Donald's Snow Fight (Akun lumisota) / Sky Trooper

Nähtäväksi jää, tuleeko lokakuussa paljoakaan muuta juttua blogiin kerrytettyä kuin näitä Akun lyhykäisiä remustelevaisia raivoiluja. Elokuvaseikkailut toki edistyvät myös muissa maailmoissa, kun vaikkapa tuossa pari iltaa sitten tuli kertailtua pitkän tauon jälkeen James Cameronin edelleen kolmisen vuosikymmentä ilmestymisensä jälkeen erinomaisenkin vimmaiselta vaikuttava ja hengästyttävä vuoden 1986 Aliens pidempänä versiona. Ajatuksena oli vilkaista suurin osa tästä saagasta lokakuun aikana, sillä tällainen hyytävä synkistely tuntuu kyllä helposti löytävän paikkansa pimeistä syysöistä. Luontevaa on sekin, että väliin tahtoo kevennykseksi jotakin hiukkasen harmittomampaa hassuttelua ja siinä vaiheessa onkin hyvä marssittaa Aku taas kotikatsomoon räyhäämään. Viimeksi ankkaystäväinen päätti lentäjäsankaruuden innoittamana värväytyä armeijaan, mutta huimien seikkailujen sijaan syntyikin sähellystä marssikentällä ja palkkioksi perunaröykkiö kuorittavaksi. Voinee väittää, ettei kaverin kullankaivuu paljoakaan paremmin sujunut, mutta katsojalla kyllä oli kivaa tätä varsin viihdyttävää tuplaa tuijotellessa, ja samaa sekoilua tietysti lisääkin tahtoisi...

Donald's Snow Fight (Akun lumisota)

Aivan niin pikaista paluuta armeijan arkeen ei ole tarvetta tehdä, etteikö välillä vähän lumisemmallekin harrastelulle olisi tilaa, mutta kuten nimikin kertoo, niin siitä huolimatta tavallaan sotaisissa merkeissä näitäkin leikkejä puuhastellaan. Talvi onkin tuiskutellut komeat kinokset Akun asumuksen ympärille, eikä tämä ankka ainakaan lunta erityisemmin inhoa, vaan ennemmin intoilee talviharrastelumahdollisuuksien lisääntymisestä. No, ehkei hyinen viima niinkään ihastuta, sillä jo ovea availlessa pakkanen hönkii nokan jäähileeseen, vaan sepä ei vielä lumiriehaa pilaa, eli pikkuisen paksumpaa pusakkaa ylle ja vaikkapa pulkkamäkeä kohti käpsyttelemään!

Korkean kukkulan huipulle Aku kiiturinsa perässään kiskookin ja alhaalla avautuu vauhdikkaan laskun lisäksi myös mahdollisuuksia kiusantekoon, ja tälläkin kerralla Akun on miltei mahdotonta vastustaa houkutusta. Alempana rinteessä nimittäin tuttujen sukulaispoikien kolmikko on omien talvitouhujensa parissa väsäämässä näyttävää lumiukkoa. Hauskaa heilläkin on, mutta eipä sille voi mitään, jos yksi kokee kutsumuksekseen ilonpilaajan osan, kun pirullisempi puoli puskee pintaan ja pulkkaa aletaan tähtäilemään kohti nuorison lumitaideteosta. Kuin kanuunankuula kiitelee kiusantekijä korkeuksista, jolloin toisten työ tehdään sekunnissa tyhjäksi ja maailmaan hetkistä aiemmin syntynyt lumiukko lössähtää lumisohjoksi. Akulla ja pojilla on toki yhteistä historiaa vastaavista koitoksista ja kyllähän härnäily sodanjulistuksesta käy...

Kerta ei ihan ensimmäinen ole, kun Aku ja pojat ottavat yhteen lumisissa merkeissä, sillä esimerkiksi kolmisen vuotta varhaisemmin kiskaistiin luistimet jalkaan ja kisailtiin varsin vauhdikkaasti tarinassa The Hockey Champ. Ainakin minulle nämä talviset touhuilut kyllä kelpaavat, eikä lumirieha tuohon aiempaan verrattuna sentään mitään tympäisevää toistoa ole, vaan kyllähän kepposia on mukavasti kehitelty lisää. Keljulla kelkkarallilla alkava hurjastelu intoutuu edetessään poikien tarjoillessa takaisin kovan kopsauksen ja siinä sitä taas mennään. Tälli onkin tuima, mutta taitaapa tulla ihan Akun itse tilaamana, mutta kun täystyrmäystä ei saavuteta, niin pitäähän kostonkierrettä jatkaa. Kohta ollaankin upeassa lumilinnoituksessa ja Aku taas näppäränä ankkana väsää tuosta vain kasaan poikien muureja moukaroivan taistelualuksen. Raivo nousee, ilma täyttyy jäätävistä kuulista sekä kuumista nuolista ja kumpikin puoli saa höykytystä osakseen. Antautuminen ei todellakaan ole rankkojen ankkojen hommaa, vaan kekseliäitä keskityksiä ja sarjatulta satelee niskaan osapuolten hakiessa viimeistä ratkaisevaa jytkyä, eikä katsomossa ainakaan tarvitse tylsäillä toisten taistellessa.

Näin reippaasta temmellyksestä ja loppua kohti hyvinkin kiihtyväisestä kamppailusta kääräistään helposti kasaan viihdyttävä seitsenminuuttinen. Jos nimiä mainitaan tekijäpuolelta, niin taas Carl Barks on ollut kilvoittelua ja lumisotaa ideoimassa ja Jack King lyhytelokuvan ohjannut. Jos oikein muistelen, niin Tupu, Hupu ja Lupu ovat noin kymmenisen kertaa toistaiseksi näissä aiemmin kommentoimissani pätkissä käväisseet Akun arkea ilahduttamassa. Viime kerrasta on tosin jo vierähtänyt useamman kuukauden rupeama, koska Truant Officer Donald tuli tammikuussa katseltua. Akun riehakas ja jokseenkin höyrypäinen koulupoliisitouhuilu huvitti silloin mukavasti ja kehuvalla linjalla saa jatkaa, koska mielestäni Donald's Snow Fight on niinkin sujuvaa sekä pirteää vilkuiltavaa, ettei paljoakaan tarvitse valitella ja jatkuvasti kovenevat panokset kasvattelevat hymyä entisestään. Vääntö tietysti paisuu vähäsen vallattomaksi, mutta eipä näissä niinkään lie järkeä uskottavuudesta napista, vaan kunhan homma toimii, niin pienet ylilyönnit ovat pelkkää plussaa ja niinpä Donald's Snow Fight on ainakin toistaiseksi minusta nelikon parhaita kärhämöintejä ja yleisesti kuvitukseltaan kaunista katseltavaa.

Donald's Snow Fight (1942) (IMDB)

Sky Trooper

Leikkimielisemmistä sotahommista otetaan seuraavaksi askel tositoimia kohti, vaan eipä sentään vieläkään veristen taistojen tuiskeeseen päästä syöksähtämään. Jos Akun armeijauraa käynnistellyt Donald Gets Drafted päättyi perunahommiin, niin samoista merkeistä ilmavampaa menoa lupaileva Sky Trooper lähtee liikkeelle. Pottu jos toinenkin olisi Aku-paralla työstettävänä, mutta kaipuu korkeuksiin on valtava ja se purkautuu surkeana vaikerointina. Ikkunan toisella puolella lentokoneet tekevät huimapäisiä syöksyjä, mikä korostaa oman tilan yleistä ankeutta perunakasojen ympäröimänä. Siinä surkutellessaan Aku päätyy vahingossa veistelemään Pekan hatustakin lentokonekoristeen, eikä tämä kova käskyttäjä osaa täysin arvostaa toisen taiteellista silmää ja kädentaitoja, vaan ennemmin näyttää siltä, että taas olisi yhteenotto keräämässä lupaavasti kierroksia.

Pekka tuntuu olevan jokseenkin kiusivaisella tuulella ja ilkkuen vyöryttää toisen niskaan uuden perunaröykkiön lupaillen, että kunhan siitä selvitään, niin saadaan ne haikaillut siivet alle. Tämähän tietysti laittaa Akuun huikeasti puhtia työtehon kasvaessa silmissä, eli kohta onkin jo valmista. Aivan noin vain ei koneeseen silti pääse, vaan pitäisi pari testiäkin pystyä läpäisemään, ja sanotaanpa vaikka siten, ettei tasapainoa tutkiva koe ihan nappiin mene ja kun tulee upseeria tuikattua neulalla takapuoleen, niin menestys alkaa jälleen olla kyseenalaisempaa luokkaa. Pekka päätyykin palkitsemaan nämä räpelöinnit hieman ilkeämielisellä kepposella komentaen Akun juuri lähtöä tekevään koneeseen. Toinen ilmeisesti odottaa saavansa mukavan ja turvallisen lentomatkan, mutta ohjelmistossa olisikin laskuvarjohyppyä kylmiltään.

Edellisen armeijahupailun tapaan myös taivaiden taisto oli jäänyt lapsuusvuosilta hyvin mieleen ja oikeastaan kaikki kohtaukset alusta loppuun tuntuivat miellyttävän tutuilta. Yllätyksiä ei sinänsä siis silmille syöksähtänyt, mutta eiköhän niitäkin näiden koitosten puitteissa ole vielä luvassa. Mielestäni akumainen ote sopii hyvin armeijairrotteluihin, kun jokseenkin ryppyotsainen ja kuria kunnioittava laitos saa kärsittäväkseen äksyilevän ja äkkipikaisen ankan, joka ei punaista nähdessään paljoakaan ole ylempiään kumartelemassa. Tässäkin esimerkkitapauksessa tohkeissaan touhuillaan vähän mitä sattuu ja kunhan homman henki selkeytyy, niin pelko painaa päälle ja siinä vaiheessa komentoketjussa korkeammalla olevan käskyttäjän jäkätykset eivät voisi vähempää kiinnostella. Hengenvaarallista leikkiä käydäänkin kilometrien korkeudessa viihdyttävästi vääntäen. Pekka uhittelee jo tulevilla murhatöillä ja hetkistä myöhemmin puuhastellaan paukahtelevaisten pommiarpajaisten parissa. Kaikenlaisia kivoja kommelluksia ovat taas Carl Barks ja Jack Hannah paperille kirjoitelleet ja näistä Jack King on jälleen näppärän sekä sujuvan seitsenminuuttisen animaation ohjastellut. Eipä se ihan uskomatonta ole, jos yllätyspaukku yläilmoista lopettelee lentelyt ja palauttelee nahistelevan kaksikon perunankuorinnan huomattavasti tapahtumaköyhempään maailmaan, mutta eiköhän sieltä taas tilaisuuden tullen saada jotakin vähän räväyttävämpääkin aikaan...?

Sky Trooper (1942) (IMDB)

Donald Gets Drafted (Aku armeijassa) / Donald's Gold Mine

Syksyinen elokuvaharrastelu nyt vain tökkii muiden kiireiden takia edelleen kohtalaisesti, mutta ehkei siitä tarvitse paasailla sen enempiä. Lokakuussa kuitenkin on pienoista piristymistä pimenevien ja viilenevien iltojen myötä ilmennyt, koska on tullut tuijoteltua melkeinpä yksi rymistely jokaisen päivän päätteeksi. Lähinnä kuitenkin olen suosinut toimintapainotteista tykittelyä ja vieläpä uusintojen muodossa näitä olen ahminut, eikä noista ole aiemminkaan ihan hirmuisesti tullut tänne tekstailtua, joten niinpä nytkin tapahtuu mittava loikka koko sinänsä viihdyttävän räiskyttelykasan yli ja meno jatkuu ankkailulla. Tämän uuden urakan alkupäätä puraisinkin edellisen kuukauden puolella lyhytelokuvatuplalla Bellboy Donald ja Donald's Garden, jolloin muistaakseni mainitsin, että tämä toinen levykokoelma Akun varhaisista vaiheista tuli hankittua hiukkasen höpsöjenkin sotajuttujen takia, koska sen aikajana tosiaan sijoittuu pitkälti toisen maailmansodan päälle.

Donald Gets Drafted (Aku armeijassa)

Näihin vääntöihin ja hirmutekoihin Akukin nyt viskaistaan, koska jokaisella on kova osansa tehtävänä, mutta ainakin alkuun varsin innokkaana ankkana tuttu ystäväisemme läpsyttelee värväystoimistoa kohti. Katuja koristelevat mainosjulisteet vielä nostattelevat taistelumielialaa ja laittavat entistä enemmän vipinää räpylöihin. Siinä samalla selviää paperista kutsua vilkaisemalla katsomon suuntaan ensimmäistä(?) kertaa Akun keskimmäinen nimi Fauntleroy, mutta myös hienoista vihjausta mahdollisesta epäonnesta on samaisesta lappusesta löydettävissä. Mainoksissa ratsuväki karauttelee yli esteiden, iskujoukot etenevät vinhasti ja jalkaväki kuntoilee, eli seikkailua, vauhtia ja vaaraa olisi luvassa, jos tähän porukkaan lähtee mukaan. Liekö sitten kyseessä aivan Akulle sopiva elämys, onkin jo aivan toinen seikka...

No, saattaahan sitä hieman muutakin olla tarjolla kuin täydellisen rämäpäistä rellestystä kiväärit kätösissä, sillä lupaillaan myös, että kaikki sotilaasta kenraaliin ovat kavereita keskenään ja henki niinkin hyvä, että aamiainen tarjoillaan sänkyyn. Plus päälle sekin, että komeasti sotapukuun itsensä kietonut sankari voi hyvinkin huokua haluttua vetovoimaa. Sotaa, seikkailua, herkuttelua ja kenties romanssiakin olisi siis mainosten mukaan luvassa, mutta noinkohan vain armeijan arkitodellisuus kenties pikkuisen harmahtavampaan ja hohdottomampaan menoon kääntyy? Joka tapauksessa Akulla mielikuvitus haaveineen kiitää jo korkealla, kun hän ovesta sisään astelee ja kovasti haluaisi itselleen omien siipien lisäksi korkealla pilvien keskellä kiitelevän tuhokoneen komennettavakseen.

Sepä ei kuitenkaan ihan riitä, että hetkisessä huutelee haluavansa lentäjäksi ja kohti seikkailuista suurimpia, vaan ensin olisi selvitettävänä testi jos toinenkin. Ensimmäisenä pakollisena pahana on kovakouraista käsittelyä ja kiskomista sisältävä terveystarkastus, eikä ihmekään, jos sydän käy kiivaammin jumpsuttelemaan ja hermot hiljalleen kiristyvät. Pikakäsittelyn päätteeksi otetaan vielä suurpiirteisesti mitat muistiin ja päälle sovitellaan armeijamaisen tehokkaalla ja karkealla tavalla sopivat vaatteet, eli tarkempi kokojen valikoiminen on aivan turhaa hienosäätöä, eikä muuta kuin hattua päähän ja leimaa pyrstöön, eli olisi taas yksi ankka valmiina taisteluun! Armeijan arki on tosiaan alkuun hiukkasen vähemmän huikaisevaa kuin mainosmateriaalien rakentelemat mielikuvat ja sen saa Akukin omakohtaisesti huomata, että vaikka miten tahtoisi ylhäällä muristelevien koneiden kyytiin, niin voikin joutua tylsämielisesti päivästä toiseen tamppaamaan samaa kenttää raskaat kantamukset niskassa...

Aiempien akuilujen yhteydessä onkin useampaan kertaan tullut mainittua, että muutama näistä armeija-aiheisista lyhytelokuvista on jäänyt jopa poikkeuksellisen hyvin lapsuusvuosilta muistiin. Luultavasti niitä silloin ihasteli hiukan toisenlaisin silmin, mutta kyllähän meno vieläkin maistuu. Tästä vuoden 1942 Akun sotilasuran käynnistävästä yhdeksänminuuttisesta pätkästä vastaavat tutut nimet, eli ideapuolella Carl Barks ja Jack Hannah, kun taas ohjaajaksi on merkitty Jack King, ja kyllähän tämä trio repii huvitusta vaikkapa niistä puuduttavista marssiharjoituksistakin. Etenkin, kun kersantiksi käskyttämään on valikoitu Akun vanha kiistakumppani Pekka, eikä heppujen yhteistyö tässäkään koulutuskoitoksessa ihan rauhanomaisesti suju, ja hyvä niin. Akuhan odotetusti hetkessä huitoo, viuhtoo ja koheltaa itsensä ilkeämmän komentelijan silmätikuksi ja siinähän sitä taas mennään jääräpäisesti kohti väistämätöntä purkausta ja kovien kallojen yhteenottoa.

Mitä nyt vuosien takaisiin muistikuviin on luottamista, niin väittäisin, ettei Donald Gets Drafted vielä ole kovinta kamppailua Akun ja Pekan välillä armeijan joukoissa, vaan sanoisin, että myöhemmissä väännöissä kaksikko pääsee hieman lohduttomampiinkin tunnelmiin, kun asetellaan kirjaimellisesti pistoolia ohimolle. No, varmaankin näistäkin katkerista kokemuksista pääsen jossakin vaiheessa puhelemaan, mutta Donald Gets Drafted antaa kuitenkin hyvää esimakua siitä, mitä on jatkossa luvassa. Pekka melkoisen nopsasti huomaa, ettei kiväärinsä kanssa räpeltävästä Akussa välttämättä ole ainesta eliittijoukkoihin, eikä niskurointi paranna yhtään ankan asemaa, vaan kovaa kuritustahan siitä seuraa. Tuskien testi ja toivoton taistelu kivuliaine kohtaloineen muurahaisten armeijaa vastaan olikin hyvin muistissa, ja Akun ponnistelut huvittelevat edelleenkin. Suoritus sujuu niinkin surkeasti, ettei luvassa ole minkäänlaisia ansiomerkkejä mainiosta toiminnasta, vaan tilapäinen siirto perunatalkoiden puolelle, mutta sieltähän on taas hyvä ponnistaa ylöspäin!

Donald Gets Drafted (1942) (IMDB)

Donald's Gold Mine

Ihan heti perään ei lähdetä Akun sotilasarvoon nostetta hakemaan, vaan painutaankin maan uumeniin kimaltelevien rikkauksien perässä. Jos ei kunniallista sankaruutta sotilaspuvussa saavutetakaan, niin kenties tilalle saadaan kovaa käteistä kukkaroa pulskistuttamaan...? Sopiihan se ainakin katsomon puolella, koska vaihtelu on kivaa ja useinhan näistä Akun rikastumishaaveista ihan hyvää hupia aikaiseksi saadaan. Seitsemään minuuttiin tämä kaivosurakka tiivistyy ja toisena kirjoittajana on taas toiminut Carl Barks, eli tiivistahtista ja kekseliästä vipellystä uskaltaa ennakkoon odotella. Tositoimiin loikataankin suunnilleen heti kättelyssä, kun raskaat ja rankat koneet kiskovat syvältä kallioiden kätköistä arvometalleja. Akulla kuitenkin näyttäisi olevan hieman alkeellisemmat ja siinä samalla voimia vaativat menetelmät käytössä, eli hakku heiluu ja hiki virtaa.

Raadannan raskaudesta huolimatta mieli vaikuttaa olevan pirteä ja laulu raikaa, mitä nyt aasiapuri on omaksunut itselleen kovin pilkallisen asenteen toisen ponnisteluja kohtaan, eikä yhtään häpeile sitä ääneen ilmaista. Ivallinen hirnahtelu saa hetkistä myöhemmin lisäpotkua, kun Akulle sattuu pienoinen vahinko heilutellessaan hakkua varomattomasti, ja sähellyksestä seuraavat vatsavaivat vaikuttavat kieltämättä erittäin pulmallisilta. Kyllähän siinä hörötettävää riittääkin, sillä tämä omituinen kamppailu ei ole aivan heti löytämässä loppuaan, vaan oikeastaan saa edetessään entistä kummallisempia muotoja ihan kirjaimellisestikin. Onhan näitä Akun touhuja seuraillessa tottunut siihenkin, että jostakin tietystä esineestä tai vekottimesta yritetään repiä mahdollisimman paljon toimeliasta kohellusta, ja usein homma onkin hyvin hanskassa, mutta tässä tapauksessa alkaa jo raja näkyä, eli hakkuhuolet kepposteluineen ovat menossa yliajalle ja katsoja alkaa hieman muutakin mukaan kaipailla.

Onneksi myös tekijät tuntuvat olevan vaihtelun kannalla ja niinpä Akun touhuilut saavat jälkimmäisellä puoliskolla huomattavasti lisää kierroksia. Kaveri nimittäin epäonnensa keskellä kopsauttaa kunnollisen kultasuonen auki ja arvometallia satelee niskaan. Jälleen voisi sanoa sanasen hetken kestävästä riemusta, sillä Akulla pikainen vaurastuminen näyttää sekoittavan harkintakyvyn täysin, eikä vaarallinen kaivostyömaa välttämättä ole paikoista paras tolkuttomaan toikkarointiin tai muuten vain äkkipikaiseen sekoiluun. Ahneus kultasateen alla on kyllä onni katsojalle, sillä sen myötä tuleva pään pehmentyminen tuo toimintaan selvän piristysruiskeen. Väärälle linjastolle joutuvia arvokimpaleita jahdatessa vauhtia plus vinhaa vipellystä vyörytellään kiitettävästi ja siinä sivussa pelkän hakun kanssa nysvääminen korvautuu kekseliäällä laitteistolla, jonka keskelle Aku puolipökertyneenä päätyy hortoilemaan. Kovasta kalliosta arvometalleja erotteleva koneisto saattaa olla elävälle olennolle tyly sekä armoton, mutta eihän Akulle tietenkään täysin köpelösti käy, mutta sen uskaltaa sanoa, että kolhujen kokoelma saa merkittäviä lisäyksiä ennen kuin kultaisena kimalteleva loppu häämöttää. Jälkimmäisen puoliskon ansiosta Donald's Gold Mine nouseekin omalla listalla näiden lyhytelokuvien parhaaseen kolmannekseen, mutta silti laittaisin reipashenkisen armeijatoheloinnin hiukkasen senkin edelle. Katsellaan taas, jatkuuko seuraavaksi ankkailu sotaisissa merkeissä, vai onko Akulla muuta projektia mielessä...

Donald's Gold Mine (1942)