Whisper of the Heart ei ole Hayao Miyazakin ohjaus, mutta hän on kuitenkin ollut vahvasti mukana tämänkin teoksen luomisessa, eli on kirjoittanut elokuvan ja osallistunut tuottamiseen. Ohjausvuoroon päästettiin jo aiemmin useamman Ghibli-tuotannon parissa muissa rooleissa työskennellyt Yoshifumi Kondo.
Valitettavasti Whisper of the Heart jäikin sitten samalla hänen ainoaksi ohjauksekseen, mitä tulee pitkiin elokuviin. Syynä ei hänen kohdallaan ollut ainakaan luokaton jälki, vaan se, että Kondo kuoli alle kolme vuotta myöhemmin vain 47-vuotiaana. Ilmeisesti ainakin Miyazaki oli toivonut Kondolle pitkää ja menestyksen täyttämää uraa studiollaan, mutta toisin kuitenkin kävi. Onneksi hän ehti kuitenkin jättämään jälkensä moneen Ghibli-elokuvaan tämän lisäksi.
Elokuvan alkuminuuteilla Tokion liepeillä sijaitsevan kaupungin heräillessä uuteen aamuun tapaamme yläasteen viimeisen luokan alkuvaiheilla olevan Shizukun perheineen. Vähän kriittisessä vaiheessa aiemmin koulussa hyvin pärjänneen Shizukun ote alkaa herpaantumaan kiinnostuksen karkaillessa muille poluille. Numerot lähtevät syöksykierteeseen, ja muut perheenjäsenet alkavat pikkuisen huolestumaan.
Shizuku itse ei kuitenkaan näe kriisiään aivan yhtä vakavana, vaikka selvästi huomaakin olevansa hieman hukassa, mitä tulevaisuuteen tulee. Ajatukset tuntuvat pyörivän vähän muualla kuin opiskeluihin panostamisessa, eikä lähimmistä kavereistakaan tunnu olevan paljoakaan apua tässä mielessä. Koulutehtäviä enemmän päässä pyörivät pojat ja ihastukset, jotka taas aiheuttavat lisää vaivaa. Varsinkin, kun kuviot tuntuvat menevän vielä pahasti keskenään ristiin.
Lainaillessaan kaunokirjallisuutta paikallisesta kirjastosta, Shizuku huomaa, että lähes kaikki samat kirjat on juuri aiemmin lukenut joku Amasawa. Jopa sen satukirjan, jota ei kukaan muu ole lukenut, on Amasawa lahjoittanut kirjaston käyttöön. Vähitellen herää kiinnostus alkaa selvittelemään, että kuka tämä mystinen henkilö oikeastaan onkaan.
Lisää ohjelmaa ilmaantuu, kun Shizuku eräänä päivänä lähtee junasta seuraamaan suurempaa kissaa, joka sitten johdattaa hänet kaupungin rauhallisemmalle alueelle kukkuloille. Sieltä löytyy hieman vanhahtava erilaisia koriste-esineitä myyvä puoti, joka ihastuttaa suuresti Shizukua. Tämä rauhallinen paikka tuntuu tarjoavan juuri oikeanlaista lääkettä vähän rauhattomaan ja kaoottiseen elämäntilanteeseen. Samalla se puolivahingossa auttaa aiemman arvoituksen ratkaisemisessa.
Toisaalta pienoisten herpaantumisten kautta Shizuku pääsee paremmin kiinni siihen, mitä hän oikeastaan haluaisi tehdä. Tässä auttaa paljon Amasawa, joka tuntuu olevan pari askelta Shizukua edellä luettujen kirjojen lisäksi unelmiensa jahtaamisessa. Tällainen asetelma antaakin jälleen hyvän syyn kaivaa ne Ghibli-elokuvista kovin tutut teemat keskiöön. Ystävyys, rakkaus, haaveet ja välittäminen alkavat tulla voimakkaammin aiemmin ehkä vähän hukassa olleen ja kärttyisänkin Shizukun elämään. Kun näitä muihin Ghibli-elokuviin verrattuna tuodaan jälleen pikkuisen erilaisilla tavoilla esille, niin eipä tarvitse alkaa marisemaan samojen juttujen kulahtamisesta...
Taikamaailmoissa liikkuvaa Ghibli-tuotantoa odottavat saattavat hieman pettyä, sillä luvassa on monin paikoin varsin arkisissa tunnelmissa etenevää pienimuotoista draamaa. Toki pienen kaupan kautta päästään kissaparonin kanssa kurkkaamaan vähän fantastisempaankin maailmaan, mutta yleisesti jalat pidetään vähän tiukemmin maassa kuin monissa muissa studion tuotoksissa.
Itsekin kallistun enemmän suosimaan niitä Ghiblin elokuvia, joissa mielikuvitus pääsee vapaammin valloilleen, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että Whisper of the Heart olisi huono. Kyllä vielä toisen katselunkin ajan tämän parissa aika mukavasti näytti kuluvan. Näkemäni Ghibli-elokuvat nyt vain sattuvat olemaan keskimäärin sen verran kovaa tasoa, ettei tällä ole asiaa kärkipaikkoja hätyyttelemään.
Samalla kun seuraillaan Shizukun seikkailua arkisten murheiden ja ilojen parissa, elokuva tutustuttaa katsojan pariin kissaan, jotka nousivat sittemmin toisessa elokuvassa vähän merkittävämpiin rooleihin. Kissaparoni on vielä tässä vähän jähmeässä olotilassa, vaikka sitten tarinoissa pääseekin paremmin vauhtiin. Mutakin vielä toimii lähinnä oppaana. Kumpikin näistä kissoista siis tulee paremmin tutuksi elokuvassa The Cat Returns.
Elokuvan alussa soi englanninkielinen versio kappaleesta Take Me Home, Country Roads. Shizuku sitten muuntelee tätä, kun yrittää hienosäätää sitä paremmin omaan ja kavereidensa elämään sopivaksi. Yukon olisi tarkoitus esittää kappale, mutta Shizuku itse päätyy vähän vahingossa myös laulelemaan. Tämä kohtaus onkin varsin erinomainen, kun se kivasti yhdistää uusia ystäviä. Lopputeksteihin mennessä siitä onkin jo jalostunut varsin hyvin Ghibli-elokuvan päätökseksi sopiva kaunis laulu, jossa haikeus ja toiveikkuus yhdistyvät jälleen hienolla tavalla.
Vaikka Whisper of the Heart ei tosiaan oma Ghibli-suosikki olekaan, niin on se silti huomattavasti parempi kuin vaikkapa vähän samoissa aiheissa liikkuva varttuneempi versio Ocean Waves, joka on jokseenkin keskinkertainen. Kyllähän itsekin voin helposti tätä suositella, mutta en silti yltyisi aivan vastaaviin kehuihin kuin mitä löytyy vaikkapa kotimaisen levyjulkaisun kannesta.
Tämän perusteella Kondolta olisi mielellään nähnyt enemmänkin ohjauksia, mutta valitettavasti sairaskohtaus tosiaan laittoi pisteen aivan liian aikaisin hänen elämälleen ja uralleen. Sen verran sujuvasti jo tässä ensimmäisessä ohjauksessa niitä perinteisiä Ghibli-teemoja yhdistellään, että ajan myötä olisi hyvinkin luultavasti ollut luvassa mahtavia elokuvia ja elämyksiä.
Ei kuitenkaan pidä tätä esikoistakaan vähätellä, sillä kauniita ja aidosti koskettavia kohtauksia riittää ja kokonaisuuskin toimii hyvin. Vielä kun lopetellaan auringon pilkistäessä pilvien takaa ja huomisen ollessa täynnä lupauksia ja uusia toiveita, niin varsin hyvällä mielellä lopputekstien rullaamista katselee. Hieno elokuva tämäkin on.
Vaikuttaa olevan hieman vaikeaa löytää alkuperäistä kappaletta soimaan loppuun, joten turvaudutaan sitten toiseen versioon ja perään suomennoksen sanoitukset:
"Unelmoin elämästä omin päin
En enää pelkää yksinäisyyttäin
Ikävä sisälläni pitkään eli
Vahvaa ihmistä teeskentelin
Maalaistie,
Tämä vanha tie
Uskon näin
Kaikki kääntyy parhain päin
Tie mua kuljettaa,
Vaikka koti on jäänyt taa
Maalaistie
Minut kotiin vie
Kun väsyn kävelemään
Kotikaupungin mielessäni nään
Jyrkkä tie, vuorten välistä vilkkuen
Päätökselleni hiljaa ilkkuen
Maalaistie,
Tämä vanha tie
Uskon näin
Kaikki kääntyy parhain päin
Tie mua kuljettaa,
Vaikka koti on jäänyt taa
Maalaistie
Minut kotiin vie
Vaikka joskus suruissani nyyhkäisen
Kyyneleen silmäkulmasta pyyhkäisen
Jalat kuljettaa mua tietä pitkin
Vie pois muistot, joiden vuoksi itkin
Maalaistie,
Tämä vanha tie
Minut voi kotikaupunkiin kuljettaa
Mutta se aika on jäänyt taa
Ei enää kotiin vie
Tämä maalaistie
Maalaistie, sen tiedän vain
Olen huomennakin ennallain
Toivon sitä salaa,
Mutta kotiin en palaa
Hyvästi,
Maalaistie"
Whisper of the Heart (1995) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti