Watch Out, We're Mad (...ja täältä pesee)

Jaa-a, aika vaihtaa pöllöilyvaihde kunnolla päälle. Lapsuudessa suurempaakin innostusta herätellyt te(/u)hokaksikko Bud Spencer ja Terence Hill hoitaa kyllä tällaisen tehtävän helpohkosti. Siinä saavat ihmiset ja esineet kyytiä. Vatsalaukkujakin tuttuun tapaan päästään verryttelemään syöminkien alkaessa.

Erinomaisilla ja harkituilla tarinoillahan kyseisen kaksikon elokuvat eivät juhli. Yleensä vaikuttaa lähinnä siltä, että se puoli elokuvassa on lähinnä pakollinen pikaisesti kasaan huitaistu kyhäelmä, jonka puitteissa voidaan sitten enemmänkin keppostella ja mukiloida. Niinpä se on tämänkin elokuvan kohdalla.

Autoliikkeen edustalta haaveilemasta löytyy Ben (Bud Spencer), jota kovasti kiinnostaisi esittelyalustalla pyörivä tuliterä hiekkakirppu. Sellainen olisikin pääpalkintona paikkakunnan rallicross-kilpailussa. Harmi vain, että oman kilpa-autonsa kanssa kuviin saapuu Benin vanha tuttu Kid (Terence Hill), mikä yleensä tarkoittaa sitä, että kaikenlaiset vaikeudet lisääntyvät huomattavasti.

Romurallia päästään ajelemaan ilman suurempia jahkailuja. Kaverukset pärjäävät kumpikin siinä määrin hyvin, että muiden lennellessä ojaan ja milloin minnekin, nämä sankarit päätyvät maaliviivalle niin samanaikaisesti, että tuomarien on pakko julistaa homma tasapeliksi. Palkintoja kuitenkin on vain yksi, eivätkä Ben ja Kid ole kovin innostuneita vuorottelemaan menopelin kanssa.

Kyllähän tällaisiin pieniin pulmiin ratkaisut keksitään. Jälleen valitaan paremmuuden selvittämiseksi se perinteinen malli, eli kumpi tyhjentää enemmän oluttuoppeja ja mutustelee makkaraa, on hiekkakirpun uusi omistaja. Hyvä kisailu joudutaan kuitenkin laittamaan tauolle, sillä vähän vanhemmat huligaanit saapuvat rikkomaan paikkoja.

Taustalla on se, että näitä johtava luupää haluaa kyseisen alueen haltuunsa tällaista terrorisointia harjoittamalla. Ajatuksena on sitten rakentaa huvipuiston tilalle uskomaton pilvenpiirtäjä (voihan surkeus näitä ideoita). Kaverin harmiksi hänen kätyrinsä menevät siinä rikkomisen ilossaan samalla tuhoamaan kaksikon uuden ajopelin.

Uusi pitäisi saada tilalle, mutta gangsteripomon pahuuskonsultti (Donald Pleasence) neuvoo pomoaan pitämään tiukan linjan. Uutta autoa ei todellakaan tule hankkia, vaan ennemmin annetaan kovakourainen opetus, niin oppivat sitten olemaan. Sepä ei olekaan kovin helposti tehty, sillä käskytettävien fyysiset ja henkiset kyvyt ovat monin paikoin vähintään rajalliset. Eipä siinä mitään, sillä huitomista ja sekalaista sekoilua kuitenkin saadaan katsojan iloksi kyllä järjesteltyä.

Kohtalaisen tuttujen juttujen parissa siis pyöritään, mutta siitä ei varmaan kannata enempiä valitella. Jos on vähänkään enemmän katsellut tämän parin aikaansaannoksia, niin pitäisi tietää, mitä sieltä tulee nähtäväksi. Usein toisto seuraa toistoa. Mitäpä sitä toimivia kaavoja enempiä muuttelemaan.

En voi väittää nähneeni kaikkia kaksikon elokuvia, sillä niitähän riittää. Lähes kaikki Suomessa levyllä julkaistut on tullut syystä käsittämättömästä hyllyyn haalittua, joten on niitä useamman kymmenen verran katseltukin. Suurin osa niistä on myös nähty, mitä yleisesti pidetään kaksikon parhaina saavutuksina. Ainakin omasta mielestäni tämä Watch Out, We're Mad kuuluu helposti niiden joukkoon, ja on senkin takia hyvä ehdokas, jos joku on pähkäilemässä, mistä elokuvasta tutustuminen herrojen tuotantoon kannattaisi aloitella. Joukossa on kohtalaisen paljon melko väsähtänyttä tavaraakin, että siinä saattaa uuvahtaminen iskeä nopeasti kimppuun, jos erehtyy sellaisilla aloittelemaan.

Watch Out, We're Mad kuitenkin hoitaa peruskuviot sujuvasti ja viihdyttävästi. Eri asia sitten tietysti, innostavatko ne yleensä. Jos kuitenkin on sellaista värinää, että romurallit, syömäkilpailut, nyrkki-ilottelut ja sekalaiset tyhmäilyt saattaisivat hymyilyttää, niin tästä voinee aloitella.

Ei ole tehty sitä virhettä kuin muutaman muun elokuvan kohdalla, että kesto venähtää jonnekin kahteen tuntiin, mikä on ihan liikaa tällaiselle. Höpsöilyistä toiseen siirrytään riittävän reippaalla tahdilla. No, siitä loppupuolen palkkamurhaaja-/kuoroepisodista voisi valitella, että hieman turhan pitkään viihdytään niissä merkeissä. Mukana on romurallia, moottoripyörien selästä käytävää turnajaistaistelua, irvaillaan vähän italialaisille lännenelokuville ja väleissä sitten saadaan yleensä pienempää hässäkkää aikaan ilman mittavampia jumittamisia.

Kaksikon tavaramerkiksi muodostunutta muksimista saadaan odotella ehkä hieman tavallista kauemmin, mutta tuleehan näitäkin sieltä, kunhan vauhtiin päästään. Taistelukoreografian suhteen ei tietenkään mihinkään Jackie Chanin ja kumppanien iloitteluihin päästä, mutta meno kuitenkin on vauhdikasta ja ympäristöjä esineineen käytetään kohtalaisen kekseliäästi hyväksi. Uskaliaitakin stuntteja löytyy, jollaiset toki usein innostavat.

Spencer ja Hill täydentävät näissä jaksoissa mukavasti toisiaan. Bud luottaa suoraviivaisempaan menoon ja voimaan, kun taas Terence käyttää hyödykseen ketteryyttään. Yleisesti harrasteltu väkivalta voitaneen luokitella harmittomaksi. Samoilla linjoilla ovat ilmeisesti ikärajoista päättävätkin, sillä tällekin on väkivallan määrästä huolimatta päädytty antamaan seitsemän vuoden ikäsuositus.

Nykysilmin kaksikko ei enää sellaista aivan yhtä innostunutta ihailua herätä kuin lähemmäs 20 vuotta sitten, mikä saattaa toki olla omalla tavallaan hyväkin asia, mutta onhan näiden kaverusten hassutteluja kiva edelleen pienemmissä annoksissa katsella. Terence on nykyään jo reilusti yli 70 vuotta ja Bud taas vielä kymmenen vuotta vanhempi. Silti molemmat ovat olleet vielä viime vuosinakin aktiivisia erityisesti television puolella. Kumpikin on aina onnistunut näyttäytymään omissa silmissä varsin sympaattisena kaverina. Pitkää ikää heille toivon ja sitä, etteivät unholaan vaipuisi, vaan että ainakin vanhojen elokuvien parhaimmisto löytäisi uutta yleisöä nuorempienkin keskuudesta. Ei tällaisia elokuvia enää oikein tunnuta tehtailevan, mutta onneksi näitä vanhoja löytyy ja esimerkiksi Future Film on niitä kiitettävissä määrin Suomessa julkaissut, vaikka muutaman levyn laadusta vinkumista löytyykin.

Watch Out, We're Mad on tosiaan sellainen elokuva, jota voi suositella muillekin kuin kaksikon suurimmille ystäville. Jos vain vähän tyhmiäkin juttuja sisältävät toimintakomediat kiinnostavat, niin siitä vain kokeilemaan. Yleinen meno on varsin vauhdikasta ja hyväntuulista, eikä tähdistä vielä paista sellaista pienoista väsähtämistä koko touhuun kuin joistakin myöhemmistä ja laadultaan selvästi heikommista elokuvista.

Herrojen tuotannosta löytyy kyllä sitä Ö-luokan osastoakin siinä määrin, että en aio ottaa tavoitteeksi käydä näitä järjestelmällisemmin blogin puitteissa läpi. Jos ja kun niitä parempia tulee uusittua sopivan ajan koittaessa, niin mielellään sellaisista voisi pikkuisen kirjoitellakin. Melko helposti niiden parissa järjestää itselleen hauskan ja viihdyttävän elokuvaillan. Pari viileää mallasjuomaa jääkaapista, eikä muuta kuin seurailemaan nyrkki-ilottelua ja kaoottista kohellusta, joka miellyttävän usein nostattelee hymyä huulille. Kunhan muistaa ennen katselua heittää kiristävät pipot jonnekin kauas pois...

Watch Out, We're Mad (1974) (IMDB)