The Tigger Movie (Tiikerin oma elokuva)

Olisikohan se jo aika käynnistellä vähitellen vuoden 2015 Disney-kausikin... Saattaa olla, että alitajuisesti tässä edellisen vuoden tutuilla teillä kuljeskellaan näiden valintojen suhteen, sillä näemmä silloinkin tammikuussa vastaava rupeama laitettiin liikkeelle Puh-elokuvalla. Tosin silloin kyseessä oli selvästi vanhempi teos, eli se ihan ensimmäinen Puh-klassikko The Many Adventures of Winnie the Pooh. Samalla sitä vaihdetaankin toivottavasti paljonkin kevyempiin tunnelmiin kuin mitä viimeksi vahtaillussa elokuvassa The Garden of the Finzi-Continis tarjoiltiin.

Varmaan aiemmistakin kirjoituksista on käynyt selväksi, että Tiikeri ei mieluisin hahmo tästä porukasta ole. Tosin enpä menisi häntäkään miksikään inhokiksikaan haukkumaan. Siitä huolimatta tämän kohkaajan oma elokuva on niitä vähemmän odottelemiani elämyksiä pikkumetsän maailmasta. Siksipä se onkin saanut odotella kauemminkin Disney-hyllyssä, mutta nyt katsomattomien puhistelujen tilanne alkaa olla sen verran niukka, että tartunpa tähänkin. Jos jotakin hyvää, niin nihkeät ennakko-odotukset ainakin tarjoavat helpon paikan positiiviselle yllätykselle. Hieman varautunein mielin sitä seikkailuun suuntailee, mutta kun yksikään Puh-elokuva ei ole tähän mennessä hirvittävää kurjuutta silmille heittänyt, niin tuskinpa tämäkään mitään jyrkkää romahdusta laadun suhteen esittää.

Riston huoneeseen sitä ikkunan kautta luikahdetaan kurkistelemaan. Tutuiksi tulleiden pehmoeläinten joukko on aseteltu erinäisiin puuhasteluihin. Kertoja jälleen muistuttelee, että eräs tietty karhu tämän pienen pojan parhaisiin ystäviin lukeutuu. Siinä vaiheessa Tiikeri päättääkin puuttua selostukseen. Ärhennellen hän kyselee, että miksi aina pitää kertoilla hieman höpsöstä nallesta. Tietystä vallan erinomaisesta pomppijastakin riittäisi juttua satuiltavaksi.

Otsikon vääntely ja kääntely osuvampaan muotoon käy vieterihäntäiseltä vekkulilta, jos ei näppärästi, niin ainakin jotenkin. Tavallisesta poiketen piirrosten maailmaan siirrytäänkin sillä Tiikerin reippaalla laulelulla alkuperäisen klassikon ensiesiintymisestä muistutellen.

Pulmapähkinä on sellainen, että Tiikeri tahtoisi pomppukaverin, koska aina ei ole kivaa olla ainoa tiikeri metsikössä. Kukaan vain ei tunnu ehtiväiseltä näihin huvituksiin, sillä kiireitä riittää. Syksy onkin menossa ja monella ovat omat puuhansa, koska saapuva talvi vaatii kaikenlaista valmistautumista.

Puhin pitäisi käydä läpi hunajavarastot ja tarkkaan laskea, että ne talvikauden läpi riittäisivät. Nasulla taas takka sammahtaa ja toinen kylmissään hytisee. Huoli polttopuista meneekin pomppupuuhien edelle. Tiikeri sinnikkäästi vierailee ystäviensä luona kaveria kyselemässä, mutta toiset järjestään kieltäytyvät syyskiireisiin vedoten.

Tiikeri osoittaa osaamistaan omalla tavallaan ja riehakkaan pomppimisen aiheuttamat jälkiseuraukset saavat jotkut hieman kärttyisiksi. Pomppukaveria lähdettiin etsimään, mutta kaikki kääntyykin sellaiseksi, että loikkimisesta tulee ensimmäisen elokuvan tapaa ongelma muiden silmissä ja selät kääntyvät. Ruu muista poiketen tahtoo kuitenkin vauhdikasta kaveriaan piristellä ja innostaa selvittelemään, olisikohan mahdollisesti sukulaistiikereitä löydettävissä.

Muillakin sitä alkaa katumus kolkutella, kun kaverille keljusti tehtiin. Tiikeri onkin jo kovasti ehtinyt ilahtumaan suuresta tiikerien sukupuusta, josta saattaisi kaveri ja toinenkin tipahdella. Valitettavasti etsinnät eivät tulosta tuota ja sitä murhetta eivät muut halua sivusta katsella. Hieman harkitsematon sekaantuminen seuraakin. Lyhyellä tähtäimellä laadittu hätäinen suunnitelma ei kauas kanna ja sitten pitääkin viedä juttua pidemmälle, jotta se kaivattu perhe vielä saataisiin vierailemaan...

Odotuksia ja/tai pelkoja paremmaksi The Tigger Movie nopeasti osoittautuu. Kadonneen perheen löytyminen lähempää kuin saattaisi uskoakaan on toki tuttu kuvio, jota elokuvien maailmassakin ahkerasti kierrätetään. Silti sellainen edelleen jaksaa miellyttää ja tuo mukavaa lämpöä kohkailevampien hetkien sekaan. Varsinkin, kun näitä juttuja tuttujen herttaisten hahmojen kanssa käydään läpi. Vähintään pienestä yllätyksestä voi puhua, sillä odottelin paljon kevyempää loikkapitoista hassuttelua, eikä kyse todellakaan ole ikävästä yllätyksestä.

Kohellusta kaipaaville uskaltaa silti lupailla vauhdikkaampaakin menoa. Jo alkupuolella Ihaan talo kokee sen oletetunkin ankean kohtalon, kun se korjauskelvottomaksi demolisoituu. Kani pääsee jälleen laatimaan loistokkaita suunnitelmia tilanteen korjaamiseksi. Voisikin väittää, että kyseisen pupun kehittelemä kivenvierittelijä on hänen aivoistaan irronneista virityksistään niitä parhaita. Toimivuus onkin lähinnä sivuseikka siinä.

"You can't bounce the bounce if you can't even pronounce the bounce."

Suurempien linjojen suhteen Puh-tarinoista toki toistoa löytyy, mutta ilokseen saa jälleen todeta, että yksityiskohdissa mielikuvituksen annetaan vapaammin räiskyä, eikä pelätä sitä, jos juttu ja toinenkin sattuisi vähän hölmöilyn puolelle pakenemaan. Hyvänä esimerkkinä toimikoon Tiikerin oppitunti siitä, miten loistoloikka suoritetaan. Siinä on sellaista kaavaa, että hirvittää alkaa ja pää menee pyörälle pomppua yrittävien lisäksi katsojallakin.

Tiikeri ja Ruu seikkailevat vaihteeksi suuremmissa osissa, mutta kyllähän muidenkin puuhia ehditään ihmettelemään. Puh ja Nasu yhdistävät taas voimansa yrittäessään etsiä tiikereitä lisää. Raitoja kyllä löytyy, mutta siinä sitten yhdessä pähkäillään, että ovatkohan ne lammen kurnuttajat sittenkään sellaisia kavereita, mitä Tiikeri toivoo seurakseen. Pomppia kyllä osaavat varsin lennokkaasti, mutta mutta... Hunajaisille harhapoluillekin löytyy aikaa ja siinä Puhinkin loikka kevenee, kun on tahmaista herkkua tiedossa.

Moni näitä elokuvia katseleva varmaan toivoo runsaasti erilaisia lauluja sinne tarinan sekaan, eikä tässäkään tapauksessa tarvitse pettyä. Osa höpsöilyistä hoidetaankin laulellen, kuten vaikkapa se Tiikerin mittavan sukupuun sekalaisiin saloihin sukeltaminen. Myös toiset naamioituvat tiikereiksi varsin musikaalisissa merkeissä. Herkempää osastoa taas edustaa loppulaulu, kuten niihin tunnelmiin hyvin sopiikin. Reilu kourallinen kappaleita kertyy tarinan aikana. Vaikka eivät ne ehkä Puh-elokuvissa lauleltujen parhaimpiin nousekaan, niin enimmäkseen ilolla niitä kuuntelee ja toki katseleekin.

Voisi varmaan kirjata vaihtelujen sarjaan sen, että tässä elokuvassa ei juurikaan nähdä kesäistä pikkumetsää, vaan syksy on väistymässä tuloillaan olevan talven tieltä. Ensilumet saadaankin syksyisiä värejä peittelemään paljon ennen kuin elokuva loppuaan lähenee. Puut peittyvät kauniisti valkoiseen ja saadaanhan sitä kiukkuisempaa myräkkääkin kauhistella. Siellä pikkuisetkin joutuvat tuivertelevan tuulen ja pistelevän pakkasen seassa hytistelemään toveriaan etsiskellessä, vaikka epäilemättä sellaista iltaa viettäisi mieluummin polttopuita takkaan tasaisin välein lisäillen. Joka tapauksessa miellyttäähän tämäkin silmiä, vaikka värit ovatkin vähemmässä kuin Puh-elokuvissa tavallisesti.

Tavaksi on tullut ainakin silloin tällöin kommentoida Disney-levyjen bonuksiakin ja koska ne satuin vilkaisemaan, niin sananen niistäkin. A Tigger Tale on kuutisen minuuttia kestävä kooste, jossa pieni joukko tekemiseen osallistuineita kertoilee näkemyksiään elokuvasta ja hahmoista. Alkuperäistäkin muistellaan ja todetaan, että haluttiin vähän toistella, mutta uusia juttuja lisäillen toki. Perhemäisyyttä myös korostellaan. Tiikerien mahtavaa historiaa valottavalle vauhdikkaalle laululle löytyy "laulelepa mukana"-vaihtoehto. Kenny Logginsin musiikkivideo lopputekstienkin aikana soivasta kappaleesta Your Heart Will Lead You Home toistelee elokuvan teemoja osuvalla kuvituksella. Kestoltaan mittavin lisuke taas on kymmenestä lyhyemmästä pätkästä koostettu erilaisten seikkailujen valikoima. Näiden lisäksi nippu muiden Disney-elokuvien mainoksia.

Tässä lopetellessa saapi sanoa, että ihan turhaan tuli tämän ostamista ja katselemista karteltua. The Tigger Movie tarjoilee hyvää ja hauskaa menoa samaan tapaan kuin ne muutkin Puh-elokuvat. Hauskoja, höpsöjä sekä lämpöisiäkin tuokioisia se ihasteltavaksi esittelee kauniisti piirreltynä. Hyväntuulinen kokonaisuus näistä aineksista kasaan väsäillään ja mielellään sellaisen jonnekin muistilokeroiseen arkistoi. Vieläkään en ole kovin halukas laittamaan näitä elokuvia paremmuusjärjestykseen, sillä erot ovat usein kovin pieniä noin laadullisesti ja monesta löytyvät ne omat viehättävät piirteensä. Vähitellen pitäisi vain alkaa keksimään, että mistä uutta puhistelua katseltavaksi, sillä muuten tulee kohtalaisen kuiva vuosi tässä mielessä. Puhin ihmettelyjen hengessä voisi toki palailla sinne ensimmäisille "sivuille", mutta kyllähän ne uudet tarinatkin kelpaisivat...

The Tigger Movie (2000) (IMDB)