Akulla olisi taas uudenlaista uraa ja harrastetta yritettävänä, sillä näyttää siltä, että maanviljelyksellä olisi aikomuksena tienata ja valokuvaus kiinnostaa kovin. Monilahjakkaasta ja toimeliaasta tyypistä on ehdottomasti kyse, vaan olematon kärsivällisyys ja herkkä hermostuminen taitavat suurimmat kompastuskivet olla menestyksen tiellä, koska useampikin lupaava urapolku on katkennut totaaliseen täysräjähdykseen. Voinee myös kepeästi ennustella, että tulevat yritykset toistavat menneitä virheitä, mutta sehän ei suurempi surku noin katsojan näkökulmasta ole. Nythän näitä lyhytelokuvia on blogiin kertynyt jo päälle kolmekymmentä, mikä tosiaan on vasta pieni osa Akun seikkailuista elokuvamaailmassa, mutta jo tuossa ajassa on ehditty lukuisia hyvinkin vaihtelevia ammatteja kokeilemaan, eli yrittämisen puutteesta ei todellakaan voi syytellä ja touhujen viihdyttävyyskin on usein ollut hyvin hallussa. Jos noita eri alojen osaamisia nopsasti muistelisi, niin Akuhan on jo tähän mennessä ehtinyt antamaan näyttönsä putkimiehenä, juna-aseman hoitajana, pohjoisten seutujen pyyntimiehenä, poliisina, rakennustyömaan niittaajana, koirapesulan pyörittäjänä, mainosjulisteliimaajana, ikkunanpesijänä, palopäällikkönä, metsurina, kananmunatuottajana, koulupoliisina ja juuri piakkoin olisi tarkoitus maatilaa lähteä hoitamaan. Tuohon voidaan vielä lisäillä monenkirjavat harrastelut päälle, niin summaukseksi saadaan, ettei tämä ankka todellakaan mikään turha tyhjäntoimittaja ole, vaikka usein lopputulos lipsahtaakin sellaiseksi, että kenties olisi pitänyt pysytellä sängyssä.
Old MacDonald Duck (Aku Ankka farmarina)
Siellä patjojen päällä ei kuitenkaan auta pitkään aamulla torkkua ja nuokkua, jos tahtoo maatilansa työt sekä toimet ajoissa ja kunnolla hoitaa. Yllättävän pirteällä mielellä työn raskaan raataja näyttää olevan ja jopa hyppelehtii ilmaan tuttua sävelmää laulellessaan. Riemua rinnassa selvästi on ja kanat saavat jyväsensä nokkaistaviksi, vaan vuohen kanssa onkin jo käydä köpelösti, mutta ripeät räpylät pelastavat puskemiselta. Possuporukkakin vaikuttaa varsin onnelliselta, eli huolet ja murheet taitavat oleilla jossakin muualla...ainakin toistaiseksi. Seuraavaksi Aku alkaa huhuilla Clementine-lehmää, joka jostakin merkillisestä syystä on kivunnut puuhun latvusta laiduntamaan. Voisihan sitä hiukan ihmetellä, miten kiipeily sorkilla sujuu, mutta Clementine osoittautuu muutenkin merkilliseksi märehtijäksi, sillä kutsuttaessa höyhenkevyesti korkealta oksaltaan liitelee lypsylle.
Kovin leppoisalta ja rauhalliselta siis vaikuttaa, mutta eihän se sentään sovi, koska kyseessä kuitenkin on Aku-animaatio ja jonkinlainen konflikti kärhämineen pitää saada aikaan. Tässä tavoitteessa avustavaksi kiusankappaleeksi lentelee paikalle paarma, joka ensin piinailee Clementineä, mikä johtaa pienimuotoiseen ketjureaktioon ja Akukin saa tuiman huiskaisun häirikköä hätyyttelevästä hännästä. Kiukun kiihtyvyys ei ole aivan huipussaan, vaan ensimmäiset vastoinkäymiset vielä selvitään hillityin hermoin. Sinnikäs suristelija ei kuitenkaan luovuta ja lopulta kummallinen kiusanhenki saa lypsäjän räyhäämään. Jälleen onkin omalaatuinen kamppailu kehitteillä, ja tarkkaan lasketuista täsmäpommituksista huolimatta lienee tämä yhteenotto niitä taistoja, joista ei oikein selkeää voittajaa ole arvottavissa. Mitään erityistä ei ole saavutettavissa ja kumpikin härnääjistä saa kolhuja koettavakseen. Harmillisesti katsojan kannalta vähän löysältä tämä rieha tuntuu kaikkiaan ja muutenkin vaikuttaa siltä, että Aku on haluttu vain huiskaista uusiin taustoihin hääräilemään. No, eivät ne kaikki muutkaan edesottamukset niin luontevilta ole vaikuttaneet, eikä Akun lyhyt seitsenminuuttinen ura farmarina erityisen räikeästi silmiin pistä, mutta onpa mielestäni niitä vaisumpia kokeiluja.
Old MacDonald Duck (1941) (IMDB)
Donald's Camera (Aku valokuvaajana)
Ennen seuraavia hurjistumisia, ilmaantuu Leonard Maltin ruutuun muistuttelemaan lyhyesti, että Aku taas tuliaseilla tolkuttomasti ja vastuuttomasti telmii, mikä voi nykyään aiheuttaa ihmetystä katsojissa. Samoin hän mainitsee, että kaukomailta inspiraatiota saanutta hammastahnapilaa ei luultavasti ole tarkoituksella loukkaavaksi tehty. Intron jälkeen Aku pääsee toteuttamaan itseään noin kahdeksan minuutin ajaksi ilman näitä jälkikäteen ilmaantuneita korrektiuden kahleita. Ankka löydetään tavailemasta kylttiä, jossa kehotetaan ikuistamaan luontoa mieluummin kameran avulla kuin esimerkiksi kiikaritähtäimen kautta tiiraillen ja eläimiä hengiltä räiskien. Metsästysharrastus selvästi Akua suututtelee ja mielessä kuohahtaa aseita kauppaavan urheiluliikkeen kohdalla. Paheksuvasti tuhahdellen Aku itsekseen saarnailee, miten mokomakin raakalaismaisuus tulisi kieltää kokonaan.
No, kiihtyvistä mielipiteistä huolimatta kamera kädessä käpsytellään metsään etsimään vaikkapa sitä rauhaa ja tietysti kauniita kuvia. Ensimmäinen otollinen kohde on orava, joka kuitenkin osoittautuu liian vikkeläksi liikkeiltään. Seuraavaksi tarkat silmät löytävät pupusten porukan, vaan loiksis ja toinen nämä pikkuiset piiloihinsa pomppivat ja innokas kuvaaja löytääkin luolasta löyhkää. Ikimuistoiset luontokuvat eivät noin vain suostu ikuistumaan ja siitäkös Aku sisuuntuu ja päättää, että puuta tuimasti takovasta punapäätikasta otos napsaistaan vaikka väkisin. Erityisen yhteistyöhaluinen tämäkään siivekäs ei ole, mutta mato maukas selvästi nakuttajaa houkuttaa ja näitä haluja Aku aikoo hyödyntää. Niksilistalta kaivellaan hämäysyritys hytkyvällä hammastahnapötköllä. Toisen hölmistynyt hämmästyminen tahnan haukkaamisesta saa Akun tapojensa mukaan vahingoniloisena ilkkumaan, mikä lopulta johtaa molemminpuoliseen kallojen kopsautteluun sekä muihin jatkuvasti jyrkentyviin toimenpiteisiin. Kiukun kasvaessa unohtuvat ylevät ajatukset metsästyksen hirvittävyydestä ja kimpaantuneena kirmataan kaupasta haulikkoa hyppysiin ja varmuuden vuoksi järeämpääkin arsenaalia. Vähän erikoista luontoihastelua se kieltämättä on, kun lopulta ihmetellään, että suursotako lopulta pitää metsän suloiselle väelle julistaa...?
Donald's Camera (1941) (IMDB)
Tulipas nyt vähän lyhyempi tuplatuokioinen vuoden 1941 loppupuolelta, mutta kyllähän sekin kerta-annoksesta käy. Akun lypsyhommia on ollut Carl Barks kirjoittelemassa, mutta eipä tosiaan tämä juttu oikein lähde kiitelemään keskitasoista korkeammalle tai onnistu edes lopussa kunnolla vimmaisesti villiintymään, mutta saahan niitä vähän jäähdytteleviä välipalojakin esiintyä. Toisessa taas kinastellaan paljonkin puhdikkaammin, kun kaikki on jälleen kerran pakko tehdä vaikeimman kautta. Korkkia isketään nokkaan ja jäyniä kostellaan aina vain rajummin ottein, kunnes päästään tosissaan punnertamaan tukkeja vastaan. Aku osoittaa taas, ettei ole kovinkaan monen mutkan takana sekään, miten ihastuttavaksi aiottu valokuvausretki luontoon muuttuu hermoja raastavaksi riitelyksi ja väännöksi, jossa ei vain yksinkertaisesti voi antaa periksi. Menköön kamerat ja vaikkapa henkikin siinä samalla, mutta päätä pitää seinään tai tässä tapauksessa paremminkin puuhun kopsia, koska luovuttaminen ja sovinto nyt vain sattuvat olemaan jo lähtökohtaisesti poissuljettuja vaihtoehtoja. Toisin sanoen Donald's Camera on siis hyvä pikkupätkä hassua kiukuttelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti