Return of the Living Dead -elokuvien sarja sai alkunsa vuonna 1985, kun Dan O'Bannonin ohjaama ensimmäinen osa ilmestyi. Se onkin erittäin reipas kauhukomedia, jossa menevä musiikki pauhaa, eikä muutenkaan tarvitse paljoakaan tylsistellä. Kyseessä on melkoisen arvostettu teos kauhukomedioiden sarjassa, mitä en juurikaan ihmettele. Kolmisen vuotta myöhemmin tuli Ken Wiederhornin vuoro toisen osan ohjaksissa. Viihdearvot tulivat ryminällä alaspäin, ja muutenkin kyseessä on vähemmän sujuvasti etenevä keitos, johon sekaan on heitetty vähän lastenelokuvamaistakin maustetta. Eihän toinen osa mikään kovin kaksinen ole, mutta ei nyt aivan kaikkien saamiensa haukkujenkaan arvoinen.
Toinen osa olikin jo hyvää vauhtia palauttelemassa sarjaa takaisin haudan lepoon, mutta 1990-luvun alkupuolella Yuzna astui kehään antamaan elokuvasarjalle piristysruiskeen. Hän ei selvästikään halunnut tyytyä aiempien osien kopioimiseen, vaan vei sarjan rohkeasti aivan muille poluille. Lopputuloksena varsin omaperäinen teos, joka yhdistelee zombie-elokuvista tuttua roiskimista ja muuta kivaa sekä romanttista draamaa varsin tummasävyisellä huumorilla maustettuna. Aivan otsa rypyssä tehdystä elokuvasta ei siis ole kyse, vaan kieli on pikkuisen poskessa, mutta ei läheskään niin paljon kuin muutamassa muussa Yuznan elokuvassa. Joka tapauksessa Return of the Living Dead III on varsin omalaatuinen tapaus, eikä vastaavia montaakaan ole tehty.
Onhan tarinassa tiettyjä yhteneväisyyksiä aiempiin osiin, mutta ne kuitenkin jäävät vähän sivuseikan asemaan. Armeijassa ei yllättäen ole opittu aiemmista virheistä, vaan edelleen kehitellään kuolleista eräänlaisia supersotilaita, jotka voitaisiin vapauttaa vihollisen kimppuun ja taistelun loputtua palauttaa horrokseen. Ruumiit saadaan heräämään eloon samalla kaasulla, joka jo aiemmin elokuvasarjassa aiheutti ongelmia.
Tällä kerralla koetta on valvomassa eversti John Reynolds, jonka oma ura pitkälti lepää supersotilasprojektin varassa. Aluksi kaikki meneekin hyvin ja kehuja tulee, kun lamautus vaikuttaa onnistuneen. Niinpä kuitenkin käy, ettei se kestä pitkääkään aikaa. Vastoin tahtoaan kokeeseen päätynyt kaveri päättää haukata yhden tutkijan näpit nakkeina naamaansa. Lyhyen ja kaoottisen episodin jälkeen projekti alkaa vaikuttaa tuhoon tuomitulta, ja Reynolds voi alkaa miettimään lähinnä kamppeidensa pakkailua.
Koetta seuraamassa on myös kutsumattomia silmäpareja, sillä everstin poika Curt (J. Trevor Edmond) on livahtanut salaa tyttöystävänsä Julien (Melinda Clarke) kanssa isänsä kulkukorttia hyväksikäyttämällä tarkkailemaan menoa. Poika on jokseenkin järkyttynyt nähtyään, millaisten juttujen parissa isä päivätyönään puuhailee. Julie taas kiinnostuu asiasta enemmänkin, mikä ei ainakaan Curtin mielialaa juurikaan nostattele.
Isä palaa lopulta kotiin ja kertoo pojalle, että jälleen olisi muutto edessä varsin pikaisella aikataululla. Curt on kuitenkin kyllästynyt jatkuvaan muuttamiseen, varsinkin nyt, kun hänellä on tyttöystävä ja kavereita paikkakunnalla. Niinpä hän kerrankin päättää uhmata isäänsä ilmoittaen, että saa sitten lähteä ihan keskenään kohti uusia maisemia.
Kapinatuokion jälkihurmoksessa nuoret hyppäävät moottoripyörän selkään ja lähtevät öiselle karkumatkalle. Julie villiintyy hieman liikaakin häiriten ohjaamista. Kun vastaan tulee rekka, tie on mutkainen ja vauhti hurjaa, niin voinee päätellä, miten siinä tulee käymään. Kohta Curt huomaa pitelevänsä kuollutta rakastaan. Raskaan menetyksen kokenut nuori mies päätyy epätoivoiseen ratkaisuun. Hän ajaa takaisin armeijan tukikohtaan ja samaa kaasua käyttämällä herättää Julien takaisin eloon. Mikä voisikaan mennä vikaan...?
"I liked you when you were...the way you were before."
Ensin vaikuttaa siltä, että palautus elävien kirjoihin sujuu suhteellisen onnistuneesti. Nopeasti kuitenkin käy selväksi, että jotakin Juliesta jäi rajan toiselle puolelle ja tilalle tuli aina vain raastavammaksi yltyvä nälkä. Rakkaus Curtiin on sen verran voimakas edelleen, että hän on turvassa, mutta muut vastaantulijat eivät niinkään. Siinä sitten uhreja alkaa kertymään ja vitsaus leviämään. Perässä poliisi, armeija ja paikallinen pahisporukka. Nuorten kujanjuoksu käy aina vain ahtaammaksi.
Muistikuvat pääsivät hieman pettämään, kun edelliseen näkemiseen on ehtinyt keryä aikamatkaa useamman vuoden verran. Jotenkin muistelin, että kieli olisi ollut enemmän poskessa ja tumma huumori pilkistellyt useammin. Vaikka Return of the Living Dead III ei täysin vailla huumoria olekaan, niin vakavuus kuitenkin hieman yllätti. Yuznan pitkistä ohjauksista on tullut nähtyä seitsemän kappaletta, ja tämä kyllä edustaa niiden joukossa sitä hieman tosikkomaisempaa puoliskoa, sillä monet muut nähdyistä menevät selvästi vallattomammiksi.
Ei oikein voi sanoa, että Yuzna olisi paljon pidätellyt, mitä tulee verileikkeihin, mutta karkaahan muutamassa muussa ohjauksessa revittely aivan toiselle tasolle. Kuvakaappausten perusteella ei kannata tehdä kovinkaan varmoja päätelmiä, mitä graafiseen väkivaltaan tulee, sillä yritin valikoida mukaan hillitympää puolta edustavia otoksia. Elokuvasta on julkaistu Yhdysvalloissa rankasti siistitty versio, mutta Another World Entertainmentin pohjoismainen julkaisu sisältää sen täyspitkän. Levyltä ei paljoakaan bonuksia löydy, mutta elokuvasta on kuitenkin laitettu mukaan pari versiota eri kuvasuhteilla. Se onkin ihan oiva hankinta, jos tämän kokoelmaansa haluaa.
Naispääosaa esittävä Melinda Clarke on sittemmin saanut reippaasti enemmän kuuluisuutta esiinnyttyään useammassakin menestyssarjassa. Omiin muistikuviin hän on kuitenkin ikuistunut villinä Juliena terävine katseineen. Luulenpa, että toisella puoliskolla tapahtuva muodonmuutos on monen muunkin mielestä sen verran räväkkä, että kivusta ja kuolemasta enemmänkin viehättynyt Julie koristuksineen jää pyörimään mieleen.
Jos elokuvasta raaputtaisi veriroiskeet pinnalta pois, niin alta löytyy varsin perinteistä nuorisodraamaa ahdistuksineen ja romansseineen. Yuzna kuitenkin on päättänyt tehdä vähän toisenlaisen luomuksen aiheesta. Kyllähän tämä kohtalaisen vinksahtanut tapaus viihdyttää, kun kierrokset tarinan edetessä vähitellen kohoavat. Eikä sitä liikuttumistakaan täysin voi välttää, kun nuorten kohtalo alkaa olla sinettiä vaille valmis.
En usko, että Return of the Living Dead III aivan kaikkien makuun sopii, mutta jos ajatus tällaisesta yhdistelmästä kiehtoo, niin kannattaa katsella. Vastaavia ei tosiaan kovinkaan montaa ole saatu aikaan. Yuznan elokuva vaikuttaa paikoitellen vähän kömpelöltä ja töksähtelevältä, mutta kelvollista viihdettä se siitä huolimatta on. Return of the Living Dead -elokuvien sarja jatkui vielä 2000-luvulla ainakin parilla osalla, mutta ne eivät innosta sen enempää. Palaute on ollut enimmäkseen lyttäävää ja muutenkin olen niistä saanut vähän ikävän käsityksen. No, tähän elokuvasarjaan mahtuu kuitenkin ainakin pari varsin kelvollista osaa sellaista menoa arvostavien vilkuiltavaksi. Jospa omaan soittimeen seuraavaksi kuitenkin jotakin pikkuisen herkempää...
Return of the Living Dead III (1993) (IMDB)
