Pikaisella perehtymisellä vaikuttaa siltä, että kaikki hankitut teokset ovat alunperin televisiolle tuotettuja. Tuotantoarvojen suhteen odotukset eivät siis kovin korkealle ponnista. Samaan sarjaan ainakin etukäteen mieltämäni aiemmat kokemukset Harlekiini-elokuvien maailmassa taas varoittelevat, että näyttelykin saattaa melkoista pökkelöintiä olla. Sellaisilla ennakkovarauksilla siis matkaan. Angels Fall pääsee katseluvuoroon ensimmäisenä ilman sen suurempia arpajaisia. Sattuupahan olemaan tämän vanhemman neljän levyn kokoelman aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä.
Alku ei ainakaan silmille hirvittävää piinaa ole, sillä Reese Gilmoren (Heather Locklear) siinä autoillessa ympäröivät ja jo vähän syksyiset vuorien kaunistamat metsämaisemat kelpaavat oikein hyvin. Haukkakin siellä jossakin korkeuksissaan äännähtelee. Valitettavasti Reesen menopeli alkaa osoittaa luovuttamisen merkkejä jyrkkien nousujen sekä laskujen vaihdellessa. Hetkeä myöhemmin konepellin alta tuprutteleva pahaenteinen savu lisääntyykin ja moottori päättää sanoa köh ja puh.
Onneksi edessä on alamäki, josta saadaan riittävästi vauhtia läheiselle huoltoasemanakin toimivalle sekatavarakaupalle rullailemiseen. Se sattuu sijaitsemaan Angels Fall -nimisen pikkukaupungin liepeillä. Kaupan omistaja kertoo, että osan hankkimisessa kestää muutama päivä, joten pitää vain hyväksyä odottamaton pysähdys. Siinä ehtii hyvin tutustumaan kivaan kaupunkiin ja vierestä löytyvään luonnonpuistoon. Reese ei innosta hihku, mutta kun tilanne on mikä on, niin kai se täytyy vain hyväksyä.
Reeselle tarjotaan ystävällisesti kyytiä keskustaan, mutta hän päättää mieluummin jalkaillen tutustua maisemiin. Varsinkin, kun ei ole kiirettäkään enää minnekään. Paikallinen lounaskahvila saa toimia pysähdyspaikkana ja sen ikkunaan liimailtu työnhakuilmoitus saakin Reesen hetkellisesti miettimään.
Sisällä selviääkin, että edellinen kokki on saanut häipyä pari päivää aiemmin ja uutta haetaan. Sattuupa sopivasti, että Reese onkin erinomainen kokki ja niinpä pikainen työhaastattelu seuraa. Lyhyessä juttutuokiossa selviää Reesen olleen tien päällä noin vuoden verran, mutta paljoa enempiä ei höpistä, vaan on koekokkailun aika. Siihen ollaankin kovin tyytyväisiä sekä henkilökunnan että asiakkaiden parissa. Niinpä sitä Reesen teehetki saa vaihtua keittiöhommiin.
Sinne keittiöön Reese heti kotiutuukin erinomaisen hyvin. Tilaukset valmistuvat tuosta vain ja herkulliset annokset ovat hujauksessa asikkaiden pöydissä. Tarjoomuksiin ollaan niin tyytyväisiä, että paikan omistava Joanie (Linda Darlow) yrittää suostutella Reesen jäämään hieman pidemmäksi ajaksi. Toinen tahtoisi jatkaa matkaa, kunhan auto tulee kuntoon, mutta jääpä toistaiseksi tilapäistöihin ja majoittuu läheiseen motelliin, vaikka Joanie tarjoaakin työsuhdeasuntoa ihan nurkan takaa.
Bostonin vilkkaammista ympyröistä lähtöisin oleva Reese saa totutella pikkukaupungin arkeen. Paikallisia asukkaita uuden tulokkaan menneisyys kovasti kiinnostaa ja villit teoriat sekä huhut heräilevät henkiin. Samalla Angels Fallin sydäntensärkijät alkavat omia yrityksiään Reesen suuntaan laittaa, mutta tulokset ovat vähän niin ja näin. Eräs kävelyretki sattuu muuttamaan elelyn huomattavasti ahdistavammaksi. Sen seurauksena ne menneisyyden ikävät tapahtumat nousevat pintaan ja päätyvät uteliaidenkin tietoon. Reese taas joutuu vähitellen epäilemään, että onkohan pää pettämässä ja mieli pahasti nyrjähtämässä, kun kaikenlaista outoa sattuu, eikä enää voi olla varma, mikä on totta ja mikä taas oman mielikuvituksen tuotosta...
Hiukkasen heikoilla ollaan, kun joutuu toteamaan, että murhamysteerin ympärille rakennellussa elokuvassa tämä jännityspuoli tuntuu olevan sitä heikointa osastoa. Kovasti tutuilta vaikuttaviin käänteisiin luotetaan, kun yritetään kääntää hommaa siihen, että menneisyyden piinaama päähenkilö harhoissaan kuvittelee kaikenlaista. Jos sattuisi kaipailemaan yllättävämpiä käänteitä ja yleisesti ottaen paljon tiukempia jännityksen hetkiä, niin viimeksi kommentoitu A Lonely Place to Die on paljon osuvampi valinta. Sattuupa sekin kauniita vuoristoisiakin näkymiä hyödyntämään.
Jännitystä yritetään pitää yllä, kun katsojalle esitellään epäilyttävässä valossa parikin otollista ehdokasta julmiin tekoihin syyllisiksi, mutta eipä sekään kauas kanna. Lopun lähestyessä aletaan viskoa tiuhempaan tahtiin takaumaa tutkailtavaksi, mutta näiden samansuuntaisten välähdysten roiskiminen ruudulle alkaa ennemmin rasittamaan kuin mitään aidosti jännittäviä minuutteja loihtimaan.
Siitä mahdollisesti rennosta ja kiireettömästä pikkukaupungin arkielämästäkään ei oikein saa kunnolla kiinni, kun jo sekaan pitää alkaa huiskia niitä ontuvia jännityselementtejä. Tuttavuudet jäävät pintapuoleisiksi, eikä hahmoista päästä erityisen kiinnostavia kehittelemään. Ehkä on ihan hyväkin, että merkittävämpiä hahmoja on vain vähän runsas kourallinen mukana pyörimässä. Joillakin näistä saattaa olla tuhmiakin ajatuksia Reesen suhteen...
Melko nopeasti tulee esille sekin, että ainakin pari paikallista olisi varsin innokkaina alkamassa petipuuhiin Reesen kanssa. Lounaspaikan omistajan pojan ehdotukset taitavat olla hieman liian suoraviivaisia, joten vähän aikaa sitten Angels Falliin muuttanut jännityskirjailija Brody (Johnathon Schaech) on se kiinnostavampi tapaus. Tämä yrittääkin puiston lähistöltä vuokraamassaan mökissä työstää uuteen kirjaansa täydellistä murhaa, mikä elokuvan tapahtumiinkin toki sopii. No, aikaa löytyy kuitenkin myös Reeselle ja hänen huolilleen.
Voisihan se olla vähän ankeaa, jos ei löydettäisi sopivaa hetkeä viskaista vaatteita nurkkaan. Huolet pois, sillä kyllähän vähävaatteiselle hipelöinnillekin toki kohtaus tai pari suodaan. Mökki tietenkin on sytytelty täyteen valkoisia kynttilöitä ja takkakin asiallisesti siellä taustalla valaisee. Nämä tuokiot on kuitenkin päädytty hoitamaan kuviltaan suhteellisen kiltisti ja nopeastikin. Ensimmäisen ymmärtää helposti, koska kyseessä kuitenkin on televisioelokuva. Eipä näistä paljoa irti saa, sillä hahmot jäävät hiukkasen etäisiksi ja muutenkin pari tunnutaan tunkevan yhteiseen petiin väkinäisesti, kun se kipinöintikin varsin olemattomalta vaikuttaa. Niiden taustarekvisiittojen lieskat lämpöisempinä loimuavatkin kuin toistensa kimpussa kiehnäävä pari...
Angels Fall tarjoaa tapahtumapaikaksi Wyomingia, joka on usein välähdellyt tarinoiden taustana katselemissani hevoselokuvissa. Tosin taitaa olla niin, että tämä elokuva on Kanadan puolella kuvailtu. Maisemia ihastellessa sellainen seikka ei ainakaan yhtään haittaa. Siinähän varmaan osa töksähtelyistäkin saa suopeamman kohtelun, kun taustalta löytyy usein silmille kaikenlaista kivaa katseltavaa. Vuoria usein sinne hieman kauemmas ollaan ujuttamassa ja tarjoavathan ne metsäisemmät kävelytkin mukavia tuokioita. Yhtään en halua näistä nähtävyyksistä lähteä purnaamaan.
Nora Robertsin useammalle sadalle sinulle venähtäneestä teoksesta on epäilemättä jouduttu karsimaan koukero ja toinenkin pois, jotta elokuvaversion kestoksi on saatu noin 90 minuuttia. Koska kirja on lukematta, niin on vähän turhaa lähteä arvuuttelemaan, mitä sitä onkaan katsottu tarpeelliseksi nipsaista. Epäilemättä mittavilla typistyksillä on ollut vaikutuksensa elokuvan ajoittaiseen töksähtelevyyteen sekä poukkoilevaankin etenemiseen. Samalla ne hahmotkin jäävät hieman raakileiksi, kun tiivistellä täytyy.
Tässä yhteydessä voikin todeta, etten yhtään opusta ole muistaakseni lukaissut Robertsin mittavasta tuotannosta. Itse asiassa, en edes ole täysin kartalla siitä, miten paljon hän onkaan niitä kirjoitellut, mutta hurjasta määrästä lienee kyse. Kirpputoreilla kohtalaisen usein kävelevänä usein silmiin eksyy suuriakin pinoja tai rivistöjä Robertsin tuotantoa, joten kaipa sitä on runsaassa kolmessa vuosikymmenessä kertynyt. ...Jos ihan rehelliseksi tahtoisi heittäytyä, niin silloin tällöin on kyseisiä tarjouspinoja silmäillessä heräillyt pieni uteliaisuus ottaa jokin kirjayksilö sieltä koelukuun, mutta se päivä odottelee vielä saapumistaan. Toistaiseksi tällainen ikävähkö ahdasmielisyys vallitsee omissa lukuvalinnoissa. Olen kuitenkin ennenkin maininnut, että tällaiset tarinat katselen mieluummin elokuvaversioina ja lueskelen toisenlaisia juttuja, joten mistään Robertsin kirjoihin kohdistuvasta inhosta ei sinänsä ole kyse.
Millaisen ensikosketuksen Angels Fall sitten tarjoilee Nora Roberts -elokuvien maailmaan? No, mikään kamala kurimus se ei puutteistaan huolimatta ole. Romanssin yhdistely murhamysteeriin ei vain lähde kunnolla lentoon ja niinpä saa todeta, että tähän tapaan toteutettuna elokuva parhaimmillaan sellaista menettelevää perushöttöä edustaa. Eipä se juurikaan kuumottele haleissaan tai toisaalta saa tiukemmissa tilanteissakaan sydäntä takomaan. Onneksi seassa ja taustoilla on runsaasti upeaakin maisemaa ja loppupuolella syksyiset värit peitellään lumikuorrutuksella. Maisemamatkaaja saakin tuijoteltavaksi kohtalaisen nipullisen kaunista kuvastoa, mikä ehdottomasti kuuluu elokuvan myönteiseen osastoon. Mitään valtavaa ihastusta ei päässyt syntymään, mutta eipä toisaalta sellaista hirvitystäkään, ettei uskaltaisi loppujen levyjen pariin uppoutua. Palaillaanpa asiaan, kunhan niille sopivalta tuntuva hetki löytyy.
Angels Fall (2007) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti