No, eipä tätäkään pyrähdystä kannata lähteä hehkuttamaan minään mittavana pakona luonnon armoille, vaan kyseessähän on parille päivälle venähtänyt leppoisa telttailumatka Espoon saaristoon. Toistaiseksi kuitenkin tämän kesän ensimmäinen yö teltassa, joten sinänsä pienoinen saavutus sekin. Saa nyt nähdä, tulisikohan niitä vielä pari lisää ennen kuin vuorokaudet lipsahtavat vilukissan kylmäkestävyyden tuolle puolen.
Mukavaa vaihtelua sekin, ettei minun juurikaan tarvinnut osallistua kohdevalintoihin tai suunnitteluihin muutenkaan. Kunhan sain raahattua itseni paikalle, mutta sekin tuntuu olevan usein melkoinen haaste. Valittamaan ei kuitenkaan ole tarvetta lähteä, sillä vesistöt, veneet, saaret, rannat ja metsäpolut miellyttävät siinä määrin, että kyllähän mukaan lähden ilman katkeria vääntöjä, ehkä...
Varsinaiseksi kohteeksi valikoitui siis Stora Herrön saari, josta Wikipedia tiedottelee seuraavasti:
"44,3 hehtaarin suuruisen Stora Herrön eteläkulma on Kirkkonummen puolella. Saaren koillisniemi on Espoon omistuksessa ja käytettävissä ulkoiluun. Metsä on paikoin tiheä, ja mustikanvarvut laskeutuvat mattoina kumpareita pitkin. Syksyllä saaresta saa puolukkaa ja sieniä.
Saaressa on näköalatorni, josta saattaa nähdä hyvällä säällä Tallinnan valot. Saunaa vuokrataan seuroille ja järjestöille. Telttailumahdollisuus, keittokatos polttopuineen, vessa. Kiinnityslenkkejä huviveneille. Hienohiekkainen uimaranta."
Sade vähän latisti tunnelmia tarpoessamme kohti venekuljetuksen lähtösatamaa. Varsinkin itse onnistuin kastumaan melko hyvin, koska olin varsin olemattomasti varautunut ilman sateenvarjoja tai muita vastaavia turhuuksia. No, veneelle kuitenkin päästiin, vaihtelevin kuivuusastein. Siinä paatissa istuskellessa ehti jonkin verran kuivumaan, koska venematkaan kuitenkin vierähti lähemmäs pari tuntia. Mikäpä siinä saaristomaisemien verkkaisesti vieriessä silmien ohi. Uusi sadekuuro tyhjensi veneen kannen melko tehokkaasti luoden tiettyä ahtautta sisätiloihin.
Aina pitää tietenkin säheltää pikkuisen. Tällä kerralla se osasto hoidettiin nousemalla laivasta aivan väärällä saarella. Kyseisenä viikonloppuna veneet tekivät ylimääräisen pysähdyksen Pentalassa siellä vietettyjen Saaristopäivien takia. Kukapa kuulutuksia kuuntelisi, vaan hieman Stora Herrön suurempaa suosiota ihmetellen kipin kapin rantaan...
Pentalasta kertoillaan seuraavasti täällä:
"Pentala on saari Espoon Suvisaaristossa. Saarella on kokoa 130 hehtaaria, ja se on pääosin luonnonsuojelualuetta. Pentalassa on useita kymmeniä kesämökkejä sekä luonnontilainen Diksandin hiekkaranta.
Pentalassa on pieni, noin 6,1 hehtaarin kokoinen Pentalanjärvi (ruots. Pentalaträsket), jossa on 0,15 hehtaarin kokoinen saari.[1]
Pentalassa on aikanaan ollut muutaman kymmenen asukkaan saaristolaiskylä. Saarella ei enää ole ympärivuotista asutusta."
Tietyt asiat alkoivat kiertelyn jälkeen vähän mietityttää. Miten se noin 44 hehtaarin saari vaikuttaakaan oudon suurelta ja muutenkin reilusti ennakkokäsityksistä poikkeavalta. No, selvisihän se sitten, että hieman liian ajoissa tuli innostuttua. Ei muuta kuin takaisin satamaan toivomaan, että Stora Herrön suuntaan vielä menisi veneliikennettä. Ainakin jälkikäteen mietittynä oli ihan mukava harharetki, koska Pentala tosiaan poikkesi jossakin määrin varsinaisesta kohteesta. Mitään suurempaa harmiakaan ei päässyt syntymään, koska ehdittiin juuri ja juuri viimeiseen veneeseen. Pentalassa silloin menossa olleet yhteislaulelut piti kiireessä kylläkin jättää väliin. Tunnelmat olisivatkin varmaan olleet pikkuisen kireämmät, jos olisi ollut hieman huonompi onni.
Perille siis saavuttiin, parisen tuntia aiottua myöhemmin, mutta mitäpä siitä. Laiturille noustessa maisemat alkoivat vaikuttaa enemmän odotuksia vastaavilta. Onhan Stora Herrölläkin kohtalaisesti pinta-alaa noin saareksi, mutta koska keskityimme kävelemään pohjoisosissa, niin eipä sitä kierrettävää rantaviivaa kilometrikaupalla kertynyt.
Tosin voinee todeta, että vaikka alue onkin pienehkö ja varsin selkeästi rajattukin, niin eipä sekään estä jonkinasteista eksymistä. Jos omaa jokseenkin hapuilevan suuntavaiston, pitää karttoja turhana hömpötyksenä ja on vielä tottunut olemaan erilaisten navigaattorien ohjauksessa, niin kyllähän tällä yhdistelmällä saadaan parikin kertaa kokea sellaisia "tästähän me vähän aikaa sitten kuljimme, hmmm..."-hetkiä. Onneksi kärsivällisyyttä riitti, eikä törppöilijää tuupattu näköalatornista kivikkoon tai kalliolta odottamattomalle pulahdukselle.
Teltalle löytyi puolisuojainen paikka puiden alta saaren pohjoisemmasta kärjestä. Siinä vieressä oli kätevästi nuotiopaikka, vaikkakin puut piti kantaa pikkuisen kauempaa. Omilla olemattomilla erätaidoilla ei auta lähteä hirveästi rehvastelemaan, sillä ne legendat varmaankin lopahtaisivat pikaisesti ja varsin nolosti. Perusasioita osaan, mutta usein niitäkin puuhastellessa syntyy kaikenlaista ylimääräistä sähläystä. Tulta saatiin kuitenkin aikaan kosteahkoista puista pariinkin otteeseen siinä määrin onnistuneesti, että (tofu)nakit ja maissit päätyivät lämpiminä suihin parempiin.
Viellä alkuillasta oli jonkinasteista innostusta rantaveteen pulahtamiseen, mutta lämpötilan hiljalleen viilentyessä nämä aatokset pääsivät unohtumaan, ihme kyllä. Siinä illan vähitellen hämärtyessä, tummat pilvet alkoivat kokoontumaan ja uhittelemaan. Saatiinhan yöllä pariin otteeseen sadettakin. Pisarat jäivät lopulta pieniksi sekä harvakseltaan tippuviksi, mikä lienee ihan hyvä juttu, sillä oli tiettyjä epäilyksiä teltan suhteen, mitä tulee taivaalta tihkuvaan kosteuteen.
Kuivina kuitenkin heräiltiin. Aamukäynnistyminen meni sen verran yleisen jumituksen puolelle, että eipä siinä enää paljoakaan saarta kierrelty, vaan kamppeita kasaan ja vähän aamupalaa vatsaan. Piristystä osaltaan tarjoili aivan lähelle verkkaisesti pulikoiva vesilintuparvi, joka siinä rantakivikossa hetken ja toisenkin vietti ennen lähtöä muille seuduille. Edellisenä iltana tuli kohtalaisen hyvin tutustuttua polkuihin ja maisemiin, joten mitään suurempaa katkeruutta ei jäänyt kytemään, vaikka sunnuntain käpsyttelyt vähän minimaalisia olivatkin. Rauhalliseen tahtiin kohti venelaituria tarpomaan. Jospa nyt malttaisi pysytellä paatissa riittävän pitkään...
Sunnuntai olikin paljon aurinkoisempi, niinpä oli kiva katsella saaristoa kannen puolelta vaihteeksi. Eipä varmaan ikinä tule kyllästyttyä tällaisiin saarimaisemiin. Laivailu olisikin puolestani saanut kestää vaikka pari kertaa kauemminkin. Alkoikin ilmetä poltetta pohjoismaisten saaristoissa kuvattujen elokuvien suuntaan. Hmmm...mitenköhän ne saariston lasten seikkailut mahtaisivat nykyään toimia?
Olen aina ollut kovin laiska matkailija, eivätkä mittavammat reissut oikein innosta. Tällaiset pienimuotoiset pyrähdykset rauhallisiin ja miellyttäviin maisemiin ovatkin enemmän omaa osastoa. Tätäkään parin päivän saariretkeilyä ei varmaan voi toiminnantäyteiseksi väittää, vaan se kallistunee ennemmin sinne leppoisan oleilun puolelle. Sellaistahan hakemaankin lähdettiin. Vaikka pitkään teltassa tulikin torkkuiltua, niin siitä huolimatta olo ei sunnuntai-illalla ollut kaikista levännein. No, omat telttaunet ovat usein sellaista pätkittäistä nuokkumista, joka ei akkujen latautumisen kannalta varmaankaan parhautta liene. Toki niitä jalkailukilometrejäkin kertyi jonkin verran.
Kaiken kaikkiaan aiheet valituksille jäivät vähäisiksi. Sää kiusi pariin otteeseen, mutta siitäkin voi syytellä itseään. Kuka sitä kehoittikaan lähtemään alkusyksystä saarille ilman mitään valmiutta sateeseen? Niinpä niin... Olisi kyllä ollut intoa tutustua alueen muihinkin saariin, koska kivasti tuntui vaihtelua löytyvän. Näihin voi perehtyä vaikkapa tuon oppaan kautta:
Saaristo-opas
Kestoltaan kyseessä ei tosiaan ollut mikään huikaisevan pitkä matka, mutta mahtuihan siihenkin kaikenlaista mukavaa ihan riittävästi. Voisi vielä senkin mainita, että tuli nähtyä vasta kesän toinen kyykäärme, jos olen oikein laskenut. Niin, ja tosiaan vasta ensimmäinen telttayö. Saa nähdä, tuleeko niille jatkoa lähitulevaisuudessa. Huolestuttavan mukavuudenhaluiseen suuntaan ollaan kyllä menossa. Onhan tässä vielä kai muutamia lämpimiä päiviä luvassa, joten katsellaan, josko sitä vielä venyisi. ...Vai viekö kotisohva sittenkin voiton?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti