sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Pippi Långstrump: Pippi letar spöken och får besök av tjuvar (Peppi Pitkätossu: Pepin luona käy varkaita)

Tässäpä tulee taas Peppi Pitkätossu, hopsula hei...! Helmikuu näyttääkin näin kääntyvän vähän Peppi-painotteiseksi, mutta kaipa sitä tänne tulee vähän muutakin naputeltua taas piakkoin ja edistyypä tämän levylaatikon läpikäyminen kuitenkin. Edelliset pari jaksoa miellyttivät kumpainenkin varsin mukavasti ja pikkuisen eri tavoilla. Pippi går i affärer (Peppi menee kauppoihin) kuljetteli kaveruksia kotikaupungin kaupoissa ja siinä sivussa toki muutakin puuhailtiin. Neljäs jakso Pippi ordnar en utflykt (Peppi järjestää huviretken) taas vähensi väkeä kuvista, koska päähuomio keskitettiin kolmestaan leikkiviin kaveruksiin, joskin Pepin rakkaat eläinystäväiset olivat toki olennaisesti mukana menossa.

Varsin mukavat kesäpäivien touhukkaat, mutta myös leppoisat tunnelmat näiden pätkien kautta katsomoonkin saatiin siirreltyä ja samansuuntaista hyväntuulista menoa tietysti lisääkin toivoisin. Kahdessa edellisessä osassa on nähty lyhyesti vähän epäilyttävämpää kaksikkoa, ja juttujen perusteella näitä tyyppejä on alkanut kovin kiinnostaa Pepin melkoinen kultakolikkokasa ja jos jakson nimeä tihrustelee, niin ehkäpä nyt on tullut röyhkeän ryöväyksen hetki? No, ihan ensiminuuteilla ei ainakaan ole vielä kiirettä pihistelemään toisen roposia, vaan huomattavasti iloisemmista lähtökohdista jakso tuupataan vauhtiin.



Näyttää nimittäin siltä, että Pepillä (Inger Nilsson) on syntymäpäivä aluillaan ja varsin herkulliselta vaikuttava täytekakku onkin koristeita vaille valmiina ja siihen perään saadaan varsin reippaat eläköön-huudot onnittelulauluineen. Naapuritalossa taas ollaan tilejä tyhjentämässä vähän kyseenalaisin keinoin, kun säästöpossuja tiirikoidaan, mutta Tommilla (Pär Sundberg) ja Annikalla (Maria Persson) kuitenkin on hyvät aikeet touhujen takana, koska tietysti pitäisi parhaalle kaverille käydä lahjaa hakemassa. Ulkona on edellisiin seikkailuihin verrattuna varsin kolea sää, sillä vettä tulee tuulen voimistamana päin näköä, mutta viluinen vesisade ei estä sisaruksia hipsaisemasta lahjakaupoille. Lähistöllä vaeltelee myös tämä aiemmin mainittu parivaljakko, eli Jymy-Jantunen ja Kukkanen ovat päättäneet toteuttaa aikeensa pikarikastumisen suhteen. Hetkistä myöhemmin heput ovatkin jo ovella kolkuttelemassa, mutta suoran toiminnan sijaan suoritetaan kömpelösti kellon tiedusteluun verhottu tutustumisretki. On kuitenkin kovin vaikeaa vastustaa kiusausta ja pitää näpit erossa kultakolikoista, joita Peppi on parhaillaan laskemassa.


Viekkaat varkaat malttavat kuitenkin mielensä ja vetäytyvät pihapiiriin piileskelemään ja odottelemaan, että talossa valot sammutetaan. Eivätpä tyypit tiedä, että tulossa on pitkä vartoilu, sillä eihän syntymäpäivänä olla ihan alkuillasta sänkyyn simahtamassa, mutta aikamoisen kelju syntymäpäiväyllätys on siis mielessä muhimassa. Kunhan Tommi ja Annika ehtivät paikalle, niin pihapiiri onkin jo kauniisti kynttilöillä valaistu toivottelemaan juhlijoita tervetulleiksi. Herkuttelua, laulua, leikkiä ja vähän jännempää aavejahtia olisi illan ohjelmassa ja sitten vielä toki ne myöhempien aikojen kutsumattomat vieraatkin, eli eiköhän siinä taas olisi kovasti kaikenlaista tehtävää noin yhden jakson täytteeksi?

Syntymäpäiväjakso ei ehkä ole aivan yhtä mielenkiintoinen ja riemastuttava kuin pari edeltäjäänsä, mutta siitä huolimatta hauskaa seurailtavaa ja Pepin juhlavalmisteluja katselee mielellään. Syntymäpäivään yhdistetyllä aave-etsiskelyllä ei tietenkään ole tarkoituksenakaan kenenkään sydäntä seisauttaa tai saada traumoja aikaan, mutta noin muuten hämyisellä ullakolla hiiviskely on ihan kivaa vaihtelua aiempien jaksojen aurinkoiseen kuvastoon. Nähdäänpä siellä myös varsin eriskummallinen musiikki- ja tanssituokio, joka kenties ne aaveetkin viimeistään hätyyttelee rauhallisemmille nurkille? Keljut kolikkovarkaat ansaitsevat tietysti myös oppituntinsa, kun kehtaavat kesken unistelun tulla hämärähommiinsa. Onneksi tämäkään päivä ei pelkkää riehaa tai hurjistelua ole, vaan suloisempi puoli kulkee mukana. Tässä mielessä jakson huippuhetki onkin Tossavaiselle esitetty sydämellinen unilaulu ja kohtauksen herkistelevämpää sävyä korostelee myös, että toisen takki on siististi ripustettu tuolille odottelemaan seuraavan päivän viiletyksiä, joihin varmasti vielä palaillaan.

Pippi letar spöken och får besök av tjuvar (1969)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti