torstai 12. marraskuuta 2015

Sherlock Hound: The Runaway Freight Car Loaded with Gold Bullion / The Coral Lobsters

Melko pikainen paluu Sherlockin seikkailuihin taas, se myönnettäköön, mutta tilailen kuitenkin pari annosta lisää. Kunhan tämän tuplan vilkaisee pois, niin päästäänkin jo urakan toiselle puoliskolle. Edellinen iltama toi mukanaan katoavien kultakolikkojen arvoituksen riehakkaampine rähinöineen sekä pimeille ja vaarallisille vuoristoteille suuntaavan arvokuljetuksen. Sinänsä siis sopiva yhdistelmä rauhallisempaa salapoliisiharrastelua ja kovempaa kyytiä. Runsaat kymmenen jaksoa nähneenä ei kovin kauheasti yllättämään pääsisi, josko seuraavatkin samantapaisia kaavoja noudattelisivat.

The Runaway Freight Car Loaded with Gold Bullion (Missing Freight Car!? The Professor's Big Magic Trick)


Otsikossa mainittua tavaravaunua ollaankin lastailemassa varsin valppaan tunnelman vallitessa. Panssaroitua vankkuria tyhjennellään ja aseistettuja vartiomiehiä tähystelee katoilla sekä nurkissa. Epäilemättä arvokas lasti raskaissa laatikoissa siirtyy vähitellen toiseen kulkupeliin, mutta pieni kömmähdys saa yhden puulaatikon rikkoutumaan. Sieltä kovasti kimaltelevat kultaharkot kurkistelevat ja kauemmaskin välkehtivä kimallus heti löytää tiensä uteliaan kaverin kiikareihin. Eräs Moriarty tietenkin haaveilee suuren kultakasan kaappaamisesta, ja epäilemättä jo jonkinlainen suunnitelma on tähän tarkoitukseen kyhäilty. Kaverin hämärähommat eivät tosin tässäkään tapauksessa pääse erityisen liukkaasti käynnistymään, vaan köhimistä sekä nikottelua kertyy.



Kultajuna lähtee pitkää taivaltaan taittamaan, ja eräältä asemalta kyytiin sattuvat hyppäämään Hound ja Watson. Sherlock panee merkille heti muista vaunuista erottuvan rahtiosaston, joka on sijoitettu matkustajavaunujen väliin. Muitakin tuttuja samalla linjalla matkustelee, eli Moriartyn kätyrit myös mukaan kipittelevät. Valvonta on toki edelleen tiukkaa, mutta suuri saalis näitä heppuja houkuttelee. Yöosuuden tuodessa mukanaan peittelevän pimennyksen, onkin jo aika laittaa yritystä aluilleen. Moriarty tosin huomaa ennen tositoimiin ryhtymistä etsiväkaksikonkin. Mitä ne kelvottomat aina tahtovat suurten ryöstösuunnitelmien tielle tulla...! Sekään ei vie innostusta pois, vaan tuumasta toimeen. Kunhan juna saapuu Lontooseen, niin yksi ja toinen joutuu ainakin pikkuisen tunnustusta varkaalle antamaan. Sherlockin homma tosin on vasta aluillaan...

IMDB:n käyttämä nimi jaksosta sopii myös kieltämättä hyvin kuvaamaan menoa, sillä kohtalaisen ovelia kikkoja on aivotyönä syntynyt, ja tällä kerralla temppu toimiikin...tai ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Toisten haaveillessa herkullisista paluuaterioista ja muista, niin ahkera varas vie jättipotin kerralla. Näiden kuvioiden selvittelyssä on Houndillekin hetkeksi hommaa, mutta selväähän sekin, että jäljille päästään muutaman yksityiskohdan avautuessa. Lestrade taaskin tahtoo oman panoksensa antaa jutun ratkomiseen, mutta taitaa jälleen käydä niin, että tämän porukan kokonaisvaikutus kallistuu ennemmin sekaannusta lisäävälle puolelle. Toisessa leirissä taas kultahulluus käy päänuppiin ja saa kenties hihkaisemaan menestyksen merkiksi pikkuisen liian aikaisin.



The Coral Lobsters (Gourmet! The Coral Lobsters)


Moriartyn piilopirtissä on vaihteeksi touhut toisenlaiset menossa. Kätyrikaksikolle on hankittu komeat pinot opiskeltavaa, mutta näitäpä ei lueskelu kiinnosta ja kirjat takkaan lentelevät. Pomokin uniltaan heräilee hummereista haaveillen. Ryöstöpuuhat ovat kuitenkin niinkin onnettomasti sujuneet, että taloustilanne on kohtalaisen niukka, eikä paljoa kannata herkuista unelmoida. Ideaköyhyys ei muista vastaiskuista huolimatta ole iskenyt vaivaksi, joten taaspa niitä suunnitelma kehitellään. Miten näihin kuvioihin saadaan ne hummerit liiteltyä, jää nähtäväksi.

Aina kun Moriartyn päässä muhii hyvä ajatus, niin aivan kuin sattumalta tietty kaksikko myös tuntuu tiensä samoille seuduille löytävän. Tarkoittaa siis sitä, että Hound ja Watson rantateitä ajelevat kohti erästä kartanoa, josta löytyy poikkeuksellisen arvokas kokoelma mereneläviä sekä vähemmän eläväisiä jalokiviä. Paikan isäntä kehaisee pettämätöntä hälytysjärjestelmäänsä. Yli miljoonan punnan arvoisten jalokivien pitäisi olla lähes täydellisessä turvassa, mutta mutta... Esittelyn yhteydessä paljastuu, että pahin on jo päässyt tapahtumaan, joten etsivien olisi parasta alkaa johtolankajahtiin. Toisaalla taas herkutellaan ja menestyksekkään kähvellyksen antimista nautiskellaan.



Sherlockin ja Watsonin tehdessä määrätietoisesti tutkimuksiaan, saapuu Lestrade joukkoineen paikalle. Pääseepä hän jälleen muistuttelemaan vakiokohkaajan asemastaan. Nälkäisenä ja voipuneena sekasotkut vielä herkemmin syntyvät, eikä oikein mitään hyödyllistä pääse vahingossakaan tapahtumaan. No, hyvä, että edes toisessa etsiväjoukkueessa lamput kirkkaina välkkyvät ja jälleen Sherlockin aivot työstävät varsin kattavan käsityksen siitä, miten näpistykset on käytännössä toteutettu. Sivuaapa tämä tuokio jo pikkuisen sellaista perinteisen salapoliisielokuvan hetkeä, jossa isommalle porukalle seikkaperäisesti selvitellään, kuka teki, mitä ja miten. Lainkaan ei haittaisi, jos sarjan toisella puoliskolla tällainen pohtivampi pähkäily haukkaisi suuremman kimpaleen ruutuajasta.

Tästä valikoimasta hurjimmat hurjastelut jäävät uupumaan, eikä se juurikaan haittaa. Ensimmäisen jakson päätteeksi toki isommalla porukalla kultavaunun kanssa paetaan ja eräskin tahtoo niin pitää kullastaan kiinni, että kipeää tekee. Vaihtoraiteet mutkistelevat menoa ja kaipa maininnan ansaitsee hiukkasen omalaatuinen loppuräjähdys jälkisateineenkin. Oikeastaan toinenkin jakso laittaa loppupuolelleen samantapaisen jahtailun, eli ei niinkään paineta kaasu pohjassa karkuun, vaan vaanimista ja viekkautta ennemmin harjoitellaan. Moriarty keksiikin ihan kätevän pakoniksin. Taustana taas toimii satamakaupunki sekä sen edustalta löytyvä meri. Kyllähän revolverejakin kaivellaan puolin ja toisin, mutta väittäisin kuitenkin molempien jaksojen tuovan mukaan enemmän sitä päättelyosastoakin ja hyvä niin. Toistaiseksi nähtyjen joukossa laittaisin molemmat jaksot keskitason tuntumaan.



Sherlock Hound (1984) (IMDB)

1 kommentti:

  1. Suomi-setin jaksot 8 & 9.
    Mitäpä sanottavaa keksisi? Ensin mainitun Suomi-dubbauksessa kuullaan lievää kiroilua, kun Moriarty sanoo "Hemmetti".
    Toiseksi mainitussa alkukohtauksen kirjojen kanssa on muutoksia kirjojen aiheissa versioiden välillä.

    VastaaPoista