Beethoven's Big Break (Beethovenin kuudes)

Vuosikausiksi venähtäneen tauon jälkeen Beethoven pääsi tekemään pikkuisen epätodennäköisenkin paluun omaan katsomoon, kun tuli heräteostoksena hankittua koko kahdeksanosaisen elokuvasarjan kattava kokoelma, ja niinpä siitä melko pikaisesti vilkaisin parikin pätkää viime marraskuussa. Eihän tämä suurikokoinen tuhoa ja hävitystä tielleen tehtaileva hauva sentään maineeltaan ainakaan vielä Lassien haastajaksi ole kasvanut, mutta kun elokuvauraa on jo näinkin paljon parilta vuosikymmeneltä, niin kyllähän siinä on jo ehtinyt koiruuden jos toisenkin yleisöjen iloksi kehittelemään. Aina näissä hauskuutuksissa ei kuitenkaan olla kovin kaksisesti onnistuttu, kuten näistä marraskuun jatkokatseluista erityisesti ensimmäinen osoittaa, sillä ainakin toistaiseksi minusta Beethoven's 4th on elokuvasarjan pohjakosketus, vaikka eipä sitä edeltänyt kolmas kohellus juuri sen parempaa menoa ja möykkää loihtinut.

Neljännessä osassa kesähoitoon alkuperäisen perheen lomailun ajaksi laitettu Beethoven joutui tuhojensa takia koirakouluun ja siihen päälle parinkin perheen muut huolet plus tietysti puolipakolliset koiranappailut, niin saatiinkin aikaiseksi ideoiltaan ja toteutukseltaan melkoisen vanha sekä väsähtänyt tuotos. Eipä siis paljoakaan yllättänyt, että muutamaa vuotta uudempi Beethoven's 5th laittoi urakalla naamoja vaihtoon lähettäessä vanhoista hahmoista kaikki muut paitsi yhden lomille ja tämänkin osalta näyttelijä korvautui toisella. Itse vieläkin väittäisin, että Beethovenin kuljettelu muihin maisemiin kätketyn ryöstösaaliin perään kyllä pikkuisen piristeli yleistä ilmapiiriä ja vaikka edelleen kohtalaisen keskinkertaista perhe-elokuvaa katsojille päädyttiin tarjoilemaan, niin lähtipä laatukäyrä ainakin loivaan nousuun ja siitä on suhteellisen mukavaa siirtyä kuudennen koitoksen vietäväksi.

Beethoven-elokuvien tehtailutahti on kuitenkin kiireisimmistä vuosista hiukkasen hiljentynyt, sillä viidennen ja kuudennen osan väliin jää jälleen useampi vuosi ja etukäteen vähän mietitytti, että jälleenkö tylsän mielikuvituksettomasti vaihdetaan esiintyjäporukka ja tuodaan tilalle uudet sukulaiset sekavien selitysten kera. Beethoven's Big Break on kuitenkin halukkaampi hylkäämään tämän jokseenkin tylsämielisen ja jo parikin kertaa käytetyn kuvion. Kuudes tarina onkin eräänlainen uusintakäynnistys elokuvasarjalle, mutta se ei sentään hae mitään täydellistä irtiottoa historiastaan unohtaen ja nollaten aiempia touhuiluja, vaan palaa kohti ensimmäistä elokuvaa, mutta uusintaversion sijaan ottaakin sen toisella tavalla käsittelyyn.

Tokihan tämäkin teos tahtoo tassunsa tiukasti painella tuttuun Beethoven-maailmaan, ja niinpä vähän tarkoituksellisenkin kliseinen kohelluskimppu tekaistaan heti alkuun, jolloin saattaa jo erehtyä luulemaan, että ajatuksena olisi jopa ivailla aiempien osien tohinoille. Tarkka kuono nimittäin jälleen vainuaa herkkuja haukkailtaviksi, mikä tarkoittaa näpistelyä pitseriassa ja kaaosta kadulla, mistä kiihdytellään suurempaakin sekasotkua, kun mukaan tulee kakkulässähdystä, törmäilyä ja sopivasti jahtaajien tielle kannettavaa lasiestettä, eli voipi väittää, ettei kirjoittajilla ainakaan ole ollut aikomuksena katsojia aivan uudenlaisilla koiruuksilla yllättää. Kunhan Beethoven saa puuhasteltua elokuvan sinänsä vauhdikkaaseen alkuun, niin toimintatuokioisen jälkeen siirrytään toisaalle tutustumaan muuhun porukkaan.

Uusi päivä on toisaallakin aluillaan ja Billy (Moises Arias) herätellään siihen säikähdyksellä, mikä ei varmaan kovin epätavallinen sattumus ole, kun perheen talossa viihtyy isompikin määrä eläinväkeä. Eddie-isällä (Jonathan Silverman) olisi jo kiirettä päästä kuvauksiin, vaan poika jumittelee aamukankeuksissaan, mihin ei lainkaan parempaa puhtia anna aamiaiseksi tarjoiltu laiha sekä varsin vesitty välipala. Pete-liskokin löytyy ja saadaan auton lavalle kyytiin osaksi kuormaa, ja kunhan on loput porukasta ruokittu, niin voidaankin lähteä kiirehtimään koitoksia kohti. Matkalla ehditään jokunen sana toiveistakin vaihtaa, nimittäin Billy tahtoisi kovasti koiraa, mihin taas Eddien suhtautuminen on yllättävänkin nyrpeää sekä tyrmäävää. Jos miettii, miten paljon muita eläimiä taloon on haalittu ja ahdettu, niin koiratoiveen torppaaminen rahan ja tilan riittämättömyydestä selittelemällä vaikuttaa vähintään ontuvalta perustelulta.

Ainakaan sillä sekunnilla ei siis olla koirakaveria hankkimassa, koska toisaalla kuvaukset ovat vähitellen käynnistymässä ja Pete-lisko on yksi päivän tähdistä. Frizzy: The Bichon Frise olisi elokuvaprojektina edessä ja homma kohtaa heti alkumetreillä huomattavia haasteita, kun käy ilmi, että koiratähti on kaapattu ennen ensimmäisiäkään ottoja ja tietysti miljoonan maksua vaaditaan. Elokuvan varsinainen eläintenkouluttaja Sal (Stephen Tobolowsky) syyttelee sähläilyt Eddien niskoille, jolle saldoksi päivästä jää pikapotkut muiden töppäilyjen takia ja niinpä viihdeteollisuus pääsee väläyttelemään armottomampaa puoltaan. Toisaalla taas Billy nautiskelee koulupäivästään pikkuisen vapaammissa merkeissä puistossa kierrellen ja saa seurakseen perään kirmaavan Beethovenin, mikä suokin koiraa toivovalle pojalle iloisen kohtaamisen ja kaksikko tallustelee yhdessä kotiin. Voinee veikkailla, ettei suurikokoisen koiran ilmestyminen huollettavien joukkoon ole isän pettymysten päivälle mikään iloisin loppuyllätys, ja niinpä hän uhitteleekin vievänsä Beethovenin jo seuraavana päivänä eläinsuojaan.

Eddie aikookin pitää suunnitelmastaan kiinni, mutta päättää kuitenkin hakea ennen eläinsuojareissua tavaroitaan studiolta, jossa elokuvaporukka etsii kuumeisesti korvaajaa siepatulle tähdelle. Beethoven päätyy vahingossa roolitukseen ja aiheuttaa rymistelevällä menollaan ohjaajaan (Eddie Griffin) lähtemättömän ensivaikutelman ja kyseessä onkin melkeinpä kirjaimellinen murtautuminen valkokangastähteyttä kohti. Yhdessä hetkosessa pikkuisen Frizzyn elokuvaseikkailut menettävät kiinnostavuutensa ja ne pyyhkäistään tuosta vain unholaan, kun tilalle vyöryy tuhojaan tehden paljon isompi hauveli. Ohjaaja näkeekin kaiken kaatavassa katastrofikoirassa valtavasti lippuluukkupotentiaalia, mutta hänen intonsa ei aivan kaikkiin leviä, koska kirjoittajalle se tarkoittaa melkoista uusiksi tekemisen urakkaa. Lisa (Jennifer Finnigan) onkin ahdistuksen partaalla pohtiessaan, että melkein kaikkea pitää muuttaa sekä viilailla ja heti huomenissa on aikomuksena aloitella ja saada Beethoven-elokuva vauhtiin. Samalla Eddien potkut perutaan ja päälle tulee vielä ylennys, mistä hän ei ainakaan hirmuisen murheellinen osaa olla, mutta niitä huolia on kuitenkin luvassa, kun pitäisi saada vallaton kulkukoira pikaisella aikataululla käyttäytymään kuvauksissa ammattimaisesti ja miljoonaa haikailleet nappaajatkin vielä tahtoisivat rahansa jotakin kautta nyhtää...

Näin päästään 16 vuotta myöhemmin luomaan uudelleen alkuperäisen elokuvan hetkosia, jotka vuonna 1992 saivat ainakin osan katsojista naureskelemaan ja tuhoa tuottelevaan koiruliin ihastumaan. Joku voisi sinänsä perustellusti väittää, että onhan tällainen kierrätys ja vanhan tarinan taivuttelu vallan mielikuvitusköyhää puuhaa, mutta jos miettii edeltäneitä jatko-osia, niin sanoisin mieluummin, että niihin verrattuna Beethoven's Big Break yrittää pikkuisen kunnianhimoisempaa koukeroa tuoda katsojien pureskeltavaksi. Valitettavasti se tosin hieman vesittyy, koska varmaan osittain jo elokuvasarjan perinteetkin tuovat tiettyä painolastia velvoitteineen ja jotkut jutut näyttävät olevan melkeinpä pakollista toistettavaa elokuvasta seuraavaan, eikä niistä osata päästää irti, vaikka ilmankin pärjättäisiin ihan mainiosti.

Kyllähän sen ymmärtää, ettei pelkkä kuvauspuuhien kurkistelu välttämättä kelpaisi kokonaiseksi elokuvaksi, mutta minusta mukana raahaillaan kuitenkin hutiloituja, puolivillaisia tai muuten turhia juttuja, joita olisi voinut poiskin nipsiä. Ensimmäisenä mieleen tulee erityisesti loppupuolella korostuva nappaajapahisten lähinnä nolostuttava ilkeily, kun taas kerran tarkoituksellisen typerät tumpelot päästetään voimakkaammin vauhtiin ja porukan pomo elämöi vähän miten sattuu. Tokihan tässä niitä elokuvasarjan perinteitä kunnioitetaan, mutta kaipa niistä voisi tosiaan päästää irti siinä vaiheessa, kun laihoista ideoista on vähäinenkin huvittavuus kaluttu aikoja sitten ja koko koirakaappailu tuntuu vain pakolliselta taakalta, josta ei oikein mitään myönteistä keksi sanottavaksi. Nuoren Billyn orasteleva ihastuminen vaikuttaa myös menevän siihen sarjaan, että kunhan nyt jotakin huitaistaan kasaan, niin eiköhän se riitä ja se siitä.

Itsehän helposti tykkäilen näistä elokuvantekoa sivuavista tarinoista, ja vaikkei Beethoven's Big Break siinä sarjassa mikään mainioin tai kekseliäin kertomus olekaan, niin kuvauspuuhasteluun eniten keskittyvä keskimmäinen kolmannes on mielestäni selvästi elokuvan pirtein ja kiinnostavin osuus. Toistoa Beethoven-elokuvissa kieltämättä harrastellaan hyvinkin reippaasti ja siihen saadaan varsin luonteva mahdollisuus, kun pitäisi lähteä kameran eteen loihtimaan erityisesti sen ensimmäisen elokuvan parhaita hetkosia uudelleen. Onneksi sentään ei rimaa aivan niin alas asetella, että pelkkään kopiointiin tyydyttäisiin, vaan onhan mukana edes yritystä kehitellä jonkinlaista taustaa toheloinneille ja näin saadaan käsikirjoittajan silmin vilkaisu ideoiden alkulähteille. Samalla toki katsoja päästetään kurkistelemaan kulisseihin ja kyllähän sitä lavasteissakin sattuu ja tapahtuu, mutta elokuvien taikamaailma ei valitettavasti tässä tapauksessa mitenkään mahdottoman kiehtovasti kaappaa taustoja tarkastelemaan.

Beethoven kyllä saa ihan ansaitun makupalan luksuselämästä, mutta sepä tuo tullessaan velvoitteita, ja jo ennen kuin ensimmäinen rooli tulee tehtyä, niin käsikirjoituspino lähtee huimaan kasvuun, koska studiolla on suuria suunnitelmia tulevalle koiratähdelleen. Tarinan edetessä nähdään, miten vaikeaa eläinten kanssa voikaan olla toteuttaa tarkasti suunniteltuja sekä lavastettuja kohtauksia. Myös Eddien hankala ja paikoin epäkiitollinenkin homma saa hiukkasen huomiota, mutta olisin kuitenkin toivonut, että juttu olisi pidetty kiinteämmin elokuvanteossa, eikä lähdetty taas tuttuun tapaan tympäisevästi käymään taistoja nappaajien kanssa. Etenkin, kun elokuvaa on kirjoittamassa ollut alkuperäisen ohjannut Brian Levant, niin olisi kai voinut odottaa, että häneltä olisi irronnut runsaammin materiaalia ja siten kuvauspuolesta saatu hivenen enemmän hupia ja vastoinkäymisiä aikaiseksi. Vitsailu viihdeteollisuuden koukeroilla on perhe-elokuvien lajissa ymmärrettävistä syistä kautta linjan kovin kilttiä kuittailua, mutta kyllä pikkuisen terävämpää sävyä sanailuun paikoin kaipailin ja yleisesti huolitellumpaa otetta kokonaisuuteen, sillä pilailu lipsahtelee monesti poukkoilevaksi ja irralliseksi heittelyksi.

Onhan se selvää, että elokuvanteko keskittyy pitkälti koiramaiseen kohellukseen ja niihin pienimuotoisen tuhon tuokioihin unohtamatta tietenkään kuolaista niljakkuutta, jotka kaikki tämän elokuvasarjan tunnusmerkkeinä toimivat. Väittäisinkin, että näin saadaan mukaan muutamaa edeltävää osaa enemmän vauhdikasta koirakohkausta ja tiettyjen juttujen toistelu onkin tässä tapauksessa ihan perusteltua. Harmi vain, että näitä samaisia hassutuksia on jo ehditty elokuvasarjan edetessä kopioimaan ja kierrättämään useampaan kertaan, niin kuudennen osan mukaillessa samoja juttuja, ovat ne väistämättä väljähtäneet. Kulahtamisesta huolimatta sanoisin silti, että kyllä kommellustenkin suhteen Beethoven's Big Break hoitaa homman kaikkiaan pirteämmin kuin vaikkapa kolmas ja neljäs osa. Muutenkin mielestäni nimikkotähti pääsee paremmin mukaan menoon kuin kolmessa edeltäneessä koitoksessa, mistä toki plussia sille soisin. Beethovenilla on myös kolme pentua huollettavanaan, mutta nämä jäävät huomion suhteen hyvinkin toissijaiseen asemaan ja mielessä käykin, että onko kyseinen kolmikko kirjoitettu mukaan, jotta saataisiin tarvittaessa kätevästi kuviin suloista pentusöpöstelyä. Eläinmäärä on varmaan kaikkiaan tässä osassa koko elokuvasarjan suurin, kun mukaan mahtuu vähän kaikenlaista karvaista kaveria ja monenlaista menijää, mutta valtaosa porukasta jää lähinnä satunnaisiksi taustatyypeiksi ja lähinnä Pete-lisko nousee tästä joukosta merkittävämpään rooliin.

Minusta elokuvalla olisikin ollut kevyesti potentiaalia parempaankin lopputulokseen, mutta lässähdyksestään huolimatta Beethoven's Big Break kelpaa mielestäni ainakin tässä vaiheessa elokuvasarjan paremmalle puoliskolle. Hauskempi vaihe laitetaan mielestäni turhan nopsasti poikki ennakoitavissa olevalla välien kiristymisellä sekä tökeröllä tilittelyllä, eikä tarina näiden jälkeen enää onnistuneesti palaudu pirteämmän puuhastelun pariin, vaan lähinnä taantuu toisluokkaista sekä tympivää draamailua ja kovastikin kompuroivaa nappailua kohti. Lopettelu meneekin kohtalaisesti pieleen, kun saa taas kerran katseltavakseen toistaitoisesti toteutettua toiminnalliseksi tarkoitettua venytettyä päättelyvääntöä kera väsähtäneen räyhäilyn. Onneksi lopputekstien oheen lätkäisty julistekooste kuitenkin piristelee pikkuisen mielialaa kehnojen pahistelujen jälkeen, ja jos joku lähtisi tällaisia tekeleitä tuottelemaan, niin voisinpa varmaankin jokusen näistä koiramaisista menestyselokuvien mukaelmista ostellakin, mutta niitä vartoillessa täytyy tyytyä muihin vuhisteluihin. Koiruus jos toinenkin toki hyllystä löytyy, kuten vaikkapa se vielä katselematon kahdeksas ja toistaiseksi viimeisin Beethovenin seikkailu, eli Beethoven's Treasure Tail, mutta seitsemäntenä osana toimiva joulutarina Beethoven's Christmas Adventure on jo runsaat kolme vuotta sitten katseltu ja kommentoitu, eikä sitä varmaan ole tarvetta kertailla. Hyllyyn toki on paljon muutakin lajiin lukeutuvaa ehtinyt kertymään, joten tuskinpa on aihetta lähteä hauvapulaa parkumaan, vaan eiköhän siinäkin sarjassa kivaa katseltavaa riitä...

Beethoven's Big Break (2008) (IMDB)