Osakseen enemmänkin tylyjä lyttäyksiä saanut Bandidas ei varmaan vastaa läheskään kaikkien käsitystä laadukkaasta elokuvaviihteestä, mutta minulle kelpaa toiseenkin kertaan. Voipi olla, että sitä tavallista suopeammin katsein silmäilen vaikkapa Cruzinkin takia.
Elokuvaa käynnistellään lavastetulla rötöksellä, jonka puitteissa Quentin (Steve Zahn) saa todistella rikosratkojan lahjojaan. Kaveri onkin ilmeisen osaava hommassaan ja tietää mitä tekee, ehkäpä liiankin itsevarmana. Elely ei pelkkää työtä ole, vaan naimisiinkin pitäisi jossakin vaiheessa ehtiä. Mielellään varsin ripeästi, jos toista osapuolta kuullaan.
Toisaalla taas Don Diegon tytär Sara (Hayek) palailee kotiin Euroopassa vietettyjen vuosien jälkeen. Ilmeisesti mielessä polttelee pikainen paluu, mutta oleillaanpa hetki kotitilallakin. Diegon tilalle marssii vähän myrskyn merkkinä Maria (Cruz), joka haluaisi vaihtaa pari valittua sanaa isänsä puolesta.
No, suurempia murheita on kuitenkin luikertelemassa kuvioihin, sillä paikalle saapuu myös suuremman pankkiketjun nimissä asioita hoitava Jackson (Dwight Yoakam). Tämä veijari ei ole mikään lähikonttorin mukava virkailija, vaan mustapukuinen ilkimys, jolle häikäilemättömyys on ilmeisesti hyveistä tavoiteltavimpia. Sara ja Mariakin toisensa lyhyesti ehtivät kohtaamaan, mutta ei niinkään positiivisissa tunnelmissa.
Tylyllä pankkiirilla ja Don Diegolla on tulevaisuudelle suunnitelmia suuria. Harmi vain, että ne ovat nopeasti koitumassa monen heikommassa asemassa olevan pienviljelijän kohtaloksi. Velat laitetaan pikaiseen maksuun ilman suurempia ennakkovaroituksia. Jos käteistä ei löydy, niin tilan hinta asetetaan dollariin. Sellaisessa tapauksessa, ettei tarjous sattuisi miellyttämään, kauppa voidaan viimeistellä verisin allekirjoituksin.
Marian isä on yksi näistä onnettomista, joille Jackson ryökäleryhmineen tulee kauppakirjaa tarjoamaan. Siinähän ei mitenkään hyvin käy, kun näille kavereille tarjotaan tilaisuus koviin otteisiin. Lähiseutujen hautapaikkakysyntään ilmestyykin selkeä piikki, kun Jackson kumppaneineen päätyy alueella kiertelemään.
Maria ei noin vain suostu hyväksymään isänsä ja monien muiden kohtaloa. Sara puolestaan saa todeta, etteivät varakkaammatkaan välttämättä ole turvassa. Kumpikin päättää iskeä sinne, missä kovissa sydämissäkin voisi kirpaista, eli rahapusseihin. Siispä siis kyseisen ketjun pankkeja putsailemaan. Selväähän sekin, ettei Jackson kavereineen tällaista tilien tasausta aio pitkään sivusta seurailla. Soppaa sotkemaan kutsutaan vielä Quentin.
Tästähän saattaa vahingossa saada sellaisen kuvan, että kyseessä olisi katkerakin ja tyly kosto-western, mutta eipä ei. Tietyistä tapahtumista huolimatta sävyä säädetään aktiivisesti kepeämmän hömppäilyn ja hassuttelun suuntaan, mikä kyllä sopii. Onhan noita toisen lajin edustajia tehtailtu ihan riittävästi.
Elokuvan trailerissakin ahkerasti esitelty suukkoharjoituskohtaus lienee helpoimpia esimerkkejä höpsöilyosastosta. Zahnkin on kovin vastahakoisen oloinen harjoituskappaleena toimiessaan. Yeah, right! Yritetäänhän menoa muutenkin pitää samansuuntaisena, kun kaksikko (vai kolmikko?) kunnolla pääsee rosvoilujen parissa koheltamaan. Mitä niihin vitseihin tulee, niin hauskuusasteikolla päästään lähinnä hymähdyksiin, mikä tässä yhteydessä kelpaa.
Kaksikko kaipaa toki myös opastusta ennen kuin kunnolla lähdetään kataluuksia kohkailemaan. Harjoittelupätkät lienee kohtalaisen helppo luokitella samaan huvittelusarjaan. Koulutus on kovaa ja rääkkimäistä, mutta kyllähän siinä vähän väkisinkin kelmin ammattiin pääsee valmistumaan, kun koulutussessiot lopulta päästään päättelemään.
Vauhdikasta seikkailua sekä reipastakin räiskettä räjähdyksillä tehostettuna on myös luvassa tämän noin 90-minuuttisen parissa. Mitään toimintakohtausten klassikoita ei kannata lähteä metsästämään, mutta esimerkiksi lopussa on hyvää yritystä tyylittelyjen suhteen, kun revolverit paukkuvat hidastuksissa liekit leimuten. Musiikkivihjailuista ja taiteiluista huolimatta italialaisten esikuvien väristyksiä ei saada aikaan.
Lopussa hieman intoudutaan vihjailemaan mahdollisen jatko-osankin suhteen, mutta sellaista ei toistaiseksi ainakaan ole tullut. Johtunee pitkälti kehnosta menestyksestä lippuluukuilla ja lisäksi hieman negatiivisista arvioista, joita Bandidas onnistui keräilemään. Löyhien aasinsiltojen kautta voidaan kuitenkin loikata samanhenkiseen seikkailuelokuvaan Sahara, jonka pääosista löytyvät Cruz ja Zahn. Taisihan siinä olla myös paidastaan melko innokkaasti luopuva McConaugheykin... Se olisi tarkoitus jonakin hömpänhakuisena iltana uudelleen katsastaa. Jos hengeltään kevyistä lännenkomedioista jutellaan, niin uusintavuoroa kärkkyvät Jackie Chanin ja Owen Wilsonin elokuvat Shanghai Noon ja Shanghai Knights, joista molemmat omiin silmiin kelvollisilta viihdykkeiltä vaikuttavat. Syystä ja toisesta nuo sattuivat mieleen hiippailemaan.
Ohjaajina toimineet Joachim Rønning ja Espen Sandberg ovat minulle toistaiseksi varsin vieraita tuttavuuksia, mutta tilanteeseen lienee luvassa pienoista korjailua. Samojen tyyppien tekaisema Kon-Tiki on jo hankittu vuoroaan odottelemaan. Toivoa sopii, että siinä heitetään piirua vakavammalle vaihteelle.
Petoksen puolelle puikahtaisi, jos lähtisin tätä enemmän hehkuttelemaan, mutta siinä määrin katsoisin elokuvan onnistuneeksi, ettei se kaikkia murskatuomioitaan ole ansainnut. Pääkaksikon keskinäisiä nahisteluja sekä kaverointeja seuraillessa päätyy helposti siihen, että Cruzilla ja Hayekilla ainakin on ollut kivaa. Eikä se Zahnkaan kovin tuskalloiselta vaikuta... Hyvä tuuli on tarttuvaista tässäkin tapauksessa ja osaltaan takaa sen, että mukavissa merkeissä iltaansa siinä viettää. Kovin merkittäviä juttuja ei välttämättä jää kerrottavaksi, mutta enpä usko, että sellaista on tavoiteltukaan.
Bandidas (2006) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti