sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Big Miracle (Kaikki rakastavat valaita)

Tällainenkin sattui sitten silmiin valikoimia selaillessa ja kun kerran kaikki rakastavat valaita, niin mahdollisesti ahdinkoon joutuneen valasperheen pelastusoperaatio onnistuisi tarjoamaan miellyttävän elokuvaelämyksen. Kohti jäisiä ja merellisiä seikkailuja siis.


Suurempana yllätyksenä ei tullut se, että tässä tapauksessa innoitusta on haettu runsaat pari vuosikymmentä sitten sattuneesta todellisesta tapahtumien sarjasta, josta Thomas Rose on kirjoittanut kirjan Freeing the Whales. Varsin nopeasti paisumaan alkaneet pelastustoimenpiteet valaiden pelastamiseksi tunnetaan nimellä Operation Breakthrough, josta voi lukea lisää vaikkapa tuolta:

Operation Breakthrough

Tässä vaiheessa lienee hyvä hipsaista reippaasti pohjoisen napapiirin tuolle puolelle kohti pienehköä Barrow:n kaupunkia, joka kuuluu maailman kymmenen pohjoisimman kaupungin joukkoon. Alaskassa siis seikkaillaan, kun vuosi 1988 pikkuhiljaa lähenee loppuaan. Arki rullaa tahtiaan eteenpäin, eikä mitään kovin ihmeellistä ole horisontissa.

Saman on joutunut pettymyksekseen toteamaan paikkakunnalla juttusarjaa tekevä uutistoimittaja Adam Carlson (John Krasinski), jolla uusimpana projektina on esitellä meksikolaisen ruokakulttuurin rantautumista pohjoisiin olosuhteisiin, jossa oikein mitään ei voi edes kasvattaa. Adam itse odottelee jo lähtöään, sillä Barrow juttuineen ei välttämättä nosta uraa nousuun tai tyydytä nuoren miehen kunnianhimoa.

Toisaalla käynnistellään tiedotustilaisuutta, jossa kerrotaan luonnonsuojelualueella sijaitsevan öljyesiintymän kauppaamisesta. Erään öljy-yhtiön johtaja McGraw (Ted Danson) on mielissään voittaessaan tarjouskilpailun. Hyvää mieltä ei riitä pitkälle, sillä samaan tilaisuuteen tunkeutuu Greenpeacea edustava Rachel Kramer (Drew Barrymore), joka ei olekaan lainkaan niin innostunut syntyneestä kaupasta. Hänet sitten poistetaankin tilaisuudesta vähemmän ystävällisesti.



Adam on vielä ennen lähtöään luvannut tehdä jutun nuoren apurinsa ystävästä tavallaan jäähyväislahjana. Tyypin moottorikelkkatemppuilut eivät nyt mitään näyttävintä stuntajelua edusta tai muutenkaan säväyttävintä uutismateriaalia ole, mutta kesken kaiken hurjastelun, taustalla nousee vesisuihku ilmaan, joka herättelee Adamin mielenkiinnon. Hän lähtee kameroineen tutkimaan asiaa.

Paljastuu, että kolmihenkinen harmaavalasperhe on jäänyt ahdinkoon keskelle jäätikköä. Niillä on käytössään pienehkö ja jatkuvasti kutistuva hengitysallas. Asiantuntijoiden mukaan niiden tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin loistavat. Adam päättää tehdä aiheesta jutun, joka suureksi yllätykseksi alkaa kerätä paljonkin huomiota päätyen kansalliseen uutisverkkoon.

Muiden mukana paikalle saapuu myös Rachel. Eri tahoilla on hieman erilaisia toiveita tilanteen suhteen. Rachel haluaa järjestää paikalle kaiken mahdollisen avun valaiden pelastamiseksi. Paikalliset inuiitit taas ovat hankkimassa metsästyslupia, jotta voisivat täydentää heikosti sujunutta pyyntivuottaan. Aivan samoilla linjoilla kaikki eivät siis ole. Kun ajan kuluessa mukaan sekaantuu vielä muitakin tahoja, niin soppa vain kasvaa ja kasvaa... Niinpä vain aiemmin hieman keskenään vihoitelleet tyypitkin joutuvat kompromisseja etsimään ja käynnistelemään jokseenkin outoa yhteistyötä, joka rikkoo rajojakin.



Sinänsä ei mitenkään ylivoimaisena yllätyksenä tullut, että se ahdingossa oleva valasperhe saa varsin nopeasti jäädä taka-alalle ja aletaan keskittymään enemmän eri ryhmien keskinäiseen vääntöön. Siinä samalla tulee pieni näyte erään lajin raadollisuudesta, kun päällimmäisenä mielessä on, että miten toisten ahdingosta pääsisi parhaalla tavalla hyötymään tai kun halu auttaa herää vasta siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää siltä, että sellainen toiminta tarjoaa hyvät mahdollisuudet oman kilven kiillotteluun.

Toki aivan näin synkkää kuvaa Big Miracle ei lähde maalailemaan, vaan joukossa on myös niitä, joita asia koskettaa ilman hyötynäkökulmiakin ja jotka yrittävät tehdä voitavansa, vaikka siitä ei sen suurempaa hyötyä itselle olisikaan. Ehkäpä laitamme heihin toivomme, mitä parempaan tulevaisuuteen tulee...


Hahmot on tökätty poteroihinsa alkuasetelmassa. Greenpeacen edustaja näkee öljy-yhtiön Pahuutena, eivätkä inuiitit kovin kauas jää, sydämettömiä murhaajia kuitenkin ovat. Öljy-yhtiön puolelta taas katsotaan ympäristöihmisiä haihattelevina puunhalaajina ja haitantekijöinä. Neutraaleimman käsittelyn saavat inuiitit. No, muidenkin suhteen tapahtuu hieman liikahtelua kohti vähemmän mustavalkoista maailmankuvaa, kun huomataan, ettei pienen tutustumisen ja yrityksen ymmärtää jälkeen olekaan enää niin helppoa keskittyä yksioikoiseen vihaamiseen.

Voi toki olla, että ainakin parilla näyttelijällä saattoi olla tarvettakin tehdä hahmoistaan pikkuisen mustavalkoisia. Käsittääkseni ainakin Ted Danson on pitkään ollut huolissaan merien nykytilasta ja puhunut niiden suojelun puolesta. Lähtökohtiin nähden yhteisymmärrys löytyy turhankin kevyesti, eikä oikein mitään katsomoon yltävää jännitystä pääse syntymään. Mitä tulee elokuvan romanttiseen kuvioon, niin eipä tältä parilta oikein tunnu löytyvän sellaista kemiaa, että näistä jutuista sen enempää innostuisi.



Valaskuvia toki on mukava vilkuilla, mutta komeampia sellaisia ei moneenkaan kertaan valitettavasti nähdä. Jos haluaa vilkuilla kaunista ja ehkä hieman utuistakin kuvaa pinnan alta sekä muutakin mahtavaa, niin suosittelen lämpimästi vaikkapa teosta Ashes and Snow, sillä se tarjoaa huomattavasti hienompia elämyksiä kuvien suhteen. Valaiden laulukaan ei turhan usein katsojan korviin kantaudu, mutta se kerta, kun se lyhyesti kaiuttimista irtoaa, niin lieneekin samalla ainoa kohtaus, joka onnistuu kunnolla väreitä nostattelemaan. Siinä ääntelyssä nyt vain on jotakin sellaista, joka tuntuu olevan vahvasti jostakin aivan muusta maailmasta peräisin.


Jos vielä jatketaan katselusuositusten parissa, niin inuiittien elämäntavoista kiinnostuneet voivat ottaa katseluun eräänlaisen puolidokumentin Nanook of the North. Sekin omaa tiettyjä puutteita, mutta on kuitenkin kiinnostavampi kuvaus kylmistä oloista ja lämpimistä ihmisistä niiden keskellä. Sitten kolmantena mainittakoon ympäristön puolesta omalla tavallaan saarnaavan Steven Seagalin henkilökohtainen ristiretki pahoja öljy-yhtiöitä ja muuta ympäristöön kohdistuvaa hävitystä vastaan, eli On Deadly Ground. Siinä kamppailussa megafonit ja uutiskamerat saavat jäädä kaappiin pölyttymään, kun otetaan aivan toisenlaiset työkalut pienimuotoiselle eräretkelle mukaan.

Lukusuosituksena voisi linkittää mukaan Campbell Plowdenin selostuksen aiheesta:

Operation Breakthrough: The true story behind Big Miracle


Omat odotukset olivat hieman korkeammalla kuin mihin Big Miracle lopulta onnistuu nousemaan. Se valitettavasti jättää useammassakin mielessä vähän kylmäksi, eikä kyse ole vain jäätävästä ympäristöstä. Voi olla, että on luotettu aiheen tärkeyteen ja vetoavuuteen hieman liikaa. Ilmeisesti kävi kuitenkin niin, ettei Big Miracle vetänyt suurempia katsojamääriä teattereihin, ja se jäi jonkinasteiseksi taloudelliseksi epäonnistumiseksi. En sitä juurikaan ihmettele. Kyllähän elokuvan ihan mielellään katselee, mutta mitään suurempaa elämystä se ei ainakaan minulle antanut.

Lämmittäähän sekin tavallaan sydäntä, että kun olosuhteet osuvat kohdalleen, niin maailman mittakaavassa pienikin tarina voi nousta kaiken keskipisteeseen, ainakin melkein. Joskus todellisuus vain on pikkuisen tarua ihmeellisempää, muttei sitä Big Miracle parhaalla tavalla kykene hyödyntämään. Mitään kovin innostuneita suosituksia ei tällä kerralla pysty antamaan. Jos aihe kiinnostaa, niin sitten voinee vilkaista. Muuten kyllä löytyy parempiakin samansuuntaisia teemoja pyöritteleviä elokuvia.



Big Miracle (2012) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti