Joskus alkukeväällä tai talven lopulla aloin miettiä, että olisi mukava käydä keväällä tai kesällä jollakin isommalla kotimaisella yrttitilalla vierailemassa. Alunperin suunnitelmissa oli käydä parissa tai kolmessa paikassa, mutta ajankohdan karkaillessa myöhemmäksi ja myöhemmäksi aikeet pääsivät pikkuisen kutistumaan. No, onhan tulevina kesinä aikaa muihinkin paikkoihin, jos vain innostusta riittää vielä.
Kovien karsintojen jälkeen jäljelle jäivät Frantsilan tilukset Hämeenkyrön suunnalla. Olisihan samaan reissuun varmaan saanut sopimaan toisenkin kohteen, mutta olisi samalla saattanut mennä vähän turhan tiivistahtiseksi sinkoiluksi ja säntäilyksi. Lisäksi etukäteen tehtyjen selvittelyjen perusteella sain sellaisen kuvan, että tekemistä ja ihmeteltävää olisi ihan tarpeeksi runsaalle vuorokaudelle. Nopeasti vielä selkeni, että Frantsilaan tutustuminenkin olisi tavallaan useamman kohteen paketti, joten vähintään tyydyttävä kompromissa aikaisempiin aikeisiin nähden, kai...
Säästöreissailun kitupiikkihengessä tuli varailtua aittamajoitus Frantsilan Hyvän olon keskuksessa. No, ei siinä huonevalinnassa nyt pelkästään penninvenytyksestä ollut kyse, vaan myös kokeilunhalusta, sillä eipä ole tullut sellaisessa ennen yövyttyä. Saattaisi tarjoilla omanlaistaan tunnelmaa, enkä oikein usko, että tällaisissa puitteissa kovin usein tulisi jatkossa torkahdeltua.
Jospa tässä vaiheessa hypätäänkin hetkeksi siihen yöhön, niin saadaan aitat alta pois ennen muita juttuja. Koska kuitenkin elokuuta elellään, niin jo ennakkoon mielessä kävi, ettei tällainen majapaikka välttämättä ole kaikista lämpimin. Joskus siinä öiseen aikaan heräillessä viluloiset varpaat tästä muistuttelivat omalla tavallaan. Pahemmin ei kuitenkaan joutunut hytisemään, joten sen suurempaa katkeruuttakaan ei päässyt syntymään. Varsinkaan tässä vaiheessa, kun takana on useamman viikon helleputki. Joka tapauksessa syyllistä ei olisi kaukaa tarvinnut etsiä, joten vaietaanpa ajoissa. Noin muuten kuitenkin aitta oli ihan kelvollinen yöpymispaikka, ainakin tällaiseen lyhytaikaisempaan majailuun.
Hyvän olon keskuksen pihapiiri oli ehkä pikkuisen turhankin rehevä omaan makuun noin kasvustoltaan. Siitä huolimatta varsin viihtyisä kuitenkin. Yrttikirjo ei siellä omien tutkailujen perusteella valtavan vallaton ole, mutta ainakin alkumakua saa, jos ei muuta. Kasvillisuutta kuitenkin löytyy vähintään riittävästi, kun huomioi kaikki pihapiiristä löytyvät puut, pensaat ja muut koristekasvit. Viherryksestä ei kesäiseen aikaan ainakaan tule pulaa.
Jostakin nurkan takaa kuului vallan ihastuttavaa hirnahtelua. Sieltä erään pienemmän pellon reuna-aitauksesta löytyikin kaksi karvaista kesävierasta. Pari suloista yrttiponia siellä vietti kesäpäiviään. Pakkohan heitä oli ainakin pari kertaa käydä moikkaamassa ja vähän rapsuttamassa. Kyllähän siellä olisi mielellään pari tuokiota kauemminkin oleillut, hyvässä seurassa ja näin...
Parista hieman suuremmasta päärakennuksesta löytyy lisää majoitustilaa sekä kohtalaisen kodikkaat puitteet kokouksille ja kursseille, joita käsittääkseni paljon ainakin näin kesäiseen aikaan keskuksessa järjestetäänkin. Aivan kokonaan ei tullut näitä rakennuksia koluttua läpi, mutta pikaisemman kierroksen perusteella viihtyisältä nekin vaikuttivat.
Toisessa oli myös yrttituotteisiin keskittyvä puoti, jossa riittikin ihmeteltävää. Kaikenlaisiin tarpeisiin tuntui löytyvän uutetta, teetä, öljyä ja vastaavia jalosteita. Suuri osa tietenkin valmistettu Frantsilan omien peltojen kasveista. Kovin mittavia hankintoja ei tullut tehtyä senkään takia, että tykkään itsekin askarrella yrteistä ja muistakin kasveista erilaisia valmisteita. No, ehkä muutama idea tuleville päiville kuitenkin tarttui taskun pohjalle. Saapi nähdä, miten ja milloin niitä lähtisin toteuttelemaan. Kilpailevaa liiketoimintaa ei ole tarkoituksena käynnistellä, kunhan omaksi ilokseni ajattelin jatkossakin näitä harrastella. Saahan tuollaisten kiinnostavien sekä viehättävien pullojen ja purnukoiden pyörittely kipinää kytemään kirkkaammin.
Kasvissyöjälle Frantsila vaikuttaa varsin helpolta paikalta, kunhan muistaa ilmoitella toiveistaan etukäteen. Maittavaa ja monipuolista ruokaa tuntuu löytyvän tarjolle runsaastikin. Eipä valittamista siinä mielessä yhtään, vaan ennemmin kiitoksia henkilökunnan suuntaan.
Ensimmäisen päivän iltapuolella käytiin kävelemässä yrttipolun pidempi versio, jolle mittaa kertyi noin nelisen kilometriä. Matkana ei siis mitenkään ylivoimainen koettelemus, vaan sopiva pätkä jalkailla päivän päätteeksi. Lähtöpaikka oli kätevästi keskuksen parkkipaikan vieressä. Pääsääntöisesti polku vaihteli metsän kätköistä Frantsilan yrttipeltojen puolelle. Koska yrtit kuitenkin ovat omaa sydäntä lähellä, niin tylsän tarpomisen puolelle ei tarvinnut taipua. Jos huomioidaan olosuhteiltaan melkoisen ankara kesä, niin ainakin omiin silmiin kasvustot vaikuttivat varsin hyväkuntoisilta näin satokauden loppupäässäkin. En havainnut mitään kovin kituliailta tai tuholaisten tärvelemiltä vaikuttavia penkkejä. Päinvastoin, varsin elinvoimaista tavaraa sieltä näytti kohoilevan.
Jostakin yrttipolun puolivälin kohdilta löytyi kuusikon kätköistä myös pienehkö taukomökki grillipaikkoineen. Harmi vain, ettei tajunnut ottaa mitään käristettävää mukaan, sillä olisihan se ollut kiva ottaa grillaustuokioinenkin. Polun alkupäässä taas oli tilan pari pienempää kasvihuonetta, joista toinen oli omistettu enimmäkseen basilikalle. Tämän pystyi jo melkein päättelemään ennen kuin ehti edes vilkaisemaan sisälle, sillä ulos asti kantautuva suloinen tuoksu oli kohtalaisen voimakas.
Pakko kuitenkin vähän napistakin, mitä tähän yrttipolkuun tulee. Paikoitellen reitti oli päässyt rehevöitymään, eikä vaikuttanut kovin aktiivisesti hoidetulta. Suuremmaksi miinukseksi omassa mielessäni kuitenkin kirjautuivat muutamat kohtalaisesti lahonneet rakenteet, jotka lähenevät romahduspistettään. Voisi kuvitella, että erityisesti sateella vähintään pienimuotoinen vaara voisi olla mahdollinen. Pitkospuihin ja kaiteisiin voisikin mielestäni vähän panostaa ja laittaa yrttipolkua parempaan iskuun.
Pienoisena yllätyksenä tuli se, että Frantsilan Kehäkukka-ravintola sijaitsee useammankin kilometrin päässä Hyvän olon keskuksesta. Jotenkin olin onnistunut ymmärtämään, että kyseessä olisi tiiviimpi rypäs, mutta eihän sekään mahdoton matka suinkaan ole. Sinnekin siis päästiin, pariin kertaankin.
Kyseisen ravintolan yhteydessä on kohtalaisen kattava yrttitarha ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi melko pienelle alalle tiivistettynä. Siinä ei paljoakaan tarvitse jalkojaan rasitella, kun pääseekin jo katselemaan kymmeniä erilaisia yrttejä, jotka on kätevästi hoitovaikutusten ja talvehtimisen mukaan luokiteltu. Vaikka oletankin tietäväni yrteistä jotakin ja kasveja kohtalaisesti tuntevani, niin siitä huolimatta useammankin kohdalla sai todeta, että nyt näyttää kovin vieraalta. Hyvähän se kai tavallaan, että uutta opittavaa sekä tutkailtavaa edelleen löytyy. Aivan kaikki yrttialtaat eivät katseluhetkenä selvästikään parhaassa mahdollisessa kunnossa olleet, mutta siitä huolimatta hyvääkin jaksamista osoittavia löytyi. Kuiva ja paahteinen hellekesä syyllisenä, olettaisin ainakin...
Ravintola toimi myös lähtöpaikkana pienimuotoiselle risteilylle. Sinänsä pienoinen harmi, ettei tähän mahdollisuuteen tullut paremmin etukäteen perehdyttyä. Olisi voinut edes yrittää sovitella sitäkin aikatauluun, mutta ajattelin kyllä toistekin poiketa, joten korjausmahdollisuuksia löytynee sen suhteen. Ravintolan yhteydessä on myös Frantsilan tuotteita myyvä kauppa, joka ei aivan niin tiiviiseen tilaan ole pakattu kuin Hyvän olon keskuksen vastaava. Tuotevalikoima silmäilyjeni perusteella vähintään yhtä kirjava. En oikein näe järkeväksi lähteä tässä yksityiskohtaisemmin näitä lukuisia jalosteita erittelemään, sillä linkkien kautta kyllä pääsee näihin perehtymään melko kattavasti. Voisin myös mainita, että niiden kautta saattaapi löytyä pikkuisen hehkeämpää ja edustavampaa kuvatarjontaa. Allekirjoittanut on kuvaajana kohtalaisen kehno, mutta hieman ammattimaisempia ja taidokkaampia otoksia löytyy, joten omiin räpellyksiini ei onneksi tarvitse tyytyä.
Maanantain puolella vuokrailtiin pari pyörää, joiden selässä lähdettiin tutustumaan lähiseutujen näkymiin. Sinänsä ihan mukava mahdollisuus, sillä auton kyydissä ehtii ihmettelemään huomattavasti vähemmän. Vastaan tulleita maisemia voisi kuvailla mukavan vaihteleviksi. Ei pelkästään tasaista viljapeltoa, vaan kivaa kumpuilua ja vesistöjäkin oli havaittavissa. Varmaan nytkin jäi paljon kaunista vilkaisematta, mutta jotakin viehättävää kuitenkin kertyi muistojen reppuun.
Voipi olla, ettei retkemme kuvaa kovinkaan hyvin Frantsilan kesäistä vilskettä, sillä satuimme sopimaan päivät, jolloin Hyvän olon keskuksessa ei ollut muita majoittujia. Saapuessa viikonlopun kurssiin osallistuneet tekivät lähtöä, eikä muita vierailijoita saapunut seuraavalle päivälle. Niinpä olimme tiluksilla pitkälti kahdestaan. No, ne heppaset tuntuivat kyllä myös olevan aktiivisesti paikalla... Ymmärsin niin, ettei tällainen kuitenkaan ole sitä tavallista kesäarkea siellä, vaan kymmenien henkien kurssit ja tapaamiset edustavat ennemmin sitä tavallista kesätoimintaa siellä. Ainakin minulle tällainen hiljaisempi väli sopi vallan mainiosti.
Taas täytyy todeta, että kuvaaja kameroineen osoittautui paikkoja kehnommaksi, mutta toivottavasti noiden räpsäysten kautta jonkinlaisen käsityksen rakennuksista ja maisemista saa. Yksittäisiä yrttejä en lopulta jaksanut lähteä sen suuremmin taltioimaan, sillä muutenkin olen vähän laiska kuvia ottamaan. Lisäksi esimerkiksi sen näytetarhan yksityiskohtainen taltioiminen olisikin ollut kohtalainen urakka ja saattaisin vieläkin seikkailla siellä jossakin puskien keskellä. Ennemmin tällaisella suurpiirteisemmällä linjalla taas tuli edettyä.
Mitäpä sitä vielä loppuun? Sekalaista sössötystä sitten kai, niin ei hirveästi poiketa yleisestä linjasta... Aivan kuivin suin ei tästäkään selvitty, vaan pulloja punaisia piti pikkuisen kallistella. Sanotaan nyt, että semi-kohtuulinjalla kai kuitenkin pysyttiin...(?) Mukavasti se ilta siitä vähitellen hämärtyi kauniissa ympäristössä ja miellyttävässä seurassa. Pitäisi varmaan useamminkin saada hilailtua itsensä jonnekin muuallekin kuin vain sohvalle pötköttämään elokuvien pariin, mutta kun ne nyt vain edustavat houkuttelevan helppoa vaihtoehtoa laiskalle matkaajalle. Luulenpa, että seuraava reissu tapahtuukin sellaisen matkatoimiston kautta... Olisi tässä kyllä tarkoitus saada pari pienimuotoista todellisen elämän seikkailuakin aikaan ennen kuin syksy viilenee ja pimenee, mutta katsellaanpa, miten niiden suhteen käy.
Kiitos vielä matkakaverille, jos vaikka sattuisit tänne eksymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti