Pako pohjoiseen

Siispä siis suunnitelmia seuraillen hetkeksi karkuun kotoisia kulmia jonnekin muualle. Mistään ajallisesti mittavasta reissusta ei ollut (valitettavasti) kyse, sillä sellainen ei hieman kiireisen syyskuun aikatauluun sattunut sopimaan. Niin sitä vain ajattelee, että kyllähän muutamassa päivässäkin ehtii yhtä ja toista. Tavallaan totta, mutta niinpä vain muutama juttu jäi kaivelemaan, kun piti hieman kiireellä vaihdella maisemia.

"Siellä päämäärä lie
Missä hiljaisuus soi
Sinne lauluni vie
Missä laulaa ei voi..."

Tai jotakin sellaista...

Pohjoismaiden Lappi ehti taas kerran poltella mielessä ja sydämessä jo jonkin aikaa, joten pitihän sitä edes vähän yrittää sammutella, vaikkakin sitten lyhyemmän retken puitteissa. Mahtaakohan näistä haikailuista ikinä eroon päästä, vai tuleeko sitä vielä vuosien kuluttuakin hakeuduttua samoihin hieman karuihin maisemiin? No, tämäpä lienee hieman turhankin aikaista ihmettelyä, joten takaisin ajankohtaisempiin aiheisiin. Ensialkuun siis suunta kohti kotimaan pohjoisempia osasia.

Hieman tylsästi ensimmäinen yöpyminen oli sovittu Lemmenjoelle, jossa runsas vuosi sitten tuli pyörittyä. Tällä kerralla se sai toimia käytännössä vain lepopaikkana, eikä pidemmille vaelteluille ollut aikaa. Samalla kyseessä oli ainoa ennakkoon varailtu yöpymispaikka, koska ajattelin, että menomatka se rankin osuus olisi, jonka päälle olisi kiva saada kunnolliset unistelut. Ettei uupumus iskisi jo alkuvaiheessa...tai jotakin sellaista se kavala mieli selitteli ja uskotteli.

No, vaikka Suomen raja alkoikin lähestyä, niin vielä ei oltu päästy riittävän kauas, vaan uuden aamun auettua piti jälleen jatkaa matkaa eteenpäin. Eipä siinä enää pitkää aikaa mennyt, kun hieman yllättäen oltiinkin jo Norjan puolella ja rinteiltään loivemmat tunturit alkoivat vaikuttaa jokseenkin vähäisiltä kukkuloilta jyrkempien huippujen niitä korvatessa.

Ajatuksena oli päästä niin ylös kartalla kuin vain maanteiden kautta kohtalaisen kätevästi olisi toteutettavissa. Kyseinen piste tunnetaan Nordkappina, jonne siirtyminen hyväkuntoisista teistä huolimatta oli tietyillä tavoilla hivenen haasteellista.

Ennen kuin tämä kyseinen pohjoinen piste saavutettiin, niin mahtuihan matkalle kaikenlaista. Tällaisen semiaktiivisen reissaajankin pitää toki päästä pikkuisen kiipustelemaan. Eräs vesiputous näytti silmiin sellaiselta sopivalla vaivalla saavutettavalta, joten tossua toisen eteen ja vähän vauhtia jalkoihinkin.

Siinä sai nopsasti todeta, etteipä minusta ole kumpuilevia etäisyyksiä kovinkaan tarkasti arvioimaan. No, vuorentapaiset putouksineen vähitellen kuitenkin lähenivät, vaikkakin toivottua hitaammin. Niillä liukkailla kivillä lipsuessa ja takki auki puuskaisen tuulen riepotuksille alttiina tuli vähintään pikkutuokioisen verran pohdittua, että olikohan tässä taas paljoakaan järkeä. Mutta koska lähdettyä tuli, niin pitäähän perillekin päästä...vaikka sitten katuisi myöhemmin jalka poikki jossakin kiven alla.

Sinne varpuvoittoisen lyhyen sekä kevyen alkunousun ja isompien kivien väliin kätkeytyi matalien koivujen kansoittama pieni metsikkö, joka pohjaltaan oli yllättävän lehtomainen. Putoukselta palaillessa suuremmat eläinasukkaatkin uskaltautuivat näköetäisyydelle. Siellä minilehdossa vaelteli noin 30 poron lauma, joka sitten kohtaamisen yhteydessä jakaantui kahteen osaan. Isompi puolikas lähti edelläni talsimaan, ja sain hetken verran mielessäni harjoittaa poropaimenen unohdettua ammattia. Näiden sivupolkujen jälkeen otettakoon suunnaksi jälleen se eräänlainen välimääränpää.

"Nordkapp (suom. Kappa[2], saameksi Davvinjárgga) on Magerøyan saarella sijaitseva kunta Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa. Magerøyan saarelta on tieyhteys mantereelle 6 870 metriä pitkän tunnelin kautta. 

Kunnan kuuluisin paikka, jonka mukaan se on nimetty, on Nordkapp. Se on Huippuvuoria (Svalbardia) lukuun ottamatta Norjan ja samalla myös Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka (71°10'21"N ja 25°47'40"E) Pohjoisen jäämeren rannalla. Kunnan keskustaajama Honningsvåg on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista[3]. 

Noin 200 000 turistia vierailee vuosittain Nordkappissa. Hieman pohjoisempana sijaitsee Knivskjellodden, 71°11'08? N, mutta se ei ole yhtä suosittu vaatimattomamman näköalan ja maantien puutteen vuoksi."

Nordkapp

Ensimmäisen Norjan puolella vietetyn vuorokauden puolella toki perille päästiin, mutta kyllähän siinä korvaparkoja kohtalaisesti humisteltiin ja kiusittiin mittavilla sekä jyrkillä nousuilla. Pitkä sukellus meren alla kulkevaan lähes seitsemään kilometriin venähtävään tunneliin aiheutti jokseenkin samansuuntaisia tuntemuksia, kun hieman hirvittävältä vaikuttava syöksy jatkui ja jatkui kilometrien yhtäjaksoisella pimeällä alamäellä.

Siinä illan suhteellisen nopeasti hämärtyessä, sumun noustessa ja sateen ripsotellessa viimeiset mutkat alkoivat muuttua jokseenkin raastaviksi. Näistä säähäiriöistä johtuen Nordkappin näkymät jäivät kovin rajallisiksi. Toisaalta saattoi olla ihan hyväkin, sillä sumunkin kera kimppuun iski kohtalainen autioisuuden tunne, jollaista ei ihan hetkeen ollut vieraaksi hipsinyt. Melkein jo kirmasin sinne patsaan helmoihin turvaan.

Jonkin ohikiitävän minuutin verran mietin sinne kolkolle ja yksinäiselle tasanteelle leiriytymistä, mutta kun katseli alueelle pystytettyjä paria telttaa, niin kyllähän se suunnitelma-B alkoi nopeasti kopsutella mielessä. Nämä teltat olivat selvästi vahvempaa mallia kuin oma, mutta vaikuttivat kovin heppoisilta voimakkaan tuulen riepotellessa. Eipä tullut tosiaan testailtua, että miten nopeasti ympäröivät olosuhteet olisivat laittaneet levottomille yöunille lopun telttaparan tempoutuessa ja repeytyessä jonnekin ympärillä odottavan aavan meren aaltojen vietäväksi.

Vähemmän rohkea vaihtoehto siis käyttöön ja kipin kapin vuoristoteitä alas etsimään läheisestä lomakylästä vapaata mökkiä. Onneksi sellaiseen ehdittiin noin puoli tuntia ennen sulkemisaikaa. Pääsi onneksi taas sänkyyn pötköttelemään astetta levollisemmille unille. Niin sitä jälleen rapisteltiin sadetta ja tuulta pelkäämättömän matkaajan viimeisiäkin rippeitä jonnekin mukavan pikkumökin nurkkaukseen. Mutta eipä niitä sen sanottavammin osaa ikävöidä. Kai...

Uusi aamu siitä sateisen ja tuulisen yön jälkeen alkoi selkeämpänä sarastelemaan. Asiakaskadosta kärsivään lomakylään vaelteli muutaman poron lauma ihmettelemään ja laiduntamaan. Tosin eivät ne pitkään paikalla viihtyneet, vaan läheiset rinteet alkoivat ilmeisesti kutsumaan. Hieman sama juttu hyvin nukkuneiden matkalaisten suhteen, eli eipä jumitella puoliautiossa mökkikylässä tämän enempiä, vaan takaisin teille ja kohti uusia jyrkänteitä ja vuonoja.

Jatkunee toisessa kirjoituksessa...