Ensilumia odotellessa (vai pelätessä?) on muutenkin mukava heittäytyä viettämään kaunista ja lämpöistä kevätpäivää hyvässä seurassa. Sellaista takakansi ainakin kovasti lupailee. Runsaassa tunnissa selvinnee se, onko kyse vain mainoshöpinästä vai irtoaako sieltä hellyyttäviä hetkiä. Ennakkoon arvelen jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä oikeastaan yksikään aiemmin vilkaistuista Puhin ja ystävien elokuvista ei ole pahemmin pettänyt.
Alku muistuttelee siitä ensimmäisestä Puh-elokuvasta, koska Risto Reippaan huoneesta aloitellaan animaation toiselta puolelta. Kovin pitkään eivät piirroshahmot kirjan sivujen vankeina malta oleilla, vaan sieltä hieman kärsimättömänä Ruu jo pompsii kyselemään, että millaista menoa on luvassa. Vauhtia vipellykseen ja kertojan lönköttelevät lätinät piirrosten puolelle.
Kertoja lupaileekin innokkaalle Ruulle vähän isompaa osaa tarinasta, kuten nimestäkin voinee päätellä. Vuotta myöhemmin ilmestyneestä möhköfanttielokuvastahan Ruulle löytyi myös enemmän ruutuaikaa. Tässä vuotta vanhemmassa kuitenkin kujeillaan vähän toisenlaisissa merkeissä.
Edellisenä vuonna metsän asukkaat ovat Kanin johdolla järjestäneet Ruulle ikimuistoisen kevään avauksen pääsiäismunajahdin muodossa. Sellaista pieni pomppija ja moni muukin odottaa jälleen. Hyvä, että aamiaisen malttaa hotkaista ennen kuin lähdetäänkin jo kavereita etsimään. Kanin koloon matkamme siis vie, ja melkein heti tarpeelliset kimpsut ja kampsut säkkiin pakkaillut Tiikerikin löytyy. Muutenkin porukka saadaan ongelmitta kasaan.
Tunnelmat ovat erinomaiset, kun käynnistyvää kevättä yhdessä ihastellaan ja kukkia nuuskutellaan. No, Ihaa ei tuttuun tapaansa aivan vastaavalla tavalla ilakointiin mukaan heittäydy, mutta lähtee kuitenkin matkatoveriksi. Värikkäiden munien etsintää kovasti odottava porukka tarpoo kohti määränpäätään. Mitähän kivaa se Kani onkaan mahtanut keksiä?
Perillä odotteleekin pääsiäistä juhlistavan juhlalakanan sijaan vähän toisenlaisesta tapahtumasta kertova liehuke. Kanilla on paljon arkisemmat ja tylsemmät suunnitelmat kevätpäivän viettämiseksi. Mitäpä sitä joutavuuksiin aikaa tuhlailemaan, kun voidaan hyötykäyttää sama aika pesän suureen kevätsiivoukseen. Siinä toisten pienten hymyt ovat nopeasti hyytyviä, kun nämä siivoussuunnitelmat esitellään.
Kamala komentelija ankeuttaa muita esitellessään yksityiskohtaista kaavailujaan. Onpahan vielä varaillut itselleen aurinkoisimman osan kasvimaan kunnostajana. Siivouspartio löytää hyllyjen kätköistä sinne sullotut pääsiäistarvikkeet ja pohtii, mahtoiko Kani vain unohtaa tohinoissaan nämä jutut. Eipä ei! Ylin siivouspäällikkö suorastaan hirmustuu pääsiäisyllätyksestä. Kaverit karkoitettakoon, kun eivät ole tottelevaisia ahertajia. Nyt alkaa itsekkyys ottaa jo siinä määrin valtaa, että kertojan on pakko puuttua peliin ja ojentaa hieman harhautunutta Kaniamme...
"What the dickens, and I do mean "Dickens", is goin' on here?"
Monille varmaan vilahtaa mieleen, että kyseessä on varsin tutun tarinan pohjalta mukailtu versiointi. Siihen suuntaan se Tiikerikin vähän tokaisee ihmetellessään tapahtumien kulkua. Kertojahan siis esittelee Kanille menneisyyden iloisempia pääsiäishetkiä, sitten katsellaan nopeasti, mihin nykyhetkessä on päästy ja lopulta loiksitaan vilkaisemaan mahdollisia seurauksia, jotka muista piittaamatonta karmeaa käskyttäjää saattavat odotella. Jossakin ei-niin-kaukana kolkko, karu ja yksinäinen tulevaisuus kopsuttelee. Siinä saadaan sitten seurailla, miten katumuskin vieraaksemme saapuu. Kiirettä vähän pitää kertojalla, koska tunnin puitteissa tosiaan operoidaan, mutta homma kyllä tulee hieman huiskienkin selväksi.
Tuttujen juttujen parissa siis jälleen seikkaillaan, kun ystävyyden merkitystä ihmetellään. Siinäpä sitä paikkaa pohdiskelulle, kun selvitellään, että olisikohan hyvä välillä vähän joustaa ja muiden sähläämistä sietää. Voidaanko vielä muutella niitä sanoja sivaltavia ja kovin lopullisen oloisia...? Jälleen myös sitä opettavaista sävyäkin on helposti havaittavissa, mutta enpä ole ensimmäisenä valittamassa, jos sellaista tällä tavalla halutaan harrastella.
Onhan mukana tosiaan niitä onnistuneita lämpöisempiäkin hetkiä, joita Puh-elokuvilta ensisijaisesti toivon, mutta sanoisin kuitenkin, että kaikki tekstin alkupuolella mainitut muut teokset ovat siinä mielessä ainakin pikkuisen parempia. samoilla linjoilla toki liikutaan, mutta ainakin omaan makuun väännetään paikoin vähän liiankin väkisin. Ei toki siinä määrin, että rasittavaksi kävisi, mutta aivan vastaavaa ihastustakaan ei pääse syntymään.
Osittain syynä tähän viimeisimpään valitukseen on myös pienoinen kiireellisyyden tunne, joka ei oikein mitenkään sovi milloin missäkin kuhnaileviin ja luuhaaviin Puh-elokuviin, jotka usein ovat parhaimmillaan vähän jumitellessaan. Se alkavan kesän juhliminenkin pääsee unohtumaan valitettavasti. Joutuu suuntaamaan katseensa toisaalle, jos tahtoo ihastella erinomaista kevätpäivän ylistystä.
Voisinpa vielä lopuksi purnailla vähän lauluistakin, sillä niiden joukkoon ei ole tällä kerralla päätynyt yhtään sellaista enemmän viehättävää tapausta. Tuleekin ikävä Carly Simonin kivoja kappaleita, kun näitä jokseenkin hutaistuilta vaikuttavia lauluja kuuntelee ja katselee. Tekstittäjäkin on ottanut lomaa niiden suhteen, vaikka tarinaan ne varsin kiinteästi liittyvätkin.
Winnie the Pooh: Springtime with Roo on näistä muutamista heikkouksistaan huolimatta silti mukavaa katseltavaa ja kaukana mistään kehnosta kurjistelusta. Samansuuntaista kohkaamista ja sähellystä kyllä löytyy kuin aiemmin kommentoiduista Puh-elokuvista, mutta tosiaan muutamalla osa-alueella jäädään niistä ripauksen verran jälkeen. Intoa edelleen kuitenkin löytyy näiden kaverusten seikkailuihin heittäytyä mukaan. Hyvä niin, sillä hyllyyn onkin tullut haalittua kolmisen kappaletta katsomattomia tarinoita. Niistä varmaan jossakin vaiheessa enemmän. Toivonpa kuitenkin, että tietyt jutut korjataan pari astetta enemmän hidastelevan herttaisuuden suuntaan.
Winnie the Pooh: Springtime with Roo (2004) (IMDB)
Enpäs ole kuullutkaan tästä Nalle Puh -elokuvasta ennen! Ohhoh! :O Mutta Nalle Puhejahan on sen verran ilmestynyt, että ei ehkä ole ihmekään, että yksi on jäänyt huomioimatta. Ihanan värikkäältä vaikuttaa elokuva postaukseen laittamiesi kuvien perusteella! Ja tosi jännä, ja ehkä myös vähän tylsää, että Nalle Puhin tarinoissakin käytetään Saiturin joulu -tarinaa hyväkseen. Tuo tarina alkaa olla jo tylsän tuttu, kun sitä käytetään hyvin monissa elokuvissa, kirjoissa ja Aku Ankan sarjakuvissa. :) Ja se, että joulu on muutettu pääsiäiseksi, ei niin suurta eroa tarinaan tee. Tekstisi perusteella minulle herää mielikuva, että tarinan päähenkilö olisi Kani, ei Ruu. Elokuvan nimessä komeilee silti Ruun nimi? Kumpi heistä nyt sitten on suuremmassa roolissa elokuvassa?
VastaaPoistaVähän turhankin kulahtanut tarina tosiaan otettu kehykseksi, mutta eipä se lopulta niin paljoa närästele. Värikkyys näissä silmiä mukavasti ilahduttelee. Voi ihan hyvin lisäillä sinne muiden Puh-elokuvien kaveriksi katseltavaksi. Minulla ainakin kolme vielä näkemättä, ja voi tietenkin olla, että jokin uupuu. Seitsemän Puh-elokuvaa hyllyssä tällä hetkellä pyörii, mutta ehkä joku osaa kertoa, olisiko niitä enemmänkin?
PoistaKyllähän sen niin voi nähdä, että ennemmin tämä Kanin elokuva on. Eniten hänellä taitaa omia kohtauksia olla ja lisäksi merkitykseltään jänösemme on tarinan päähahmo. Eipä sillä, etteikö tämä silloin tällöin vähän ärähtelevä pitkäkorva omaa elokuvaansa ansaitsisi... :)
No niinpä! Just sitä mietin, että kyllä Kanikin ansaitsisi oman elokuvan, ja miksei tätä sitten ole nimetty hänen mukaansa!? Höh! Minä en ole noihin Nalle Puheihin kauhean perehtynyt. Olen niistä nähnyt klassikot Nalle Puh ja Nalle Puhin elokuva, mutta lisäksi oon nähnyt Tiikerin oman elokuvan, Nasun suuren elokuvan ja Möhköfantti-elokuvan. Muut Puolen hehtaarin metsän seikkailut ovat jääneet sitten katsomatta, lukuunottamatta mainiota Nalle Puh -televisiosarjaa, joka parisenkymmentä (?) vuotta sitten tuli telkkarista.
VastaaPoistaSaattaa olla vähän myöhäistä vaatia nimeämään uudelleen. :D Taitaa noita Puhin seikkailuja olla enemmänkin, mitä vähän silmäilin. No, ainakin Nalle Puh ystävää etsimässä (http://www.imdb.com/title/tt0119918/) on jo mainittujen lisäksi tullut osteltua. Kunhan saa nämäkin nähtyä, niin voi taas pohtia, että kaipaileekohan niitä vielä lisää.
PoistaOoh, tää vaikuttaa kivalta ja värikkäältä elokuvalta. :)
VastaaPoistaMun kiinnostus Nalle Puh elokuvia kohtaan on herännyt uudestaan, kun olen näitä sun arvosteluja lukenut. Nämähän näyttävät olevan varsin hyvin piirrettyjä eikä yhtään halvan näköisiä. :) Möhköfantti leffan tuossa jo katselinkin ja yllätyin miten hyvä piirrosjälki siinä oli.
Oikein mukavaa, jos olen onnistunut Puh-innostusta nostamaan. :) Eipä näihin ole tarvinnut pettyä. Mitä värikkyyteen tulee, niin Nalle Puh ystävää etsimässä ei aivan samanlaisella kirjolla juhli, mutta se tavallaan kuuluu siihen tarinaankin.
PoistaOnneksi vielä löytyy niitä näkemättömiäkin Puh-elokuvia. Möhköfantin Halloween-erikoinen tulee varmaan hankittua, jouluerikoisia taitaa olla parikin, jos olen oikein ymmärtänyt ja toinen niistä on kokonaan katselematta. Sitten olen ajatellut jossakin vaiheessa keräillä ne loputkin Nalle Puhin taikamaailma -levyt, joihin on sarjan jaksoja koottu.
Ei lopu Puh leffat kesken ei. :)
PoistaToisin kuin muksuna,kun piti tyytyä siihen yhteen tuuliseen päivään vain.
Puolestani lisääkin sopii toki tehdä. :) Nyt on tietääkseni ollut muutaman vuoden ajan melko hiljaista uusien Puh-elokuvien suhteen. Lisäksi Suomessakin voitaisiin julkaista sarjoja ja niitä vanhempia elokuvia kattavammin.
PoistaTämä Ruun elokuva tulikin nyt pääsiäisenä vilkuiltua ja oli juurikin niin värikäs ja hyvä kuin odotin. Ei tuottanut pettymystä ja sopi ajankohtaan.
VastaaPoistaOikein hyvä, että tykkäsit. Siitä onkin mukava jatkaa Puh-seikkailuja, kunhan taas siltä tuntuu. :)
Poista