The Snowman (Lumiukko)

Tonttu-ukot kävivät hiukkasen tavallisesta poikkeavassa hengessä tihutöitä ja isompiakin ilkeyksiä tekemässä Jalmari Helanderin maailmallakin huomiota herättäneessä tummemmassa joulusadussa Rare Exports, jota viimeksi tuli kommentoitua. Silloin juttu lipsahti myös Korvatunturista ja yleisemminkin joulupukista höpöttelyyn. Pukista on puhetta aiemminkin riittänyt, koska vaikkapa Santa Buddies ja Santa Paws 2 ovat Pohjoisnavan väkertelypajan puuhia värikkäästi ja iloisestikin esitelleet, vaan ehkäpä välillä voisi tuupata ne pukit ja tonttujoukot sivurooliin, sillä jouluun toki paljon muutakin mahtuu. Onneksi elokuviakin on vähän laajemmalla mielikuvituksella tehty, vaikka ei sitä fantastisempaa puolta joulutaikoineen ja todellisuudesta irtioton tekevine ihmeineen unohdettaisikaan. Vuonna 1982 ilmestynyt ja sittemmin vähän muokkailtukin The Snowman taitaa olla yksi rakastetuimmista sellaisista ainakin lyhyempien animaatioiden puolella. Minullekin se on ehtinyt tutuksi tulemaan lapsuusvuosinakin, koska eiköhän se ole melkeinpä joka joulu ilmestymisestään eteenpäin esitetty televisiossa ja käsittääkseni onkin muodostunut monelle jonkinlaiseksi pieneksi aattoperinteeksi ja omaan sydämeenkin kotinsa tehnyt. No, omalla kohdalla aivan noin tiuhaan tahtiin tapahtuvia toistoja en katso tarpeelliseksi, mutta ymmärrän kyllä, että jotkut tykkäävät sen sisällyttää jouluohjelmaansa.

Tarina onkin siis monille tuttu, mutta kaipa se kertauksen ja käsittelyn täälläkin kestää. Mainittakoon kuitenkin, että liioilla sanoilla alkuperäistä animaatiota ei ainakaan ole lähdetty kuormittamaan, koska vuorosanojen määräksi summautuu nolla, vaikka tosin kenties siinä muistettavimmassa osiossa kuullaan kaunis laulu. Tässä hankkimassani kotimaisessa levyjulkaisussa on alkuun laitettu joulupukki avaamaan varsinainen esitys. Mukavasti herra television ääreen itsensä asettelee, minkä voi myös kotikatsomon puolella tehdä perässä ja lähteä nauttimaan noin 26 minuutin mittaisesta talvisesta animaatiotuokiosta. Kaunis luminen maa levittäytyykin näkökenttään ja pienoinen pyrytys tuo nättejä hiutaleita taivaan pilvivarastoista lisääkin. Uuteen aamuun herännyt James-poika tarkkailee varsin innokkain mielin tätä kinoksia kerryttävää kehitystä huoneensa ikkunasta, ja hyvä että malttaa talvikamppeet päälleen kiskaista sännätessään ulkotilojen ilot sekä riemut kokemaan. Eteen avautuukin suuri kenttä täynnä koskematonta ja muokkauskelpoista hankea. Mahdollisuudet lumisiin leikkeihin noudattavatkin lähinnä nuoren lapsen mielikuvituksen asettelemia rajoja, ja tähän mitä oivallisimpaan mielentilaan pystynee iso osa vanhemmistakin katsojista samaistumaan ja ruudulla koettavaa tohukasta onnea myötäelämään, kun jostakin kultaisista lapsuusmuistoista pintaan puskee talvipäivien leikkisät riehat.

Ensimmäinen lumipallo lentää tietysti hiukkasen harkitsemattomasti ja varomattomasti kodin ikkunaan, mistä äiti tulee vähän jäkättelemään. Hetkellisen harmistumisen jälkeen James saa päähänsä vähän suuremman ja näyttävämmän urakan, mikä vaatii ponnistelua sen verran, että välillä on hyvä käydä haukkaamassa evästäkin voimavarojen riittävyyttä turvaamaan. Myös tähän isomman inspiraation iskemiseen on helppo hypätä mukaan, kun poika pyörittelee komean pallon ja siitä vähitellen lapioi korkean luomuksen. Luminen mötkäle on alkuun vähän pelkistetty ja ilmeetön ilmestys, mutta kun näkemystä ja malttia löytyy, niin saadaanhan lumisen hepun kasvoille persoonallisia piirteitä ja hyväntahtoinen hymykin. Vuorokauden viimeisten valojen suojissa James saattelee taideteoksensa loppuun ja sitä ihastellen silmäilee ennen kuin on aika vaihtaa iltapuuhien puolelle ja peiton alle livahtaa.

Tiedä sitten, onko kyse Jamesin hartaudella tehdystä työstä ja uskon sekä toivon yhdistelmästä, vai osuuko kohdalle jokin jouluinen ihme, mutta talvitaikaa joka tapauksessa yössä leijuu ja tuo upean lumiluomuksen eloon. James myös tämän öisen yllätyksen huomaa ja kutsuupa uuden ystävän sisälle taloon tutustumaan. Vanhemmat torkkuilevat toisessa huoneessa rauhallisin mielin, mutta kisuparka saa säikähtää kunnolla kohdatessaan yllätysvieraan. Koko illan pihalla seisoskellut lumiukko tietysti tahtoo jalkojaan lepuuttaa, mutta onkohan hehkuvan hiilloksen vieressä sittenkään paras paikka juuri tälle lötköttelijälle, jonka olemus on hyvinkin pitkälti riippuvainen pakkasasteista. Jamesin johdolla pienen kodin ihmeellisyyksiä tarkastellaan, vähäsen tanssahdellaan, jekkuillaan, puuhaillaan ja leikitään, mihin tietysti hiukan kohellustakin liittyy.

Hurjemmat huvitukset kuitenkin odottelevat ulko-oven toisella puolella, koska sattuupa lumiukko vallan kiinnostumaan moottoripyörän tarjoamista vauhdikkaista huristeluhetkistä. Ensin ohjailu on hyvinkin hapuilevaa säntäilyä, mutta kunhan kaveri saa hallintalaitteisiin tuntuman, niin kaksikko uskaltautuu kauemmaskin pöristelemään. Vauhdikasta viiletystä ja huimapäistä puistikossa puikkelointia saakin seurailtavakseen ja siinä pitää metsän vipeltäjien olla varuillaan, että ehtii pötkimään alta pois. Vallatonta hauskanpitoa kaverukset tuntuvat kuin tyhjästä vain kehittelevän ja kaahailukin on vasta alkulämmittelyä, sillä yhden yön aikana ehditään huomattavasti kauemmaskin, kuten myöhemmät tapahtumat osoittavat. Niitä reittejä ei enää paripyöräisellä menijällä matkata, vaan vähän ilmavampia ratkaisuja vaaditaan. Taivastiet vievätkin kotoisen saaren rannoille, joille ei suinkaan pysähdytä, vaan viiletetään suurten merten yli kohti pohjoista, jossa onkin alkamassa iloinen tapaaminen lauluineen sekä tansseineen. Nähdäänpä vieraana myös sopivasti tuttua kaveria, joka joulun aikoihin hyvinkin kiireinen on...

Jos IMDB:n ja Wikipedian trivia- ja versiotietämykseen on luottaminen, niin alkuperäisessä kuvakirjassa nämä joulujutut eivät olleet juurikaan esillä, vaan esimerkiksi perheen talossa ei näkynyt joulukuusta ja kaverusten yhteinen lentokin lopahti huomattavasti aiemmin, minkä seurauksena joulupukin tapaaminen ja lahjan saaminenkin tipahti kokonaan pois. Minusta kuitenkin on sinänsä luontevaa ja perusteltuakin, että tällaiset lisäykset on tehty, niin saadaan animaatio lujemmin liitettyä juuri joulun läheisyyteen. Ensiesityksensä The Snowman saikin 26.12. vuonna 1982 ja siitä lähtien animaatiota on joko jouluaattona tai -pyhinä näytetty, joten on ihan ymmärrettävää, että pieniä näihin päiviin liittyviä vivahteita esiintyy. Sittemmin se tosiaan onkin löytänyt paikkansa lukuisten ihmisten jouluperinteistä, joten en ainakaan lähtisi väittämään, että tekijät olisivat harha-askeleen näiltä osin ottaneet. Ehkä nämä muunnokset Raymond Briggsin alkuperäisteoksen joillekin ystäville saattavat aiheuttaa pientä närästelyä, mutta itse en osaa asiasta harmistua ja muutenkin tämä näkyvämpi jouluosuus on kuitenkin lopulta hyvin hienovaraista, eikä vaikuta väkinäisen räikeältä.

"I remember that winter because it had brought the heaviest snow I had ever seen. Snow had fallen steadily all night long and in the morning I woke in a room filled with light and silence, the whole world seemed to be held in a dream-like stillness. It was a magical day...and it was on that day I made the Snowman."

Siinä missä Briggsin vuonna 1978 ilmestynyt ja mitaltaan 32-sivuinen pelkillä kuvilla kerrottu tarina on hieman muokkautunut televisiotuotannoksi versioituna, niin eipä ole animaatiokaan runsasta kolmea vuosikymmentä koskemattomana säilynyt. Lähinnä alussa nähtävään ja kuultavaan esittelyyn on ymmärtääkseni tehty muutoksia. Ilmestymisen aikoihin kirjailija itse lausahti muutamia lumisia ja sydämellisiä tuntemuksia tuovia sanoja lyhyen alkujakson aikana. Jossakin vaiheessa tämän pätkän tilalle kuvattiin vajaat kaksi minuuttia kestävä osio, jossa David Bowie esiintyy vanhempana Jamesina ja rupattelee ullakolla, miten huone on täynnä hyviä muistoja. Silloin lapsuudessa kesät vietettiin rannikolla ja kylmiä talvipäiviä lämmitti ritisevä takkatuli. Tätä Bowien alkulämmittelyä ei ole lähdetty animoimaan, joten se ei minusta erityisen hyvin istu varsinaiseen elokuvaan, ja onkin mielestäni ihan hyvä, että kotimaisessa levyjulkaisussa se löytyy bonusvalikon kautta, eikä ole kiinteästi elokuvaan liitetty. Sinänsä kiva lisuke, mutta vähän töksähtäen noissa maailmat kohtaavat. Mainittakoon sekin, että Bowie on suomalaisella julkaisulla pakkodubattu ja hänen oma äänensä on kuultavissa ainoastaan dubbauksen taustalta, joten senkin takia on parempi, ettei ole osana elokuvaa.

20-vuotisjuhlien yhteydessä tehtiin kolmas erilainen esittely animaatiolle, ja se on laitettu kiinteästi ainakin kotimaisen kiekon mukaan. Siinähän varsinaisessa teoksessa esiintyvä joulupukki pikkuisen muistelee kohtaamistaan Jamesin kanssa ja alkaa animaatiota katselemaan. Kerrotaan myös, että introssa joulupukin ääninäyttelijänä toimineen Mel Smithin kuollessa vuonna 2013, palattiin takaisin vanhempaan versioon. Usein tätä uudistettua versiota näytettiin laajakuvatelevisioihin sovitellussa kuvasuhteessa, jossa on päädytty nipsaisemaan ylhäältä ja alhaalta vähän pois, mutta siinäkin tehtiin paluu vanhaan täyskuvaan. Kuten kuvakaappauksista näkyy, niin kotimaisella levyllä kuvasuhde on alkuperäinen, vaikka esittely tosiaan onkin se uusin. Omasta puolestani tämä joulupukkialoituskin olisi voitu laittaa vaikka sinne bonusvalikon taakse. Onhan se kieltämättä jouluinen ja tunnelmiltaan rento sekä lämmin alkupala, mutta eipä elokuva mielestäni mitään tuollaista kaipaa, vaan käynnistyy kivasti ilman apuakin. Onpa olemassa myös sellainenkin vaihtoehtoinen ääniraita, jossa Smithin esittämä joulupukki toimii kertojana läpi tarinan. Se löytyy UK-juhlajulkaisulta, jossa olisi myös lisänä runsaan 20 minuutin mittainen dokumentti, jota ei valitettavasti ainakaan kotimainen levy sisällään pidä.

Tälle levylle kuitenkin on laitettu Bowien esittelyosuuden lisäksi kuvakirjamainen noin seitsenminuuttinen pikaistettu versio tarinasta ja myös 26-minuuttinen hyvin karkeasti animoitu varhaisversio. Noiden lisäksi on pari traileria muihin juttuihin liittyen. Tekstityksiä ei ole, mutta ääniraidat löytyvät englanniksi, suomeksi ja ruotsiksi. Noissakin kieli lähinnä liittyy joulupukin juttuihin alussa, koska tosiaan muuten varsinaisessa elokuvassa jutustelut jäävät olemattomiin. Kotoinen julkaisu on mielestäni ihan tyydyttävä, jos tahtoo lisätä juuri tämän teoksen kokoelmaansa. Sitten jos on kiinnostusta kattavampiin lisukkeisiin, niin kannattaa katsoa muualle. Esimerkiksi jokunen vuosi sitten ilmestynyt englantilainen Blu-ray sisältää dokumentin ja sen lisäksi 30 vuotta myöhemmin ilmestyneen jatko-osan The Snowman and the Snowdog. Sitten taas vanhempi englantilainen DVD-versio laittaa pakettiin mukaan Briggsin tarinoihin pohjaavan piirretyn Father Christmas.

Viime vuonna laitoinkin nämä kaikki kolme katselulistalle, ja sen jälkeen vuoden 2012 The Snowman and the Snowdog on myös tullut nähtyä. Siinä paistoi pikkuisen liikaa halu lämmitellä vanhaa hyvää juttua uudelleen, mutta kelpaisi kuitenkin kokoelmaan, sillä onpa kivaa katseltavaa kaikkiaan. Siksikin tuo uudempi Blu-ray on ihan houkutteleva vaihtoehto. Ilmeisesti joidenkin toiveissa oli jo pitkään ollut ajatus jatkosta, mutta Briggs vastusti näitä suunnitelmia vuosia, kunnes viimein antoi oman hyväksyntänsä 2012 ja The Snowman and the Snowdog esitettiinkin ensimmäistä kertaa samana vuonna 25.12., eli päivää alle 30 vuotta edeltäjän ilmestymisestä. Briggs ei kuitenkaan itse osallistunut tämän uuden tarinan luomiseen, mutta vuoden 1991 animaatio Father Christmas taas on yhdistetty Briggsin kahdesta tarinasta, eli kirjoista Father Christmas (1973) ja Father Christmas Goes on Holiday (1975). Sekin kyllä omaan joulupiirrettyjen kokoelmaan kelpaisi, enkä lainkaan laittaisi pahakseni, jos jokin kotimainen julkaisija vaikka kolmikon samaan laatikkoon laittaisi.

Jotta ei pelkästään muihin tekeleisiin tarinointi keskittyisi, niin lienee syytä palailla Jamesin ja lumisen ystävän yhteiseen aikaan. Nykyään The Snowman on suunnilleen sinetöinyt asemansa jouluklassikkona, eikä minulla suurempaa halua ole lähteä sitä kyseenalaistamaan. Tavallaan kuitenkin kiinnostaisi, että synnyttääköhän samainen elokuva enää nykyään vaikkapa alle 10-vuotiaissa lapsissa sellaisia tuntemuksia, mitkä jäävät ikiajoiksi mieleen myönteisinä värähtelemään. Tällä hetkellä animaatiotarjonta kuitenkin on kohtalaisesti monipuolistunut, elokuvien maailmat paisuneet aivan valtaviksi, ulkokuoret kiilloteltu ja kaikki aseteltu vauhdikkaan viihdyttävään muotoon, niin vähän hitaasti käynnistyvä The Snowman saattaa monien kohdalla jäädä vähän valjuksi. En sitä epäile, etteikö moni nuori katsoja siihen edelleenkin voisi rakastua, mutta tarjontaa on paljon enemmän ja mitä itse olen uudempia jouluisia tarinoita vilkuillut, niin tuntuu siltä, että vitsikkyys ja napakka eteneminen on tärkeää, eikä The Snowman oikein tällaiseen ajatusmalliin sovi. Omalla kohdalla tähän pieneen, mutta samalla hyvinkin ihmeelliseen tarinaan liittyy sen verran hyviäkin muistoja sekä mietelmiä, että olisi varmaan itsepetoksellista lähteä leikkimään, että voisi vuosikymmenten jälkeen puolueettomin silmin tutkailla vaikkapa sitä, miten hyvin toteutus on aikaa kestänyt, koska ne kuvat ja se tyyli, mikä omalla kohdalla viehättää eniten, voikin samalla olla juuri sitä, mikä on nykyisten lapsikatsojien mielestä selkeimmin menneiden aikojen tympiviä jaarituksia sekä kulahtaneinta antia. Heh, ehkä aiheesta voisi tehdä pienimuotoista tutkimusta...?

"We're walking in the air

We're floating in the moonlit sky

The people far below are sleeping as we fly

I'm holding very tight

I'm riding in the midnight blue

I'm finding I can fly so high above with you

Far across the world

The villages go by like dreams

The rivers and the hills, the forests and the streams

..."

Oli miten oli, niin omasta näkökulmasta tuntuu edelleen hyvältä ja lumoavaltakin kaverusten tempautuessa irti painovoiman kahleista ja lähtiessä taianomaiselle retkelleen läpi upean yötaivaan ja kauniin talvisen maailman. Siis ovathan elokuvassa aiemmin nähdyt tutkimiset, puuhastelut ja muut touhut hyvää huvitusta, mutta luulenpa, että tämä liitelyhetki on monille muillekin katsojille selkeä kohokohta ja se suuri seikkailu, joka sinne muistiin ensisijaisesti jää kummittelemaan. Onhan noita kaikenlaisia tehosteiden elävöittämiä reissuja tullut nähtyä, mutta Jamesin ja lumiukon yhteinen lento kohti kaukaisia maita yhdistettynä Howard Blaken säveltämään kappaleeseen on yksinkertaisesti kaunis ja herkistävä jakso, joka ansaitsee paikkansa animaatioiden huippuhetkien joukossa. Walking in the Air on sittemmin päätynyt useammankin laulajan tai yhtyeen ohjelmistoon ja koskettavia versioita omatkin korvat ovat kuulleet, mutta aina mielikuvissa uusiin tulkintoihin yhdistyvät kuvat tästä talviyön uskomattomasta seikkailusta. Siksi noita kappaleita on hyvinkin vaikeaa lähteä itsenäisinä esityksinä hahmottamaan. Alkuperäisen version elokuvan taustalla suloisesti esittää ilmestymisen aikaan 13-vuotias silloinen kuoropoika Peter Auty.

Kuten varmaan melkein jokainen elokuvan nähnyt muistaa, niin The Snowman ei katsojiaan ihan iloisimmissa tunnetiloissa hyvästele, vaan viimeisissä kuvissa haikeutta, kaipuuta ja murhettakin on. Mitenkään lamaannuttavan surullisena en silti osaa päätöstä pitää tai koe, että tarkoituksella yritettäisiin vyörytellä lohduttomuus kaikkien yhdessä koettujen hyvien juttujen ylle. Itselle ainakin tulee hyvällä tavalla kaihoisa olo sinänsä alakuloisesta erohetkestä, jossa James ei oikeastaan saa edes tilaisuutta kunnollisille hyvästeille. Aiemmin mainittu jatko-osa korostelee ja kehittelee ajatusta vielä konkreettisemmin ja kauemmas, kun päähenkilö joutuu rakkaasta lemmikistään luopumaan ja surutyön kohtaamaan. The Snowman kuitenkin jättää jälkeensä myös voimakkaan ajatuksen ja tunteen siitä, että vaikka hyvä ystävyys vain yhden ohikiitäväisen yön kestäisi, niin silti se voi jättää taakseen elinikäiset rakkaat muistot ja senhän tämä pieni elokuva on monen katsojan sydämelle tehnyt, kun pikkuisen alle puolituntista useat kaihoisasti ja hyvin mielin muistelevat. Siitäkin kiittelisin, ettei erinomaisuus pelkästään tunteikkaaseen loppuun nojaa, vaan kaverusten touhuilukin hyviä värähtelyjä nostattelee. Yleisestikin tarina soljuu sutjakasti kohtauksesta toiseen ja piirrosjälki herättelee herttaisia ajatuksia suloisine kuvineen. Sekä The Snowman että The Snowman and the Snowdog näytetään televisiossa etenkin alkuperäiselle perinteikkääseen tapaan jouluaattona keskipäivän kohdilla, eli siitä saa hauskoja ja herkkiä tunteita täynnä olevan tunnin kasaan päivän käynnistelyn yhteydessä, jos kiireiltä ehtii istahtamaan ruutua vahtailemaan. Jatko-osalle en ainakaan vielä ole niin suuresti lämmennyt, mutta etenkin alkuperäinen kaunis matka tuottelee ilosta ja haikeudestakin kumpuilevaa kosteutta silmäkulmiin hyvinkin sopivassa suhteessa ja on ainakin omalla jouluisten juttujen listalla ihan huippujen tuntumassa.

The Snowman (1982) (IMDB)