lauantai 13. heinäkuuta 2013

The Cat Returns (Kissojen valtakunta)

Aikoinaan ensikatselulla The Cat Returns tuotti pienoisen pettymyksen, mutta onneksi sille tuli vuosia myöhemmin annettua mahdollisuus vähän otollisempana ajankohtana. Olenkin hieman ihmetellyt jälkikäteen tuota nihkeää suhtautumista. Ehkäpä elokuva siinä vaiheessa tuntui liian lapselliselta tai sitten tuolloin vähän ennen katseltu Spirited Away nosti riman yksinkertaisesti niin korkealle, ettei kissaseikkailulla ollut paljoakaan mahdollisuuksia. No, nykyään tilanne kuitenkin on se, että tämänkin laittaa mielellään uudelleen soittimeen. Näin pääsi käymään jälleen eilen.

Samalla taisi tulla annettua ensimmäistä kertaa mahdollisuus näiden Pekka Lehtosaaren ja kumppanien tuottamille Ghibli-suomennoksille. Yleensä on tullut katseltua alkuperäiskielellä puhutut versiot, mutta nyt vaihtelun vuoksikin näin. Ihan hyvin tuntui näinkin toimivan. Varsinkin Harun osan tekevä Annituuli Kasurinen jäi myönteisessä mielessä muistiin. Voisi enemmänkin kokeilla näitä suomennettuja versioita uusintojen ollessa kyseessä. Ainakin tämä kokemus rohkaisee siihen.


Elokuvan alussa Haru heräilee jälleen kerran vähän myöhässä ja vähemmän tarmokkaana uuteen päivään. Aamu-uninen sankarittaremme myöhästyykin koulusta, ja saa osakseen luokkatoveriensa naureskelua. Koulupäivän jälkeen kotimatkalla Haru saa kuitenkin tilaisuuden näyttää vähän reippaampaa puolta itsestään, kun hän huomaa tietä ylittävän kissan olevan suuressa vaarassa. Niinpä Haru oman terveytensä riskeeraten ryntääkin pelastamaan kissan viime hetkellä.

Tämän välikohtauksen seurauksena Harun elämä lähtee kohti suurempiakin muutoksia. Ensinnäkin selväsanaisesti kiittävä kissa aiheuttaa hämmennystä. Kun vielä selviää, että kyseessä on kissojen valtakunnan prinssi, niin homma menee entistä oudommaksi. Yht'äkkiä valtava kissajoukko alkaa osoittaa kiitollisuuttaan Harulle, mikä aiheuttaa myös kiusallisia tilanteita, sillä hiiret, kissanminttu ja muut sellaiset eivät välttämättä ole niitä Harun toivotuimpia lahjoja.



Kissamaiset lahjat ovat vasta alkua koitoksille, sillä myöhemmin Haru saa kutsun kissojen valtakuntaan, josta ei välttämättä enää lähdettäisikään pois, sillä luvassa on puolison osa pelastetun prinssin rinnalla. Vaikka sellainen mahdollisuus saattaisikin tuoda helpotusta hukassa olon tunteisiin, niin alkaa Haruakin hirvittää. Niinpä pitää pikaisesti kipaista kohti kissa-asioiden toimistoa, jossa kissaparoni hieman vastahakoisine kumppaneineen ottaa Harun ongelmat hoidettavakseen. Mutta onkohan juttu jo ehtinyt karkaamaan hieman liikaa käsistä...?

Ei ole mitenkään epätyypillistä, että Ghibli-tuotannon sankarina toimii nuorempi naispuolinen henkilö. Haru kuitenkin vaikuttaa omiin silmiin hieman tavallista neuvottomammalta, alakuloisemmalta ja enemmän hukassa olevalta. Ennemmin mennään muiden tahdon mukaan kuin etsitään sitä omaa polkua. No, kun tilanteet tiukkenevat, niin pinnan alta saadaan kaivettua vähän päättäväisempi Haru, joka osaa ottaa elämänsä ohjakset hyppysiinsä. Tietenkään sitä aina mukana kulkenutta hyväsydämisyyttä unohtamatta.



Yhtenä teemana vähemmän yllättäen onkin sen oikean oman itsensä löytäminen. Vähän aikaa sitten katsellussa Ghibli-elokuvassa Howl's Moving Castle etsittiin myös sitä omaa sydäntä mullistavan kokemuksen avustamana hieman vastaavaan tapaan. Vaikka vastaan tulisi mahdollisuuksia tai tarjouksia, jotka tarjoaisivat ainakin näennäisesti helppoja pakoteitä vähän ankeasta arjesta, mutta ovat kuitenkin omaa sydäntä vastaan, niin niistä kieltäytyminen saattaa olla ainakin pitkällä tähtäimellä se parempi vaihtoehto. Ei se elo välttämättä edes siellä kissojen valtakunnassa pelkkää auringonpaisteessa loikoilua ja kehräämistä ole.

Jotta positiivinen sanoma voimistuisi entisestään, niin mukaan on ujutettu vahvaa kannanottoa kiltteyden puolesta. Ihan pienetkin hyvät teot saattavat vielä vuosiakin myöhemmin palata iloisissa merkeissä vastaan. Ja vaikka eivät palaisikaan, niin kannattaa ne siitä huolimatta tehdä. Kun näinkin myönteisten asioiden puolesta julistetaan vieläpä varsin miellyttävällä toteutuksella, niin vähän väkisinkin sellaisesta herkistyy. Vielä kun sympaattinen Haru saa kokemuksensa kautta uutta otetta ihmiseloonsa, niin varsin hyvälle mielellä tämä seikkailu jättää.



Jos teemat ovat melko tuttuja, mitä Ghiblin elokuviin tulee, niin mukana on myös vieraita studion menneisyydestä konkreettisemminkin. Kissaparoni ja tämän kaveri Muta tekivät ensiesiintymisensä joitakin vuosia aiemmin elokuvassa Whisper of the Heart, joka toki myös pääsee uusintakierrokselle, kunhan sopiva hetki koittaa. Tässä uudemmassa elokuvassa kissakaksikko on toki huomattavasti suuremmassa osassa. Mukava kuitenkin nähdä vanhoja "tuttujakin".


Tällä kerralla Hayao Miyazaki on jäänyt vähän taka-alalle, mutta on kuitenkin toiminut yhtenä elokuvan tuottajista ja luultavasti vaikuttanut sisältöön. Ohjauksesta vastaa aiemmin Ghiblin animaatiopuolella toiminut Hiroyuki Morita, jonka ainoaksi ohjaukseksi The Cat Returns on ainakin toistaiseksi jäänyt. Ainakin omasta puolestani tämän perusteella sillekin uralle saisi tulla jatkoa.

Pienen söpöilyvaroituksen voisi myös kirjata ylös. Ovat ne elokuvassa seikkailevat pienet ja isommat maukujat sen verran suloisia. Ehkäpä animaatio ei ole aivan samalla tasolla kuin Ghiblin parhaissa tekeleissä, mutta häpeilemätön söpöily ja yleinen positiivinen henki kyllä paikkaa paljon. Jälki kuitenkin on sellaista, että onnistuu ihastuttamaan myös silmiä.




Vaikka The Cat Returns ei vieläkään omalla kohdalla nouse hätyyttelemään Miyazakin parhaimmistoa, niin on se siitä huolimatta varsin kivaa katseltavaa. Valitettavaa en hirveästi keksi. No, ehkä sen voisi mainita, että tässä tapauksessa loppulaulu on jätetty tekstittämättä, mikä ei toki ole tekijöiden vika. Vaikka menetys ei välttämättä suuren suuri olekaan, niin ovat nämä kauniit laulut usein tuoneet selvää lisää katselukokemukseen. Sen voi laittaa soimaan taustamusiikiksi vaikka tuosta:


...Ja kaveriksi englanniksi laulettu tulkinta:


Muuten elokuvan lopetus on mielestäni varsin toimiva päätös tarinalle, kun Haru aloittaa uuden luvun elämässään. Ainakin joskus ne vähemmän miellyttävät episoditkin vain sattuvat olemaan kovin tarpeellisia, eikä pelkkiä kissanpäiviä viettämällä välttämättä pitkälle kipitetä. Kaikille sellaisille tätä suosittelisin, jotka mielellään vilkuilevat elämän hyviä ja kauniita puolia esitteleviä elokuvia. Tietenkään seikkailua ja huumoria unohtamatta. Kyllä The Cat Returns on ihan kelvollinen Ghibli-yksilö.

On jokseenkin mukavaa ja rohkaisevaakin huomata, että tällaisten parissa viihtyy useampaankin kertaan erinomaisesti, eikä kyllästymistä ole näköpiirissä. Se toki ilahduttaa myös, kun muiden mielipiteitä lukiessa on selvää, että samoin tuntevia löytyy paljon lisää.

Älkää hukatko itseänne...edes sinne kissojen valtakuntaan!



 The Cat Returns (2002) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti