The Old Man and the Sea (1999)

Ei kahta kertaa (aiemmat 1 ja 2) ilman kolmatta, joten vielä yksi purjehdus Santiagon kanssa. Palkinnoista kiinnostuneille voisi alkuun mainita, että tämä versio voitti vuonna 2000 parhaan (lyhyen) animaation Oscar-palkinnon.

Tämä versio poikkeaa parista aiemmasta jo valitun formaatin puolesta. Käsittääkseni toistaiseksi uusin tulkinta aiheesta on siis animaationa toteutettu ja kestoakaan ei ole kuin noin 20 minuuttia. Vähän pikaisemmalla aikataululla lähdetään siis käymään Santiagon seikkailua läpi.

Liikkeelle lähdetään hieman unimaisissa tunnelmissa. Ei kuitenkaan mene montaakaan minuuttia, kun Santiagon venettä ollaan jo työntämässä vesille, ja sitten jälleen se suuri vonkale nappaa kiinni ja alkaa aiheuttaa ongelmiaan.

En nyt ala kolmatta kertaa enää selittämään juonta tarkemmin, koska tämäkin tulkinta pääpiirteiltään seuraa noita aiempia. Toki tästä on jäänyt enemmän kirjan juttuja pois, mutta jos aiemmat versiot tai kirja on tuttu, niin ehkäpä ne sitten vähän täydentävät "aukkoja".

Aluksi suurin shokki Aleksandr Petrovin ohjaamassa elokuvassa on animaation karkeahko laatu. Melko nopeasti silmät kuitenkin siihen tottuvat. Ja kun muistelee edellisiä, niin eivät nekään mitään suurempaa visuaalista loistoa pahemmin tarjoile, vaan vähän karuhkoa tyyliä nekin edustavat, mikä on ihan ymmärrettävä ratkaisu tämän tarinan kohdalla. Nämä valitukset siis koskevat enemmän piirrosjälkeä, sillä toisaalta kuvien suhteen on lähdetty hakemaan vähän näyttävämpiä ja kauniimpiakin näkymiä kuin aiemmissa versioissa.

Mielestäni tässä on ollut ainakin yrityksenä hakea vahvoja tunnelmia, mutta se ei kuitenkaan täydellisesti onnistu. Hyviä hetkiä toki löytyy, mutta kokonaisuutena jättää lopulta kohtalaisesti toivomisen varaa. Oikeastaan yhtenä suurena esteenä on lyhyehkö kesto, sillä on vähän vaikeaa päästä "juoksemalla" niihin tunnelmiin, jotka kirjassa rakentuvat vähitellen.

Kahden aiemman osan kohdalla on tullut valitettua lopusta. Myös tässä tapauksessa käy niin, ettei reaktio ole läheskään niin voimakas kuin siinä vaiheessa, kun kirjan viimeisiä sivuja käy läpi. Tarinan suhteen ollaan kuitenkin lähempänä kirjaa kuin tuossa vuoden 1990 versiossa, jossa päädyttiin ottamaan enemmänkin vapauksia. Pidän itse kyllä tämän ja ensimmäisen version loppuratkaisuista enemmän.

Jokainen näistä kolmesta jää siis mielestäni melko selvästi kirjasta jälkeen, ja hieman vaikeaa niitä on keskinäiseen paremmuusjärjestykseenkään laittaa, sillä mikään ei ole erityisen huono, mutta ei kuitenkaan nouse selvästi toisten yläpuolellekaan. Tällä hetkellä kuitenkin laittaisin sen 1990 valmistuneen version ensimmäiseksi, sitten kaksi muuta ovat kohtalaisen tasoissa.

Ihan mukavaa katseltavaa Petrovin näkemys enimmäkseen on, mutta voinee kysyä, onko se tarpeellinen kahden aiemman elokuvaversion ja kirjan jälkeen? Omalla kohdalla innostusta saattaa tosin jo laskea sekin, että kirja luettuna ja kaksi versiota tosiaan katsottuna lyhyen ajan sisällä.

 Petrovin versio löytyy kokonaisuudessaan YouTubesta:

The Old Man and the Sea (1999) (IMDB)

The Old Man and the Sea (Vanhus ja meri) (1990)

(Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat peräisin kirjan suomennetulta painokselta vuodelta 1987.)

Vielä kun kirja sekä Spencer Tracyn tähdittämä 1950-luvun elokuvaversio ovat hyvin muistissa, niin tuli vertailun vuoksi katseltua uudempi televisiolle vuonna 1990 tehty tulkinta, jossa pääosaa esittää Anthony Quinn. Tracyn versio oli jossakin määrin pettymys, kuten aiemmasta linkistä voi lukea, mutta tämän suhteen toiveet olivat kuitenkin kohtalaisen korkealla. Miten sitten kävikään...

"Minkä tähden on luotu meripääskysten kaltaisia siroja ja heiveröisiä lintuja, kun kerran valtameri saattaa olla niin ylen julma? Ystävällinen se on ja hyvin kaunis. Mutta se voi olla myös kovin julma, ja sellaiseksi se äityy hyvin äkkiä, ja nämä linnut, jotka täällä lentelevät sukeltaen ja pyydystellen ja piipittävät surkealla äänellä, ovat liian heiveröisiä merellä olemaan."

Jälleen siis siirrytään kuubalaisen pienehkön kalastajakylän tunnelmiin. Santiago (Anthony Quinn) on epäonnen vaivaama ja jo varsin ikääntynyt kalastaja. Kalaton putki on kestänyt jo 84 päivää, mutta Santiago ei siitä huolimatta ole luovuttanut. Vielä muutama viikko sitten hänen mukanaan matkoilla oli nuorempi poika, jolle Santiago oli opettanut kalastusta. Nyt hän ei enää päässyt epäonnen vaivaaman toverinsa mukaan, sillä vanhemmat olivat kieltäneet.

Poika kuitenkin lähtee 85. päivän aamuna saattelemaan ystäväänsä tämän veneelle. Kohta Santiagon vene onkin jo seilaamassa aavalle merelle muiden kalastajien kanssa. Santiago ehkä kuitenkin hieman poikkeuksellisesti lähteekin tavallista kauemmas. Syvissä vesissä sitten koukkuun nappaa kiinni erittäin suuri ja voimakas kala.

"Siima nousi hitaasti ja tasaisesti, ja sitten valtameren pinta veneen etupuolella pullistui ja kala tuli esiin. Sitä tuli ilmoille loputtomasti, ja vettä tuli sen kyljiltä. Se kiilsi auringossa ja sen pää ja selkä olivat tumman purppuran väriset, ja auringossa sen kylkien juovat näkyivät leveinä ja vaalean laventelinsinisinä. Sen miekka oli pesäpallomailan pituinen ja suippeni kuin säilä, ja se nousi tyveä myöten vedestä ja solahti sitten pehmeästi takaisin kuin sukeltaja, ja vanhus näki ison viikatteenmuotoisen pyrstön uppoavan veteen, ja siima alkoi ulisten purkautua."

Näin elämänsä ehtoopuolella Santiago joutuu ehkäpä uransa kovimpaan koitokseen. Välineet eivät ole täysin kunnossa, eikä ole mieskään enää nuoruutensa iskussa. Hän kuitenkin päättää antaa kaikkensa, vaikka kala viekin venettä määrätietoisesti useamman vuorokauden ajan. Sääolot koettelevat, samoin taistelun aiheuttamat henkiset ja fyysiset vaikeudet. Samalla Santiagolle tästä kamppailusta muodostuu vähän merkityksellisempikin tapaus kuin vain tilaisuus viedä kotiin tavallista suurempi kala.

"- Kala, hän sanoi hiljaa ääneen, minä pysyn sinun kanssasi, kunnes kuolen."

"Kun hai oli käynyt kiinni kalaan, hänestä oli tuntunut kuin häneen itseensä olisi käyty kiinni."

Aiemmin mainittu vanhempi versio oli suhteellisen uskollinen tulkinta kirjasta. Tässä uudemmassa tulkinnassa on lähdetty ottamaan enemmänkin vapauksia materiaalin suhteen. Joitakin kohtauksia on laajennettu siitä, mitä ne kirjassa ovat. Sen lisäksi joukkoon on lätkäisty kokonaan uusia hahmoja ja tapahtumia sekä muuteltu merkittäviäkin kohtauksia.

Yhtenä esimerkkinä kokonaan uusista lisäyksistä voisi mainita turistipariskunnan, jonka mies on tavallaan töiden välissä oleva kirjailija, joka on lähtenyt etsimään mahdollisesti inspiraatiota. Hän kiinnostuukin paljon epäonnisen ja iäkkään, mutta samalla sisukkaan kalastajan kohtalosta. Ehkäpä tämä Gary Colen esittämä tyyppi sitten on jonkinlainen versio Hemingwaysta. Aluksi idea tuntuukin ihan kelvolliselta, mutta sitten kun myöhemmin huomaa, että elokuvassa poukkoillaan pariskunnan ja Santiagon merellisten koettelemusten välillä, niin hommasta alkaa mennä maku.

Vielä kun meriosuutta rikotaan myös takaumilla ja maissa odottavien kuvauksella, niin kyllähän siitä selviytymispuolesta paras terä menee samalla. Ehkäpä se sitten viehättää joitakin katsojia enemmän, mutta omasta mielestäni siinä samalla tehokkaasti kadotetaan se tunne, joka kirjasta välittyy päivien vaihtuessa merellä.

"Hänen oli nyt kevyt purjehtia, eikä hänellä ollut mitään ajatuksia eikä minkäänlaisia tunteita. Hän oli nyt jättänyt kaiken taakseen, ja hän vain ohjasi venettä päästäkseen kotisatamaan niin hyvin ja mielekkäästi kuin mahdollista."

Myös loppu on saanut osakseen uudelleenkäsittelyn. Tracyn versio toistaa melko uskollisesti kirjan lopetuksen. Se ei kuitenkaan onnistu välittämään kirjan katkeransuloista henkeä, vaan jättää pahasti kylmäksi. Tässä uudemmassa Santiago saa epäonnistumisestaan huolimatta osakseen suuren suosion noustessaan maihin. Eipä tämä ratkaisu onnistunut kyllä tätä katsojaa miellyttämään yhtään. Ne hetket vähän myöhemmin mökillä pelastavat ainakin vähän. No, joka tapauksessa kumpikaan näistä ei tavoita sitä tunnelmaa, joka kirjan lopusta löytyy. Toistaiseksi joka kerta se on onnistunut herkistämään, eikä siihen pystynyt kumpikaan elokuva.

"Olen väsynyt vanha mies. Mutta olen tappanut tämän kalan, joka on minun veljeni, ja nyt minun on tehtävä orjantyö."

Tässä tapauksessa kertoja on jätetty kokonaan pois, mikä ei ainakaan omalla kohdallani haittaa, sillä tarina on kohtalaisen tuttu. Vastapainoksi Santiago sitten juttelee varsin ahkerasti itsekseen. Ehkäpä tämä ratkaisu on hieman luontevampi kuin se, mihin ensimmäisessä versiossa päädyttiin.

Kyseessä on vähän mittavampi versio kuin ensimmäinen, eli kestoa löytyy noin 93 minuuttia. Tapahtumat etenevät pikkuisen hitaammin kuin siinä jo pelkästään väleihin tehtyjen lisäysten ansiostakin. Väittäisin kuitenkin, että tässäkin jahti on kutistunut kirjaan verrattuna, ja varsinkin taistelun loppuosuus mennään vähän pikakelauksella.

"Kala, vanhus sanoi, kala, täytyyhän sinun kuolla joka tapauksessa. Pitääkö sinun ottaa minutkin hengiltä?"

"Hän keräsi kaiken tuskansa sekä voimiensa ja kauan sitten menneen ylpeytensä rippeet ja pani ne kalan hädän vastapainoksi, ja kala tuli hänen vierelleen ja ui hiljaa hänen vierellään, niin että sen nokka miltei kosketti veneen laitaa, ja alkoi sivuuttaa venettä pitkänä, syvänä ja leveänä, hopeanvärisenä, purppuraraitaisena, ja se tuntui vedessä loputtomalta."

Kalan ja miehen kamppailu välittyy kuitenkin tässä versiossa selvästi paremmin. Tulihan Tracyllekin vähän haavoja käsiin, mutta ei siitä oikein missään vaiheessa välittynyt se väsymys ja kipu, mitä kirjassa kuvataan. Tässä taas onnistutaan siinä kohtalaisen hyvin, mistä suuri kiitos Quinnille.

"Hän oli liian yksinkertainen mies osatakseen aprikoida, milloin hän oli saavuttanut nöyryyden lahjan. Hän vain tiesi saavuttaneensa sen ja tiesi, ettei se ollut häpeäksi eikä merkinnyt minkäänlaista oikean ylpeyden menetystä."

Quinn onkin oiva valinta osaan. Ilmeisesti mies itse halusi kovasti tehdä elokuvan, sillä IMDB:n triviatiedon mukaan oli pyytänyt tätä osaa 75-vuotislahjakseen. Quinn olemuksineen on paljon lähempänä omia mielikuvia kuin mitä Tracy. Ikää on kertynyt sopivasti, mutta näyttää kuitenkin edelleen siltä, että vielä riittää kuitenkin voimia suurempiinkin koitoksiin. Lisäksi ne samat lauseet, jotka eivät oikein Tracyn suuhun sopineet, eivät särähdä yhtään korviin, kun Quinn niitä lausuu. Jos elokuva olisi muuten samalla tasolla kuin Quinnin roolisuoritus, niin eipä tässä sitten mitään valittamista olisikaan. Anthonyn lisäksi myös kaksi hänen lastaan vilahtaa elokuvassa. Francesco esittää Santiagoa nuorena. Tytär Valentina taas on Santiagon tytär, joka tulee lyhyelle vierailulle.

Tavallaan ymmärrän sen, että ohjaaja Jud Taylor ja käsikirjoittaja Roger O. Hirson ovat halunneet lähteä omille teilleen, mutta lopputulos nyt vain sattuu jossakin määrin lässähtämään. Kumpikin on tehnyt uransa pääasiassa television puolella, ja molemmat olivat minulle käytännössä vieraita ennen tätä elokuvaa. Siinä vain alkaa miettiä, että vähän väärät tyypit tuli valittua, kun huomaa, että Santiagon koettelemuksista pitää hyppiä seuraamaan jotakin suhteellisen keskinkertaista suhdejauhantaa. Välillä vanha mies tuntuu kokonaan unohtuvan merelle, kun muilla on "tärkeämpää" asiaa...

Valituksista huolimatta pidän pikkuisen enemmän tästä uudemmasta versiosta, mistä kyllä suurin kiitos kuuluu puhtaasti Quinnille. Lisäilyt kääntyvät pitkälti elokuvaa vastaan tarinan edetessä, enkä näe suurempaa syytä alkaa niitä hehkuttamaan. Ensimmäisestä ei oikein välittynyt se, että kyse on vähän enemmästäkin kuin vain suuren kalan nappaamisesta. Tästä tulkinnasta saa vähän paremmin irti sellaista tunnelmaa, mutta loppu sitten vähän taas vesittää hommaa. Kumpikaan näistä ei valitettavasti pääse kirjan tasolle ja sen tunnelmiin täysin. Ihan hyvä yritys tämä on, ainakin tietyiltä osiltaan, mutta läheskään täysiä pisteitä ei voi hyvin mielin lähteä antamaan.

 

"Mies voidaan tuhota, mutta häntä ei voida lyödä."

"Enhän minä ole sitä parempi, juonikkaampi vain, eikä se halunnut minulle mitään pahaa."

 The Old Man and the Sea (1990) (IMDB)

The Old Man and the Sea (Vanhus ja meri) (1958)

Ernest Hemingwayn kirja Vanhus ja meri on jo pitkään kuulunut omalla kohdalla sellaisiin pikaisiin lukupaloihin, joka tulee epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin kaivettua (yö)luettavaksi. Näinpä jälleen kerran pääsi käymään muutama yö sitten. Toistaiseksi kuitenkin elokuvaversiot ovat jääneet tarkastamatta, tai ainakin edelliseen iltaan saakka. Aloitellaanpa siis ensimmäisellä aiheesta tehdyllä filmatisoinnilla.

Elellään pienehkössä kuubalaisessa kalastajakylässä meren rannalla. Siellä tutustumme Spencer Tracyn esittämään ikääntyneeseen kalastajaan, jonka kalaonni tuntuu kääntäneen lopullisesti selkänsä. On kulunut jo useita kymmeniä päiviä ilman saalista, ja sankarimme raahaa iltapäivisin kalattomasta veneestään lähinnä repaleisen purjeensa talteen sisälle. Siitä onkin tullut hänelle eräänlainen tappion lippu.

No, vaikka suuri osa kylän asukkaista suhtautuukin kalastajaan vähän pilkallisesti, niin hänen nuori ystävänsä jaksaa silti uskoa siihen, että onni tulee vielä kääntymään. Poika on usein ollut mukana vanhuksen kalaretkillä, mutta tappioputken kasvaessa hänen isänsä on kieltänyt osallistumasta näihin puuhasteluihin. Pojalla itsellään olisi kyllä halua lähteä ystävänsä matkaan, eikä toinenkaan sitä pahakseen laittaisi.

On aivan tavalliselta vaikuttava aamu, kun he yhdessä kantavat tarvikkeet veneeseen. Vanhus seilaa tyypilliseen tapaan yksin aalloille pojan jäädessä rantaan. Tällä reissulla kuitenkin koukkuun tarttuu suurempi kala kuin mihin sankarimme on ikinä ennen törmännyt. Seuraa useamman vuorokauden kestävä kamppailu, joka laittaa ehkäpä jo parhaat päivänsä nähneen miehen koville. Paljoakaan enempää varsinaista tarinaa elokuvassa ei oikeastaan ole.

Edellisestä johtuen elokuvaa ei aivan heti tee mieli lähteä suosittelemaan toiminnannälkäisille. Melko suuri osa elokuvasta on sellaista, että moni varmaan luokittelisi sen lähemmäs tyhjäkäyntiä, mutta eipä se itseäni juurikaan katsellessa haitannut. Kerronta sitten on kirjan tapaan jokseenkin suoraviivaista ja karua, mutta eipä se kyseisen teoksen lukeneena hirveän suuresti päässyt yllättämään.

Oikeastaan elokuvaversio tuntuu etenevän hieman nopeammalla aikataululla. Purjehdukselle lähdetään jo noin 20 minuutin jälkeen (elokuvan kesto noin 86 minuuttia), ja kala on koukussa, kun kellossa on vasta alle kolmannes. Itse pidän tätä jossakin määrin elokuvaversion heikkoutenakin. Merivaiheen alkupuoli on jotenkin mukavan rentoa seurattavaa ja sitä olisi kyllä voinut venyttää vähän enemmänkin.

Jos edelleen jatketaan vertailua, niin vähän edellä esitetyistä syistä johtuen osa kalastajan koettelemuksista ei tunnu läheskään niin raskailta ja haastavilta kuin kirjaa luettaessa. Kyllähän kirjassa kuvailtuja tapahtumia käydään melko uskollisesti läpi, sillä teoskin on sen verran lyhyt, että eipä siitä paljoakaan ole tarvinnut karsia. Välillä tuntuu vain siltä, että automaattiohjauksella mennään, ja varsinainen tunne on unohtunut jonnekin matkalle.

Elokuvassa on päädytty käyttämään kertojaääntä, mikä lienee ihan hyvä ratkaisu. Heh, muuten voisi olla vähän hiljaista katseltavaa. Päähenkilö toki silloin tällöin vähän juttelee itsekseen, mutta eipä hänkään mikään hillitön sanaseppo ole. Itse en ole lukenut kirjaa englanniksi, joten tiedä sitten, käytetäänkö näissä pätkissä suoria otteita kirjasta, vai onko niitä päädytty muokkaamaan.

Spencer Tracy tekee kyllä pääosassa sinänsä hyvää työtä, mutta minusta hän ei kuitenkaan ollut paras valinta osaan. Ehkä tällä on enemmän tekemistä sen kanssa, millaisen kuvan olen kyseisestä hahmosta itse saanut kirjan sivuilta, ekä Tracy täysin sitä vastaa. Esimerkiksi osa Hemingwayn kirjoittamista "karskimmista" vuorosanoista kuulostaa vähemmän uskottavilta Tracyn sanomina. Sinänsä pieniä juttuja, mutta kun elokuva nyt sattuu pitkälti kyseiseen hahmoon nojaamaan... Tracy kyllä sai osastaan Oscar-ehdokkuuden, mutta ilmeisesti Hemingway itse ei ollut kovin tyytyväinen Tracyyn. Humphrey Bogart oli aiemmin yrittänyt saada hankittua oikeuksia esittääkseen itse pääosan. Ehkäpä se olisi johtanut hieman parempaan lopputulokseen.

Kuviltaankaan elokuva ei nyt mitään näyttävimpiä meritunnelmointeja tarjoile. Kalan kanssa käydyt kamppailut eivät uudempia tehoste-elokuvia katselleelle onnistu kovinkaan suurta elämystä aiheuttamaan. Yleisesti kuvat on pyritty pitämään erittäin yksinkertaisina, mikä toki sopii muutenkin karuun linjaan. Vaikka sinne tänne onkin eksynyt pieni maisemapala, niin melko harvassa sellaiset hetket ovat. Viime aikoina useampiakin "maisemaelokuvia" katselleena ei näistä nyt hirveästi irti saa.

Itse pidän kirjasta kohtalaisen paljon, ja siihen nähdän tämä ensimmäinen elokuvaversio jäi pienoiseksi pettymykseksi. Mikään huono elokuva ei kyseessä ole, ja ihan mielellään sen läpi katseli. Hyviäkin hetkiä toki löytyy, esimerkkinä vaikkapa lyhyistä unijaksoista pidin. Kokonaisuutena jättää kuitenkin vähän kädenlämpöisen vaikutelman. Ne jutut, joista itse eniten pidän kirjassa, on päädytty esittämään jokseenkin ponnettomasti. Kamppailukaan ei oikein missään vaiheessa saa suurta vaihdetta päälle. Siinähän se silmien ohi purjehti, välillä enemmän miellyttäen, välillä taas vähemmän.

Tarkoitus olisi katsella myös vuonna 1990 valmistunut Anthony Quinnin tähdittämä versiointi. Ainakin etukäteen se vaikuttaa vähän lupaavammalta, etenkin näyttelijävalinnan kannalta. Saa sitten nähdä, onnistuuko se mahdollisesti paikkaamaan tässä esiintyviä puutteita. Toivotaan näin. Ajatuksena olisi katsella se pikaisesti, kun nyt ainakin kirja ja tämä ensimmäinen ovat vielä hyvin muistissa.

 The Old Man and the Sea (1958) (IMDB)