Spirited Away (Henkien kätkemä)

Viimein takaisin elokuvien maailmaan. Tai no, kyseinen elokuva tuli katseltua jo useampi päivä sitten, mutta eipä ole ehtinyt paljoakaan kirjoittelemaan tässä edellisten päivien aikana. Toivottavasti jotakin on kuitenkin edelleen muistissa...

Tuli siis jälleen palattua Miyazaki-uusintojen pariin. Nyt vuoronsa sai vuonna 2001 ilmestynyt Spirited Away, joka on edelleen yksi Miyazakin sekä Ghiblin suurimmista menestyksistä. Ilmestyttyään se on ehtinyt kerätä kivasti erilaisia palkintoja sekä varsin suuren katsojaluvunkin. Kumpaakaan ei tarvitse paljoakaan ihmetellä, sillä sen verran loistava elokuva on kyseessä.

Miyazakin edellinen ohjaus oli neljä vuotta aiemmin ilmestynyt Princess Mononoke, joka omalla listalla on väkivaltaisin ja hurjinta kuvastoa sisältävä Miyazaki-elokuva. Sen sotaisista tunnelmista tullaan muutama reippaampi askel kohti huomattavasti leppoisampia tunnelmia.

Alussa jälleen muuttoauto suuntaa kaupungista kohti rauhallisempaa maaseutua, ei kuitenkaan aivan yhtä hilpeissä tunnelmissa kuin vaikkapa aiemmassa elokuvassa My Neighbor Totoro. Tällä kerralla vanhemmat ovat huomattavasti innostuneempia maisemanvaihdosta. Perheen tytär Chihiro on vähän alakuloinen joutuessaan jättämään kaverit taakseen.

Vähän ennen määränpäätä isä tekee yhden väärän käännöksen, jolla sitten onkin lopulta suurempiakin seurauksia. Tie loppuu hieman salaperäiselle portille, josta uteliaat vanhemmat haluavat mennä vähän kurkistamaan. Portin takaa löytyy joukko rakennuksia, mutta asukkaat ja/tai vierailijat tuntuvat vain kaikonneen. Valmista ruokaa kuitenkin on saatavilla, joten kaipa sitä nälkäinen matkalainen voi vähän lainata, vai...? Vanhemmat syövät hyvällä ruokahalulla, mutta Chihiro ei halua ateriaan osallistua. Kun vain tietäisivät, että ruoka on varattu iltalepoaan myöhemmin viettämään saapuville lukuisille jumalille.

Chihiro lähtee tutustumaan tarkemmin paikkaan jättäen vanhempansa lounastamaan. Kun ilta-aurinko laskee, alkaa ilmenemään vähän pelottaviakin juttuja, sillä yht'äkkiä varsin autiolta vaikuttanut paikka saakin vieraakseen lähes loputtoman määrän erilaisia olentoja, jollaisiin ei aivan joka päivä törmääkään. Chihiro juoksee minkä ehtii varoittaakseen vanhempiaan. Jumalten ruoka on kuitenkin ehtinyt tekemään jo tehtävänsä ja muuttanut vanhemmat pulskiksi possuiksi.

Näinpä nuori Chihiro joutuu varsin pulmalliseen sekä jokseenkin pelottavaankin tilanteeseen. Meno ympärillä ei ole enää aivan tästä maailmasta. Kaikki on uutta sekä outoa. Lisää päänvaivaa aiheuttaa se, että hän alkaa huomata itse haihtuvansa kokonaan. Onneksi hän törmää Hakuun, joka nopeasti yrittää kertoa Chihirolle vähän henkimaailmassa selviytymisen perusedellytyksistä.

Ohjeiden mukaan Chihiron pitää pujahtaa valtavaan kylpylään, jota jumalat käyttävät rentoutumispaikkanaan. Siellä hänen pitäisi keinolla millä hyvänsä hankkia töitä, jotta kylpylää johtava noita Yubaba ei muuttaisi häntä mielivaltaisesti joksikin ihmeotukseksi. Chihiron hankala tie alkaa pannuhuoneesta, jossa hän yrittää omia itselleen nokipalleroiden hoitaman työn hiilenkantajana. Käy kuitenkin nopeasti selväksi, ettei raskas työ kuumissa olosuhteissa ole aivan Chihiron juttu. Ystävällinen Lin kuitenkin auttaa Chihiroa edes hieman kevyempiin siivoustöihin.

Vaikka nuori sankarimme pääseekin jossakin määrin kylpylän outoon ja vaihtelevaan menoon mukaan, ovat ne suurimmat pulmat edelleen selvittämättä. Miten päästä takaisin ihmisten maailmaan, ja vieläpä siten, että vanhemmat tulisivat mukaan aiemmassa olomuodossaan. Asiaa hankaloittaa sekin, että Yubaballa on kohtalaisen voimakas ote Chihirosta tämän tehtyä työsopimuksen. Ehkäpä kuitenkin sinnikkyydellä, neuvokkuudella ja uusien ystävien avustuksella jotakin keksitään...

Kuten monissa muissakin Ghibli-elokuvissa, tässäkin vähän yksinäinen päähenkilö saa vähitellen seurakseen sympaattisen joukon varsin erilaisia uusia ystäviä. Samoin polulta löytyvät pienemmät sekä suuremmat pulmat kasvattavat Chihiroa hieman tarmokkaasempaan suuntaan. Tulee vähän mieleen The Cat Returns, jossa Harun kehityskaari on hieman samansuuntainen. Tässäkin kömpelyys, pelokkuus, epävarmuus ja itkuisuus saavat vähitellen väistyä "uuden" Chihiron tieltä. Hyvä sydän ei tietenkään tälläkään kerralla mene hukkaan seikkailun pyörteissä, vaan vahvistuu entisestään. Myös se oman itsensä muistamisen tärkeys yhdistää näitä kahta elokuvaa ja niiden päähenkilöitä.

Huolta ympäristöstäkään ei ole kokonaan unohdettu, vaikka pääpaino onkin vähän toisaalla. Sen verran vaikuttavan jätevuoren jo iäkäs jokien jumala raahaa mukanaan kylpylään...

Edes hieman enemmän Ghibli-elokuvia nähneelle luvassa onkin siis paljon tuttuja elementtejä, joiden sulautuessa sujuvaksi keitokseksi tuntee olon varsin kodikkaaksi. Toisaalta tuttujen juttujen rullatessa silmien edessä tiedä sitten monennettako kertaa, alkaa hieman ihmettelemään sitä, että mikä tekee juuri tästä elokuvasta sellaisen, että sen niin mielellään nostaa selkeästi niin monen muun samojen teemojen parissa pyörivän yläpuolelle?

Valitettavasti kunnollista vastausta tähän en vieläkään onnistunut keksimään. Nämä teemat ja ideat ovat kuitenkin lähes järjestään sellaisia, että ne miellyttävät lukuisista katseluista huolimatta edelleen ja onnistuvat vieläkin tuomaan mukavan lämpimän olon. Kun samasta lähteestä ammennetaan visuaalisen toteutuksen suhteen, niin varsin idearikasta nähtävää saa silmien iloksi. Tähän vielä päälle Joe Hisaishin kaunis musiikki, niin varsin erinomainen yhdistelmä alkaa olla kasassa.

Toisaalta, samansuuntaista summailua voisi harrastaa monen muunkin Miyazakin elokuvan kohdalla, mutta tässä tapauksessa taitaa vain olla niin, että monet pienet jutut ovat pikkuisen paremmin viimeisteltyjä. Ei tunne lainkaan liioittelevansa lausahtaessaan, että Spirited Away on satu parhaimmasta ja ihastuttavimmasta päästä, jota voi helposti suositella lähes kaikille ikäluokille. Voisi vielä veikkailla, etteivät katselukerrat läheskään aina tule jäämään yhteen.

Yksi elokuvan hyvistä puolista on sekin, että se on aina onnistunut vetämään erittäin nopeasti mukaansa, vielä nykyäänkin, kun katseluja on jo useampia takana. Kun Hisaishin kaunis pianoteema alkaa soida varsin varhaisessa vaiheessa perheen etsiessä tietään, niin siitä suunnilleen lopputeksteihin on sellainen kiva parin tunnin pätkä, jolloin ei tule paljoakaan kelloa vilkuiltua tai muita juttuja pähkäiltyä.

Varsin lämminhenkistä katseltavaa Spirited Away on. Joitakin mahdollisesti pelottavia elementtejä on päätynyt hieman mukaan, joiden takia varmaan on päädytty ikärajasuosituksen puolesta seitsemään. Yleisesti ottaen elokuvan tarina ja sanoma ovat sellaisia, että Spirited Away soveltunee nuoremmillekin. Jälleen kehotetaan pitämään ystävistä huolta ja olemaan pelkäämättä liikaa uuden ja oudon edessä, sillä siitä saattaa lopulta olla monenlaistakin hyötyä.

Yleensä yritän olla käyttämättä klassikko-sanaa, mutta tässä yhteydessä sen voisi kyllä mainita. Sen verran usein ja tiuhaan on tullut tätä uusittua, ja joka kerta tämä Miyazakin teos on onnistunut ihastuttamaan suuresti. Ei tämä silti tarkoita sitä, että Spirited Away olisi omassa ylhäisessä yksinäisyydessään herran tuotannon kärkipisteenä. Princess Mononoke on mielestäni melko tasoissa. Kauas taakse eivät jää Porco Rosso ja Nausicaä of the Valley of the Wind. Niin, eivätkä ne muutkaan huonosti pärjää...

Kun tämä Ghibli-kierros jälleen verkkaisesti etenee kohti päätöstään, niin olisi mukava saada suosituksia vastaavista sydämellisistä ja kauniista animaatioista. Pari katselematonta Ghibli-tuotantoa löytyy hyllystä, ja ne tulee varmaan lähitulevaisuudessa katseltua. Pitäisi keksiä, mistä voisi hankkia ne Miyazakin ohjaamat lyhytelokuvat kätevästi.

Spirited Away ei välttämättä ole Miyazakin aivan kepeimpiä ja huolettomimpia elokuvia, mutta kyllä siinä on kuitenkin onnistuneesti karistettu suurin osa Princess Mononoke -elokuvan synkemmistä tunnelmista. Varsin luontevaa jatkoa sitten taas Howl's Moving Castle tälle on, vaikka ei aivan samalle tasolle lopulta onnistukaan loikkaamaan.

Hieno yhdistelmä haikeutta, iloa, seikkailua ja vähän kaikkea muutakin on jälleen saatu aikaan. Mielestäni kyseessä on varsin hyvä vaihtoehto vaikkapa aloitella Miyazakin tuotantoon tutustumista. Tärkeimmät elementit ja teemat on kääritty kaikin puolin miellyttävään pakettiin, jonka parissa aika kuluu tuosta vain.

Tässäkin tapauksessa loppulaulu on erittäin onnistunut, kuten toki muukin musiikki. Kyseessä on yksi omista suosikeista, mitä tulee Ghibli-kappaleisiin. Vaikuttaa vähän siltä, että elokuvassa esiintyvät suomennetut sanat (luettavissa vähän alempaa) tälle kappaleelle ovat hieman pelkistettyjä, jos vaikka vertaa Julie Rogersin englanninkieliseen versioon. No, henki kuitenkin kummassakin pitkälti samansuuntainen, joka kai on yksityiskohtia tärkeämpää.

 

"Syvyyksistä sydämen

Kuulen äänen sen

Kaiken antaisin,

Jos unta nähdä saisin

Hukun murheisiin

Kyyneliin loputtomiin

Mutta tuolla puolen

Rakkain karkottaa huolen

Unohtuu kahleet maan,

Kun näen sinen taivaan

Kuin ensi kerran

Näen sen verran

Vaikka tie pitkä on

Taival valoton

Kanssasi kuljen

Valon syliin suljen

Hyvästit yksin tein

Pakahtumaan saa sydämein

Ruumiini herää todellisuuteen

Tyhjään päivään uuteen

Elämän ihme,

Kuoleman ihme

Kaikki loistossaan

Käyvät tanssimaan

Syvyyksistä sydämen

Kuulen äänen sen

Toivon vaan,

Että unta nähdä saan

Muistan aina,

Siellä eivät surut paina

Unessa huuliltain

Ilo irtoaa vain

Kuiskauksen kuulen sen

Jota unhoittaa voi en

Se eteenpäin kuljettaa

Se minua johdattaa

Kun peili valoton

Särkynyt on

Sirpaleet elämää

Uutta kimmeltää

Uusi alkusoitto,

Uusi aamunkoitto

Tyhjä ruumiini edelleen

Syntyköön uudelleen

Turha on käydä matkaamaan

Kiertää ympäri maan

Koska sen näin

Loistavan sisimmässäin

Valo sydämeeni löysi tien"

Spirited Away (2001) (IMDB)