Angélique and the Sultan (Angelika ja sulttaani)

Hieman pääsi venähtämään tämän Angélique-saagan laittaminen pakettiin. Edellinen osa vei sen verran jo muutenkin vähän hiipumaan päässyttä intoa pois, ettei tullut turhaan kiirehdittyä viidennen suhteen. Nyt on kuitenkin tullut vietettyä noin kahdeksan tuntia Angéliquen seikkailuja tiiraillen. Ei nyt aivan paras seikkailusarja omaan makuun, mutta kohtalaisesti kuitenkin tehtävänsä täyttää.

Kauppailen jälleen juonipaljastusvaroitusta tässä vaiheessa, sillä aiempien osienkin tietyt käänteet helposti vesittyvät.

Lyhyen kertauksen jälkeen jatketaan suoraan siitä, mihin neljännessä osassa jäätiin. Angélique (Michèle Mercier) ja Jeoffrey (Robert Hossein) olivat erinäisten koettelemusten kautta onnistuneet viimein löytämään toisensa. Onni kuitenkin jää lyhyeksi, sillä aiemmassa osassa Angéliquen kaapannut merirosvokapteeni ei tyydy huutokaupan tulokseen, vaan aikoo toimittaa Angéliquen tätä halajavalle sulttaanille. Niinpä Angélique raahataan takaisin laivaan ja Jeoffreyn alus tuikataan tuleen.

Jeoffrey ei aio aikailla enempää, vaan sammutuksen jälkeen lähtee vaurioituneella laivallaan takaa-ajoon. Ennen pitkää toisen kapteenin alus onkin jo näköpiirissä. Ovelan strategian avulla taistelusta tulee lyhyt ja voitokas. Ilo jää kuitenkin hetkelliseksi, sillä paljastuu, että Angélique on jo luovutettu eteenpäin.

Pelastusoperaatio vaikeutuu huomattavasti, kun siirrytään islamin valtakuntaan. Angéliquen kaappaaja on profeetan perillisiä, joten häntä vastaan ei kovinkaan moni ole innoissaan nousemassa. Jeoffreyn resursseistakaan ei ole hirveästi apua, ja niinpä hänen pitää tuntemattomana soluttautua vankityrmien kautta rakastaan pelastamaan.

Toisaalla taas Angélique herää vieraasta talosta, ja pettymyksekseen nopeasti huomaa olevansa jälleen kaukana rakkaastaan. Matka ei ole vielä päätepisteessään, sillä hän on kauppiaan luona, josta sulttaanin haaremihankkija tulee häntä noutamaan. Alkaa pitkä matka aavikon halki kohti satojen naisten haaremia ja siellä piileviä vaaroja.

Kuten odottaa voi, Angélique aloittaa jälleen väännön mahtimiehen kanssa, eikä suinkaan ole heittäytymässä tämän käsivarsille. Tämä ei tietenkään tiedä hyvää, sillä sulttaani on päättänyt "kesyttää" uuden hankintansa, vaikka se sitten toistuvia ruoskimisia vaatisikin. Angélique kuitekin jatkaa aiemmista osista tutulla periksiantamattomalla linjallaan.

Uuden kauniin tulokkaan saapuminen haaremiin ja sulttaanin suosioon ei saa aiempia suosikkeja innosta hihkumaan, joten jälleen aloitellaan juonitteluja kilpailijasta eroon pääsemiseksi. Onneksi sitten alkaa löytymään liittolaisiakin, joista saattaa olla apua, jos pakomatka tulee ajankohtaiseksi. Jeoffreyllä on samaan aikaan menossa omat metkunsa pelastuksen järjestämiseksi.

Eipä tämä päätös laadullisesti elokuvasarjan muiden osien yläpuolelle kohoa, vaan odotetusti pitkälti samantasoista tavaraa sekin on. Kuitenkin pitää sanoa, että itse taas viihdyin hieman paremmin kuin neljättä osaa katsellessa. Tiedä sitten, onko syynä vähän pitkäksi venähtänyt tauko näiden välillä vai sitten se, että ruoskimisesta huolimatta tätä vähemmän innostavaa tavaraa löytyi kuitenkin selvästi vähemmän.

Vauhdikkuudessakaan viides ei mielestäni häviä paljoakaan sarjan toiminnallisimmaksi kehutulle edeltävälle osalle. Alusta löytyy taistelua merellä ja muutenkin matkan varrelle mahtuu ainakin pari kohtaamista, joista ei ilman miekkoja ja pyssyjä selvitäkään. Heh, Jeoffreykin vaikuttaa tässä vähemmän raihnaiselta kuin aiemmissa, eivätkä vanhat vammat tunnu painavan samoissa määrin.

Angéliquen ja tämänkertaisen puolisoehdokkaan vääntö toistaa sitä aiemmista osista tuttua kaavaa. Ensin yritetään suostutella ja jos ei auta, niin kovemmat keinot käyttöön. Ihastuttavan Mercierin takia tätä tahtojen taistoa toki jaksaa edelleen katsella ilman suurempaa tuskastumista, mutta eipä voi ainakaan kehua, että kovin uusia kuvioita oltaisiin esittämässä. Sinänsä onkin ihan ymmärrettävää, että Mercier alkoi saada tästä elokuvasarjasta tarpeekseen.

Kaikki viisi osaa ohjanneella Bernard Borderiella olisi käsittääkseni ollut vielä intoa jatkaa menestyssarjaansa, mutta Mercierin lähtö sitten pakotti hänetkin jättämään leikin kesken. Eipä se tosin estänyt yrittämästä uudelleen, sillä jo Borderien seuraava ohjaus vuotta myöhemmin oli ilmeisesti yritys käynnistellä vastaavaa elokuvasarjaa toisen nuoren naisen seikkailuista. Catherine ei kuitenkaan tavoittanut samaa menestystä, joten sille ei ilmestynyt jatko-osia. Sen jälkeen Borderie ohjasikin enää vain yhden elokuvan ennen siirtymistään televisiotuotantojen pariin.

Borderie olisi voinut mielestäni sarjan kahdessa viimeisessä osassa hyödyntää ahkerammin kauniita välimerellisiä maisemia. Kyllähän niitä nytkin siellä ja täällä vilahtelee, mutta omaan katselukokemukseen vähän runsaampi käyttö olisi tuonut luultavasti piristystä. No, nämä pari viimeisintä osaa laittoivat kuitenkin kipinän elokuvan Master and Commander: The Far Side of the World uusimiselle. Damn, niitä olisi voinut tehdä vaikka viisi kappaletta, sillä hienon alun saanut merisaaga hylättiin liian aikaisin...

Tosiaan sen verran samansuuntaista menoa näissä viidessä Angélique-elokuvassa tarjoillaan, että oli luultavasti ihan hyvä ajatus katsella ne vähän löysemmällä tahdilla läpi. Jos jotakin maratonia olisin yrittänyt, niin luultavasti jo kolmannen osan kohdalla olisi mielenkiinto pahasti karkaillut ja eteneminen alkanut tökkimään. Tällaisella annostelulla taas jaksoi ihan hyvin loppuun asti, vaikka tietyt puolet laittoivat sitten enemmän vastaan.

Kuten on jo aiempien osien kohdalla tullut mainittua, niin laadullisesti melko tasaisesta elokuvasarjasta on kyse. Tässä vaiheessa en näe niiden laittamista paremmuusjärjestykseen kovinkaan mielekkäänä, sillä eivät ne hirveästi toisistaan positiivisessa tai negatiivisessa mielessä eroa. Toinen, neljäs ja viides ovat vähän vauhdikkaampaa menoa, kun taas ensimmäinen ja kolmas tarjoavat enemmän juonittelua hovissa. Suurensuurta rakkaustarinaa ei mielestäni mikään näistä viidestä valitettavasti onnistu esittämään.

Kokonaisuutena sarja on ihan kohtalaisen viihdyttävää seikkailun ja romantiikan värittämää hömppää, jonka ihan mielellään katselee kerran läpi. Mercierillä toki on paljonkin tekemistä tämän kanssa. Uusintoja ei kuitenkaan ainakaan lähitulevaisuudessa ole luvassa, sillä vähän sellainen maku jäi, että eiköhän Angéliquen saagaa tullut nyt vähän pidemmäksikin ajaksi ihan riittävä annos. Tosin sen tulossa olevan uusintaversion voisi varmaan joskus vilkaista...

Omaan kokoelmaan hankin Universalin uudemmat julkaisut elokuvasarjasta, sillä käsittääkseni Suomessa ensimmäisenä julkaistut DVD:t olivat kuvaltaan rajattuja ja muutenkin jokseenkin kelvottomia. Näissä uudemman painoksen edustajissa ei kuvan suhteen ole juurikaan valittamista. Lisäksi jokaiselta levyltä löytyy pari noin kolme minuuttia kestävää minidokumenttia sekä kuvagalleria. Nämä dokumentit ovat sisällöltään melko kevyttä tavaraa ja lisinä vähän yhdentekeviä. Pääasia kuitenkin, että kuva on ehjä ja laadukas. Jos joku on kiinnostunut hankkimaan nämä elokuvat, niin kannattaa ehdottomasti sitten ostaa ne uudemmat levyt.

Eipä tämä saagan päätös sinänsä pettymys ollut, kun aiempien perusteella tiesi suunnilleen, mitä voi odottaa. Kuitenkin lopetukseen olisi kaivannut hieman enemmän tunnetta. Kun kaikkien vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen pääpari on jälleen yhdessä, niin olisihan sillä voinut vähän enemmänkin hekumoida, eikä laittaa hommaa kaukaa kuvatulla suukolla pakettiin. Ei niihin lopputeksteihin enää siinä vaiheessa olisi pitänyt niin suuri kiire olla. Kovin helposti olisi tässä tapauksessa saanut taikuroitua selvästi paremman jälkimaun...

Loppuun voisi laittaa vielä linkkivinkkinä Jari Mustosen Elitisti-sivustolta löytyvän tähän elokuvasarjaan liittyvän kirjoituksen:

Angelika, sydänten valtiatar

 Angélique and the Sultan (1968) (IMDB)

Untamable Angélique (Angelika ja merirosvo)

Taas ehti vierähtää noin viikko siitä, kun viimeksi tuli ihmeteltyä Angéliquen saagaa 1600-luvun Ranskassa. Nyt alkaa kuitenkin pikkuhiljaa lähestyä jo se hetki, kun Angéliquen osaa esittävä Michèle Mercier lopulta sanoi ei kiitos jatko-osille ja Bernard Borderie oli pakotettu laittamaan elokuvasarjalleen päätöksen. Siihen pisteeseen on vielä kuitenkin hieman matkaa.

Varoitellaanpa tässä välissä, että jos ei ole nähnyt kolmea aiempaa osaa, niin tämä kirjoitus pilaa niiden käänteitä tavallistakin enemmän.

Tämän neljännen osan alkuunkin on laitettu lyhyt kertaus. Ratkaisu on ihan ymmärrettävä, kun ilmestymisen aikoihin elokuvasarjan osilla oli väliä suunnilleen vuoden verran, eikä mahdollisuuksia kotioloissa tapahtuvaan kertaukseen ollut juurikaan. No, nyt painotetaan Angéliquen lannistumattomuutta kerraten hänen matkansa varrella kokemiaan vastoinkäymisiä. Eikä sankarittaremme elo vieläkään ole miksikään kovin pulmattomaksi muuttumassa, sillä uudet kovat koitokset odottelevat horisontin takana.

Kolmannessa osassa siis selvisi, että Angéliquen rakastama Jeoffrey de Peyrac (Robert Hossein) ei sittenkään kuollut kuninkaansa polttamana roviolla, vaan onnistui pakenemaan, vähän heikossa kunnossa tosin. Siitä lähtien hän on elellyt kaukana hoveista, mutta yhteyshenkilönsä avulla pitänyt kuitenkin silmällä rakkaan puolisonsa vointia ja tekemisiä.

Miehestään pari vilausta nähnyt Angélique jättää hovielämän taakseen ja lähtee miehensä entisen oppilaan kanssa etsimään tätä. Savary yrittää vähän huonolla menestyksellä suostutella kääntymään takaisin, mutta Angélique on päätöksensä tehnyt. Vaikka pitäisi purjehtia pitkäänkin Välimeren vaarallisilla vesillä ja tutkia sen epämääräisiä satamia, niin se ei ole mikään este.

Selviää, että nykyään Jeoffrey on Välimerellä seilaavan merirosvolaivan pelätty kapteeni, joka käy omaa sotaansa kuningastaan vastaan kaleeriorjia vapauttaen ja kuninkaan aluksia upottaen. Rescator onkin siinä määrin Välimeren kauhu, etteivät muutkaan merirosvot halua kokeilla sen haastamista. Tämä henkilökohtainen sota kuninkaan laivastoa kohtaan vaikuttaa kuitenkin epätoivoiselta, vaikka yksittäisiä voittoja tuleekin.

Angélique saa hovikilpailijansa veljen ihastumaan itseensä, mikä osaltaan helpottaa kyydin saamista tämän komentamalta alukselta. Toki pienoista kiristystä myös sekaan... Näin Jeoffreyn jäljitys sujuu hieman vauhdikkaammin. Kaleerilla Angélique järkyttyy orjien kovasta elämästä, kun heistä piiskataan kirjaimellisesti kaikki irti. Jäljitys vaikeutuu, kun alus päätyy upotettavien listalle. Angélique huomaa jälleen joutuneensa vaaraan jäädessään toisen merirosvoaluksen saaliiksi. Sen kapteeni ei arvattavasti ole niitä maailman mukavimpia miehiä, joten vähemmän iloiset ajat ovat edessä...

Aluksi vaikuttaa siltä, että Välimeren maisemiin sijoittuva neljäs osa tuo mukanaan varsin kaivatun raikkaan muutoksen tuulahduksen niihin tavallisiin hovikoukeroihin, joiden parissa on jo aiemmissa osissa ehditty viettää riittävästi aikaa. Minuuttien vieriessä alkuinnostus alkaa purjehtia aivan toiseen suuntaan, kun taas elokuvan laivat ottavat kurssin vastenmielisemmille vesille.

Ehkä tämä pikkuisen nihkeä suhtautuminen sitten johtuu aikoinaan sarjalle asetetuista ennakko-odotuksistakin. Omalla kohdalla kepeän, viihdyttävän ja innostavan seikkailuelokuvan tunnelmaa on kovin vaikea saavuttaa, kun elokuvasarjan sankaritar toistuvasti joutuu seksuaalisen väkivallan ja riepottelun kohteeksi. Eipä siinä innosta ole hihkumassa, kun hetkeä aiemmin raiskattu heitetään tyrmään vankien armoille, vähän myöhemmin taas kissat uhkaavat silmiä ja mitäpä kivaa sitten seuraavaksi...no, orjamarkkinoilta sitä kadotettua kepeää menoa etsimään. Jee!

No, ehkäpä Borderien ja kumppanien tarkoituksena ei ollutkaan mitään kevyttä ja täysin harmitonta hattaraa tehdä, mutta itse kuitenkin odotin ja toivoin vähän toisenlaista kehitystä, sillä onhan sitä Angéliquen ahdistelua ja riepottelua jo aiemmissa osissa nähty. Eikä se kissojen viskominenkaan loppupuolella sydäntä kovin suuresti onnistu lämmittämään.

Jos odottaa mahtavia meritaisteluja täyslaidallisten kajahtaessa ja miekkojen viuhuessa, niin luulenpa, että tulee pettymään. Oikeastaan mukana on vain yksi tällainen yhteenotto, eikä sekään kovin näyttävää menoa onnistu esittämään. Tämähän ei sinänsä ole suurikaan yllätys, mutta usein sitä tulee turhankin optimistisena toivottua, että tekijät sittenkin olisivat onnistuneet ylittämään itsensä.

Ei nyt viitsi pelkkää lyttäämistäkään harjoittaa, joten jotakin positiivistakin voisi tarinoida. Jos vain mahdollista, niin Mercier näyttää vielä aiempaakin kauniimmalta. Rooliin sopivaa uhmakkuutta tuntuu edelleen löytyvän, eli vielä ei ilmeisesti kiinnostus sarjaan ollut täysin lopahtanut. Toisena hyvänä puolena voisi mainita, että neljäs osa 82 minuutin kestollaan on selvästi edeltäjiään lyhyempi. Tällainen tiivistys on ihan tervetullutta tässä vaiheessa.

Vaikka kommentit tällä kerralla saattavat ollakin aiempia negatiivisempia, niin siitä huolimatta kokonaisuutena elokuva on suunnilleen samalla tasolla edellisten kanssa. Ei missään nimessä sarjan paras, mutta vaikea näistä on mitään merkittäviä eroja laadun suhteen löytää. Yleisesti ottaen enemmän toisen osan linjoilla mennään.

Itse en vain osaa pitää tällaista kovin nautittavana seikkailuhömppänä aiemmin mainituista piirteistä johtuen. Kyllähän se lannistumattomuus tietysti painottuu, kun ikävät tapahtumat seuraavat toisiaan onnen karatessa kerta toisensa jälkeen. Usein minäkin viihteellisiksi tarkoitetuissa seikkailujutuissa siedän synkempääkin menoa, mutta tästä nyt vain jotenkin jää sellainen kuva, että nämä painottuvat enemmän reippaamman menon ja seikkailuhengen jäädessä vähiin.

Viimeiseltä osaltakaan ei nyt hirveästi uskalla odottaa, kun tuli nähtyä lopputekstien jälkeen näytetty lyhyt mainospätkä siitä. Mitäpä muutakaan kuin Angélique käsistään sidottuna ja ruoskittavana. Hip-hei! No, voipi olla, että lopussa se suuri rakkaus ja onni jälleen löytyy ja kaikki koetut vastoinkäymiset osoittautuvat kärsimysten arvoisiksi. Toivoahan aina voi, vai...?

 Untamable Angélique (1967) (IMDB)

Angélique and the King (Angelika ja kuningas)

Siinäpä ehti kulua runsas viikko edellisestä kerrasta Angéliquen seikkailujen parissa, joten piti ottaa kolmas osa katseluun. Kun suuri osa tekijöistä on edelleen samaa porukkaa, niin mitään suuria muutoksia aiemmista osista tuttuun menoon en odottanut, eikä elokuva aiempien osien tutuilta poluilta kovin kauas poikkeakaan.

Alkuun otetaan vajaan parin minuutin pikainen kertaus kahden edeltäneen osan merkittävimmistä tapahtumista. Toisen osan päätteeksi Angélique (Michèle Mercier) sai siis hyvän tilaisuuden nousta takaisin lähemmäs hovielämää kuninkaan antaessa siunauksensa hänen uudelle liitolleen. Samalla katosivat aiemmat ongelmat poliisin ja kirkon kanssa.

Voisi siis kuvitella, että kolmanteen lähdettäisiin vähän mukavammissa tunnelmissa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä uusi mies on muiden mukana lähtenyt pitkään sotaan maansa puolesta. Valitettavasti se ei hänen osaltaan lopulta olekaan niin pitkä, vaan hän palaa rintamalta viimeistä henkäystä vailla. Vieläkään ei siis ole luvassa pidempää helpotusta sankarittarellemme.

Kovin pitkään Angéliquen ei tarvitse odottaa, kunnes kuningas itse osoittaa kiinnostusta. Hän haluaisi tarjota Angéliquelle diplomaattisen tehtävän, josta katsoo tämän suoriutuvan monia muita paremmin. Ehkäpä taustalla on myös muita motiiveja. Angélique ei itse aluksi innostu ajatuksesta, mutta kun se samalla tarjoaa mahdollisuuden palata kotilinnaan, nousta kuninkaan suuremmaksikin suosikiksi ja auttaa ensimmäisen miehensä työn jatkamisessa, niin mikäpä ettei.

Tarkoituksena olisi turvata liittouma Ranskan ja Persian välillä jälkimmäisen lähettilästä liehittelemällä. Luvassa on kohtalainen kulttuurien törmäys, kun yhteisymmärrystä on jokseenkin hankala löytää. Huomaapa Angélique jälleen päätyneensä kohtalaisen vaarallisten kuvioiden keskelle.

Arvostuksen noustessa hovissa alkaa myös uusia ja vanhojakin vihamiehiä ilmestymään. Kuninkaan aiempi suosikki ei niin vain aiokaan antaa paikkaansa uudelle tulokkaalle, ja kilpailun eliminoidakseen on valmis menemään varsin pitkälle, jopa noituuden puolelle, vaikka siitä langetettavat rangaistukset ovat kovia. Toisaalta myös tukea löytyy...

Jos vertaillaan edelliseen osaan, niin toimintaa on jälleen vähennetty melkoisesti, vaikka pari hätäistä yhteenottoa onkin mukaan ripoteltu. No, eipä sellainen meno ennenkään ollut sarjan suuria vahvuuksia, joten eipä nujakointia osaa sen suuremmin enempää kaivata.

Muutenkin kyseessä on vähemmän väkivaltainen osa, ja siten hengeltään kepeämpi, vaikka Angélique on edelleen monessakin mielessä uhattuna. Vieläkin mukaan on pitänyt heittää vähän ruoskimista ja muuta kidutusta, jotka eivät niin hirveästi seikkailuhenkisissä elokuvissa onnistu innostamaan. Tosin kumpikin kohtaus on melko lyhyt ja muutenkin vaisummanpuoleinen, joten epäilen, että ne onnistuisivat (nyky)katsojia sen suuremmin järkyttämään.

Kolmannen tarina tarjoaakin paremmat puitteet hovijuonittelujen voimakkaammalle paluulle ja sitä puolta tämä tarjoileekin jälleen edeltäjäänsä enemmän. Vielä sarjan tässä vaiheessa kiinnostus niitä kohtaan pysyy vielä yllä, mutta eipä luvassa ole mitään sellaista, joka tempaisisi paremmin mukaansa. Samoilla linjoilla jatkavaa huttua enimmäkseen.

Uusien innokkaiden ihailijoiden myötä päästään jälleen vähän suukottelemaan ja halailemaan. Vaikutelmaksi jäi vähän sellainen, että näidenkin suhteen suuntaus on kohti kiltimpää menoa. Toiveita sen suuremman rakkauden paluustakin yritetään herätellä, kun mielessä alkavat kummitella muistot ensimmäisestä miehestä (Robert Hossein). Ehkä vielä on pienenpieni toivonkipinä olemassa, eivätkä asiat menneetkään aivan niin synkeästi kuin mihin ensimmäisen osan loppu tilanteen jätti...

Kolmannen osan loppuasetelma nostatteleekin toiveita jälleen pikkuisen korkeammalle jatkon suhteen. Olisikohan vaihteeksi luvassa vauhdikkaampaa romantiikan maustamaa seikkailua vai jatketaanko sittenkin samalla linjalla? Ainakin lyhyen lukemani kuvauksen perusteella seuraavaksi seilaillaan vähän toisenlaisiin maisemiin.

Eipä tämäkään osa minusta onnistunut tekemään elokuvasarjan suurempaa ihailijaa. Mercier toki ihastuttaa edelleen, mutta mutta... Tuntuu siltä, että tämänkin osan mielellään sijoittaa sinne ihan menettelevien elokuvien karsinaan. Toinen osa on mielestäni pikkuisen viihdyttävämpi, mutta eipä näiden välillä mitään suurempia eroja ole. Ei juurikaan haittaisi, vaikka hovielämä unohtuisi hetkeksi ja suunnattaisiin kohti suurempia seikkailuja. Saa sitten noin viikon kuluttua nähdä, jos eivät suunnitelmat muutu...

 Angélique and the King (1966) (IMDB)