Samaan tapaan kuin edellisessäkin tehdään, niin tässäkin katsoja tempaistaan keskelle kaikenlaisia kiireitä. Tavallaan tulee heti sellainen vaikutelma, että siirtyy katselemaan jotakin televisiosarjaa, josta on jäänyt jakso tai pari alusta näkemättä. Perusteellisempien pohjustelujen väliin jättäminen saa katsojan ainakin uhraamaan muutaman minuutin miettiessään, että kuka kukin on ja missä mennään.
Paikannusteknologian kujeita lähdetään tarkastelemaan. Kaksi yhtiötä kilpailee tiukasti siitä, että kumpi saa ennen tuotua markkinoille kannettavan GPS-laitteen tavallisten kansalaisten käyttöön, eli aika on laukkaillut aiheen ajankohtaisuuden ohi jo tovi sekä toinenkin sitten... Thornhillin johtomies Robert Cannon (Nick Mancuso) tuskailee, kun oma projekti tökkii pahasti ja kilpaileva Savatar taas on jo tiedottanut valmiin tuotteen julkaisusta.
Robertin nuorempi veli Kevin (Karl Bury) on suunnitellut Thornhillin laitteen, ja kaveria tehtaalla kaivattaisiinkin ongelmia ratkomaan. Keviniä kuitenkin vaikuttaisi kalastus enemmän kiinnostavan, ja niinpä sitä moottoroidulla kumiveneellä pyyhälletään menemään. No, ehkei hän sentään niin huoleton heppu ole, että yhtiön ollessa kriisissä lähtisi vieheitä viskomaan. Lisääntyvät vaikeudet ovat saaneet hänet epäileväiseksi ja kalastelu toimii vain kulissina.
Kaikki amatöörietsivien tutkinnat eivät onnellisesti pääty. Niinpä Kevinkin joutuu huomaamaan, että varomattomat nuuskuttelut saattavat kohtaloksi koitua. Robert saa lisää murhetta, kun tieto pikkuveljen "onnettomuudesta" kulkeutuu perille. Niin sitä pitää lähteä muutamaksi päiväksi kotikulmille hautajaisia valmistelemaan. Vanhoja tuttujakin tavataan, mutta vähemmän mukavissa merkeissä. Tarkoituksena ei aluksi ole jäädä moneksikaan päiväksi, mutta erilaisia epäselvyyksiä ilmenee, johin on syytä perehtyä paremminkin.
Robertin yhtiö on rutiininomaisesti haastanut Evangeline Shawn (Kelly Rowan) yrityksen oikeuteen kuolemantuottamuksesta. Tämä vuokrasikin Kevinille veneen. Venevuokrauksen lisäksi Evangeline pyörittää rantapuotia sekä tarjoaa majoitusta. Hän sattuu myös olemaan sitä mieltä, ettei vuokratusta veneestä ainakaan vikaa löytynyt ja onkin kallistuvainen sellaiselle kannalle, että Kevinin onnettomuus saattoikin olla ennemmin suunniteltu juttu. Nämä puheet saavat Robertin miettimään vilunkipelin mahdollisuutta...
Jälleen siis olisi vajaan 90-minuuttisen verran seurailtaa rikostelun ja romantiikankin koukeroissa. Yllätyksenä ei varmaan tule, ettei Loving Evangeline mikään jännityksen huipentuma ole, vaan vähän naureskellenkin seurailee, miten vaikkapa Robert päättää ottaa ratkottavakseen ohjelmisto-ongelmat ja niiden lisäksi vielä likaisten kuvioiden selvittelytkin. Pakkohan se kai on venyä muihinkin rooleihin, kun virkavalta ei vain pääse hämäryyksistä kärryille.
Ainakin yksi käänne pääsee yllättämään, enkä sitä lähde suotta paljastelemaan. Halukkaat voivat vaikka katsella elokuvan ja itse arvioida, miten hölmö se sattuu olemaan. Rautalangan taivutteluun ja taiteiluunkin pitää panostaa, että ohjelmisto-osuus saadaan varmasti ymmärretyksi. Lopussa toiminnallisempien tuokioiden lähestyessä aletaan enenevissä määrin seikkailla typeryyksien valtakuntiakin ihmettelemään. Vähän pitää tietysti rähistelläkin. Murr, murr...
Muista puuhista voisi vaikkapa mainita veneilyharrastukset, joille suodaan kohtaus ja toinenkin. Olisin taipuvainen väittämään, että merelliset touhut kiinnostavat hiukkasen enemmän kuin vaikkapa ne GPS-laitteen ongelmakohtien paikantamiset. Virkistyyhän siinä samalla itsekin, kun Robert lähtee tietokoneensa edestä nököttämästä Evangelinelta veneoppia hankkimaan. Ikimuistoisen komeita merimaisemia ei välttämättä tykitellä, mutta kiva kuitenkin.
Kaiken muun ajanvietteen lisäksi kynttiläostoksillekin ehditään. Evangeline selvästi tuumaa, että hyvähän se pari...kymmentä...kappaletta...laatikkoa niitä on hankkia. Ajankohdan osuessa otolliseksi saadaan huone tarvittaessa tunnelmavalaistua kunnolla. Takkakin tietenkin taustalle riehumaan, jotta kuumenevien tunteiden lisäksi leiskuu ympärilläkin. Loving Evangeline omaakin tätä osastoa hieman enemmän kuin se edellinen The Waiting Game. Höpsöilyn lisääminen puuduttavan etsivätoiminnan kustannuksella onkin ehdottomasti hyvä juttu tällaisessa yhteydessä. Suklaaherkuttelua ja pehmoisia puheita sängyllä vai töksähtelevää toimintaa? Hmmm...
Viisi Harlekiini-elokuvaa on nyt tullut vahtailtua ja edelleen se Hard to Forget saa selvän suosikin asemastaan pitää kiinni. Loving Evangeline pikkuisen parempi mielestäni on kuin The Waiting Game, mutta keskinkertaisuuksista edelleen puhutaan. Saldo jääkin kouralliseen hymähdyksiä ja aidosta jännityksestä ei kannata enempiä huudella. Tyynytuokiotkin sen verran tylsähkösti esitellään, että levottomin leimu jää kokematta.
Miksipä siis näitä vaivautua katselemaan, kun suunnilleen jo tietää, mitä luvassa lienee? Alussa tulikin todettua, että helppoa hattaraahan tässä haetaan väsyneemmille illoille. Sellaisena Loving Evageline on ihan menettelevä tapaus. Näiden Harlekiini-laatikoiden saloja selvitellessä harvoinpa sitä mitään valtaisaa elokuvaelämystä odottelee, mutta kaipa mielessä kuitenkin elättelee toiveita edes pienistä positiivisista yllätyksistäkin. Loving Evangeline ei sellainen ole, mutta jos näitä jatkossakin sinnikkäästi vahtailee, niin kukapa tietää?
Loving Evangeline (2001) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti