Vuotta aiemmin ilmestynyt My Neighbor Totoro oli Studio Ghiblille suuri menestys. Ensimmäisen minuutin perusteella saattaa erehtyä luulemaan, että samansuuntaisissa rauhallisissa kesäisen maaseudun tunnelmissa jatketaan, kun Kiki on viettämässä aurinkoista päivää niityllä. Mutta niinpä vain lähdetäänkin vähän toisenlaisen menon pariin.
Tarina lähtee rullaamaan vauhdikkaammin kohtalaisen nopeasti. Selviää, että Kiki on 13-vuotias noitatyttö, jonka noitakoulutus on edennyt siihen vaiheeseen, että olisi aika viettää vuosi omillaan. Tarkoituksena on etsiä kaupunki, johon asettua vähintään vuodeksi omatoimista elämää viettämään. Kikille lähtö tulee vähän yllättäen, kun otolliset olosuhteet muuttolennolle vaikuttaisivat olevan seuraavana yönä.
Yleisesti ottaen muut perheenjäsenet tukevat vauhdikasta muuttoa, vaikka tietyiltä tahoilta esitetäänkin sellaisia ajatuksia, että ehkäpä lähtöä voisi siirtää vaikkapa kuukaudella. Päättäväinen Kiki kuitenkin haluaa lähteä kyseisenä yönä kohti tuntematonta. Mukaan matkaan lähtevät kissakaveri Jiji, pieni repullinen tarpeellista tavaraa, matkaradio ja äidin lentoluuta. Niinpä rauhalliset kesäniityt jäävät taakse, kun tyttö luutineen suuntaa kohti vilkkaampaa merenrantakaupunkia.
No, tällä uudella vapaudella on vähemmän yllättäen sekä hyviä että huonoja puolia. Ajatus omasta elämästä ilman muiden komentelua kutkuttelee, mutta sitä on vain vähän vaikea saada käyntiin. Elely saattaa alkuun olla hieman yksinäistä ja ihan perustarpeiden järjestäminenkin ongelmallista, vaikka olisikin neuvokas noita. Puutteellinen varustautuminen asettaa omat rajoituksensa, mitä tulee asumiseen sekä ruokaan. Muutenkin vastaanotto uudessa ympäristössä on vähän viileä.
Mutta niinpä vain töitä tekevälle ilmaantuu, ja sen myötä arki helpottuu huomattavasti. Kuten niin monessa muussakin Ghibli-elokuvassa hyvä (ja mahdollisesti häilyväinen) sydän kerää joukon mukavia ystäviä. Näihin lukeutuvat muiden muassa metsämökillä kesää viettävä hieman vanhempi taiteilijatyttö Ursula, Kikiin ihastunut Tombo ja leipomossa työskentelevä Osono. Toki alusta lähtien mukana kulkenut Jiji kuuluu joukkoon, vaikka eräässä vaiheessa alkaakin viihtyä paremmin kissamaisemmassa seurassa.
Lähtökohtaan nähden Kiki's Delivery Service on jokseenkin arkinen elokuva. No, Kiki osaa toki lentää, mutta siihen se taikamaailma tällä kerralla pitkälti jääkin. Muuten kyseessä vaikuttaisi olevan suhteellisen tavallinen nuori, joka kamppailee "normaalien" ongelmien parissa. Heh, itsensä elättämiseen liittyvät sellaiset tulevat ehkäpä hieman tavallista aikaisemmin kuvioihin, mutta muuten... Välillä ihastellaan ja toiste hieman vihastellaan. Kuitenkin nämä ovat mittaluokaltaan vähän pienempiä pulmia kuin mitä Ghibli-sankarittaret ovat usein saaneet selviteltävikseen.
Osittain tässä jatketaan My Neighbor Totoro -elokuvan linjoilla, jos verrataan sitä aiemmin ilmestyneisiin Miyazakin kolmeen pitkään ohjaukseen. Kyseinen kolmikko oli vähän toiminnallisempaa ja väkivaltaisempaa menoa, kun taas ne puolet puuttuvat tästä uudemmasta kaksikosta lähes täysin. Kummankin näistä kahdesta voisi varmaan luokitella eräänlaisiksi kasvutarinoiksi, jotka keskittyvät enemmän hahmoihin kuin tapahtumiin. Molemmat sopivat kuvastoltaan helposti pienimpienkin katseltavaksi, kun taas aiemmat ohjaukset sisältävät sellaisia elementtejä, jotka eivät välttämättä kaikille sovi.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että nämä kaksi olisivat pelkkiä lastenelokuvia, vaan eiköhän niistä vanhempanakin pysty innostumaan. Oma suosikkini tästä kaksikosta on kyllä kohtalaisen selvästi tuo My Neighbor Totoro. Se onnistuu koskettamaan suuremmin ja samalla kesäisen maaseudun fantastinenkin maailma on kiehtovampaa katseltavaa kuin tämän elokuvan sinänsä viehättävän kaupungin vilske. Kummassakin kuvasto on kuitenkin kohdallaan. Uudemmista Miyazakin ohjauksista Ponyo on the Cliff by the Sea kelpaa mielestäni helposti samaan sarjaan tämän kaksikon kanssa, mitä tulee elokuvien yleiseen henkeen sekä tunnelmiin.
IMDB:n triviaa lueskellessa tarttui silmiin tuohon kaupunkiin liittyen sellainen kiinnostava pikkutieto, että elokuvaa varten Miyazaki ja kumppanit matkailivat Ruotsissa parissa kaupungissa, joista poimivat elementtejä tähän Kikin uuteen kotikaupunkiin. Jostakin syystä mieltä lämmittää se, että läntisen naapurimaan pari kaupunkia olivat merkittävämmässä roolissa tässä suunnittelutyössä. Toki mainitaan myös, että muistakin maailman kaupungeista saatiin ideoita, mutta pohjatyö tehtiin pitkälti Tukholman ja Visbyn innoittamina.
Tuli vaihteeksi katseltua elokuva suomenkielisellä ääniraidalla, eikä siitä suurempaa valittamista ole. Ääninäyttelijät tekevät hyvää työtä osissaan. Eniten edukseen erottuu mielestäni Jijin osassa oleva Ilari Johansson. Voisin arvailla, että hän on mahdollisesti lisäillyt pari omaa vitsiäkin sekaan. Muutenkin voisi mainita, ettei dubbaus aivan kaikilta osin noudata orjallisesti tekstitettyä versiota. Mitään suurempaa haittaa tästä ei mielestäni ole.
En oikein osaa sanoa, miksi tämä jättää hieman viileämmän vaikutelman kuin muut Miyazakin ohjaukset. Sinänsä Kiki's Delivery Service on ihan kiva ja positiivinen kokemus, jonka mielellään silloin tällöin vilkaisee. Ehkäpä se arkisempi meno ei oikein tässä yhteydessä pääse innostamaan kunnolla verrattuna Miyazakin mielikuvituksellisempiin teoksiin. No, saattaa toki olla vika katsojassa, sillä monet muut ovat varsin paljon tätäkin elokuvaa ylistäneet.
Hyviä hetkiä toki löytyy, eikä kokonaisuuskaan mitään tervanjuontia edusta. Yksittäisistä kohtauksista voisi mainita vaikkapa Kikin ja Ursulan yhteiset lyhyet tuokiot. Tuttuja Ghibli-teemoja on tarjolla ja sympaattisia hahmoja löytyy, mutta tässä yhteydessä ne eivät syty liekkiin aivan samalla tavalla kuin monessa muussa studion elokuvassa. Mistään näiden juttujen loppuunkulumisesta ei liene kyse, sillä ne ovat toimineet varsin hyvin noiden aiempien Miyazaki-uusintojen kohdalla. Liiallisen rutinoitumisen vaaroistakin lempeästi varoitellaan, mikä sopii myös kuvaan. Sellaiset ikimuistoiset ja silmäkulmia kostuttavat hetket tuntuvat kuitenkin valitettavasti puuttuvan, vaikka kyllä Kiki's Delivery Service onnistuu hyvälle mielelle jättämään.
Eräänlainen väliinputoaja tämä elokuva kuitenkin omalla kohdalla on. Se suurin sydämellisyys puuttuu, ja toisaalta seikkailu ei vauhdikkuudessaan pärjää Miyazakin toiminnallisemmille elokuville. Vähän samaa voisi sanoa musiikista ja loppukappaleesta. Mitään hirveän mieleenpainuvia säveliä ei oikein löydy. Loppukappale on hyvin elokuvan henkeen sopiva kepeä ja elämäniloinen laulu, mutta eipä sekään kovin korkealle nouse, kun aletaan listailemaan Ghibli-kappaleiden parhaimmistoa.
Huonosta tai edes keskinkertaisesta elokuvasta ei kuitenkaan ole kyse, vertailukohdat vain nostavat rimaa kovin korkealle. Jos Miyazakin tuotanto innostaa enemmän, niin kyllä tälle edes mahdollisuus kannattaa antaa. Ehkäpä Kiki's Delivery Service ei kuitenkaan ole paras valinta ensikosketukseksi hänen elokuviinsa.
Laitetaan nyt tälläkin kerralla se loppulaulu suomenkielisen käännöksen kera päätökseksi...
"Kun olin pieni
Jumalat unelmani toteen näytti
Minulle näytti tieni
Kaikki toiveeni täytti
Ilomielin herään päivään uuteen
Katseen luon tulevaisuuteen
Vaikka siitä on aikaa
On ihmeissä yhä taikaa
Verhot avaan
Aurinko kajastuu metsään hohtavaan
Se mut lämmöllä täyttää
Ja näyttää
Kaiken heijastuvan silmistäin
Mulle viestittäin
Kun olin pieni
Jumalat unelmani toteen näytti
Läpi päivieni
Mut rakkaudella täytti
Sydämeen unohtanut oon tärkeän asian
Rakkaiden muistojen aarrerasian
Nyt rasian aukaisen
Mieleni muiston kaukaisen
Sateen jälkeen kukkameren nään
Gardenioiden tuoksu huumaa pään
Verhot avaan
Aurinko kajastuu metsään hohtavaan
Se mut lämmöllä täyttää
Ja näyttää
Kaiken heijastuvan silmistäin
Mulle viestittäin"
Kiki's Delivery Service (1989) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti