Nämä herrat ovatkin esiintyneet yhdessä useammassakin elokuvassa, mutta minulle heidän historiansa on valitettavasti edelleen varsin aukkoinen. Tunnetuimpiin luultavasti lukeutuvat aiemmin 1990-luvulla valmistuneet elokuvat Grumpy Old Men sekä sen jatko-osa Grumpier Old Men. Ensimmäisen olen ainakin katsellut, mutta siitäkin on niin kamalasti aikaa, että jätetäänpä hapuilevat kommentoinnit väliin. Vuonna 1997 valmistunut Out to Sea ei suomennoksestaan huolimatta ole noille mikään jatko-osa. Samansuuntaista menoa oletettavasti sopii kuitenkin odotella...?
Laukkaradalla hevoset kirmaavat ja yleisössä toiveet suurista seteleistä nousevat. Yhtenä muiden joukossa seisoskelee Charlie Gordon (Walter Matthau), joka on suosikkinsa valinnut, mutta kannustuksesta huolimatta tulos ei ole toivottu. Onni ei taivu potkivaiseksi ja voittopotti jääkin saamatta.
Luovuttaminen ei innosta ja niinpä sitä takaisin veikkausjonoon tallaillaan. Luotoksi pitää pelikuponkia kinuta, koska käteiskassa on päässyt ehtymään. Sitten rahaa kunnon tukku käteen ilmestyykin oikean hepan ensimmäiseksi pinkaistua. Dollarit eivät oikein edes ehdi taskuun polttelemaan, kun eräs toinen niistä tahtoisi omansa viedä vanhojen velkojen painaessa niskaan. Helposti tulee ja helposti menee...
Toisaalla Herb Sullivan (Jack Lemmon) valmistautuu tanssahdellen viettämään hieman yksinäistä häävuosipäivää. Tuttu mies ovelle ilmaantuu ja Herb arvaakin heti Charlien aikeet. Kaveri mainitsee, että Herb on päivän myöhässä juhliensa kanssa, joten se niistä sitten. Charliella on kuitenkin tuomisiakin, sillä taskusta löytyy pari kappaletta risteilylippuja.
Herb ei kuitenkaan ole sellaisella juhlatuulella, että aurinkoiselle risteilylle tahtoisi lähteä seilaamaan, varsinkin, kun ketkun kaverinsa kujeet tuntee. No, vastahakoisuus ei ole riittävän sinnikästä ja kohta jo ollaankin koneessa suuntailemassa satamaan. Risteilyn teemana on juhlistaa auringonpimennystä vanhojen temppeleiden luona, mutta voi olla, etteivät turistikierrokset sellaisessa ympäristössä ole tämän reissun keskiössä.
Hytti ei loistokkuudella juhli ja ikkunasta avautuva maisemakin vaikuttaa kovin harmaalta sekä yksitoikkoiselta. Charlie on vielä jättänyt mainitsematta sellaisen pikkuseikan, että ilmaisen risteilyn saadakseen hän on mennyt lupailemaan itsensä ja kaverinsa tanssi-isänniksi, joiden työnkuvaan kuuluu asiakkaiden viihdyttäminen tanssisalissa. Herb siinä yrittää epätoivoisesti paeta painajaistaan takaisin maihin, mutta torvipa tuuttaa ja laiva satamasta irtautuu liplatteleville laineille lipumaan.
Tunnelmat menevät aiempaa heikompaan suuntaan, kun Charlie ensitapaamisella saa suksensa ristiin pomonsa Gilin (Brent Spiner) kanssa. Eipä auta ei, vaan känkkäränkkäisiäkin tanssahteluvelvollisuudet kutsuvat. Charlieta taas kutsuvat korttipöydät ja aivan muut viihdykkeet, mikä on työajalla toki ehdottomasti kiellettyä puuhastelua. Hän onkin mennyt lupautumaan tanssi-isännäksi, vaikka ei käytännössä osaa lainkaan lavoilla pyörähdellä. Nyt sitten pitääkin vältellä töitä parhaansa mukaan. Samaan aikaan Herbin hermot ovat koetuksella...
Kymmenisen elokuvaa yhdessä tehnyt pääkaksikko saa kyllä ihan mukavasti pienimuotoista huvitusta aikaan. Charliekin pääsee heti korttipöydässä loistamaan. Siinä onkin vallan erinomainen pokerihai, kun muutamassa sekunnissa saa tilin viitisen tuhatta miinukselle. Toinen tovi siihen päälle ja laskuun rapsahtaa reippaasti lisää. Ammatinvaihtoakin voisi siinä vaiheessa harkita, mutta vastapelurin väärinkäsitys pelastaa pulaan joutuneen huijarimme.
Ainakin tässä elokuvassa kaksikon työnjako vaikuttaa sellaiselta, että Matthau vetää huolettoman huijarin osaa, kun taas hermojen kiristely sekä haikailu jätetään Lemmonille. Kaipa se näin luontevammin sujuukin. Charlie yrittää vietellä varakkaaksi olettamaansa neitoa (Dyan Cannon) rikkaan tulevaisuuden toivossa, mutta Herb taas on oikeasti menettämässä sydäntään tanssilavalla tapaamalleen Vivianille (Gloria DeHaven). Eihän sekään toki mitään vakavaa vääntöä pelkästään ole, mutta hassuttelut löytyvät suuremmissa määrin suunnalta toiselta. Kyllähän siinä ainakin hymyillä saa, kun seurailee, miten Charlie varsin tylysti kilpakosijaa kohtelee. No, sodassa ja rakkaudessa...
Maininnan ansaitsee myös Spiner, joka huvittaa tanssisalin turhankin innokkaan ja omahyväisen pomon roolissa. Hän ottaakin asiakseen järjestää potkut ja kunnon laskun Charlielle. Voi voi sentään. Kokeneen huijarin kanssa ei välttämättä kannattaisi lähteä sellaisille hippasille, kun toinen vetelee taskuistaan ja hatustaan temppuja sekä kepposia kaikenlaisia. Verenpaine Gilillä tietysti nousee, eikä tulosta tule, mutta periksi ei anneta. Onneksi näin, sillä katsomossa nämä epäonnistumisiin tuomitut yritykset kyllä hykerryttävät.
Leppoisaa lomatunnelmaa lisäillään runsaalla tanssahtelulla. Orkesteri soittelee ja vieraat ahkerasti lattialla viihtyvät. Pyörähteleepä siellä joukossa Seinfeld-sarjasta tuttu Estelle Harriskin lonksuvasta lonkastaan huolimatta. Löytyy myös yhteisiä tanssiharjoituksia, joiden maisemia eräät kehuskelevat. Luvassa on myös yksityistunteja, kun Herb päättää taitamatonta ystäväänsä hieman opastaa.
Alkupuolella ehtii jo hieman harmittaa, kun minuutit rullailevat ja merellisten maisemien suhteen selvästi kitsastellaan. Onneksi sellaistakin kuvastoa aletaan mukaan ujuttelemaan risteilyn edetessä. Maihinkin päästään pariin otteeseen poikkeamaan nähtävyyksiä ihastelemaan sekä liekehtivääkin kohkausta harrastelemaan. Gil-parka siellä tulta tukassaan aasilla laukkaa menemään...
Letkeää lomailua ja maisemia katsellessa alkaa itsekin hieman haikailla risteilemään. Tosin ainakin se tavallinen "Ruotsiin ja takaisin"-seikkailu saattaisi näin tammikuussa olla hiukkasen koleampi ja vähemmän aurinkoinen. Lisäksi vielä örvellysvoittoisempi, mikä taas ei niinkään innosta, vaikka tietenkin saattaisi omanlaisensa huvitukset tarjoilla.
Katsellessa toki käväisi mielessä aiemmin nähty opastettua lomareissua esittelevä komedia My Life in Ruins. Se vetoaa maisemillaan vähän enemmän tässä katsomossa. Toisaalta Out to Sea hoitaa hassuttelunsa paremmin, eikä se huumorin suhteen seikkaile rasittavan rajamailla. Kumpikin mielestäni on lomahömppää haikailevalle ihan suositeltavaa katseltavaa.
Varsin miellyttävästi runsaat sata minuuttia tällä risteilyllä vierähtää. Loppupuolella käy kuten monen muunkin komedian kohdalla, eli aletaan hieman vakavoitumaan ja vitsit vähenevät. Herkistelyt ovat vähän niin ja näin, mutta onneksi aivan hassutteluitta ei sitäkään hoideta. Pitäähän esimerkiksi kaverin luuparkoja vähän ruks-ruks-ruksautella ja niskaa nitkautella reippaassa puoskaroinnin hengessä. Miksikään huippukomediaksi en elokuvaa väitä, mutta se miellyttää kuitenkin sen verran, että voisi varmaan hankkia pari Matthaun ja Lemmonin yhteistyötä lisää. Lopputekstienkin aikana vielä tanssahdellaan, kun ei millään maltettaisi lopetella. Sinne perään on vielä laitettu valikoima kuvauksissa sattuneita mokailuja. Kaikki risteilyt joskus loppuvat ja niin tekee tämäkin. Paatista saa astua maihin ja kohti muita seikkailuja hyvällä mielellä.
Out to Sea (1997) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti