyöryä vartoilemaan...

Iltapuuhailujen yhteydessä muistuu mieleen, että vaikka Puh muiden puolesta kovasti tahtoi hunajaisista herkuista supista, niin nallen omat toiveet jäivät kokonaan kirjaamatta. Puh ei kuitenkaan ole heti kirvestä kaivoon viskaamassa, vaan mietiskelee, että voisi Nasun kanssa lähteä ilmapalloavusteisesti toivekirjeen perään liitelemään. Pohjoiseen suuntaavien ilmavirtojen kyytiin toki hetkellisesti noustaankin, mutta liitely jää lyhyeksi ja luminen mätkähdys muksahteluineen kaksikkoa vartoilee. Kyseessä on kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä samoille seuduille varhaisemmin viimoihin vapautettu toivekirje on jumittunut oksiin liehumaan. Eli eipä muuta kuin kirje taskuun ja tarvittavat korjauksen lisäilemään mukaan.

Kanin luo kaverukset töpsöttelevätkin täydennyksiä tekemään ja innostuuhan siinä useampikin lahjalistalle lisäyksiä ehdottelemaan. Toiveet karkailevatkin kasvamaan, kun sitä, tätä ja tuota tahdottaisiin. Joulusta onkin näillä näkymin tulossa varsinainen lahjarieha, mutta ensin kirje pitää uudelleen laittaa matkalle. Tuuli kuitenkin tuikkaa toivekirjeen Puhin tupaan, eikä enää ole kuin yksi yö aikaa, joten vähän alkaa mieliala latistumaan lappusen ollessa edelleen aivan väärissä hyppysissä. Puh ja Nasu kehittelevät varasuunnitelman, eli kaipa sitä pitää pukiksi naamioitua ja lähteä omatekoisin kyhäelmin jouluiloa Puolen hehtaarin metsän yöhön levittelemään...

Tämä vanhempi jouluilu alkuesittelyineen haukkaa runsaan tunnin mittaisesta elokuvasta noin puolet. Vanhojen kertailu ei omalla kohdalla juurikaan haittaa, sillä kokoelmasta ei tätä joulupätkää erillisenä kiekkona löydy. Kivaa kommellusta ja pienimuotoista hässäkkää tähänkin tarinaan tekaistaan ajankohtaan sopivin kääntein ja ideoin. Kanin ovella vierailee joululaulukuoro, mutta taitaapa olla pahoilla taka-ajatuksilla varustettu, sillä kovasti tahtovat haukkailla toisen kuuseen ripustetut herkulliset porkkanat pois. Myyrä taas joutuu kirveshommiin aattonakin kenties pikkuisen mahtailevaakin joulukuusta kaatamaan. Sitä ei taas oma mieli suostu ymmärtämään, miksi ihmeessä Ihaa-parka pitää kyseiseen ulkokuuseen ripustella koristeeksi vilpoiseen talvi-iltaan värjöttelemään.

Keppostelun suhteen parasta hupia tässä tarinassa ovat kuitenkin Puh-pukin kömmähdykset. Voi voi, pitääkö sitä tosiaan katolle varamiehenkin kiipustella ja piipusta sutjakasti sujahdella? Varapukin jakelemat lahjat ovat siinä määrin heppoista tekoa, että ystävät alkavat aiheestakin ihmettelemään, onkohan jokin kelju valepukki tullut vinoillen jouluiloa levittelemään. Tiikerin tuliterä pomppuhärveli kantaa yhden loikan ennen lopullista räsähdystä, Kanin tuholaistorjuja ei sen enempää käyttöä kestä ja Ihaan matkailuvaunukin edustaa ankeampaa mallistoa. Nasu joutuu taas kovaan rääkkiin, koska pitäähän jonkun vetoporonakin toimia. Siinä vähän surkutellen seurailee, miten toinen pienine koipineen yrittää hangessa raskasta rekeä eteenpäin kiskoa.

Kunhan muisteloinnit on muisteltu ja uudestakin aatosta selvitty, niin voidaankin siirtyä joulupäivän tohinoihin, mikä tietenkin tarkoittaa pelejä ja leikkejä yhdessä. Pieni Ruu kovasti kiitelee lumilaudallaan ja lumiset touhut saavat loputkin toverukset riehaantumaan sekä riemuitsemaan. Puh laulelee lumihiutaleiden ihanuudesta, Kani ja Ihaa taas ovat ottaneet hoidettavakseen nuotiovastuut ja Tiikeri on aivan vauhkoontunut kulkusloikissaan. Helkkyen, välkkyen, kilisten, kolisten ja niin edelleen, mikä kiristelee jänökaverin hermoja vaihteeksi. Puh hiukkasen haaskaillen herkuttelee hunajaisten lahjojensa parissa, jolloin Nasu tohtii muistutella, ettei saanut parhaalta ystävältään lahjaa lainkaan. Kaikessa joulutouhotuksessa paketti on kätköönsä unohtanut ja sen perään Puh heti singahtaakin. Harmi vain, ettei hajamielinen nalle millään saa palautettua paketin paikkaa mieleensä. Niinpä hän etsii ja etsii ja etsii ja etsii, kunnes unohtaa, mitä olikaan etsimässä. Näin sitä saadaankin viikko kulumaan ja ollaankin jo uuden vuoden kynnyksellä.

Risto saapuukin muita muistuttelemaan, että illalla olisi kiva viettää pieniä juhlia ja kenties vähän seuraavalle vuodelle lupauksiakin pohtia. Puh höpöttelee, että Kanin luona voitaisiin pirskeet pitää, vaikka ei toiselta ole mitään kysyttykään. No, nalle päättää heti mennä Kanin kodissa pistäytymään ja illan isännälle tiedotella, että tämän kotoisassa kolossa vuoden vaihtumista kokoonnutaan iloitsemaan. Kanilla kuitenkin riittää kiirettä, sillä hän opastaa Nasua sisäporkkanoiden kasvatuksen saloihin, jolloin Puh livahtaa toisen kaappiin herkuttelemaan. Lienee ihan ymmärrettävää, että Kani on hieman harmistunut, kun ahmatti herkkusuu purkin toisensa perään salaa tyhjentää mitään lupia kyselemättä.

Porukkaa alkaa enemmänkin pupusen jaloissa pyörimään ja viimeistään riehakas pomppiminen ja vierivien hunajapurkkien kaaos raatelee hermot ja päreiden palaessa hilpeä juhlakansa muristaan muualle. Aivan tavallisesta kiivastumisesta ei taida olla kyse, vaan näyttää siltä, että mitta tulee lopullisesti täyteen. Kani alkaakin pakkailla laukkujaan ja suunnitella muuttoa hiljaisemmille seuduille. Rauhanlehto kuulostaa kaikenlaiseen temmellykseen kyllästyneelle Kanille kovin taivaalliselta paikalta. Uusi vuosi tuokoon mukanaan ulkoisen ja sisäisen rauhan. Sanomattakin selvää sekin, että muissa nämä haaveet ja aikeet saavat aikaan haikeita aatoksia. Puh vielä yrittää epätoivoisesti pähkäillä, että olisikohan vielä jotakin tehtävissä, jotta Kani suostuisi päätöksensä perumaan...

Kolmea ainakin osittain jouluun sijoittuvaa Puh-elokuvaa on tullut kuluvan kuukauden aikana katseltua ja kommentoitua. Yksikään näistä ei valitettavasti mikään nappisuoritus ole, vaan näitä vanhempia piirrettyjä vaivaa episodimaisuus ja sekin, että niitä on tosiaan koosteltu jo aiemmin ja eri aikoihin ilmestyneistä pätkistä. Sekä tämä että iäkkäämpi Seasons of Giving on vähintään puolet kestoltaan hieman muuta kuin joulun juhlistelua, joten senkään takia näitä ei aivan vallattomasti tee mieli jouluisuudestaan kehua. Uusin ja samalla lyhykäisin elokuva kolmikosta on tarinaltaan kokonaisvaltaisempi joulusatu nuuskijoiden avustaessa lahjasäkin palautuksessa, mutta sepä taas on pienemmille katsojille selvemmin suunnattu ja lisäksi animointi ei ihastuta läheskään samoissa määrin kuin vanhemmissa Puheissa. Jos elokuvakolmikosta pitää voittaja valita, niin kyllä minusta tämä viimeiseksi säästelty A Very Merry Pooh Year voiton vie. Seasons of Giving varmistelee kakkospaikkansa etenkin hyvinkin suloisissa sekä herttaisissa tunnelmissa liikuskelevan lopetusosuutensa ansiosta. Valjuimman vaikutelman tosiaan jätti se Super Sleuth Christmas Movie, vaikkakin eniten jouluilua sisältää. Kaipa tämän tilanteen voisi sitenkin summailla, että vaikka sinänsä hyviä yrityksiä on nähty, niin vielä olisi tilaa ainakin yhdelle mainiolle Puhin ja ystävien jouluelokuvalle. Kokonaan uudesta materiaalista ja perinteisesti piirrettynä sitten, jos saa joulutoiveita esittää.

Joulun ja vaihtuvan vuoden juhlien yhdistely kyllä ihan mukavasti tuttua keppostelua ja sitä seuraavaa kommellusta sisältää, eli eipä tarvitse viihdepuolen niukkuudesta vingahdella enempiä. Etenkin elokuvan uudempi materiaali näyttää silmiin suloiselta ja värikkäältä noin kuviltaan, eli kelpaahan sitä katsella, kun on viime aikoina tullut nähtyä niitä vanhempia televisiolle tuotettuja Puh-jaksoja, joihin ero onkin jo ilmeinen. Lauluista olen miltei toistuvasti hiukkasen valitellut monien Puh-jatkojen kohdalla ja saman kaavan kautta saa jouluerikoistakin pikkuisen torua. Minusta siinä johdetaan katsojaa harhaan, jos näitä mainostetaan siten, että kaikki lyhyetkin luikauttelut lasketaan uusiksi lauluiksi. Käytännössä osa kappaleista loppuu ennen kuin pääsee alkamaankaan, sillä puhutaan ihan 20-30 sekunnin lauluista, jotka suunnilleen unohtuvat heti mielestäkin.

Höttöiseksi jäävää laulupuolta kuvaakin hyvin se, että elokuvassa kuultavat kahdeksan kappaletta voi kuunnella levyn lisukkeiden joukosta pötkönä, jolla on yhteiskestoa runsaat kuusi minuuttia... Alkulaulun ja lopputekstien aikana kuultavan herkemmän kappaleen lisäksi itse elokuvasta löytyy kaksi hätäistä joulujollottelua, mutta loput ovat muutaman sanan hyräilyjä, joista ei mitään sen ihmeellisempää väreilyä jää. Alkuperäisessä elokuvassa hassuilla ja eläväisillä lauluilla sekä musiikilla yleensäkin on enemmän merkitystä viehättävän tunnelman synnyttämisessä, joten onkin harmi, että kehitys on vienyt tätä osa-aluetta huttuisten ja olemattomien pikaviisujen suuntaan. Luulisi, että etenkin jouluerikoiseen olisi haluttu muutama kunnollinen kappale sisällyttää, mutta eipä oikein voi sanoa, että sellaiseen olisi pyritty, mikä osaltaan tunnelmaa syö.

Pelkkää laulua, leikkiä ja yleistä iloa joulukuun loppu Puolen hehtaarin metsässä ole. Ensimmäisellä puolikkaalla tiukan tilanteen ollessa muuttumassa pukittomaksi jouluksi, pitää pienen nallen kaivella rinnastaan suurta sydäntä tuodakseen kovasti toivotun joulun riemuineen rakkaille ystävilleen. Lopulta päädytään vähän kyynelsilmäisinäkin pohtimaan, miten joulua mieluimmin viettäisikään ja kyllähän se helposti liikuttamaankin onnistuu itkujen vaihtuessa iloksi. Toinenkin puolikas tavoittelee myös hivenen haikeampia tuokioita, mutta muuttuvien persoonallisuuksien sekasotkussa pelleily on siinä määrin voimakkaasti mukana kuvioissa, ettei se katsomon puolella niinkään palaa kurkkuun laita, vaan ennemmin huvittaa, kuten voi olettaa päätarkoituksenkin olleen. Onhan se kohtalainen irtiotto, kun Puh ryhtyy hunajattomalle dieetille, Nasusta tulee peloton possu, Ihaa muuttuu iki-iloiseksi aasiksi ja Tiikerikin julistelee pomput pompituiksi. Siinähän sitä saa yksi ja toinenkin pieni pää pähkäillä, että mitäpä nyt tilalle ja katsomossa kovin hymyilyttää.

Vaikka A Very Merry Pooh Year ei lopulta jouluelokuvana aivan täydellisyyttä lähentele tai muutenkaan Puheista parhaimpien porukkaan lukeudu, niin runsaaksi tunniksi helposti hyvää huvitusta ja ripaus herkistelyäkin löytyy. Minulle tästä elokuvasta mukavimmiksi muistoiksi luultavasti jäävät Puhin ja Nasun yhteiset ja hiukkasen harkitsemattomat yritykset joulun pelastamiseksi. Mitäpä sitä ei ystäviensä eteen tekisi! Tietenkään ei sovi unohtaa ensimmäisen puoliskon päätöstä, joka lumisten maisemien ja pimenevän illan keskeltä lähettelee sydämiin kaivattua lämpöä. Toisesta puoliskosta poimittakoon vaikkapa valokeilaan 180 asteen persoonallisuusmuutoksen kokeva aasiystäväinen, joka vaihtaa hitusen happamat kommentit hillittömäksi venähtävään virneeseen kera hunajaherkuttelun ja rennomman asenteen. Siinähän sitä saa itselleen hyväntuulisuutta ja hymyjä hykerrellä seikkailujen lähestyessä loppuaan. Kaikkiaan riemukkaan ja herttaisenkin joulutervehdyksen Puolen hehtaarin metsän suloinen väki saa aikaan. Liitynpä minäkin joukkoon ja Carly Simonin hiukkasen auttamana toivottelen lukijoille rauhallista sekä iloista joulua ja onnellista uutta vuotta!

"Should auld acquaintance be forgot
And never brought to mind?
Should auld acquaintance be forgot
And days of auld lang syne?

For auld lang syne, my dear
For auld lang syne
We'll take a cup of kindness yet
For auld lang syne 

In the Hundred Acre Wood
We gather around with friends
And pass the cup of honey round
Until the old year ends 

For auld lang syne, my friends
For auld lang syne
We'll pass the cup of honey round
For auld lang syne"

Winnie the Pooh: A Very Merry Pooh Year (2002) (IMDB)