Siellä Emilie (Tautou) on avannut Heitukka-nimisen kauneushoitolan. Uudehkon yrityksen pakka on edelleen hieman auki. Taustalla erinäisten kunnostustöiden parissa puuhastelee Jean (Sami Bouajila), joka on töiden aloittamisen jälkeen palavasti ihastunut Emilieen. Olo alkaa käydä kohtalaisen tukalaksi, ja niinpä eräänä yönä hän päättää kirjoittaa Emilielle kirjeen tunteistaan, jonka jättää sitten postin kuljetettavaksi.
Sattumalta Jean onkin samassa huoneessa Emilien availlessa kirjettä. Aluksi näyttää varsin hyvältä, mutta seuraavassa sekunnissa toiveet romahtavat karulla tavalla alas. Hän saa kunnian avustaa oman sydänverensä värittämän kirjeen toimittamisessa paperikoriin, mikä ei varmaan ole niitä elämän mukavimpia hetkiä.
Muutenkin kaksikon välille ilmestyy kitkaa Emilien saadessa tietää Jeanin mittavasta koulutuksesta. Seurauksena nuori nainen alkaa tuntea itsensä jokseenkin ahdistuneeksi ja epävarmaksi tämän seurassa. Niinpä Emilie tahtoisi antaa Jeanille potkut, mutta sekään ei käykään niin yksinkertaisesti. No, eipä se kuitenkaan estä sitä, etteikö tilannetta voisi viedä vieläkin kiusallisemmaksi ja hankalammaksi..
Lisäksi Emilie yrittää piristää äitiään (Nathalie Baye), joka edelleen haikailee neljä vuotta sitten häipyneen aviomiehensä perään. Emilien mielestä olisi jo aika päästää irti ja katsella muita vaihtoehtoja, mutta äiti kuitenkin tahtoo viettää aikansa kotisohvalla murehtien. Vähitellen Emilien päähän ponnahtaa varsinainen kuningasajatus, eli hän päättää postittaa itse saamansa kirjeen äidilleen hieman muokattuna.
Äiti toki ihastuu paljonkin koskettavasta kirjeestä ja koko olemus muuttuu. Emilien suunnitelma siis toimii, mutta vain hetken, sillä äiti tietenkin alkaa odottaa lisää kirjeitä. Niinpä Emilien pitää yrittää tiristää itsestään kauniita ja aitoja sanoja paperille. Valitettavasti sellaisia ei oikein voi pakottaa, ei edes vaikka olisi yö aikaa ja reilusti vodkaa inspiraatiota nostamassa. Tunne kuitenkin puuttuu täysin. Vielä pari epäonnista käännettä lisää ja soppa alkaakin olla varsin hyvin kasassa. Jeankin huomaa toimivansa pelinappulana tässä operaatiossa.
Aluksi tuli mainittua Tautoun ja Salvadorin aiempi elokuva, jota jo ehdinkin vähän kommentoimaan (Priceless). Tiettyjä yhtäläisyyksiä näistä kyllä löytyy, vaikka yleisesti ottaen Beautiful Lies on vähän kiltimpää ja hattaraisempaa menoa. Sydämillä kummassakin pelataan, usein melko epäreilustikin, ja nenilleen niistä leikeistä sitten saadaankin.
Kummassakin kiltti ja hyväsydäminen mies joutuu ihastuksensa takia osalliseksi pyöritykseen, jollaista ei välttämättä olisi kohdalleen toivonut. Lisäksi Tautou on kummassakin hieman kovapintainen ja tylykin nuori nainen, joka ei läheskään aina ehdi tai viitsi pohtia muiden tunteita.
No, siitä huolimatta ei Tautouta oikein voi olla ihastelematta. Hän on edelleen varsin suloinen ilmestys, vaikka henkilökohtaisesti tuo aiempi elokuva vie tässä mielessä näiden keskinäisen taiston. Kyllä hänen ilmeilyään seuraa mielellään tilanteiden mennessä aina vain sotkuisemmiksi. Myös kiukkuisena söpöyttä riittää.
Mielestäni nämä kaksi elokuvaa ovat melko tasoissa, mutta jos parempi pitäisi valita, niin kallistun ainakin tällä hetkellä sen varhaisemman kannalle. Kuten todettua, Tautou viehättää siinä enemmän ja maisemallisestikin se vie hieman pidemmän korren. Toisaalta sitten romanttisena hömppänä Beautiful Lies onnistuu pikkuisen paremmin, vaikka tässäkään ei nyt sellaista vetovoimaa ja tunteiden paloa nähdä, että se vetäisi kunnolla mukaansa. Kumpikin kyllä ihan laadukasta viihdettä lajityypissään, ei siinä mitään.
Ilmeisesti joidenkin toimesta on nähty tarpeelliseksi nostaa Beautiful Lies Tautoun ehkäpä tunnetuimman elokuvan (Amélie) veroiseksi. Itse en missään nimessä lähtisi tällaisia väittämään. Kyllä Amelié liikkuu tähän verrattaessa ihan omassa luokassaan. Tällä ei ole mitään sanottavaa sen visuaaliseen tykitykseen. Lisäksi Amelié on positiivisuudessaan ja liikuttavuudessaan ihan eri kerhossa.
Hyvin aika kuitenkin tämänkin parissa kului. Pitää vielä mainita kauneushoitolassa työskentelevä sympaattinen kaksikko Paulette ja Sylvia, jotka tuovat mukaan omat huvituksensa ja silloin tällöin sitä hukattua järjen ääntäkin. Eipä Beautiful Lies näissä kiusallisissa tilanteissa onnistu nousemaan mihinkään Mr. Beanin seikkailujen mittoihin, mutta parissa kohtauksessa alkaa olla jo katsomossakin kiemurtelu lähellä.
Enimmäkseen ihan hyväntuulista romantiikan innostamaa höpsöilyä Beautiful Lies tarjoilee, ja vieläpä ihan mukavasti silmiäkin miellyttävässä paketissa. Taivas on kirkas ja sininen kauniiden hattarapilvien leijaillessa rauhallisesti kaupungin yllä, ja yleinen meno hengeltään samansuuntaista. Onpa mukaan ujutettu pari nättiä näkymääkin, vaikka ei niillä kuitenkaan mitään enempää irroitella. Ihan hyvin onnistui vastaamaan odotuksia, vaikka parempiakin on tullut nähtyä. Varsin mukavan elokuvaillan näilläkin aineksilla sai kasaan.
Beautiful Lies (2010) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti