Pooh's Heffalump Halloween Movie (Nalle Puh ja Möhköfantin halloween)

Yli kuukauden mittaiseksi pääsi ero tällä erää venähtämään, mutta niinpä vain Puh-ikävä kävi liian suureksi. Viimeksihän ruudulla pehmoleluversiot tutunoloisissa tarinoissa esiintyivät, kun tuli kommentoitua elokuvaa The Book of Pooh: Stories from the Heart. Vaihdetaanpa taas perinteisemmän esityksen pariin, eli piirroshahmojen paluuta ja toivottavasti vähän kypsempää otetta vaaditaan. Saapi nähdä, miten tämä halloween-erikoinen niihin toiveisiin vastailee. Harvemmin nämä elokuvat ovat pettymyksiä aiheutelleet, joten iloisin mielin tätäkin lähtee tarkkailemaan. Kädet eivät ehkä isoimmasta innosta tärräile, sillä tällaiset kummitusjuttujen kokoelmat animaatiomaailmassa harvemmin ovat voimakkaammin iskeneet.

Möhköfantit kaikenlaisina kammottavina uhkakuvina ovat monissa Puh-tarinoissa talsineet ja pieniä ystävyksiä sydänkohtausten reunamaille säikytelleet. Kävipä kuitenkin niin, että kaveriporukka pääsi peloistaan saadessaan paremman mahdollisuuden tutustua erääseen uteliaaseen tyyppiin. Ennakkoluuloja romutteleva kohtaaminen siis sattui elokuvassa Pooh's Heffalump Movie, jossa pieni Ruu joutui varttuneempia ystäviään vähän ohjeistamaan, että ottakaapa kiltisti se järki kätöseen ja maailmaa ihmettelemään ennakkoluulojen vähemmän värittämillä silmäpareilla. Tämänkertaisen iltaman aikeena tietysti on kurkkia, millaisia kujeita keksitään laajennetulla ryhmittymällä. Vallanko hurjia halloween-tempauksia, vaiko sittenkin jatketaan odotetulla lämminhenkisen höpsöilyn linjalla...?

Ainahan pitää sen verran malttaa, että pikaisesti Riston huoneessa pistäydytään. Totuttuun tapaan sieltä tutun kirjan kansi availee oven erään metsikön satumaailmaan, jota tietenkin kansoittaa Puh pienen ystäväjoukkonsa kanssa. Kertoja tosin ehtii jo lupailemaan erikoista seikkailua, mutta mitähän se sitten sisällään pitää? Syksy on pikkuhiljaa kääntymässä talveksi viimeisten lehtien vielä sinnitellessä tuulten tuiverruksia vastaan, mutta niinpä vain vuodenaikojen kierto jälleen vastustamattomasti eteenpäin marssii. Lokakuun loppupuolella tietyissä kulttuureissa juhlistellaan kaikenlaisia kammottavia hirvityksiä, mutta miten nämä pimeistä luolista ryömivät painajaisoliot sopivat Puhin ja tämän hieman arkojenkin kaverien leikkeihin...?

Halloweenia hyvää vauhtia moni heistä ainakin valmistelee ja Kengukin ripustelee kaikenlaista kauhukoristetta kodin eteen. Pieni Ruu on kovin tohkeissaan muutaman tunnin takana odottelevan illan karkki- ja kepposkierroksesta. Tämä vuosi tuo mukanaan aivan uudenlaista kihelmöintiä, sillä sattuupa se olemaan Fantti-ystäväisen ensimmäinen haamujuhla. Ruu lähteekin loikkimaan, sillä onhan kaveri ajoissa etsittävä, etteivät hauskuudet pääse ohi hujahtamaan. Ympäröivissä pusikoissa pelottavasti suhisee, mutta kuten arvata saattaa, ei sieltä pompahtava yllätys lopulta erityisen järkyttävä ole, vaan lähinnä lyhentelee etsintäurakkaa. Ruu ei malta olla hehkuttelematta ystävälleen illan tulevia herkkusaaliita, mutta ennen kuin niihin käsiksi päästään, pitäisi käväistä Nasun luona harjoituksissa.

Aivan liian varhain sitä ollaan innostumassa etukäteiskarkkimaistiaisista, joten Kani marssii topakasti viheltämään pelin poikki ja säännöistä marisemaan, eli ei ennakkoherkkuja, vaan vasta sitten, kun kello oikeilla viisariasennoillaan antaa luvan ja jäkäti-jäkäti. Hänellähän on tarkka hauskanpitosuunnitelma laadittuna, eikä siitä poikkeamista hyvällä katsota. Karkkisaaliit on etukäteen säännöstelty ja kiertelevät paritkin valittu. Sattumalle ja yllätyksellisyydelle ei näissä haamukarkeloissa mitään sijaa ole, vaan niin tehdään kuin on erään pitkäkorvan päässä päätetty...vai? Ainakin Puhin masu tahtoisi esittää muristelevan vatsalauseensa, sillä herkkunälkä käy kimppuun ja auringonlaskun ensihetki on vielä niin kovin kaukana.

Ensikertalaisia on mukana, joten Tiikeri tahtoo olennaisia asioita selvitellä laulelun avulla. Kauhistuksista kertoillessaan hän taitaa onnistua liiankin hyvin, sillä hetkeä myöhemmin Fantti tärräilee sängyn alla. Tiikerin jutuissa kammottava Peikko uhkaa karkkia haikailevia. Raatorungossa se uhrejaan vaanii ja nämä muuttelee kurpitsalyhdyiksi, mutta toisaalta, jos Peikon nappaa, voi toivoa mitä tahansa. Vanha kiistaparikin pääsee vauhtiin, kun Kani ja Tiikeri kumpikin kierroksiaan kohottelevat. Järjestyksen ja kaaoksen vääntäessä kättä, päättää Puh käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ystävien herkkusuut kyllä pyyhkäistään mielestä täysin pois, kun annetaan ahneen ahmatin päästä hallitsemattomaan vauhtiin. Tuosta vain karkkisäkki, toinen ja viideskin tyhjenee pohjattomaan vatsaan. Kun ei mikään riitä, niin ei sitten riitä!

Oliko monien innolla odottama haamujuhla sitten siinä? Puh ajattelemattomuuttaan syöpötteli muidenkin pussukat tyhjiksi ja Fantti pahasti pelästyneenä haluaa jäädä piiloon ja jättää kierrokset väliin. Ruu kuitenkin onnistuu puhumaan kaveriinsa uutta puhtia sekä rohkeutta, mutta puuttuvien makeisten pulma on edelleen varsin vaikea. Mieleen muistuu Tiikerin tarina Peikosta ja hänen nappaajalleen luvatuista toiveista. Sitähän voisi pyytää vaikka miljoona karkkia ja miljoona keksiä... Helpostihan tällaisista herkkuvuorista haikailu saa pienet ystävät miettimään, että mitäpä jos lähdettäisiin vaikkapa pikavauhtia peikkojahtiin, jotta ehdittäisiin mahtavien karkkikantamusten kanssa kaikkien yhteinen juhla pelastamaan. Saa nähdä, miten sisuuntunut parivaljakko näistä haasteistaan selviää ja mahtaako siellä seikkailun lopussa tosiaan odotella valtava makeissaalis...

Siihen on jo ehtinyt tottumaan, että tuttuja kuvioita ja teemoja Puh-elokuvissa usein pyöritellään, mutta Pooh's Heffalump Halloween Movie vie tätä ideoiden kierrättelyä sekä lainailua selvästi pidemmälle kuin aiemmin katsellut teokset. Sattuupa olemaan niin, että se nappaa hieman alle vuosikymmenen aiemmin ilmestyneen Lyhytelokuvan Boo to You Too! Winnie the Pooh mukaan matkalle. Aihevalinnat ovat kovinkin samansuuntaiset ja tarinoiltaan nämä elokuvat yhteen helposti saadaan sulautumaan, mitä nyt on pitänyt parissa kohdassa dubbailla maininnat kauhistuttavista möhköfanteista pois, sillä uuden tulokkaan jälkeen nämä jutut saattaisivat oudoilta kuulostaa. Lienee kuitenkin ihan oikeutettu kysymys, että jos vain tunnin kestävään "uuteen" elokuvaan heitetään keskivaiheille 20 minuutin mittainen varhaisempi teos, niin onkohan se hiukkasen liikaa kertausta?

Minullehan tämä vielä sinänsä sopii, sillä en ollut aiemmin vuoden 1996 halloween-erikoista nähnyt, mutta ymmärrän kyllä, että joillekin uusiokäyttö on varmaan vähemmän miellyttävä yllätys. Kolmasosan kierrättäminen on kuitenkin vähän enemmän kuin lyhyt lainaus. Tarina sinänsä saadaan hyvin liitettyä, eikä siitä suurempia töksäyksiä synny. Oikeastaan tämä pelkojen nujertamiseen liittyvä muistelo toimii ihan hyvin taustatarinana. Kuviltaan kuitenkin toisistaan poikkeavat, mutta sekään ei häiritsevästi silmiin pistele. Nasu sattuu omiin suosikkihahmoihin kuulumaan, joten mielellään tämänkin takauman katselee, mutta ehkä tekijät olisivat voineet silti keskittyä uuden luomiseen. Kelpo kompromissina vaikkapa lyhytelokuvan liittäminen levyjulkaisulle bonuksena?

No, lyhyesti summailtuna vanhemmassa tarinassahan Nasu on suunnilleen samassa tilanteessa kuin Fantti uudemmassa. Pikkuisen pelokkaassa mielessä varjot helposti venähtävät ja näistä Nasu taitaakin laulella. Vuoden hirmuisin ilta tarjoilee hyvän tilaisuuden lähteä kauhuja haastamaan ja rohkeutta kerryttämään. Toisaalta ajateltu on vielä kaukana tehdystä, joten kyllä se alkaa näyttää siltä, että jäävät haamuyöt arkailun takia viettämättä ja pienet jalat kipittävät karkuun niin vimmatusti. Arvaahan senkin, että hetkellisesti hukattu urheus löytyy kyllä, kunhan ystävien pulmatilanteet niin edellyttävät. Auttelu menee tietysti vähän hyrskynmyrskyiseksi hääräilyksi, mutta tuleepahan jälleen pienen possun rohkeus esille. Ikimuistoinen haamuttomuuden juhla saadaan aikaiseksi ja hiukkasen niitä mielen nurkissa vaanivia pelkojakin pienennettyä. Samantapaisissa arkajalan saappaissa Ruu ja Fanttikin talsivat, mutta kunhan kaveri vaaraan joutuu, niin löytyyhän sitä sisäistä voimaa niinkin runsaasti, että uskaltaa tuimasti lähteä hurjaa Peikkoakin uhmaamaan.

Kauhuiset kuvat ovat ajankohta huomioiden tietysti varsin luonteva asia, mutta eipä tässä mihinkään huikeisiin hirvitys-kauhistus-kummitusmaailmoihin sukelleta, eli enpä usko pienimpienkään järkyttyvän pahemmin. Ikäsuositukseksi on kirjailtu kolme, enkä itsekään näe syytä sitä kohotella. Esimerkiksi Winnie the Pooh's Most Grand Adventure sisältää mielestäni tummemmilla sävyillä maalailtuja tuokioita ja sellaisiakin näkymiä, jotka voisivat kotisohvan ihan nuorimpia säikäytelläkin. Löytyyhän sitä kammotusten luolaa, limaliukumäkeä ja ilkeästi irvistävää raatorunkoa, mutta yleisesti ottaen voisi väittää, että Pooh's Heffalump Halloween Movie on kuvastoltaan pehmennetty versio tuosta aiemmasta pimeämpiä polkuja sekä kalloluolaston onkaloita tutkailevasta tarinasta.

Pehmokauhuosasto ei tässä katsomossa mitään erityisiä väreilyjä kirvoittele, mutta hyvässä hengessä hölmöilevä hassuttelu hymyilyttää onneksi montakin kertaa. Kunhan Puh ja kumppanit oikein saavat rattaat kunnolla pyörimään, niin useinhan seurauksena on kaaoksen puolelle kallistuvaa kohellusta ja sitä päästään tässäkin maistelemaan. Kanin hermoja raastellaan, kun pillastuneet pikkukaverit tärvelevät hujauksessa toisen täydellisen kurpitsasadon. Toisaalta Kani pääsee näpäyttämään takaisin karkittomia kanssajuhlijoitaan ehdottamalla puuttuvien makeisten korvaamista vihanneksilla. Valitettavasti terveys-halloween ei herättele suurtakaan kannatusta. Puh taas saa todeta, etteivät aivan kaikki metsän asukkaat tahdo osallistua anteliaassa hengessä herkkukierroksiin. Kukapa selittäisi vaikkapa mehiläisille, että pesää koputteleville vieraille pitäisi hunajaista herkkua jaella...

Suupieliä ylöspäin nykivä sanataiteilu ei varmaankaan ole terävintä tai kohkauskaan hersyvintä, mitä Puh-elokuvilla on tarjota, mutta jos ottaa elokuvan eräänlaisena halloween-välipalana, niin maistuuhan se vähintään kohtalaisesti. Pooh's Heffalump Halloween Movie ilmestyi saman vuoden aikana kuin sitä edeltänyt Pooh's Heffalump Movie, eli pikaisesti laitettiin ajatushautomot tulille jatkon suhteen. Voisi pohtia, että kenties liiankin hätäisesti, kun vaikkapa huomioi aiemmin mainitun seikan vanhemman materiaalin sisällyttämisestä. Ohjaajakaksikko ei ollut aiempaa möhköfantti-elokuvaa tekemässä, mutta eipä Puh ystävineen heille silti tuntematon aihepiiri ollut. Sattuupa olemaan niin, että samaiset kaverit vastasivat vuotta aiemmin ilmestyneestä pääsiäisjuhlien aikaan sijoitetusta seikkailusta Winnie the Pooh: Springtime with Roo. Jos näitä kahta tahtoisi kevyesti vastakkain asetella, niin oma suosikkini olisi pirteämmillä keväisillä väreillä ilahduttava ja Kanille suuremman osan antava varhaisempi elokuva.

Lisukkeista kiinnostuneille levyjulkaisu ei valitettavasti paljoakaan tarjoile. Ainakaan, jos sattuisi olemaan halukas kuulemaan sanan tai pari tekijöiden suusta. Valikosta löytyy kolme pienemmille suunnattua ajanvietepeliä ja niiden lisäksi jonkinlaisen halloween-juhlien suunnitteluun tarkoitetun työkalun. Näitä en lähtenyt sen enempää tutkailemaan. IMDB:n puolelta tuli noukittua tiedonjyvänen, joka kertoo, että vuosikymmeniä Nasun äänenä toiminut John Fiedler menehtyi 80-vuotiaana ennen kuin elokuva ehti valmistumaan ja siksi Travis Oates äänitti puuttuvat vuorosanat. Fiedler tosiaan ehti olla mukana 1968 ilmestyneestä lyhytelokuvasta Winnie the Pooh and the Blustery Day lähtien. Tämä puhkuvien puhurien tarina löytyy tietysti osana ensimmäisestä Puh-klassikosta The Many Adventures of Winnie the Pooh.

Seikkailuista suurin Pooh's Heffalump Halloween Movie ei ole ja pientä napinaa voisi siitäkin nostatella, että päätarina toistelee sen lainatun lyhytelokuvan kuvioita melko selkeästi. Missään nimessä tämä haamuerikoinen ei muutenkaan ole parasta Puh-viihdettä, vaan esimerkiksi kuvitukseltaan häviää monelle näilläkin sivuilla vierailleelle edeltäjälle ja/tai seuraajalle. Kiittelin sitä, että ihan huvittavaa höpöttelyä paikoin esiintyy, mutta kyllähän moni muu Puh-elokuva edustaa astetta tai paria kekseliäämpää menoa katsojan viihdyttelyn suhteen. Lisäilläänpä vielä sekaan se, etteivät haamujen ja hirvitysten täyttämät laulelutkaan oikein tahdo mieleen jäädä, niin saanee summailla sellaiseksi keskitason kelvolliseksi animaatioviihteeksi.

Omassa sydämessä tälle ihastuttavien eläinystävien kerholle on erityinen paikkansa ja senkin takia elokuva pompsahtaa vaikkapa ylempään keskisarjaan. Päätarinaan jälleen sovitellaan ne tutut ystävyyden ja välittämisen puolesta puhuvat hetkensä, mutta väittäisinpä, että niitä on veivailtu koskettavammissa merkeissä muissa Puh-elokuvissa. Tässä tapauksessa parasta antia ovat ennemmin kevyemmällä mielellä hassuttelevat tuokioiset. Tiikeri ja Kani väännöissään nousevat hyvässä mielessä esille päätarinassa ja pikkuisen siinä toisessakin. Sivuseikkailussa Nasu taas kähveltelee suurimman huomion ja niinpä nimikkokarhu jää tällä kerralla vähän sivuosaan. Vaihtelevat hahmopainotukset toki ovat vahvuuksia Puhin ja kaverusten maailmassa ja toivottavasti sitä harrastellaan näkemättömissä ja mahdollisesti vielä tulevissakin tarinoissa. Jospa Ihaallekin vielä vähintään kunnollinen 15-minuuttinen suotaisiin, eikä aina vain unohdeltaisi taustalta satunnaisia välihuomioita heittämään... Joka tapauksessa edelleen mieltä ilahduttelee se, että noin kymmenenkin käväisyn jälkeen tällaisen reilun tunnin vierailun tuttuihin maisemiin edelleen innolla tekee, vaikka aina ei ihan parasta juttua olisikaan luvassa.

Pooh's Heffalump Halloween Movie (2005) (IMDB)