Piglet's BIG Movie (Nasun SUURI elokuva)

Eräänä iltana mielessä velloivat vähän haikeahkot mietteet ja tunnelmat syistä tietyistä ja tietämättömistä. Pari päivää sitten postikoppaan kolahdellut Nasun oma elokuva vaikuttikin varsin erinomaiselta lääkkeeltä pieniin alakuloisuuksiin, ainakin etukäteen. Disney-aiheeseen liittyen tulikin taannoin naputeltua suunnitelmia suuria, joten eipä muuta kuin urakoimaan vähitellen.

Ilokseni olen pariin otteeseen (The Many Adventures of Winnie the Pooh ja Pooh's Heffalump Movie) saanut todeta, että Nalle Puhin ja kavereiden pienimuotoiset seikkailut kohelluksineen lämmittävät sydäntä mukavasti. Yhdeksi suosikiksi onkin noussut tämä pikkuinen ja herttainen possu, joten varsin hyvässä hengessä laitoin hänen oman elokuvansa soittimeen pyörähtelemään runsaaksi tunniksi.

Carly Simonin lämpöinen ääni toivottelee katsojan tervetulleeksi, kun tuttu tunnuskappale lähtee viemään erään tietyn metsän suuntaan ja sen sympaattisten asukkaiden tekemisiä tutkailemaan. Aikalaskuri kertoo, että tällä kerralla tätä ihanuutta olisi luvassa noin 72 minuutin verran, kun elokuvaa lähtee levyltä vahtailemaan.

Heinikon takaa avautuukin näkymä tutuksi tulleiden tyyppien touhuiluun. Siellä on selvästikin jälleen jokin ovela suunnitelma pääsemässä toteutusvaiheeseen. Samalla se tarkoittanaa sitä, että kaoottinen kohellus ei kovin kaukana odottele. Tarkoituksena olisi vähän hämätä mehiläisiä, jotta hunaja saataisiin korjattua sitä hamuavien vatsoihin. Lienee syytä olettaa, että ensisijaisesti juurikin karhukaverimme Puh sitä himoitsee.

Kaikille tuntuu olevan osansa tässä rosvoreissussa, paitsi heinikon takaa kurkkivalle Nasulle, joka on (jälleen) unohdettu joukosta. Pieni ei suuriin suunnitelmiin mahdu...valitettavasti. Kun homma odotetusti riistäytyy käsistä, pelastaa juurikin pieni possu päivän, mutta kiitokset menevät muualle ja kaikille muille riittää olalle taputtelevia kavereita.

Oikein ymmärrettävää onkin, että pikkuruinen Nasu hakeutuu siitä sivummalle toisten hihkuessa nerouttaan. Ei hän mitään mahdottomia haikaile, vaan tahtoisi silloin tällöin tulla arvostetuksi ja kaipailluksi ystäviensä toimesta. Aivan liian usein näkymättömyyden verho hänet kuitenkin peittää syyttä suotta. Voi toista pientä...

Tahmaisten taistelujen jälkeen sekaannusta seuraa. Nasu haluaa oman hetken ja kävelee omille teilleen. Toiset saavat päähänsä, että possukaveri katosi nyt kokonaan. Nasu taas palailee hieman myöhemmin hunajapihistyksen tapahtumapaikalle ja ympäristön tilasta päätellen luulee, että muille on tapahtunut jotakin kauheuksia.

Onneksi Puh ja kumppanit löytävät Nasun muistojen kirjan, joka auttaa etsinnöissä. Sinne Nasu on merkinnyt hänelle tärkeitä henkilöitä ja paikkoja, joissa etsintöjä sopisi suoritella. Keljusta säästä huolimatta sekä Nasu että toisaalla hyörivä etsintäpartio on päättänyt toisensa löytää. Samalla päästään lämpimissä tunnelmissa muistelemaan vähän menneitäkin, esimerkiksi Kengun ja Ruun muuttoa tuttuun metsään. Kuka sitten lopulta kenetkin ehtii löytää ja pelastaa...

Nämäkin pelastusretket antavat mahdollisuuksia Puh-elokuviin sopiville höpsöttelyille, ja niitähän hyödynnetään matkan edetessä. Silloin tällöin logiikka harppaa reippaasti sinne sumean ja hämyisen puolelle, kun johtopäätöksiä sekä jatkosuunnitelmia kyhäillään, mutta niinhän se aiemminkin on ollut, kun tämä tuttu porukka pääsee hieman hääräilemään milloin minkäkin ongelman kimpussa. Kani ja Tiikerikin onnistuvat kaivamaan vänkäysintonsa jälleen pintaan.

Onhan siellä jälleen kaikenlaista pientä ja suurempaa alkua kaaokselle havaittavissa, kun Nasun kirjaa selaillaan. Tiikeriä mukaillen voisi todeta, että muisteloidaanpa pikkuisen. Mieliin palautellaan Pohjoisnavan valloitusta, Ihaan talon rakentelua ja soluttautumista Kengun sekä Ruun taloon. Yksikään näistä ei välttämättä ihan putkeen mene, mutta suupieliä nostatellaan ruudun molemmin puolin. Ihaa-paran talottomuus ei aivan kohelluksitta ratkea ja Nasu taas saa pahanmakuisesti oppia, ettei kalanmaksaöljy välttämättä ole pienelle possulle suurinta herkkua.

Pelkkä hupsutteluhan jättäisi tässä yhteydessä pahasti kylmäksi, mutta onneksi näihin muisteloihin mahtuu reilusti sitä herttaisuuttakin. Halauksia jaellaan yhteisten onnistumisten yhteydessä ja onhan siellä seassa hieman pelottavia nenutervehdyksiäkin.

Saattaa siinä katsomon puolellakin kyynel ja toinen vierähtää, kun pienen Nasun vähän unohduksiin painuneet merkittävät teot palautellaan mieliin ja aletaan toista haikailemaan sekä kaipailemaan. Sävy saattaa näissä tuokioisissa olla pikkuisen opettavaisen puolelle kallistuva, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi.

Elokuvaan lauluja säveltänyt ja esittänyt Carly Simon tulikin mainittua jo tekstin alkupuolella. Mitä siihen herkempään lauluosastoon tulee, niin omana suosikkina mainitsen vaikkapa sen Nasun oman kappaleen If I Wasn't So Small, jonka aikana uutta toivoa ja rohkeutta keräillään. Tällaisia kyllä kuuntelee mielellään erityisesti silloin, kun maailma sattuu vaikuttamaan poikkeuksellisen ikävältä. Simonhan laulelee tuossa alkuppuolella mainitussa möhköfanttien saloja selvittelevässä elokuvassa myös. Kääntäjien suuntaan voisi laittaa kiitosta, sillä myös lauluja on suomennettu. Moni niistä liittyykin sen verran olennaisesti tarinaan, että ehdottomasti oikea ratkaisu.

Yhtenä lisukkeena onkin eräänlainen karaokemahdollisuus, joka helpottaa laulamista mukana elokuvaa katsellessa, jos sellaisesta on innostunut. Yleisesti ottaen bonukset ovat kovin heppoiset, mikä toki on varsin tuttua juttua näiden ei-klassikoiden kohdalla. Levyltä löytyy yksi lyhyt ja yksinkertainen peli, jossa etsitään Nasun muistokirjan kadonneita sivuja. Nelisen minuuttia kestävässä pätkässä taas päästään vilkaisemaan, miltä maailma saattaa näyttää possumme silmin.

Jos en aivan hirveän väärin muistele, niin nyt ollaan kolmatta kertaa kommentoimassa tämän ystäväporukan seikkailuja. Mihinkään selkeään paremmuusjärjestykseen ne eivät suostu asettumaan, mutta jokaisesta olen tykkäillyt sen verran paljon, että vielä on nälkää jäljellä, ja onneksi niitä Puh-elokuviakin vielä riittää. Yhden ehdinkin jo laittaa tilaukseen. Kai se sieltä kohta kopsahtaa postikoppaan ja lopulta tännekin päätyy...

Näissä elokuvissa viehättää kovasti se, ettei tunnu olevan hirveää kiirettä ja pakonomaista tarvetta väkinäisesti viihdyttää vilinällä ja vilskeellä, vaan voidaan useampaankin otteeseen rauhoittua kunnolla vähän ihmettelemään, pohtimaan ja muisteloimaankin. Toivottavasti kaverusten muissakin elokuvissa jatketaan samansuuntaisissa herttaisuutta painottavissa tunnelmissa esitellen ja etsien niitä maailman parempia puolia. Olkoot sitten onnellisuuden aiheet miten pieniä tai suuria tahansa. Tässäkin kun seurailee pienenlaisen suurten tekojen kertailua, niin voinee todeta, että kyllähän noissa aiemmin mainituissa asioissa hyvinkin onnistutaan. Piirrosjäljenkin ollessa silmille mieluista vilkuiltavaa, tällaista kyllä ihastelee ilman mitään ongelmia. Hyväsydämisyyttä ja herttaisuutta jälleen vyörytellään valloittavasti siinä määrin, ettei tarvitse nyrpeänä kärvistellä. Päinvastoin, hyvää mieltä ei saa millään pidettyä poissa. Juuri sellaista menoa, mitä tulikin kaipailtua, kun levyä soittimeen asettelin. Kiitos Puh, Nasu ja muut pienet kaverit!

Piglet's BIG Movie (2003)