Flipped

Pari päivää sitten tuli katseltua pienoiseksi pettymykseksi jäänyt lapsuudesta ammentava Age of Reason, jonka jälkitunnelmissa teki mieli katsella jotakin hyvää nuoruusvuosiin sijoittuvaa elokuvaa. Soittimeen oli jo päätymässä useampaan kertaan nähty Rob Reinerin Stand by Me, joka on hyväksi tullut todettua. Sitten tulikin mieleen tämä Reinerin uudempi teos, jonka vähän aikaa sitten puolivahingossa hankin.

Flipped kääntää kelloa myös useamman vuosikymmenen taaksepäin, tällä kerralla tosin vielä pari vuotta kauemmas kuin tuossa Stephen Kingin novelliin perustuvassa elokuvassa, eli nuoruusmuistot vievät aluksi vuoden 1957 kesään. Tässä tapauksessa elokuvassa vilahtava ajanjakso tosin on selvästi pidempi kuin tuossa aiemmin mainitussa. Ensimmäiset vuodet tosin kelataan vähän vauhdikkaammin ohi, joten 1960-luvun alkupuolella enimmäkseen viihdytään.

Toisena käsikirjoittajana toiminut Rob Reiner on ilmeisesti halunnut olla viemässä tätäkin tarinaa kauemmas menneisyyteen, sillä käsittääkseni kirjassa, johon elokuva perustuu, seikkailtiin vielä 2000-luvun alkupuolella. No, itselleni tämä on lopulta jokseenkin samantekevää. Varmaan ihan hyvä näin, jos Reiner itse tunsi luontevammaksi kyseisen aikakauden kuvaamisen.

Elokuvan alussa 7-vuotias Bryce Loski muuttaa perheensä kanssa pienehköön kaupunkiin. Heti muuttopäivänä hän saa seurakseen/kiusakseen naapurissa asuvan samanikäisen tytön Julin. Tästä alkaa vuosien piina Brycelle, kun Juli ihastuu häneen ensisilmäyksellä. Tämä onkin varsin kova paikka nuorelle pojalle, ja siitä sitten alkaa vuosia jatkuva valheiden, kiertelyjen ja yleisen välttelyn sekalainen sarja, joka ei vain oikein toimi kuin hetkittäin.

No, vuodet vierivät, ja Bryce (Callan McAuliffe) ja Juli (Madeline Carroll) varttuvat kumpikin edelleen vähän etäistä naapuruutta viettäen. Jälkimmäistä näyttelijää voi nähdä myös pari vuotta myöhemmin valmistuneessa Reinerin elokuvassa The Magic of Belle Isle O'Neilin perheen vanhimpana tyttärenä. Muuten hän onkin minulle vielä vähän vieraampi kasvo. Suunnilleen yhtä vähän on tullut nähtyä McAuliffen elokuvia.

Kuitenkin vähitellen Brycenkin päähän alkaa hiipiä hieman toisenlaisia ajatuksia Julista. Perheen luo muuttanut isoisä Chet (John Mahoney) yrittää saada pojan näkemään Julin ainutlaatuisuuden. Toisaalta tietyt kaverit taas yrittävät kiskoa köydestä suunnilleen päinvastaiseen suuntaan, eikä keskelle jäänyt Bryce oikein tiedä, mitä tulisi tehdä. Niinpä hän päätyykin useampaankin kertaan typeryyttään tai muuten tahattomasti loukkaamaan Julia. Mutta ehkäpä lopulta kaikki kuitenkin asettuu oikeille urille...

Reiner on päätynyt esittämään useat samat kohtaukset kummankin nuoren näkökulmasta, mikä on ihan toimiva ratkaisu, kun pieniä ja vähän suurempiakin eroja tilanteiden tulkinnasta tulee esille. Tässä katsomossa kuitenkin päädyttiin varsin nopeasti ja pysyvästi sinne Julin silmien taakse Brycen kiusallisiakin hölmöilyjä katsellessa. Julista kehitelläänkin lähes kaikin puolin ihailtavaa hahmoa, kun taas Bryce tosiaan vähän tyhmäilee.

Jos Julista on tehty hahmo, josta on erittäin helppo pitää paljon, niin Reiner käyttää surutta hyväksi myös heikkouttani vähän iäkkäämpiin harmahapsisiin tyyppeihin, joissa yhdistyvät samaan aikaan hyvässä tasapainossa järki sekä tunteet. Chet onkin samalla tavalla helposti pidettävä hahmo, jota Mahoney tulkitsee hyvin. Hahmo ei välttämättä minuuttien suhteen ole elokuvan suurimpia, mutta erittäin olennainen kuitenkin.

Voisi sanoa, että Flipped on hengeltään sitä tuttua ja turvallista lämmintä menoa, jota olen Reinerilta oppinut odottamaan. En ole hänen kaikkia elokuviaan nähnyt, ja nähdyistäkin pari edustaa piinaavaakin jännitystä, mutta enemmistö katsotuista kuitenkin on tätä toista sarjaa. Oikeastaan ihan hyvä näin. Vaikka noista Reinerin toisenlaisistakin elokuvista pidän paljonkin, niin tässä lajissa hän kuitenkin tuntuu olevan vain paremmin kotonaan. Uudemmista ohjauksista hyvinä esimerkkeinä vaikkapa aiemmin mainittu The Magic of Belle Isle sekä The Bucket List.

Samantapaista sujuvaa menoa myös Flipped on. Ei ole lähdetty turhia venyttelemään, vaan tarina on paketissa ennen kuin 90 minuuttia tulee täyteen. Turhilta tuntuvia kohtauksia ei edes mainitusta toistosta huolimatta juurikaan löydy, eikä muutenkaan joudu pitkästymisestä kärsimään. Pidettäviä hahmoja löytyy ja tunnelma on enimmäkseen ihan leppoisa. Eipä Flipped mielestäni mikään suuri merkkiteos ole, mutta suositeltavaa katseltavaa kuitenkin. Koskettava ja hauskakin kuvaus ihastuksesta, ensirakkaudesta ja kasvusta, jonka katselee mielellään kerran ja varmaan ainakin toisenkin.

Flipped (2010) (IMDB)