Aiemmat ankeilut herättelivät siis nälkää selkeästi pirteämmälle puuhastelulle ja huvittelulle, joten eiköhän Aku, Mikki ja muu riemukas väki siihen ole kykeneväisiä. Akun toikkarointeja onkin tässä tullut tuijoteltua sekä alku- että loppuvuoden puolella, joten on mielestäni ihan luontevaa ottaa mukaan ohjelmistoon myös jouluisempaa piirrosviihdettä näiltä keppostelevilta kaveruksilta. Suomennettu nimi vihjailee seitsemästä vuosien 1932 ja 1952 välissä julkaistusta lyhytelokuvasta koostettua levyä varsin Aku-vetoiseksikin, mutta eiköhän tässä monia muitakin veikeitä vekkuleita tosiaan talvisissa touhuissa nähdä myös, ja kenties niistä lumileikeistäkin harhaudutaan muihin aikoihin ja paikkoihin? Ainakin nimien perusteella seitsemän seikkailun joukosta löytyy itselle entuudestaan vierastakin melskettä ja osa taas on nähty niin kauan sitten, että muistot ovat jo haalistuneet ja uusinta kyllä kelpaa.
Santa's Workshop (Joulupukin paja)
Järjestyksessä lähdetään liikkeelle, eikä joulupukin paja varmaan mikään epäsopivin paikka ole tällaisen kokoelman käynnistelyyn. Kestoltaan noin kuusiminuuttisessa pikavierailussa ei tosin ole aikaa isommalle vitkuttelulle tai jahkailulle, vaan laulellen katsojaa kiidätetään kohti ahertavaa tonttujoukkoa. Suuri lahjojen juhla on jo miltei käsillä, mutta paljon näyttää olevan tehtävää jäljellä, eikä maisemissa joutilaita juuri näy, vaan vilskettä ja vipinää kyllä riittää. Rankka uurastus ei kuitenkaan ole porukkaa uuvuttanut, eikä taida stressikään ihan hirmuisen rankasti mielessä riehua, sillä vaikka seinäkalenteri jo aattoa osoittelee, niin ahertelut hoidellaan vihellellen ja laulellen. Siinä missä tonttuväki laittaa ulkopuolella paikkoja kuntoon ja putsailee poroporukankin hyvin harjaillen edustuskuntoon, niin joulupukki itse näyttäisi tavailevan vielä viimeisiä lahjakirjeitä sisätiloissa.
Vierailun päätarkoitus ei tietenkään ole tuijotella toivelistan tarkistelua, vaan se, miten näitä pyyntöjä pajan puolella yritetään parhaan mukaan saada toteutumaan. Suururakan onnistumisen eteen rehkiikin satojen tonttujen joukko, ja pihan puolelta tuttu hyväntuulinen sekä musikaalinen ahertelu onkin täydessä vauhdissa leluvalmistuksenkin parissa. Lukuisten lelujen sarjatuotanto hoidetaankin kaikin puolin sujuvasti, reippaasti ja rytmikkäästi iloisessa ilmapiirissä. Keinuheppasia syntyy liukuhihnalta tuosta vain lauma toisensa jälkeen ja ennen pitkää onkin pukin pulskaan lahjasäkkiin omatoimisesti marssimassa värikäs joukko mekaanisia kapistuksia ja aletaan olla valmiina lähtöön kiitämään kohti yötaivasta.
Santa's Workshop oli epäilemättä 85 vuotta sitten aiheena paljon omaperäisempi, mutta sittemmin kymmenet elokuvalliset elämykset ovat samaan suuntaan katselijaa johdatelleet, joten nykysilmin nähtynä puuhastelu ei sitä leukaa lattiaan loksauta, vaikka ihan kiva kurkkaus joulupukin valtakuntaan onkin. Santa's Workshop onkin siis valmistunut jo vuonna 1932, eli mitä tulee omaan Disney-historiaan, niin tämä tapaus lienee vanhimpia ikinä näkemiäni Disneyn lyhytelokuvia ja varmuudella uskallan väittää, että aikuisiällä katsotuista se on tällä hetkellä näiden animaatiojuttujen ikäkuningas. Disneyn Silly Symphonies -lyhytelokuvien sarja oli tosin nytkähtänyt liikkeelle jo kolmisen vuotta varhaisemmin ja nopsalla tahdilla tehtynä oli saatu valmiiksi ja julkaistua 32 pätkää ennen tätä tonttupajan touhuilua, jos siis Wikipedian listaus näistä pitää paikkansa. Omakohtaisesti ei ainakaan toistaiseksi ole tullut suurempaa halua hamstrailla hyllyyn tätä lyhytelokuvasarjaa, eikä Santa's Workshop mieltä juuri muuttele keräilyhimojen suhteen. Pieninä annoksina ja valikoituina paloina kelpaa kyllä, mutta toistaiseksi näyttää siltä, etteivät nämä sinänsä harmittomat hassuttelut omille silmille ja korville suurinta herkkua ole.
Santa's Workshop (1932) (IMDB)
The Night Before Christmas (Aattoilta)
Melkein tarkalleen vuotta edellisen tarinan jälkeen ilmestynyt The Night Before Christmas on käytännössä suoraa jatkoa lahjapajan puuhastelulle ja sinänsä ihan tarpeellinen lisäys, sillä muutenhan koko homma jäisi pahasti puolimatkaan. Joulupukki siis ehti ennen heippoja nousemaan kauniin kuutamon valaisemalle taivaalle luotetun poroporukan vetämänä ja sieltä hän jatko-osan alussa lähtee laskeutumaan oikeaa osoitetta kohti, ja niitähän riittää, jos aikoo koko suuren maailman toiveisiin lähteä vastailemaan. Ehkäpä on kuitenkin näin kahdeksanminuuttisen lyhytelokuvan puitteissa parempi, ettei oteta tavoitteeksi koko kierroksen kattamista, koska lopputuloksena voisi olla lähinnä hätäilty sekamelska sotkuineen. Ajatuksena ennemmin on keskittyä ilon sekä onnen levittämiseen yhden lapsiperheen piiriin.
Joulupukki sujuvasti sujahteleekin savupiipusta sisään ja alun hartaamman laulelun tuomia tunnelmia lähdetään pikkuhiljaa vaihtelemaan pirteämpään menoon. Tietysti ei sovi päättömästi möykätä kuusen luona, kun yläkerrassa unistelee valtaisa lapsilauma aamua odotellen, mutta kyllähän sitä silti voi vähän hauskaa pitää lelujaon yhteydessä. Tarkoittaa siis sitä, että pajan puolella nähty eläväinen leikittely laitetaan jälleen liikkeelle, kun lahjat käytännössä jakavat itsensä ja hilpeän auttavaisesti hoitavat koristelunkin siinä sivussa. En lähtisi valittelemaan siitä, että tonttujen leluväkertely olisi ollut tylsää katseltavaa, mutta minusta jatkossa on pikkuisen enemmän potkua ja tiettyä toistoa taas vähemmän, joten täyden palvelun joulutoimitus onkin vähän väkisinkin hymyilyttävää seurailtavaa. Joulupukki itse ei paljoa turhia puhele, mutta hilpeyttä riittää juttua enemmän, ja onhan se nähtävissä, että kovasti hohottelevainen heppunen työstään täysin rinnoin nauttii joulusukkia täytellessään.
Kyllähän siitä hyvästä mielestä mukava viipale siirtyy katsomonkin puolelle, kun silmäilee, miten joukko lapsosia heräilee iloisina jouluaamun lukuisista riemuista nauttimaan. Samalla voinee todeta, ettei se ole pelkästään pintapuolista huvitusta, vaan kyllä se muistuttelee omista lapsuuden lämpöisistä jouluista, mikä takaa vähintään pienen liikutuksen, kun pukki on jo teilleen kiidellyt ja perhe jätetään puuhiensa pariin. Siksi sanoisinkin, että onkin ollut hyvä ajatus käynnistellä kokoelma tällä varhaisella animaatiokaksikolla. Kumpikin kyllä toimisi yksinkin, mutta yhdessä näistä muodostuu kiva kokonaisuus, jonka jälkimmäisen piirretyn pari viimeistä minuuttia tekevät koskettavaksikin. Vaikka vuosikymmenet ovat viuhuneet ohi ja seikka jos toinenkin muuttunut, niin kaipa näissä tarinoissa ja tuntemuksissa on myös jokunen ripaus ajattomuutta, koska ei vaikuta lainkaan siltä, että aika olisi päässyt niitä kelvottomiksi jäytämään. Ehkäpä tekee ennemmin mieli sanoa, että osittain vanhahtavuus on tässä tapauksessa viehätystä lisäävä rikkaus. Toisaalta taas kummastakin piirretystä on sittemmin sensuroitu ja nipsitty pois tiettyjä nykyään epäkorrekteiksi katsottuja elementtejä, mikä on tavallaan ymmärrettävää, muttei minusta siltikään kovin kannatettavaa toimintaa. Loputon suo siellä edessä häämöttelee, jos pitää lähteä siistimään edesmenneinä aikoina tehdyt taiteet vastaamaan nykymaailman aatteita...
The Night Before Christmas (1933) (IMDB)
On Ice (Liukkaalla jäällä)
Tokihan näissä parissa ensimmäisessäkin tarinassa pirteämpiä puolia on nähtävissä, mutta vuonna 1935 ilmestynyt kauniin talvipäivän iloja sekä riemuja rämäpäisestikin esittelevä On Ice kuitenkin kohottelee kierrokset korkeammalle kuin yläilmojen ylhäisyydessä kiitävä porovaljakko. Ennen yksityiskohtaisempia ilotteluja saadaan pikainen yleissilmäys, jonka perusteella on selvää, että isommalla joukolla on lähdetty urheilullisten harrastusten parissa viettämään reipasta yhteistä aikaa. Disneyn alkuvaiheen tunnetuimpiin tähtiin kuuluvat Mikki, Aku, Hessu, Minni ja Pluto ovat menossa mukana ja IMDB:n triviapuolen mukaan tämä viisikko nähdäänkin ensimmäistä kertaa samassa tarinassa. Tälläkin lyhytelokuvalla on minuuttimittaa vain vähän alle kahdeksan minuuttia, eli ei siinä nyt hirmuisesti hetkiä ole haaskattavaksi, mutta eiköhän jokainen pääse omat kuvionsa esittelemään.
Ensimmäisenä vauhtiin päästetään Mikki, joka on kiskaissut luistimet jalkoihin ja näyttöhaluja kyllä vaikuttaa löytyvän. Erinomaisesti hän esiintyy ja näyttääkin temppuvalikoimastaan selviävän, kun jalat vääntyvät ja venyvät vaikka millaisiin mielikuvituksellisiin kiemuroihin. Vipinää riittää, eikä hiirikaveri halua millään pelkästään jään päällä pysyä, vaan ilmavampaa viiletystä haetaan, mutta lopulta yliyrittäminen palkitaan melkoisella molskahduksella. Riemumielinen Mikki kuitenkin näyttää tuumailevan, että hui-hai, mitäpä näistä ja sattuuhan sitä taitavallekin. Seuraavana kuviin köpöttelee Hessu, joka hoilailee maailman olevan hänelle velkaa ja toivoo pilkkiavannosta löytävän sen haikailemansa makoisan aterian. No, kalastustyyli on pikkuisen normaalista poikkeava, kun käytetty menetelmä perustuu purutupakkaan ja sitä seuraavaan nuijanukutukseen. Onhan Hessu omanlaisensa epeli, joten kyllä tämäkin kikkailu sinänsä yleiskuvaan sopii, vaan kalaisia saaliita tai muitakaan tuloksia sekava säheltely ei niinkään takaa...
Hessu jätetään hoopoilemaan kala-apajansa äärelle ja vaihdetaan vuoroon Aku, jolla onkin mielessä kierouksia erään koirulin kiusaksi. Pluto siis on lähistöllä unistelemassa nuotiovahtina, kun Aku päättää aloittaa jäynäilynsä ja pian hauva on täysin hukassa, sillä luistimet ovat tassuihin sovitettuina hieman luonnottomat kapistukset ja kohti avantoa tämä epätoivoisesti kompuroiva jatkumo poloista koiraa viepi. Taustalla tietysti raikaa vahingoniloinen räkätys Akun nauttiessa keljujen keppostensa seuraamuksista ja sitä hupia on luvassa lisää, kun Pluto onnistuu viilentelemään polttelevaa peräänsä pikkuisen liikaakin. Sielläpä se pahan palkka kuitenkin jo vartoilee parin mutkan takana ja lopulta saadaan käyntiin vallan vauhdikas pelastusoperaatio kunnon kopsauslopetuksineen.
Mielestäni On Ice onkin miltei tauotonta vilistelyviihdettä ja vieläpä mallikasta sekä kekseliästä sellaista. Toiminta etenee sulavasti ja on melko kaunista katseltavaakin, johon kaverusten vaihtelevat kikkailut sekä kepposet tuovat paljon iloista eloa. Tuossa vaiheessa Aku oli valkokangasvuosissa mitattuna vielä varsin nuori ankka, koska ensiesiintyminen oli tapahtunut edellisenä vuonna ilmestyneessä pätkässä The Wise Little Hen, josta runsas vuosi sitten hiukan höpöttelin ja akumaisen lyhytelokuvaurakan aloittelin. On Ice on Wikipedian listan perusteella Akun seitsemäs elokuvaesiintyminen ja omalla kohdalla tällä hetkellä toiseksi vanhin näkemistäni ja blogiin päätyneistä kommelluksista. Voinee vähäisistä vuosista huolimatta todeta, että Aku oli jo päässyt elokuvaurallaan hyvään kiitoon, eikä isompi suosio ja kuuluisuus enää kovin kaukana maailman rakastamaa ankkaa odotellut. On Ice taas on erinomainen ja ennen kaikkea hauska varhainen esimerkki siitä, että Aku ystävineen saa helposti makoisia hassutuksia aikaiseksi ja näitä herkullisia huvihetkiä lienee luvassa lisää, kunhan vain ehtii ja innostuu käymään kokoelmaa läpi.
On Ice (1935) (IMDB)
The Cookie Carnival (Kakkukarnevaali / Pikku leipurit)
Joulupukin, tonttujen, lahjojen ja reippaan talviurheilun jälkeen kokoelma tahtookin tarjoilla puolivälin kohdille aivan jotakin muuta, eikä vaihtelu ole tässä tapauksessa mielestäni ainakaan pelkästään positiivista. Akun ja kumppanusten revittelevästä kisailusta tie vie jonnekin vallan eriskummalliseen herkkumaailmaan, jossa olisi tarkoituksena juhlavan kulkueen päättäjäiseksi valita valtakuntaan kuningatar. Monenkirjavassa joukkiossa tallustelee kieltämättä värikästä väkeä, mutta aivan kaikki karkkimaan asukkaat eivät ole saaneet iloisista tunnelmista kiinni, sillä hieman syrjempänä eräs kovin murheellisena toteaa, ettei häneltä löydy paraatiin sopivia koristeita, mutta onneksi avulias heppu haluaa näyttää, että kyllähän nämä puutteet korjataan, kun vähän näppäryyttä ja kekseliäisyyttä löytyy. Tuhkimomaiseen tyyliin tämä viime hetkillä mukaan ehtinyt neitonen voittaa muihin ehdokkaisiin pettyneet tuomarit hetkessä puolelleen, mutta eteen tulee seuraava valintapulma, eli mistäpä sopiva kuningas rinnalle?
Vuonna 1935 ilmestynyt The Cookie Carnival on aiemmin mainitsemani listan mukaan järjestyksessään 53. Silly Symphonies -lyhytelokuva ja siellä mainitaan piirretyn olleen kunnianosoitus 1920- ja 1930-lukujen kauneuskilpailuille, mikä osaltaan tekee sen julkaisemisen joulukokoelman seassa entistä omituisemmaksi. Jouluna toki herkkuja monenmoisia haukkaillaan ja niistä haaveillaan, mutta yhteys kyllä on mielestäni hattaraisen hatara ja tämä tarina on selkeimmin väärässä paikassa. Silly Symphonies -sarjan hengessä katsojien riemuksi marssitetaan massoittain laulavaista ja tanssivaista väkeä, mutta reipas räminä hassuine tyyppeineen ei itsessään vielä mitään kummoistakaan vaikutusta pääse synnyttämään. Vauhdikasta, vikkelää ja värikästä elely karkkimaassa selkeästi on ja siinä suhteessa touhuilu vertautuu kokoelman kahden ensimmäisen elokuvan lelujen kulkueisiin ja kommelluksiin. Siinä missä tonttupajan touhut ja taikainen jouluyö sopivat levyn teemaan miltei saumattomasti, niin The Cookie Carnival kuitenkin tuntuu irralliselta sivuloikalta satunnaisine huveineen. Onneksi herkkukulkue ei mitään katkeraa jälkimakua jätä, vaan kyllä noin kahdeksan minuuttia suhteellisen sutjakasti seikkaillaan läpi. Ihan totisenakaan ei tarvitse kärvistellä, koska myönnän, että ainakin sopivaa puolisoa etsittäessä esiintyvä toikkaroiva renttuosasto ja muut kummalliset kaverit saavat hienoista hymyä aikaiseksi.
The Cookie Carnival (1935) (IMDB)
Pluto's Christmas Tree (Pluton joulupuu / Pluton joulukuusi)
Rytmikkäiden hytkytysten ja nytkytysten jälkeen pitäisi taas siirtyä jouluisempaa menoa kohti ja se tarkoittaa samalla sitä, että Mikki ja Pluto pääsevät pieneltä paussilta takaisin kuviin. Tokihan muitakin mahtuu mukaan, eikä heistä lainkaan vähäisimpinä kujeileva maaoravakaksikko Tiku ja Taku. Kyseinen parivaljakko oli ehtinyt aloittaa elokuvauransa melkein vuosikymmentä varhaisemmin ja seikkailemaan lähes 20 koitoksessa ennen näitä joulukuusikommelluksia. Käsittääkseni Pluto's Christmas Tree kuuluu kuitenkin ystävysten suosituimpien satujen joukkoon ja mielestäni se onkin ansainnut asemansa osana Disneyn joulukoosteita ja -erikoisia. Tämän kokoelman kohdalla vuonna 1952 ilmestynyt lyhytanimaatio on koko porukan uusin ja se seikka näkyy helposti piirrosjäljessäkin. Etenkin hahmojen ulkomuodossa on huomattavaa eroa, jos ottaa vertailuun melkein pari vuosikymmentä varhaisemman teoksen On Ice ja pääosin parempaan suuntaan on tässä kehityksessä mielestäni menty.
Mikillä ja Plutolla on siis mielessä kuusi jouluista kotia kaunistamaan ja läheisestä metsästä sellaista pinkaistaan hakemaan ja toinen vauhkoontuu jo menomatkalla lumipaljoudesta. Samoissa maisemissa touhuilevat oravat taas tahtovat innokasta hauvaa hieman härnäillä ja yllyttävätkin tämän vinhaan jahtiin. Loputtomille lumileikeille ei ole aikaa ja kun sopiva kuusi löytyy, niin Mikki laittaa kirveen viuhumaan ja pian puu jo mätkähtelee maahan. Harmi vain, että samainen kuusi on muidenkin mieleen ja näin kaupanpäällisinä tulee pari pientä salamatkustajaa. Kunhan kotiin päästään, niin koristeluhommat ja muut jouluvalmistelut pitävät Mikin kiireisenä, mutta Pluto vainuaa, että kuusen uumenissa tapahtuu epäilyttävää toimintaa. Nenäkkäät oravat eivät ole noin vain karkuun kirmaamassa, mikä taas johtaa siihen, että Pluto laittaa liikkeelle vuhistelevaisen sekä muristelevaisen rähinän. Siinäpä sitä mennään ja kohta on lyhytikäinen joulukuusi kaunis muisto vain...
Seitsenminuuttinen kuusitarina ei noin juoneltaan mikään monimutkaisin vyyhti ole ratkottavaksi, mutta melko usein näissä Disneyn lyhykäisissä saadaan yksinkertaisista asioista isompaakin iloa ja ikimuistoisia elokuvahetkiä aikaiseksi, ja juuri siihen kerhoon Pluto's Christmas Tree mielestäni kuuluu. Ehkä joku voisi sanoa, ettei Pluton käynnistämä hävitys ja kauhistus välttämättä ole sitä lämpöisintä joulumielen välittelyä, mutta parista muksauksesta ja kopsauksesta huolimatta juttu pysyy melkoisen kilttinä ja hyväntuulisena, etenkin kun ennen mitään peruuttamatonta katastrofia vaihdetaan selkeästi säveltä, mihin taas sopii varsin luontevasti ovelle ilmestyvä hyvien ystävien joululaulukuoro. Ilmeisesti Pluto's Christmas Tree on tullut lapsena tiirailtua lukuisia kertoja, koska nyt pitkän tauon jälkeen nähtynä se tuntuu aivan alusta loppuun saakka täysin tutulta tapaukselta ja suunnilleen kaikki kohtaukset ovat säilyneet kirkkaina mielessä. Luultavasti se siis aikoinaan on ollut yksi jouluisista suosikeista, eikä arvostus paljoakaan ole himmennyt, sillä kelpuuttaisin tämän tohinan kokoelman kahden parhaan lyhytelokuvan joukkoon. Mikin, Pluton ja kumppanien valmistautuminen jouluun onkin hauskaa nähtävää ja mielestäni siinä yhdistyy sopivassa suhteessa ajankohtaan osuva mukava puuhastelu rellestävämpään kirmailuun, mutta eipä sentään villiinnytä silkaksi tuhovimman ylistyslauluksi, mihin vaikkapa Akulla on välillä tapana hirmustua.
Pluto's Christmas Tree (1952) (IMDB)
Donald's Snow Fight (Akun lumisota / Suuri lumisota)
Heti perään saadaankin sitten omalla listalla toinen tämän kiekon huippuhetkistä ja siinä samalla juuri sitä osastoa, mistä edellisen kappaleen lopussa olikin puhetta. Siispä siis taas tahdotaan kiristellä erään ankan hermoja, kun keljuilevasta kelkkalaskettelusta kiihdytään kohti täysimittaista lumisotaa, jossa Aku tahtoo näyttää veljenpojilleen, että hän aikoo näissä taistoissa lopullisen voiton viedä. Itsehän vilkaisin tämän vilskeen vajaat pari kuukautta sitten ja silloin siitä kirjoittelin (Donald's Snow Fight), eli kyseessä on tavallaan pikauusinta. Ainakin toistaiseksi nähtyjen joukossa tämä taistelu on parhaita Akun ja poikien yhteisiä koitoksia, joten kyllä se kevyesti nopsan kertailun kestää. Mukana kuitenkin on niinkin runsaasti kekseliästä kieroilua ja kujeilua, etteivät hymyt yhteen katseluun missään tapauksessa hyydy ja toisto vain vahvistelee vaikutelmaa, että lumihöykytys kuuluu parhaiden ankkailujen sekaan. Lokakuun lopulla tuli kuitenkin napulteltua tästä seitsenminuuttisesta sodasta sen verran, ettei ehkä nyt ole isompaa tarvetta lähteä samoja uudelleen sanailemaan ja yksityiskohtaisemmat kehut voinee lukaista aiemman linkin kautta.
Donald's Snow Fight (1942) (IMDB)
Ferdinand the Bull (Härkä Ferdinand / Ferdinand-härkä)
Talvipäivän kuumiksi käyneet tuntemukset pyritään vaihtelemaan leppoisampaan mielenlaatuun, kun kokoelman viimeinen valinta tahtoo välitellä katsomoon tarinan rauhaa janoavasta ja jokseenkin poikkeuksellisesta nuoresta härästä. Maisemakin muuttuu samalla melkoisesti, kun komeat lumikinokset korvautuvat kuumottelevalla Espanjan auringolla ja lämpimillä kukkakedoilla. Näistä näkymistä löydetään Ferdinand perheineen ja kertoja lähtee selittämään, miksi Ferdinand on joukossaan eräänlainen erikoisyksilö. Siinä missä muut härät ovat vauhdikkaiden ja vaarallisten leikkiensä lumoissa, istuskelee yksi elelystään nautiskellen suosikkipuunsa alla kaikenlaista haaveillen ja kukkia haistellen. Kilvoittelujensa ohessa toiset jo mielissään valmistautuvat vastaamaan suuren kaupungin härkätaisteluareenan hurjiin haasteisiin, mutta nämä tällaiset kamppailut eivät ole lainkaan Ferdinandin haaveita ja niinpä hän vain haluaa jatkaa rauhanomaista unelmointiaan. Sattuupa kuitenkin väärässä paikassa pillastuminen ja näin Ferdinandia ollaan jo tuuppimassa taistojen tielle, mutta noinkohan vain maailman lukuisia kauneuksia hiljaiseen tapaan arvostava kaveri suostuu kauheuksiin sortumaan...?
Jos jostakin pitäisi napista, niin tällä katsojalla on hiukan vaikeuksia saada Ferdinandin satu sujahtamaan jouluisten ja talvisten tarujen sekaan ilman pienoista kitkaa, mutta sepä saattaa olla vain henkilökohtainen rajoite. Kuitenkin tätä samaista lyhytelokuvaa hyödynnetään käsittääkseni ahkerasti Disneyn joulukoosteissa ja Wikipedian mukaan etenkin Ruotsissa Ferdinand the Bull on jo pitkään ollut melko kiinteä osa Disneyn joulutervehdystä. Kyseinen kahdeksanminuuttinen kertomus on kuitenkin niin suloinen ja hyväntahtoinen, ettei tee mieli paljoakaan paheksua pintapuolisen jouluisuuden puutteesta, koska härkäpienokaisen kaipuu unelmiin ja jatkuva halu ihastella niitä maailman yksinkertaisiakin iloja sekä ihmeellisyyksiä sopii ajankohtaan vallan mainiosti sekä samalla sotaisampien koitosten perään sijoitettuna muuttelee sävyt hyvästien hetkellä varsin viehättäviksi. Kukapa sitä seivästysten ja muiden kamalien tappotouhujen pariin tahtoisi, kun maailman paras paikka löytyy kotoisasti suojaavan puun varjosta... Siten mietittynä se onkin hyvän hengen suhteen juuri oikea ja varsin liikuttava kohta päätellä tämä kokoelma.
Ferdinand the Bull (1938) (IMDB)
Disney on julkaissut levymuodossakin käsittääkseni melkoisen paljon näitä sekä vanhemmista että pikkuisen uudemmista lyhytelokuvista kasattuja joulun teemakokoelmia, ja niitä jokunen omasta hyllystäkin löytyy, mutta vielä ei ole tullut tarvetta kaikkia keräillä, koska jo pikaisella vilkaisulla näyttää, että päällekkäisyyksiä sisällön suhteen alkaa nopsasti kertymään. Ainakin pari näitä olisi vielä hyllyyn jo valmiiksi ostettuna, eli eiköhän niistä ainakin tule höpöteltyä jossakin vaiheessa. Ennakkoon näistä kolmesta kokoelmasta tämä Celebrate Christmas with Mickey, Donald & Friends vaikutti heikoimmalta ja siksi nappasin sen ensimmäiseksi. Huonoksi en menisi missään tapauksessa laatua haukkumaan, mutta sanoisinpa kuitenkin sen, että näiden seitsemän lyhytelokuvan välillä laadussa kuitenkin on kohtalaisen paljon vaihtelua ja suunnilleen puolet näistä on mielestäni isommin ilahduttavaa tai keskimääräistä riemukkaampaa katseltavaa.
Epätasaisuuden ja näiden joutavampien valintojen takia olisikin vähän vaikea lähteä kokonaisuutena hehkuttelemaan tätä kaikkiaan noin 51-minuuttista nippua miksikään huikeaksi joulumielen luojaksi, mutta tuskinpa on syytä lyttäämäänkään lähteä. No, vaikka sisältö ei noin laadullisesti täyttä timanttia olisikaan, niin sieltä heikommalta puoliskoltakin löytyy niitä teoksia, jotka ihan mielenkiinnostakin omaan kokoelmaan sisällyttää, kuten esimerkiksi heti alussa nähtävät Disneyn kuvaukset joulupukin ja tonttujen uurastuksesta sekä vanhan maailman viehätystä vilauttelevasta lahjajaosta leikkeineen. Yhdentekevin ja samalla heikoimmin teemaan sopiva on mielestäni The Cookie Carnival, joka ei värikkäästä vauhdikkuudestaan huolimatta saa kummoisiakaan tuntemuksia aikaan ja noin viihdemielessäkin käy toistossaan tökkimään. Voisihan sitä ynnäillä yhteen, että lukuisat hyvät herkut ja riemukas hauskuus sitä jouluun kuuluvat, mutta tällä löyhällä kaavalla Disneyn talvisiin kokoelmiin voisikin sisällyttää jo melkein mitä vain, eli kenties tämän tilalle olisi voinut muutakin miettiä.
Jos siitä paremmasta puolikkaasta vielä pikaisesti tahtoisi summailla jokusen lauseen, niin On Ice tietenkin on ansaitusti Disneyn varhainen talvinen pikkuklassikko ja vauhdikkaine vipellyksineen sekä kompurointeineen kelpaa mainiosti kokoelmaan. Liikettä sekä vaihtelua riittää ja tutut tyypit pääsevät mukavasti keskenään harrastelemaan, vaikka se välillä vähän kipeää tekisikin. Tylsyyttä ei tarvitse pelätä ja hurjistelujen luoma ilo helposti välittyy ruudun toisellekin puolelle. Donald's Snow Fight vieläpä mallikkaasti lumipesee sotaisillakin leikeillään tämän vanhemman jääriehan melkoisen selvästi ja onkin mielestäni omassa lajissaan Disneyn parhaita menomelskeitä. Pluto's Christmas Tree taas on jo lapsuudessa jäänyt tarkasti mieleen ja luulisin, että se tulee jatkossakin omalla listalla pitämään paikkansa Disneyn mukavimpien joulujuttujen kärjessä. Lopusta löytyvä Ferdinand the Bull on kyllä kaunis ja koskettava tarina, minkä ansiosta sen näennäisestä jouluttomuudesta ei heräile halua alkaa isommin itkemään. Sopii siis lopetella lätinää toteamalla, että kyllä kokoelma kaikkineen ihan kiva ja touhukas napakka paketti on ja lienee suositeltavaa tutkittavaa etenkin Disneyn vauhdikkaampaa joulunviettoa janoaville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti