sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Love Actually (Rakkautta vain)

Joulu alkaa jälleen vähitellen lähestymään, joten jospa lähdetään pikkuhiljaa hipsimään kohti niitä tunnelmia. Vähän aikaa sitten luin eräästä kivasta blogista muistutuksen siitä, että tällainenkin kehuttu romanttinen komedia on olemassa. Toki siitä olin aiemminkin kuullut, mutta jostakin syystä se oli aina onnistunut putoamaan pois ostoskorista. Nyt pystyin viimeinkin ryhdistäytymään ja korjaamaan tämän pienen vääryyden.

Sinänsä huvittavaa, että meni vuosikymmen ennen kuin Love Actually pääsi ensikatseluun. Varsinkin, kun miettii, että monista Richard Curtisin kynäilemistä jutuista olen pitänyt paljonkin. Ensimmäisenä mieleen tulevat tietysti Four Weddings and a Funeral sekä Notting Hill, joista kumpikin kaipailee uusintavuoroaan. Eikä tietenkään sovi unohtaa Curtisin ja Rowan Atkinsonin yhteisiä komediasarjoja. Bridget Jones -elokuvat toki myös paikoitellen huvittivat, mutta eivät kuitenkaan samoissa määrin kuin nuo aiemmin mainitut.



Love Actually taas on Curtisin ensimmäinen yritys ohjaajana, eikä lainkaan huono sellainen. Itse laittaisin sen kevyesti samaan sarjaan kuin nuo pari jo mainittua elokuvaa. Jokainen näistä huvittaa helposti kestonsa verran, eikä tarvitse pitkästyä, vaikka minuutteja kertyy enemmänkin. Keskinäiseen paremmuusjärjestykseen niitä onkin sitten hankalampi alkaa taituroimaan, mutta eipä oikeastaan ole edes tarvetta sellaiseen. Aiemmat pari kappaletta ovat jo onnistuneet todistamaan uusintakestävyytensäkin. Tulevaisuus näyttää, miten Love Actually siinä mielessä pärjää, mutta enpä hirveästi pelkää mitään notkahdusta, vaikka katseluja jatkossa enemmänkin kertyisi.

Alkulässytykset sikseen, joten siirrytäänpä kohti Englantia, jossa jouluun on viitisen viikkoa aikaa. Liikkeelle lähdetään lentokentältä, josta on napattu halausten ja suukkojen kooste muistuttelemaan ihmisiä siitä, että vaikka maailma uutisotsikoita seuraamalla saattaisikin vaikuttaa kylmältä ja julmalta, niin paljon hyvääkin on edelleen jäljellä. Kyllä ihmiset edelleen rakastavat ja välittävät, vaikka niistä ei sitten samoissa määrin tiedotettaisikaan kuin ikävämmistä sattumista ja ihmisluonteen kurjemmista puolista.



Noin kuukauden päässä pilkistelevä jouluaatto lähenee elokuvan lukuisia päähenkilöitä vähän toisenlaisissa tunnelmissa. Siinä missä yksi pari juhlii onneaan hääkirkossa, palaa esimerkiksi Jamie (Colin Firth) asuntoonsa kokeakseen vähän ikävämmän jouluyllätyksen veljensä ja naisystävänsä toimesta. Jamie sitten päättääkin poistua hetkeksi hieman ahdistavista ympyröistä kohti aurinkoisempaa Ranskaa, jossa saisi rauhassa keskittyä kirjoittamiseen.

Daniel (Liam Neeson) on hänkin kirkossa pitämässä puhetta, mutta huomattavasti murheellisemmissa merkeissä. Kyseessä on muistopuhe edesmenneelle vaimolle. Arki on ymmärrettävistä syistä takkuilevaa, eikä elo kahdestaan poikapuolen kanssa ota sujuakseen. Tukea ja ymmärrystä tarjoaa hyvä ystävä Karen (Emma Thompson), joka toki silloin tällöin antaa myös potkuja takapuoleen, jotta Daniel ei aivan täysin itsesäälin maailmaankaan suuntaisi.



Toisaalla juuri valittu uusi pääministeri (Hugh Grant) on tuskailemassa uuden tehtävänsä ja median kanssa. No, uuden asumuksen tarjoiluista ja vähän muustakin vastaava Natalie (Martine McCutcheon) tekee uuteen pomoonsa ainakin lähtemättömän vaikutuksen kiroiluesittelyllään. Karenin miehellä Harrylla (Alan Rickman) taas riittää puuhaa pikkujoulujen kanssa. Lisäksi pitäisi saada pari toisiaan jo pitkään etäältä ihaillutta alaista viimeinkin yhteen. Mitäpä siitä, että oma suhde saattaa olla iloisesti purjehtimassa kohti karikkoja...

Parhaat päivänsä kauas menneisyyteen jättänyt Billy Mack (Bill Nighy) on managerinsa kanssa saanut ajatuksen, että mitäpä jos vähän muunneltaisiin vanhaa suosikkikappaletta uuteen uskoon jouluversioksi. Sitä kautta sitten takaisin myyntilistojen kärkeen ja kohti uutta kuuluisuutta. No, Billy on matkan varrella katkeroitunut pikkuisen, eikä enää jaksa jauhaa haastatteluissa samoja promovirsiä. Suorapuheisuus kunniaan ja managerin painajainen käyntiin. Kaikesta möläyttelystä huolimatta paluu edistyy kuitenkin.



Eivätkä ne parit ja sekalaiset tyypit vielä siihen lopu, vaan hahmogalleriaan on eksynyt mainittujen lisäksi vielä mittava joukko enemmän ja vähemmän merkittäviä tapauksia. Kaikki eivät tietenkään voi olla aivan yhtä muistettavia tai huvittavia kavereita, mutta vaikea sieltä on alkaa nimeämään sellaisiakaan tapauksia, jotka olisi voinut ilman sen suurempaa harkintaa napsaista leikkaushuoneen lattialle.

Tällainen varmaankin enemmänkin pulmia aiheuttanut napsimisurakka Curtisilla kuitenkin oli tehtävänä. Lisämateriaaleissa hän kertoo, että elokuvan ensimmäisellä versiolla oli kestoa maltilliset 3,5 tuntia, mikä aiheutti omat ongelmansa. Niinpä rankan karsimisen jälkeen päädyttiin valmiiseen versioon, jolla on edelleen pituutta yli kaksi tuntia. Tässä tapauksessa kannattaa katsoa ne poistetut kohtauksetkin, joita levyltä löytyy kymmenisen kappaletta. Monet niistä ovat karsiutuneet pois tosiaan pituuden takia, eikä niinkään sen, että olisivat laadullisesti kehnoja.


Elokuvan suurin vahvuus on mielestäni varsin onnistunut sanailu, joka jaksaa huvittaa ja naurattaa runsaasta kestosta huolimatta. Eipä tässä pääse syntymään sellaista monia komedioita vaivaavaa loppupuolen hyytymistä, vaan meno pysyy reippaana päätökseen asti. Curtisille pitää kyllä tässä vaiheessa kumartaa syvään, sillä sen verran hersyvällä jutustelulla hän on elokuvansa täyttänyt.

Vaikka joulu läheneekin, niin mitään sokerisinta lässyä ei tarvitse juttujen puolesta pelätä. Jos uhkaakin mennä turhan hempeäksi, niin eipä siinä yleensä pitkää aikaa mene, kun jo Billy-setä rientää apuun tasapainottamaan tilannetta usein painokelvottomilla lausunnoillaan. Heh, silloin tällöin vaikuttaa jopa siltä, että ollaan oltu turhankin varovaisia, ettei kukaan vaan pääsisi naljailemaan imelyydestä. No, eipä se kovin suuri synti lopulta ole.


Vielä kun näitä juttuja höpöttelemään on saatu varsin vaikuttava kokoelma loistavia näyttelijöitä, niin erinomaiselta viihde-elämykseltä ei oikein voi välttyä. Kaiken muun hyvän lisäksi Love Actually toimii kivana muistutuksena siitä, että tiettyjen tyyppien parhaita elokuvia voisi jälleen vuosienkin tauon jälkeen katsella uudelleen. Sellaisia ovat vaikkapa nuo listatut Grantin ja Curtisin yhteiset elokuvat ja voisipa joululomalla vaikkapa kaivella jostakin sen Ang Leen vallan ihanan elokuvan Sense and Sensibility, josta löytyy samoja tuttuja kasvoja.

Varsinaisia muiden yläpuolelle nousevia päähenkilöitä ei juurikaan ole, eikä siten kukaan näyttelijäkään saa huomattavasti muita enempää ruutuaikaa. Käytänpä silti jälleen tilaisuuden Grantin kehumiseen. Tässäkin hän onnistuu hauskuuttamaan hyvinkin vaivattoman oloisesti. Ei tarvita mitään hillitöntä kohkaamista tai muutakaan riehumista, vaan hillitympi suoritus toimii edelleen. Voisi varmaan valittaa siitä, että samaa juttuaan tekee elokuvasta toiseen, mutta kun en vielä ole kyllästynyt, niin mitäpä sitä enempiä itkemään. Kyllä Grantia mieluummin äänestäisi kuin vaikka Kataista...

Aiemmin mainitsin, että Love Actually vähän tuntuu arastelevan herkempien hetkien suhteen, mutta kyllähän elokuvalta silti sydäntäkin löytyy. Pelkkää juhlaa joulunodotus ei tässäkään tapauksessa ole, vaan kyllä niitä pieniä ja vähän suurempiakin murheita matkalle mahtuu. Ne ilot ja positiivisemmat puolet ovat kuitenkin sen verran voimakkaasti esillä, että varsin kaukana ankeuden alhoista seikkaillaan.


Kyllähän tällainen runsaat pari tuntia tasaiseen tahtiin huvittava komedia melko maistuva herkkupala on. Curtisilta ja tältä porukalta sellaista uskaltaa odottaakin, eikä tarvitse pettyä, kun lopputekstit viimein alkavat rullaamaan. Tunnelmaa tuli vielä nostateltua lämmittämällä sopivin väliajoin kolmisen kuppia punaviiniglögiä. Romanttisten komedioiden ja jouluisten elokuvien ystäville tätä uskaltaa ehdottomasti suositella. Aika lentää ja uusintakatseluillekin jää varmaan uusia huvituksia keksittäväksi.

Itse ostin tuollaisen DVD-tuplan, jossa toisena elokuvana on Kate Winsletin ja Cameron Diazin tähdittämä The Holiday. Ehkäpä se ei aivan yhtä riemukasta elämystä onnistu tuottamaan, mutta siitä huolimatta ajattelin sen pikapuoliin katsella. Hmmm...myrskytuuli tuossa taustalla ulvoo ja punaviiniglögiäkin olisi vielä, joten...



Tämä höpötys on varmaan hyvä lopetella elokuvan nuorempaa tähtikaartia edustavan Olivia Olsonin pirteään ja piristävään lauluesitykseen:


Kun nyt kuukausi pääsi vaihtumaan, niin toivotellaanpa jo tässä vaiheessa iloista joulunodotusta kaikille! Elokuvajoulukalenteriin voi hyvin mielin lisätä tämänkin teoksen, jos sellaisia harrastelee.

 Love Actually (2003) (IMDB)

13 kommenttia:

  1. Haha, munki blogi mainittu täällä :D Täytyy käydä muutenkin tutkailemassa sun blogia, varmasti löytyy postauksista sekä uusia että vanhoja leffatuttavuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mukava muistakin blogeista on mainita, kunhan tilaisuus tarjoutuu. Valitettavasti seurailen jokseenkin laiskasti kotimaisia elokuvablogeja, mutta yritän kuitenkin vähän tarkkailla tilannetta.

      Toivottavasti joitakin katseluvinkkejä löytyy!

      Poista
    2. Mulla ei tuu melkeenpä ollenkaan seurattua muitten blogeja, pitäs joskus aktivoitua ku kiireet hellittäis. Ei voi ku ihailla sun blogipostausten määrää! Mulla tekee tiukkaa saaha 2-4 tekstiä kuussa kirjotettua, vaikka enemmän kyllä luen kirjoja ja katon leffoja.

      Eiköhän täältä hyviä vinkkejä löydy, mulla täytyy vaan varoa lukemasta liikaa, ku tykkään yleensä kattoa elokuvat niin, että tiiän niistä mahollisimman vähän etukäteen :)

      Poista
    3. Minulla taas on lukuharrastus kärsinyt, kun on aktiivisemmin tänne naputellut. Erityisesti fiktiokirjallisuutta on tullut luettua nolostuttavan vähän kesän jälkeen. Toisaalta nyt on selvästi menossa sellainen vaihe, että elokuvat innostavat enemmän ja tulee sitten lähinnä luettua tietokirjallisuutta. Kun lenkkeilyolosuhteetkin ovat viime aikoina olleet heikommanpuoleisia, niin on voinut käyttää enemmän aikaa kirjoitteluun.

      Itse en ole hirveän varovainen juonipaljastusten suhteen, vaikka merkittävimpien käänteiden vesittämistä yritänkin välttää.

      Poista
    4. Mulla tulee kirjoja jonkin verran väkisinkin luettua, koska opiskelen kirjallisuutta. Tällä hetkellä on gradu työn alla ja pitäisi vielä 18 romaania lukea tämän ja ensi kuun aikana. Samasta syystä johtuu myös aikapula, vaikka toisaalta tuosta saisi samalla materiaalia myös blogia varten. Talvi onkin erityisen hyvää aikaa sekä kirjojen lukemiseen että leffojen katseluun, kun ei pimeinä iltoina tee mieli nokkaansa ulkona näyttää.

      Itse olen oppinut olemaan paljastamatta liikoja juonista, koska siskoni usein kyselee, että uskaltaako hän postauksiani lukea ja enhän paljasta liikaa. Tyylinsä kullakin :)

      Poista
    5. Siinähän sitä luku-urakkaa riittää vähän enemmänkin. Ei muuta kuin jaksamista ja onnea projektiin. :) Toivottavasti onnistuu hyvin ja aika riittää. Haluatko vielä valottaa, että millaisia kirjoja tuohon työhön on valikoitunut?

      Itse ajattelin tuossa viime keväänä aloitella projektin, jossa olisin lueskellut hyllystä löytyvät Hemingwayn kirjat läpi ja katsellut hieman niihin perustuvia elokuviakin, mutta en sitten päässyt alkua kauemmas, ja näinpä toistaiseksi sitä osastoa blogikirjoitusten joukossa edustaa vasta Vanhus ja meri. Ehkäpä innostus iskee jossakin vaiheessa uudelleen, ja jatkoa seuraa.

      Myös muutama muu kirja + elokuva -kombo pitäisi käydä läpi, mutta saa nyt nähdä, mitä saa aikaan...

      Poista
    6. Kiitos! :) Tsemppausta tässä tarvitaan, kun urakka on vasta aluillaan. Graduaiheena on women's fiction, kotimaisia romaaneja on kohdeteoksina. Joitain näistä olisi tarkoitus myös blogiin asti saada esille, mutta saa nyt nähdä miten taas lopulta käy.. :P

      Itse innostun kovastikin kirja ja elokuva -yhdistelmistä, mutta Hemingwayn tuotanto ei ole tuttua. Aika harvoin kyllä lopulta tulee kumpaakin versiota katsottua ja luettua, mutta jos näin käy, niin tykkään ensin lukea kirjan ja sitten katsoa elokuvan. Yllättävän usein hyvän leffan takaa löytyy kirja, mikä tietenkin minua ilahduttaa. Ja melkein joka kerta myös alkuperäinen kirja vie paremmuudellaan voiton leffasta, johon toisaalta on helpompi ajan puutteessa tarttua.

      Poista
    7. Kiinnostava aihe ainakin valittuna.

      Hemingwayssa minua miellyttää napakka kirjoitustyyli ja teoksissa pyörivät teemat. Kyllä tuokin projekti varmaan jatkunee, kunhan nyt taas innostuu.

      Jep, usein viimeistään alkutekstejä katsellessa saa todeta, että taas pohjalta löytyy kirja, joka valitettavan usein on lukematta. Tulevaisuudessa pitää ottaa työn alle Ruohometsän kansa ja Älä hukkaa hauku tällaisina yhdistelminä. Ensin mainitun luin jokin aika sitten, mutta elokuvan katselu jäi syystä tai toisesta. No, tämä ihastuttava pupuseikkailu tulee varmasti käsittelyyn aikanaan.

      Nyt kuitenkin sunnuntai-iltaa ilahduttamaan monien kovasti kehuma The Notebook. Heh, kirja tietysti lukematta tässäkin tapauksessa. Saa parin tunnin kuluttua nähdä, voiko sitä liittyä ylistyskuoroon...

      Poista
    8. The Notebook on hyvä, vaikken siitä kyllä paljoa muistakaan. Täytyy käydä muistinvirkitykseksi lukemassa sun postaus siitä. Nicholas Sparks on yksi lempikirjailijoistani, joten hänen kirjoistaan on tullut luettua melkein kaikki suomennetut ja useimmat elokuvaversiot myös katsottua. Suosittelen erityisesti A Walk to Remember -teosta, toimii oikeastaan yhtä hyvin sekä kirjana että leffana! :)

      Poista
    9. Kiitos suosituksesta! Mietinkin jo, että mihin Sparks-elokuvaan seuraavaksi ropojani sijoittaisin. Tuo onkin varmaan ihan hyvä ehdokas. Safe Haven lienee toinen kohtalaisen varma valinta, sillä yleensä olen Hallströmin ohjauksista pitänyt.

      Poista
    10. Safe Haven on kans hyvä, se kannattaa myös kattoa. En näköjään oo sitä ehtinyt blogiin arvostella, ku en löytäny postausta. Mutta se A Walk to Remember on kuitenkin mun oma suosikki Sparks-leffoista. Toki molempi parempi :)

      The Last Song oli myös muuten hyvä, mutta en tykkää ollenkaan Miley Cyrusista, joten päänäyttelijävalinta jonkin verran latisti katsomiskokemusta.

      Poista
  2. Ei sinulla ollut kirjoitettuna arviota tuosta A Walk to Remember -elokuvastakaan? Tai ainakaan en löytänyt sellaista. Kunhan tässä taas jotakin tilailen, niin varmaan nuokin pääsevät mukaan.

    Cyrusista näyttelijänä minulla ei ole oikein mitään käsitystä, kun en ole hänen elokuviaan nähnyt. Ne mediasekoilut sitten ovat taas mitä ovat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole siitäkään valitettavasti. Olen katsonut leffan monta kertaa, mutta en sinä aikana, kun olen blogia pitänyt. Joskus pitäisi katsoa lempielokuvia vuosien tauon jälkeen, että saisi niistä samalla kirjoitettua postauksen.

      Poista