Talvisissa tunnelmissa hypätään mukaan ja napataan ensimmäisen osan tarinasta siitä kohtaa kiinni, missä Bambi yksinään lumisessa metsässä äitiään epätoivoisesti huutelee ja etsii. Aiemman osan katselleet tietävät, ettei äiti ole tulossa, vaikka miten kiljuisi. Paikalle onneksi astelee peuralaumaa valvova metsän prinssi, joka sattuu myös Bambin isä olemaan. Sinänsä siis ihan oikea kaveri saattelemaan yksin jääneen pienokaisen turvaan pesäluolaan. Isä kuitenkin on sitä mieltä, ettei pojan kasvattaminen ole hänen hommiaan, ja korkeammalla liitelevä pöllö saa tarkoille silmilleen tehtäväksi löytää soveltuvan kasvattiemon. Toinen toki ehdottelee, että jospa isä kuitenkin pojastaan vastuun ottaisi. Sellaiseen sopimukseen päästään, että kevääseen asti jatketaan näin, mutta sitten pitäisi Bambille äiti löytyä.
Hiljaiseen vuodenaikaan nämä surulliset lähtökohdat asettuvat. Lunta tupruttelee jatkuvasti lisää ja monet metsän pienistä ja suuremmistakin kavereista viettävät lepohetkiään. Jos ei nyt aivan talvihorroksessa, niin verkkaisemmin liikuskellen ainakin. Laulukin toki muistuttelee, että kyllä sieltä lumipeitteen alta elämää löytyy. Osa uinuu odotellen kevätaurinkoa, mutta toiset taas jatkavat menoaan vaikka jäidenkin alla.
"I think it's best to leave the past in the past. A Prince does not look back. Only ahead."
Aurinko säteineen sieltä nopsasti saapuukin valkoisia massoja sulattelemaan ja lisääntynyt lämpö rohkaisee useammankin kolostaan kömpimään ja parempia säitä tervetulleeksi toivottelemaan. Kotipesän katosta kuonolle putoilevat pisarat Bambinkin herättelevät aamuun uuteen. Isä ottaa asiakseen opettaa poikansa arvokkaan käytöksen tavoille, jotta Bambi myöhemmässä vaiheessa pystyisi samoissa hommissa jatkamaan. Sehän ei tuosta vain sujukaan, vaan ylväämpi askellus vaatii selvästi enemmänkin opettelua. Isä muistuttelee myös, ettei tulevan metsän prinssin tule liikaa menneisiin haikaillen katsella, vaan suunnata silmät tulevaisuuteen.
Kinoksissa tarpoillessa Bambin takakoipeen tarttuu oudonkin sinnikäs lumimuhkura, joka ei millään suostu pois putoilemaan. No, sepä onkin sisariltaan naamioitunut Rumpali, joka alkaa olla kovin kyllästynyt pupuperheen muiden jäsenten viihdyttämiseen. Bambin isä taas huomaa, ettei pienestä ihan päivässä uutta ruhtinasta kouluteta, joten leikkimäänkin joutaa. Moni onkin menossa kohti murmelin koloa, sillä pesästään kömpivä murmeli ennustaa sitä, tulisiko talvi sittenkin vielä jatkumaan vai voidaanko kevät julistaa virallisesti alkaneeksi.
Sepä onkin hyvä tilaisuus tutustuttaa katsojat uudelleen ensimmäisessäkin nähtyihin kavereihin, kun suurempi joukko paikalle kipittelee. Samallahan uusia kasvojakin ilmestyy kuviin, eikä välttämättä niin mukavia tuttavuuksia. Näin saa Bambikin todeta, kun suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva ilkikurinenkin peurapoika Ronno alkaa uhittelemaan ja selvästi Falinen suosiosta kisailemaan. Röyhkeäkin tyyppi pilailee muilta ilot, eikä oikein onnistu rohkeudestaan yhtäkään silmäparia vakuuttamaan.
Mitä siihen rohkeuteen tulee, niin Bambi pohtii, josko pystyisi isälleen jotenkin urheuttaan osoittamaan, vaikka sarvetkin vielä antavat odottaa. Yksi vaihtoehto tietysti on siirtyä joen ylittävälle tukille loikkimaan ja sitä asuttavaa piikkisikaa haastamaan. No, siinä saa takapuoli pikkuisen kipeänä todeta, että ehkä tuli haukattua kerralla hiukkasen liikaa näin alkuun. Uusia tilaisuuksia kuitenkin tulee, vaikka eipä Bambi tiedä isänsä suunnitelmista sijoittaa poikaa uuden emon hoitoon. Saapuva kevät houkuttelee metsään myös ihmisen metsästyskoirineen, mikä omat vaaransa mukanaan tuo. Katsomossa kuitenkin kovasti toivotaan, etteivät seuraukset yhtä lohduttomaan suuntaan mene kuin ensimmäisessä osassa.
Vuonna 2006 ilmestyi jatkoa useammallekin Disney-klassikolle, yksi niistä oli The Fox and the Hound 2. Kuten viime syksynä tulikin kirjoiteltua, niin sen kohdalla mielestäni lähdetään liiankin selvästi karkuun alkuperäisen tummia sävyjä sekä surullisia tunnelmia. Juttu menee sen kohdalla hiukkasen liian leikilliseksi ja ehkä pikkuisen sulostelevaksikin ensimmäiseen vertaillessa. Tavallaan näitä juttuja pelkäsi Bambin uusien seikkailujen pariin lähtiessä. Ehkei niinkään sitä jälkimmäistä, koska onhan ensimmäinen Bambi kovin söpöstelevä. Lähinnä siis, että on muutettu henkeä liiankin kepeään suuntaan.
"Everything in the forest has its season. Where one thing falls, another grows. Maybe not what was there before, but something new and wonderful all the same."
Onneksi saa todeta, ettei asia näin ole. Leikkisyyttä toki löytyy, koostuuhan hahmoporukka pitkälti leikki-ikäisistä eläimistä, eikä koomistakaan temppuilua todellakaan aleta täällä paheksumaan. Ilahduttavaa on se, ettei haikeutta ole arkailtu. Olisihan se hiukkasen outoakin, jos tällainen tarina haluttaisiin makeaksi hattaraksi käännellä. Ensimmäisen surullisuuksiin ei päästä, mutta enpä oikein näe, että sellaisiin murheisiin jatkolla olisi yleensä tarvettakaan pyrkiä. Oma haikeutensa siinä kuitenkin on, kun esimerkiksi muut vähitellen katoavat perheidensä kanssa kohti kotikolojaan Bambin jäädessä yksin ja myöhemmin äidistään uneksien. Melkoisen tyytyväinen olenkin tähän jatko-osan henkeen, eikä tarvitse lähteä hampaita sen takia ainakaan kiristelemään.
Aiheet kiittelyille eivät onneksi siihen jää, vaan muitakin juttuja on mielestäni saatu kohdilleen laitettua. Tokihan ihminen ja koirakaverit tuovat mukanaan toiminnallisemmat ja jännittävämmät jahtituokiot, mutta enemmän annetaan kuitenkin aikaa Bambille ja tämän isälle tutustua toisiinsa. Nämä metsästyskohtauksetkin osiltaan tukevat tällaista toimintaa, mutta tarkoituksena on lähinnä sanoa, ettei ole ollut sellaista pakonomaista tarvetta vyörytellä vauhtia ja vaaraa. Sellaista eivät kaikki tarinat kaipaile ja tämä on yksi niistä.
"You know, they're okay for sisters. It's just too bad they're girls."
Sekin mieltä myönteiseksi vetää, että kaveruksille on löydetty runsaasti aikaa. Varsinkin Rumpali-pupun runsas ruutuaika ihastuttaa, koska kyseinen jänönen on iloisuudessaan sekä yleisessä söpöydessään edelleen omia suosikkihahmoja Disney-animaatioissa. Sitäkään en pahalla katsele, että Rumpalin sisaruksetkin säännöllisesti kuvissa pomppivat ja veljeään kiusivat. Ronno vaikuttaa hieman turhalta ilkeilijältä, mutta koska joukko muuten kovin positiivista porukkaa on, niin kai sinne sekaan yksi ilonpilaajakin jotenkin sopii. Falinen kanssa vielä Bambi arkailee, mikä tarinaan tässä vaiheessa sopii. Ehkä sitä ystävyyttä ja myöhempää kumppanuutta voitaisiin ihmetellä kolmannessa osassa, jos siis joku sellaisen vielä haluaisi tekaista...
Jos edelleen kehujen parissa haluaisi jatkaa, niin keväiset sekä elämäniloiset laulut varmaan maininnan ansaitsevat. Eihän niitä hieman yli tunnin elokuvaan muutamaa enempää ole laitettu, eivätkä Disneyn parhaimpiin lukeudu, mutta miellyttävää kuunneltavaa joka tapauksessa. Taustamaisemissakin on omien silmien mielestä onnistuttu, vaikka alkuperäisessä metsä paremmalta näyttääkin. Mukavan pehmeää ja värikästäkin katseltavaa uudemman elokuvankin kuvat ovat.
Levyn lisukkeiden joukosta löytyvällä kahdeksan minuutin dokumentilla kertoillaan, että vaikka käytössä olivatkin nykyaikaisemmat välineet, niin taustoissa haluttiin jäljitellä ensimmäistä elokuvaa. Triviaraidalla taas mainitaan tekijöiden tutkailleen paljon tiettyjä Mainen metsiä, jotka aikoinaan ensimmäistäkin olivat innoittamassa. Villieläinten käyttäytymistä tarkkailtiin myös ja dokumentissa onkin nähtävissä, miten siellä peurojen parissa luonnostellaan. Löytyypä levyltä vielä nelisen minuuttia kestävä piirroskoulu, jossa opastetaankin sopivasti, miten Rumpali piirtyy nopsasti ja helposti paperille.
Dokumentissa sanotaan myös, ettei ollut mikään helpoin juttu lähteä tekemään klassikolle jatkoa vuosikymmeniä myöhemmin, ja alkuperäiselle yritettiin olla uskollisia. Ensimmäisestä osasta tuttujen hahmojen haluttiin kuulostavan jatko-osassakin edelleen samoilta. Esimerkiksi Bambin ja Rumpalin rooleja varten järjestettiin paljon koe-esiintymisiä, jotta sopivat löytyivät. Kumpaakin päätyi esittämään lapsinäyttelijä, mikä ei läheskään aina ole mikään yleinen käytäntö. Triviaraidasta voisi vielä mainita, että se pitää sisällään paljon pikkutietoa ruudullakin nähtävistä eläimistä. Oikeastaan tällaista juttua siellä vaikuttaakin olevan enemmän kuin varsinaisesti elokuvan tekemiseen liittyvää tarinaa.
Katselun jälkeen jäi ainakin hieman ihmetyttämään, ettei Brian Pimental ole saanut (tai halunnut) ohjailtavakseen muita elokuvia tämän lisäksi. Useamman Disney-klassikonkin kirjoittamiseen hän on osallistunut ja ollut muissa ominaisuuksissa hieman vanhempienkin Disney-tuotantojen tekemisessä mukana. Tavallaan myös kameran edessäkin käväissyt, koska tässäkin elokuvassa esittää murmelin sekä piikkisian ääniosat ja yhdessä kappaleessa taitaa olla myös kuultavissa.
Mitään pettymystä ei todellakaan tarvitse alkaa elokuvan päättyessä purkamaan, vaan ainakin itse ensimmäisestä paljon pitävänä olen oikein tyytyväinen, että vielä noinkin paljon myöhemmin lähdettiin tekemään jatkoa Bambin tarinalle, eikä tosiaan haittaisi, vaikka vielä joskus kolmaskin tulisi. Alkupuolella nopeasti laitetaan sellaista erittäin miellyttävää luonnon ihmettelemistä käyntiin, kun metsään kurkistellaan. Kevätlaulua kuulostellen saa ilokseen ihastella useampaakin kolostaan ilmestyvää pientä kaveria. Samanlainen ihmettelyn ja ihastelun henki jatkuu lopputeksteihin saakka ja tällaisia tuokioita tasaiseen tahtiin elokuvassa ilmenee. Muuten Bambi II on varsin hyvä sekoitus haikeampi tunnelmia sekä kaverusten kepeämpää keppostelua. Erinomaista pupuavusteista sulostelua se sisältää siinä määrin, ettei tarvitse senkään vähyydestä valitella. Hyväntuulinen jatko-osa se on, eikä onneksi yhtään tunnu siltä, että olisi vain helpon menestyksen toivossa lähdetty rakkaalle klassikolle jatkoa vääntämään. Varmaan palailee jatkossakin elokuvan pariin. Kunhan aikaa jonkin verran kuluu, niin molemmat Bambi-elokuvat katselee luultavasti mielellään peräkkäinkin.
Bambi II (2006) (IMDB)
Itse katsoin eilen Bambin ykkös osan ja tämä tulee seuraavaksi tarkkailun alle. Tosin olen viitisen vuotta sitten tämän katsonut aiemmin joten ihan vieras ei ole.
VastaaPoistaEkassa elokuvassa on kyllä todella ihana se värimaailma. Niitä maisemia jaksaa katsella kyllä toistamiseen.
Tämä on yksi niistä harvoista jatko osista joka on nnistunut ja mielenkiintoinen. Jatko osat kun tuppaavat usein olemaan heikohkoja. ;)
Toisessa osa kuvista on ehkä hieman kirkkaammilla väreillä toteutettu, mutta minua ei ainakaan suuremmin häirinnyt. Vielä ei ole tullut pahemmin niitä klassikoille tehtyjä kurjimpia ja kamalimpia jatko-osia vastaan. Pocahontasille ja Mulanille tehdyt ovat ymmärtääkseni monien mielestä kamalan heikkoja. Toinen noista onkin jo hankittu...
PoistaPocahontas kakkosen olen katsonut. Eipä ollut kummonen. Leijonakuningas kakkonen oli kanssa pettymys.
PoistaToinen Leijonakuningas löytyy minultakin, mutta ensimmäinen uupuu. Molemmat sitten tietenkin aikomuksena ajallaan katsella. Hyvistä jatko-osista voisi myös mainita kolmannen Pienen merenneidon ja ainakin minulle Puhin sekä kavereiden seikkailut edelleen kelpaavat.
Poista